Vuonna 2002, kutosen lopulla

Vuonna 2002, kutosen lopulla

Viimeinen normaali koulupäivä oli varattu luokkien siivoukselle. Luokassa kävi kova hälinä kun jokainen tyhjensi pulpettinsa ja pyyhki hinkkasi sitä kostealla rätillä. (Suurin osa pojista ei kyllä jynssännyt pulsaansa kovinkaan perusteellisesti, mutta idioottimainen opettajamme ei jaksanut valittaa kenellekään enää tässä vaiheessa.) Lopuksi pulpetit piti kantaa kolmanteen kerrokseen. Raahattiin aikamme pulpettejamme kaksosten ja Birgitan kanssa, mutta lopulta laskettiin ne kyllästyneinä alas.
“Ai vittu mun selkää koskee!” Birgitta valitti.
“Niin munki!” säesti Mariella.
Mä nojasin mietteliäänä vanhaan urkuharmoniin selkä moitteettoman suorana. Näytin todella nätiltä - olin näyttänyt viimeiset kaksi kouluviikkoa. Mulla oli keskivahva meikki ja suoristettu polkkani oli auki. Tyköistuvat Onlyn leveälahkeiset farkut myötäili kivasti muodokkaita sääriäni ja Espritin S-kokoinen toppi korosti sopivasti rintojani.
Silloin huomasin Petrin ja muiden poikien tulevan kolmannesta kerroksesta.
“Teitä mä just kaipasinki!” mä huudahdin.
Petri loi ihmetteleviä katseita muotoihini sanomatta mitään. Sen sijaan Lassi puki ajatuksensa sanoiksi.
“Katriinalla on nykyää isot tissit”, se totesi.
Mä ja tytöt annettiin pojille raikuvat aplodit. “Kato, teki huomasitte. No alkakaas kantaa meidän pulsia kun ootte riuskia pojuja.”
Jätkillä jumitti hetken ennen kuin ne tajusi tarttua pulpetteihin. Me kikatettiin ja sipsutettiin ensimmäiseen kerrokseen. Ketään ei näkynyt, ei edes opettajaamme. Sieppasin olkalaukkuni ja vedin tennarit jalkaan.
“Mitä sä nyt?” Reetta ihmetteli.
“Lähen kotii.” Kohotin vähättelevästi hartioitani. “En aatellu mennä mihinkää kirkkoon.”
“Birgittakin veti kengät jalkaansa. Sekin oli tullut samaan päätökseen kuin mä.
“Ei me voida saada enää jälkkää ku huomenna on kevätjuhla”, Birgitta järkeili.
Me häivyttiin nopeasti koulun alueelta ennen kuin kukaan huomasi ja lähdettiin kävelemään kaupungin suuntaan.