Katriina Kauppaopistossa, 2.luku

2.luku

Viikonloppuna iskin Kuuselan Jirin aloittelubileistä yhden yhdeksäntoistavuotiaan jätkän. Kyseinen jätkä oli ollut ensin lähdössä baariin, mutta olin onnistunut muuttamaan jätkän illan suunnitelmat. Lähdin puolen yön tienoilla kävelemään sen lähellä sijaitsevalle yksiölle. Se oli arkisen komea ruskeahiuksinen jätkä, jolla oli jäntevä kroppa ja melkein mustat samettisilmät.
Se halusi multa tasan yhtä asiaa. Jätkä luuli ensin mua joksikin kokemattomaksi pikku teiniksi - ei vähiten siksi kun se oli aika kännissä - mutta kun suutelin vähän sen niskaa, niin sen silmät avautui. Se tajusi millaisen seksipommin oli saanut matkaansa.
Ehkä vähän liian myöhään.
“Kyllä mä tiiän, et haluut naida mua”, mä sanoin ilkikurisella, hunajaisella äänellä. “Ilmeisesti päähäs ei pälkähtäny se, et mä olin se joka iski eikä toisin päin. Mä haluun yksinomaan seksiä - vielä enemmän ku sä.”
“Hmm”, tumma jätkä sanoi, “ei kai sit.”
Mä haukottelin väsyneesti. “Päätä nyt naidaaks vai ei!”
“No totta kai haluun!”
Jätkä veti mut lähelleen rappukäytävässä. Se kouri täyteläisiä rintojani ja suuteli samalla mua. Sivelin härnäävästi sen hiuksia ja näykin oikein tumman tummaa fritsua pojan kaulalle. Sillä tulisi olemaa huomenna jotain näytettävää kavereilleen. Sille fritsu ja muistikirjaani taas yksi nimi lisää.
Oltiin niin hulluina himosta, että ei ehditty edes sänkyyn asti. Tumma komistus tyrkkäsi kovakouraisesti mut seinää vasten. Siirrettiin vain välttämättömimmät vaatekappaleet pois tieltä sillä aikaa kun poika laittoi kortsua. Olin hankkinut e-pillerit jo ennen ripiltä pääsyä, mutta käytin irtosuhteissa aina kondomia. Koskaan ei voinut olla kyllin varovainen. Annoin sen nostaa mut seinää vasten pikaista seksiaktia varten.
Se työntyi rajuin liikkein sisälleni. Liikutin lantiotani sitä vasten ja kynsin raivokkaasti jätkän niskaa.
“Helvetti sun kanssas!”
Hoitoni ei vastannut. Ohuthuulinen suu jakeli suudelmia kaulalleni ja dekolteelleni.

I need a super hero lover
(Super lover, super lover)
I need a super hero lover
(I e yeah e oh)
I need a super hero lover

Meillä oli aina torstai aamuisin kaksoistunnit taulukkolaskentaa. Taulukkolaskenta oli pitkäpiimäistä ja monimutkaista migreeniä aiheuttavaa kärsimystä - etenkin Mariellan mielestä. Se inhosi taulukkolaskennan opettaja, Mirja Särkkistä vielä enemmän kuin mä Opettaja Mirja Särkkinen oli todellakin kuivakka opettaja, jota ei olisi millään jaksanut. Naisella oli puuduttava ääni eikä sen opetustyylissä ollut kehumista.
Yritettiin seurata Mariellan kanssa, mutta jouduttiin silti kysymään vähän väliä neuvoa Särkkiseltä. Se huokaili aina kärsivän näköisenä ennen kuin laahusti matalat korot kopisten meidän luokse.
Viimein Särkkinen sanoi: ”No jos nyt lähdettäisiin tästä tauolle.” Akalla oli kiire röökille, sillä se oli pahin mahdollinen keski-ikäinen tervakeuhko.
Mä ja Mariella oltiin ennen muita luokkalaisiamme tupakkapaikalla. ”Kellohan on jo pari minsaa yli”, totesi Mariella kaivaessaan tupakka-askia ja sytkäriä esiin
Mäkin otin askin ja sytkärin esiin.
Me istuttiin penkeillä. Birgitta liittyi kohta seuraan Santun kanssa. Siihen mennessä me oltiin ehditty vetää useammat sauhut.
”Soo soo”, Santtu sanoi ärsyttävällä äänellä. ”Teidän pitäis keskittyy opetukseen eikä höpistä omianne.
”Joo hei”, Mariella sanoi. Se varisti tahallaan tuhkia Santun uuden-näköisille kengille.
Santtu ei kuitenkaan huomannut sitä. Puhalsin vuorostani savut Santun naamalle.
”Vittu Katriina!” Sitten se alkoi kouria rintojani. ”Luoja on suonu sulle taivaallisen hyvän rintavarustuksen.”
Hymyilin alentuvasti kuten idiootille kuului hymyillä. ”Jo vain, kas ku aivokapasiteettis riitti sen tajuamiseen.”
”Ilmeisesti aika moni jätkä tietää sen?” Santun ilme oli paljon puhuva.
Livoin ärsyttävän riettaasti huuliani ja räpyttelin pojalle ripsiäni. ”Niinkö meinaat?”
”Oot ilmeisesti antanu aika monelle viime aikoina.”
”Ja?”
Mun naimiset tuntui kiinnostavan Santtua ihmeen paljon. Oli tietenkin olemassa sekin mahdollisuus, että se olisi halunnut panna mua.
”Oot aikamoinen jakorasia.”
”Ah, on raukalla suuret murheet!”
Santun vittuilu ei enää jaksanut kiinnostaa. Mä keskityin taas juttelemaan Mariellan ja Birgitan kanssa.
”Mulla on uus jätkä”, Birgitta sanoi.
”Kuka?”
”Yks Sami. Se on 19.”
”Onks komee?” mä kysyin.
”No jep”, Mariella sanoi Birgitan puolesta.
”Se on semmoinen tumma ja lihaksikas namupala”, Birgitta sanoi haaveilevalla äänellä.
Koko päivä oli ollut pilvinen ja kolea, mutta loppu päivästä alkoi satamaan kaatamalla. Mariella ja mä oltiin kävellen eikä meillä kummallakaan tietenkään ollut sateenvarjoa. Birgitta sen sijaan oli lähdössä ajelemaa Saminsa kanssa.
”Voi helvetti. Vittu!” Mariella valitti ja melkein polki jalkaa.
”Ei vittu”, mäkin valitin. Kävely sateessa ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, sillä jäätiin etuoven katoksen alle seisomaan, sillä olisin joutunut sullomaan hiukseni baskerin alle ja kävelemään mummon näköisenä kotiin.
”Ei me kyl tähänkään voida jäädä.” Mariellan kasvoilla oli mietteliäs ilme.
”Äläs.”
Just sillon satuin näkemään tutun valkoisen Opelin: Solan Janne. Mä huiskutin sille ja se huomasi meidät ja ajoi kauppaopiston oven eteen.
”Moi Mariella ja Katriina”, se sanoi. ”Ootteks kyytiä vailla?”
”Joo ollaa.”
”Hypätkääs sit kyytii, niin ette kastu.”
Mua ja Mariellaa ei täytynyt kahta kertaa käskeä. Mä menin istumaan etupenkille ja Mariella meni taakse.
”Mites et oo töissä?” mä kysyin.
Janne virnisti. ”Päästiin tällä kertaa aikasemmin ku ei ollu mitää hommia.

Perjantaina me oltiin kaupungilla ryyppäämässä ja lauantaina Mariellalla ja Reetalla oli illanistujaiset. Sinne ei ollu kutsuttu kuin jotain meidän ja Reetan luokkalaisia, mutta iso osa oli meidän peruskoulun aikaisia kavereita.
Nykyään ei tarvinnut enää pelätä, että Sakke & co tulisi meidän tai kavereidemme bileisiin pilaamaan ah-niin-tasokasta tunnelmaa. Sakke, joka oli ollut Reetan ja Sailan kanssa samalla luokalla oli ollut ihastunut muhun eikä jätkä ollut hyväksynyt mun ja Jeren seurustelua, vaikka olin vääntänyt rautalangasta etten ollut kiinnostunut siitä. Kerran se oli mennyt niin pitkälle, että oli tullut kuokkimaan kavereidensa kanssa Solien bileisiin juuri kun mä ja Laila tanssittiin olohuoneen sohvapöydällä pelkissä alusvaatteissa. Näky oli salvannut poikarukan hengen ja se oli ollut pari kolme päivään niin hiljaista poikaa.
Amikset oli niinä aikoina käynyt milloin kenenkin kimppuun, ne oli jopa mennyt niin pitkälle, että ne oli hakannut Jeren huonoon kuntoon. Siltä oli murtunut silloin solisluu ja kaksi kylkiluuta.
Jere ei todellakaan ollut näyttänyt silloin hyvältä. Vielä reilun puolen vuoden jälkeenkin pystyin yhä näkemään huonokuntoisen, lähes sairaan jätkän umpiväsyneenä kotonaan.
Sakke oli viimein tajunnut, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia muhun. Mulla oli ollut lyhyen ajan sisällä paljon jätkiä, joiden kaikkien kanssa olin pelkästään seksin takia. Jerestä pidin taannoin enemmän kun yhdestäkään nykyisistä säädöistäni.
Mulla on silti jotain periaatteita jätkien suhteen: ei koskaan alaikäisiä eikä amiksia! Ajatuskin Sakesta tai muista amiksia koskemasta mua etoo ihan hirveästi.
Mariella istui Rikun kanssa Salojen pienemmällä sohvalla. Sohvan edessä olevalla puisella sohvapöydällä oli monta viinapulloa, siidereitä smirnoffeja ja iso kulhollinen vahvaa boolia. Molemmat oli ihan kännissä, Riku Mariellaakin enemmän, mutta Mariella näytti siltä kuin että se voisi sammua milloin tahansa. Tytön silmät kiilsi ja posket oli punertunut helakanpunaiseen sävyyn
Reetta oli myös aika kännissä, sen silmät ei vaan kiillellyt yhtä paljon.
Jokainen oli juonut säännöllisesti seiskan keväästä. Aluksi pari siideriäkin riitti saamaan meidät ihan sekaisin. Nyt pari vuotta myöhemmin me tarvittiin enemmän juomia, jotta tultaisiin kunnolla känniin - ainakin kaikki muut paitsi mä. Mulla oli jostain syystä huonompi viinapää kuin muilla. (Se saattoi johtua ruokavaliosta.) Kaksi siideriä riitti saamaan mut kikattamaan hullun lailla, mutta yleensä join vain yhden siiderin, pari smirnoffia tai pari breezereitä tai drinkkejä.
Mä olin oikeassa Mariellan suhteen. Se todellakin sammui, vieläpä Rikun syliin.
”Mariella”, se sammalsi ja tökkäsi bestistäni kylkeen.
Mariella vaan nukkui autuaana.
”Mites mä nyt pääsen tupakalle?” se kysyi.
”No mitä jos sä vaikka siirtäsit sitä?” mä ehdotin avuliaasti silmiä pyöritellen.
”Vois olla ihan hyvä idea.”
Riku oli kännissä kaikkea muuta kuin älyn jättiläinen.
”Vois kieltämättä.”
Riku siirsi Mariellan pois sylistään ja meni hoippuen naulakolle hakemaa tupakka-askia ja sytkäriä.
Mä päätin olla pirullinen ja ottaa Mariellasta kuvan sammuneena. Ilkikurinen virne käväisi kasvoillani ja silmissäni välkehti pahankurisesti kun otin kuvan. Sitä kuvaa voisin aina näytellä Mariellalle silloin kun huvittaisi vittuilla sille. Laitoin digikameran takaisin laukkuuni ja korkkasin itselleni uuden siiderin.
Nuku hyvin Mariella rakas.
”Mähän oon tossa kuvassa hirveen ruma!” Mariella huudahti kauhistuneella äänellä kun mä näytin bestikselleni siitä ottamaani bilekuvaa koulussa.
”Sun meikithän on ihan levinny”, Birgitta totesi siihen.
”No äläs!” Mariella pöyhi hiuksiaan. ”Mulla on ripsaritkin ihan poskilla. Mahoin olla näkönen.”
”Äh. Piristys nyt Mariella”, mä sanoin herttaisesti. ”Kaikki muutkin oli ihan kännissä mua nyt lukuun ottamatta.”
”Nii sua lukuun ottamatta. Miten sä ootkii aina meitä muita selvempi?”
Mariella oli pohtinut tuota suunnilleen kesästä 2003 lähtien pääsemättä mihinkään johdon mukaiseen ratkaisuun.
”Kaipa mä sit juon teitä vähemmän. Emmä tiiä.” Vedin tupakkaa henkeen ja puhalsin savut sitten Marlene Dieitrichmaisesti ulos.
”Älä pelkää, Mariella-kulta. En mä aatellu ku pistää sen sun kuvan kehyksii mun yöpöydälle.”
”Sitä sä et tasan tee!”
Mariella teeskenteli vihaista. Tytön kulmat oli kurtussa ja suu oli tiukka viiva, mutta kohta se kävikin nauramaan.

Herätyskello soi yöpöydällä. Kello oli puoli seitsemän ja olisi pakko nousta, jos mä halusin laittautua kunnolla kouluun. Venyttelin ja sujautin jalkaani sirot satiinitohvelit. Suuntasin kylmän suihkun kautta aamupalalle.
Mä olin vieläkin aivan puolinukuksissa. Mutta tunsin itseni taas pirteäksi syötyäni kevyen aamupalan - pari mozzarellalla voideltua ruispää, mandariinin, munakkaan - ja juotuani kupillisen maitokahvia kermavaahdon kera sekä puoli litraa vettä. Nämä oli mun niin sanotut aamurituaalit, joita ilman päivä ei lähtenyt käyntiin.
Tähän mennessä olin käyttänyt viisitoista minuuttia. Mulla oli vielä aikaa meikkaamiseen ja hiustenlaittoon. Meikkaamiseen meni tasan kaksikymmentä minuuttia. Hiustenlaittoon jäi vaivaiset viisitoista minuuttia, mutta se riitti elegantin nutturan loihtimiseen.
Kun olin pukenut päivän vaatteet: Your Facen puolipitkän vaaleanpunaisen tweedhameen, Tiger of Swedenin mustan pooloneuleen pitkä, vanhanroosan värinen Snö of Swedenin kaulakoru ja siihen sopivat korvikset ja Rizzon vaaleanpunaiset cowboy-bootsit, olin tyytyväinen lopputuloksiin. Loistavaa, ehtisin ajoissa Salojen kanssa tupakalle.

Olin sopinut kaksoistyttöjen kanssa treffit kaupungissa kuudeksi. Kello oli jo viisi minuuttia vaille, täytyi pitää kiirettä etten myöhästyisi. Silloin yksi jätkä vislasi perääni kun se tuli mua vastaan. ”Hei beibe, tuus tänne!”
Mä käännyin äänen suuntaan. Se oli joku tuntematon jätkä, ei mitenkään komea, vähän liian laiha pituuteensa nähden.
Se ihasteli jokaista kurviani. Mulla oli päällä tiukasti istuva lyhyt Zaran villakangastakki, jossa oli vyötärövyö ja Dieselin pillifarkut, joiden lahkeet olin työntänyt saapikkaiden sisään.
Mua ei jaksanut vähääkään kiinnostaa koko jätkä. Pudistin torjuvasti päätäni. ”Sä et kiinnosta mua vitun vertaa.”
”Älä nyt”, se yritti ikään kuin olisi kuvitellut koko elämänsä olevan mun suosion varassa.
”Mulla on oikeesti kiire.”
Sitten mä lähdin kävelemään puiston suuntaan keinuvin askelin, sellaisin joista kuvastui suunnaton viehkeys ja seksuaalinen vetovoima. Kyseinen jätkä jäi kattomaan mua. Pah. Tuskin se oli edes saanu keltään. Sellaisten kanssa naiminen oli tosi rasittavaa, sillä silloin muija joutui tekemään kaiken. Ja kaula olisi kun vampyyriparven jäljiltä.
Mariella ja Reetta istui jo penkillä polttamassa tupakkaa.
”Moi.”
”Mo.”
”Mikä sulla kesti?” Reetta kysyi.
Mä katsoin Guessin kelloani. ”Eihän kello oo kun pari minsaa yli.”
”Sovittuihin tapaamisiin pitäis tulla ajoissa.”
”Minkäs teen jos mä törmään kadulla johonki rasittaviin pillun vonkaajiin, mitkä ei varmaa oo saanu ikinä.”
Sitten mä sytytin tupakan.
”Niin no”, Reetta sanoi. ”Sä oisit ollu ainakin hyvä opettaja…” Reetta katsoi mua merkitsevästi
”Mä en ainakaan jaksa tuhlata aikaani kaiken maailman imbesilleihin.” Mä vedin pitkän ja nautinnollisen sauhun tupakastani sillä tavalla, että rööki nousi päähän.

Mä menin illalla nukkumaan joskus kymmenen maissa, vaikka huomenna oli kymmenen aamu. Silloin nousin aina tasan kahdeksalta. Silloin oli puolitoista tuntia aikaa laittautua. Kasin aamuina en yksinkertaisesti jaksanut nousta paljon puoli seitsemää aikaisemmin, mutta sain rullattua hiukset suurille papiljoteille ja loihdittua taidokkaan arkimeikin noin 25 minuutissa.
Iskä jaksoi aina härnätä mua aamu-unisuudesta, sillä se ei ikinä nukkunut kahdeksaan myöhempään.
Iltaisin mulla oli tapana lukea ensin jotain kirjaa tai kirjoittaa muistikirjaani, koska se oli sellaista sopivalla tavalla rentouttavaa tekemistä. Mun täytyi olla tarpeeksi rentoutunut, jotta pystyin nukahtamaan. Tällä kertaa en jaksanut lukea yhtäkään kirjaa.
Selaisin punakantista, lehdistä leikellyin kuvin koristelua muistikirjaani, johon olin kirjannut jokaisen ´jätkäni´ ylös. Nimen perässä luki session kesto, jätkän taidot asento tai asennot, joissa oltiin oltu sekä kokonaisarvosana jätkän taidoille.
Markku eli Käyrämuna, Jere, Janne, Kari, Jaska, Jani, Sauli, Jari, Aki, Eetu, Late...
Mua alkoi nukuttaa saman tien, elämä meni liiankin hyvin. Haaveilu oli aina varma unensaanti-keino. Kätkin muistikirjan takasin yöpöytäni ylälaatikkoon ja vedin unimaskin silmilleni.
Kauniita unia kaunis Katriina.

Taas oli viikko takana. Tosin kaveriporukkani ei ollut ryypännyt ollenkaan tällä viikolla, sillä kukaan ei järjestänyt bileitä eikä me viitsitty mennä kaupungillekaan, sillä nyt marraskuussa oli aivan liian kylmä.
Me mentiin vain Sailalle istumaan iltaa vuokraleffan ja herkkujen (dippivihannesten, medium salsan vadelmajäädykkeen ja Mansikka Margaritojen) merkeissä.
Leffan jälkeen aloin tekemään lähtöä kotiin päin.
”Ei sun olis tarvinnu lähtee”, Reetta sanoi. ”Sä oisit voinu jäädä yöksikin.”
”Kiitti nyt kuitenkin. Mut kyl mä lähen kotiin ku pitää aamulla mennä lenkille ja jumpata.”
Mä puin ulkovaatteet päälleni ennen kuin sanoin: ”Nähää sit koulussa. Öitä.”
”Öitä!” olkkarista kuului.

Valo osui Johannan käsissään pitelemään kuvaan. Siinä oli kaunis ja hoikka nuori nainen, jolla oli samanlaiset kapeat kulmikkaat kasvot ja mantelinmuotoiset marmorinvihreät silmät. Kuvan naisessa oli sitä samaa seksikkyyttä pää oli samalla tavalla ylpeästi pystyssä kuin Johannallakin.
Se ei ollut kukaan muu kun Johannan äiti Marjorie Ingrid Kaunioja - lyhyemmin Marjorie. Äidin parhaista parhaimpia ystäviä vuosien takaa. Sen kautta isä ja äitikin oli päätynyt yhteen.
Marjorie oli ollut nuori kapinallinen ja siksi sillä oli mennyt sukset ristiin papan kanssa. Marjorie-täti oli muuttanut kotoaan 18 vuotta täytettyään. Se oli asunut vuoden tai kaksi kotikaupungissaan ja muuttanut sen jälkeen Helsinkiin, koska muutamat kateelliset ämmät oli vihannut sitä niin paljon, että ne oli tehnyt kaikkensa nujertaakseen naisen. Helsingissä Marjorie Ingrid oli poseerannut pin up- kuvia räpsiville kuvaajille ja stripannut satunnaisesti. Tuolloin sillä ei ollut muuta koulutusta. Marjorie hankkiutui vahingossa raskaaksi varakkaalle suomenruotsalaiselle miehelle Bertilille. Niiden seksisuhde oli kai saanut alkunsa strippiklubilla, jossa mies oli ollut katsomassa Marjorien esitystä. Siitä Johanna oli saanut alkunsa.
Marjorie kuului niihin naisiin, josta ei ollut kenenkään äidiksi, vaikka sillä oli jonkin verran rahaa, puoli miljoona silloista markkaa, jotka se oli onnistunut kiristämään Bertililtä ja tämän sukulaisilta. Marjoriella oli ollut omat menonsa ja Johannalla oli ollut lastenhoitaja. Kun Johanna oli kolme Marjorie päätti jättää mun serkun vanhemmilleen, koska Bertilin sukulaiset ei halunnut stripparin ja kultapoikansa äpärää hoviinsa. Mamma ja pappa oli ollut silloin alle viisikymppisiä eli vielä ihan kykeneviä kasvattamaan yhden lapsen - etenkin niin erikoisen ja itsenäisen. Marjorie maksoi elatusmaksut, soitteli satunnaisesti Johannalle ja lähetti jouluna ja synttäreinä rahaa.
Sen enempää äiti ja tytär ei ollut toistensa kanssa tekemisissä. Mä en edes ikinä ollut nähnyt Marjorieta muuta kuin vanhoissa valokuva-albumeissa, joita meillä ja Johannalla oli.
”Sun äiti oli kaunis”, mä sanoin rikkoen hiljaisuuden.
”Olihan se tosissaan mielettömän kaunis, vertaansa vailla.. Marjorie on vieläki hyvännäkönen.”
Johanna otti piianpeilinsä laatikosta yhden kuvan. Siinä kuvassa Marjorie oli melkein nelikymppinen, mutta silti sen kasvot oli säilynyt luonnottoman hyvin. Kulmikkaissa, hyvällä tavalla riutuneissa kasvoissa ei ollut rypyn ryppyä ja vartalo oli yhtä liioitellun hoikka kuin nuorena.
Vielä yksi pitkä vilkaisu ennen kuin Johanna sujautti kuvan takaisin laatikon kätköihin.

Olin tullut lenkiltä ja aloittanut lukemaan kansantalouden kokeisiin, mutta pänttääminen sai mua kaipaamaan piristävää mesekeskustelua Mariellan kanssa. Kävin keittämässä kahvia ja asetuin läppärin äärelle suuren kahvimukin kanssa - maitokahvia jonka päällä kuohukermaa ja suklaarouhetta.

Catriinah sanoo:
Moi <3
Mariella sanoo:
Hej prinsessan <3
Catriinah sanoo:
Ymmärräks yhtään kansantaloutta? o_O
Mariella sanoo:
En tod, pää kumisee tyhjyyttään.
Mariella sanoo:
Mitenköhän mäki pääsen siitä läpi? :S
Catriinah sanoo:
Jaa-a. :D Mulla ei oo mitn käsitystä mistää, toiv saan edes ykkösen.
Mariella sanoo:
No äläs. :D Emmä jaksas istuu missää uusintakokeessa.
Catriinah sanoo:
Ihme et päästii Exel läpi!
Mariella sanoo:
Jep - ylitettii itsemme kirjaimellisesti. ;P
Catriinah sanoo:
:DD
Mariella sanoo:
Voisin kyll lähtee lukemaa lisää, jos jäis jotain olennaisia faktoja päähän.
Catriinah sanoo:
Todellakin.

Mä laitoin itseni näkymään offline-tilaan ja syvennyin taas kansantalouden tylsistyttävään maailmaan kahvin voimalla. Huoh, loppupäivästä tulisi hyvin pitkäveteinen.
Koulupäivä loppui heti yhdentoista jälkeen, koska me ei menty syömään.
Oltiin Mariellan ja Reetan kanssa rannalla tupakalle. Siellä oli tähän aikaan käsittämättömän kylmää, niin kylmää että sormet oli kohmeessa parin röökin jälkeen. Marraskuu, vuoden synkin kuukausi, jolloin kaikki oli väritöntä ja synkkää.
Reetta ei saanut tupakkaansa syttymään. ”Viitiks sytyttää tän?” se pyysi.
Mä otin tupakan siltä, käänsin selkäni tuulelle ja sain kun sainkin sen syttymään.
”Kiitti.”
”Eipäs kestä.”
Mariella istui penkillä polttamassa tupakkaa ja heitteli samalla kiviä veteen. Se nojasi poskeaan toisen kätensä helmenharmaaseen villakangastakkiinsa kääriytyneenä. Sillä oli iso Lacosten laukku sylissä.
”On mullaksi hyvät huvit”, sanoi Mariella ja väläytti leveän pepsodent-hymyn.
”Kieltämättä.”
Yksi vesipisara tipahti sillon poskelleni
”Taitaa alkaa sataa”, Reetta sanoi.
”Meidän kannattais alkaa tehdä lähtöä”, mä sanoin ja hytisin kylmyyden takia.
Käveltiin ripeästi Saloille ja ehdittiin juuri ja juuri ajoissa, sillä kun oltiin päästy sisään rupesi satamaa kaatamalla.
Mariellan äiti oli keittänyt meille kahvia, niinpä juotiin kahvit. Sateen ropina kuului ärsyttävästi peltikattoa vasten. Toivottavasti sade lakkaisi edes jossain vaiheessa, niin mun ei tarvitsisi näyttää uitetun koiran ja Marilynin yhdistelmältä kun selviäisin kotiin.

Koko viikko oli yhtä sateinen ja kolea. Ei ollut yhtä ainutta päivää milloin ei olisi satanut, oli kamalaa mennä hirveässä kaatosateessa joka paikkaan. Lenkkeilyn jouduin jättämään kokonaan väliin. Mä sain sentään välillä kyydin entisiltä jätkiltäni ja muutaman kerran Riku vei mut kotiin, sillä asuin samalla suunnalla kuin Salot.
Ulkona ei voinut ryypätä viikonloppuna. Solilla oli onneksi bileet perjantaina. Jere oli tekstannut mulle ja pyytänyt tulemaa sinne Salojen ja Birgitan kanssa. Riku olisi muuten vienyt meidät sinne, mutta se poti flunssaa kotona. Sillä oli vielä melkein 40 asteen kuume. Oli lähellä ettei se joutunut sairaalaan.
Yksi mun ex, Aki myös menossa Solien bileisiin joten se tarjoutui viemään meidät Solille, mutta Saila pääsi isosiskonsa kyydillä. Aki ei ollut muuta kuin pelkkä hoito, jonka kanssa olin nainut muutamaan otteeseen. Se olisi halunnut kunnon suhteen eikä pelkkää seksiä, mutta mä en ollut halunnut siltä muuta. Aki haki silti välillä mulle tupakkaa ja juomia sekä tarjosi kyydin silloin tällöin.
Tavallaan mä hyödyin kaikista entisistäni.
Mulla oli päällä upouusi Sandin musta neulebolero, johon oli applikoitu kukka, harmaa Calvin Kleinin toppi, vajaamittaiset harmaat Miss Sixtyn farkut, Longchampin vyö, Vagabondin mustat karva-vuoriset mokkasaapikkaat ja musta Guessin laukku. Olin tupeeraanut hiukseni ja nostanut ne korkealle nutturalle päälaelleni. Meikki oli lämminsävyinen kynsiä myöten. Mulla oli uutta Lancomen Hypnose-tuoksua.
Jere tuli avaamaan oven. Se näytti yhtä jumalaisen komealta kuin aina ennenkin. ”Moi. Käykää sisään”, se sanoi.
Me jätettiin ulkovaatteen. Olin siirtymässä kaksosten kanssa Solien olkkariin, kun Jere tarttui mua hartioista.
”Mitä nyt?” mä kysyin hämmästyneenä.
”Älä mee vielä, sexybeibe.” Sen jäänsiniset silmät katsoi mua anovasti.
Sexybeibe. Se oli eka ihminen , joka oli alkanut kutsua mua sillä nimellä.
Jere veti mut lähemmäs itseään. Lähemmäs täydellistä vartaloaan… Tutut kylmät väreet kulki pitkin selkää. Sydämeni hakkasi rajusti kuten aina kun olin poikaa lähellä. Miksei muiden jätkien kanssa tuntunut yhtä kiihottavalta ja täydelliseltä?
”Jere.” Sain ääneni kuulostamaan niin käheältä ja vieraalta, että se melkein hämäsi itseänikin.
”Ooks sä miettiny yhtä juttua?”
”Mitä juttua?”
”Sitä et miks me erottii.”
”Eiks se ollu ihan selvää; siksi et me kyllästyttiin toisiimme.” Tottahan se oli. Miksi Jere kysyi multa itsestään selviä asioita?
”Musta vaa tuntuu et me tunnettiin jotain toisiamme kohtaan...”
”Me pidettiin kovasti toisistamme”, mä sanoin katsellen lattiaa, ”muuallakin kun sängyssä.”
”Laimea ilmasu!” Jere kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli mua rajusti. ”Sexybeibe… voiku mä saisin naida sua just nyt”
Mä vastasin yhtä kiihkeästi pojan suudelmaan, vedin sen kielenkärjen suuni syvyyksiin ja kiersin tuttuun tapaan käteni Jeren niskan ympäri.
”Mut täällä ei oo hetken rauhaa eikä meillekään voi mennä ku porukat on kotona. Irtauduin Jerestä. ”Joku toinen kerta”, kuiskasin ja jätin jätkän yksin eteiseen haaveilemaan musta.
Mä ja Jere ei palattu missään vaiheessa yhteen, mutta tapailin taas poikaa ja harrastin sen kanssa seksiä.
Täytyi myöntää, että olin kaivannut Jereä ja sen ainutlaatuisia ”taitoja”. Solat oli kaupungin komeimpia jätkiä. Jere oli kaikenlisäksi todella mukava kun se oli aina tarjonnut mulle kyytiä, hakenut juomia ja tupakkaa, vaikka olin jättänyt sen jo ysin lopussa. Kari sen sijaan ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Oli se ehkä muutaman kerran hakenut juomia ja tupakkaa.
Siihen se oli sitten jäänyt.
No enpä halunnutkaan olla enempää tekemisissä sen juopon kanssa.
Jere oli tullut hakemaan mua iltapäivällä niille. Janne oli jo ehtinyt keittää kahvit. Hymyilin ekalle syrjähypylleni, sillä se näytti niin suloiselta ja haluttavalta.
”Hyi!” mä huudahdin kun hörppäsin kahvia. ”Tää on ihan ylikitkerää!”
Jerekin maistoi. ”Katriina puhuu totta, ei tätä voi millään juoda.”
”Kuhan vittuilette”, Janne sanoi teeskennellen suuttunutta, mutta sitten se maistoi kahvia ja irvisti.
”No? Eiks me ollakin oikeessa?”
”Hyvä on, tää on pahaa! Mä keitän uudet kahvit.” Janne kaatoi keittämänsä kahvin viemäristä alas ja laittoi keittimeen uuden annoksen
”Ethän sä oo muuten kuullu, Katriina, et Laila on taas vaihteeksi raskaana?” Jere kysyi.
”Mitä vittua? No en oo kuullu!”
”Totta se vaa on”, Janne sanoi.
”Se on jo kolmannella kuulla”, Jere sanoi nauraen.
Sain tolkuttoman naurunpuuskan. ”LOL. MITEN SE MUIJA VOI OLLA NIIN TYHMÄ?!”
Kaksoset nauroi. ”Senkun tietäis! Korpisen Lassi kuulemma vielä jätti Lailan heti kun sai tietää.”

“Mä oon jättäny Janinan”, Jesse sanoi. “Alat sä olemaan mun kaa?”
Mitä helvettiä? Kysyikö Jesse sitä multa kaikista maailman tytöistä? Nyt olin enemmän kuin otettu
“Ihan oikeesti? Ihan oikeesti, Jesse?”
“Ihan oikeesti. Mä haluun alkaa sun enkä kenenkään muun kaa.”
“No siinä tapauksessa mä vastaan myöntävästi. Meistä tulee upea pari.”
Mä suutelin Jesseä ja se vastasi suudelmaan samalla kiihkeydellä. Miten hyvin se osasikaan suudella. Jätkän huulet oli niin pehmeät omiani vasten. Ja vahvat käsivarret tuntui hyvältä kapean uumani ympärillä.

Jo viisi kiloa, olin laihtunut jo kokonaiset viisi kiloa. Eihän se voinut olla mahdollista. Mutta Johannan vaaka oli näyttänyt mun laihtuneen viisi kiloa ja senttejäkin oli lähtenyt.
Mä halusin nähdä itseni pelkissä alusvaatteissa. Ei peili näyttäisi mulle enää samaa läskiä olentoa kuten taannoin tyttöjen vessan peilistä. Riisuin paidan ja farkut yltäni ja menin seisomaan kokovartalopeilin eteen. Vatsa ei ollut enää niin turpea eikä siihen tullut makkaroita. Käännyin katsomaan itseäni sivuprofiilista. Mulle tuli edelleen jenkkakahvat, mutta huomattavasti pienemmät kuin ennen. Reisien väliin jäi jo tyhjää eikä perse riippunut selän jatkona yhtä valtavana kuin ennen. Kaikkein parasta oli kyllä se, että rinnat oli taas kasvanut. Rinnat pursui entistä enemmän koon 80A rintaliivien yli. Kohta ne olisi koon isommat.
Minkäköhän näköinen olisin sillon kun olisin laihtunut vielä muutaman kilon ja mulla olis uudet hiukset ja muodikkaat vaatteet?
Sain jostain äkillisen päähänpiston: otin komerosta äidin vanhat korkkarit, joissa oli vähintään kahdeksan sentin korot ja ohuen mustan paidan, joka oli niin läpikuultava, että rintsikat näkyi selvästi läpi. Äiti oli antanut mulle korkkarit sekä paidan.
“En mä näitä kehtaa käyttää kun isäs sanoo et mä näytän ihan huoralta näissä”, äiti oli sanonut.
“No voit sä antaa ne sit mulle?” mä olin kysynyt.
“Sulle?”
“No nii.”
Äiti oli ihmetellyt aikansa, mutta se oli kuitenkin antanut vaatteet mulle sillä ehdolla etten pitäisi niitä “ihmisten ilmoilla”.
Menin seisomaan peilin eteen huoramainen paita ylläni ja korkeat kiilakorot jalassa. Millaiselta Beyonce Knowles nyt näyttikään uusimmalla musiikkivideollaan? Ai niin, takapuoli ja rinnat pystyssä. Keikutin kokeilevasti vähän persettä ja yritin olla kuin Beyoncé.

Herätyskellon soidessa mä heräsin. Olin nähnyt kaksi unta samana yönä, mikä oli harvinaista. Yleensä en edes nähnyt unia - en ainakaan muista nähneeni.
Ekassa unessa olin ollut Jessen kanssa. Se oli sanonut että sen ja Janinan juttu oli ohi. Me oltiin suudeltu, ja se oli ollut aivan ihana suudelma. Mä olin aina halunnut suudella Jessen kanssa siitä päivästä lähtien kun olin nähny sen ekan kerran... Ja tietenkin mennä pidemmälle…( Ainahan mä halusin mennä pidemmälle kuin pelkälle ykköspesällä) Jesse olisi varmasti tosi hyvä. Ei niin komea jätkä voisi olla huono sängyssä…
Toinen unista ei ollut järin kummoinen, pelkkä muisto, jossa olin ollut vielä läski-Katriina. Mua oli haukuttu ala-asteella läskiksi. Läski olin todellakin ollut, vaikka en alkuun pystynyt hyväksymään totuutta. Mutta so, läskiksi haukkuminen ja kauneusihanteet oli nimittäin pelastanut mut.
Miksi ekan unen oli pitänyt päättyä niin nopeasti? Olin nähnyt monta kertaa unia, jossa olin nainut kaikkien hyvännäköisten jätkien kanssa, esimerkiksi silloin kun olin alkanut Ramin kanssa! Rami! Mähän olin unohtanut jätkän nimen muistikirjaani. Paha moka, sillä Rami oli sentään ollut pitkäaikainen fuckbuddyksi.

Oli outoa että isovanhempieni eteisessä oli kalliin näköinen musta minkkikauluksellinen villakangastakki - Ajattaren 600 euron malli kokoa XS. Kellään tuntemallani ihmisellä ei ollut tuollaista upeustakkia, joka haisi tupakalle ja Lancomen Trésorille. Tällä naisella oli ainakin todella hyvä maku.
Outoa.
Jätin oman villakangastakkini naulaan mustan takin viereen ja menin keittiöön. Mua kohtasi outo näky. Johanna istui siellä vieraan naisen kanssa kahvilla.
Takin omista huomasi mut heti ja kääntyi nopeasti katsomaan mua. Naisen pää oli ylpeästi pystyssä.
”Moi.”, se sanoi, ”mä oon -”
”Mitä vittua!” mä huudahdin keskeyttäen sen. Tuon muijan olisin tuntenut missä tahansa. ”Sähän oot Marjorie!”
Vihreänharmaiden silmien ilme oli huvittunut ”Ja sä oot pikku Katriina”, se naurahti. ”Mä tiedän, et tää tulee yllätyksenä kun et oo ikinä nähny mua.”
Marjorie ojensi mulle kätensä, yhtä siron ja valkoisen hyvin hoidetun käden kuin serkullani. Hajuveden ja tupakan tuoksusekoitus oli vielä selkeämpi.
”Marjorie, emmä nyt tiedä onks Katriina enää niin pieni”, Johanna huomautti.
Siinä ei ollut mitään tavatonta, että se puhutteli äitiään nimellä. Marjorie ei ollut pahemmin kuulunut tyttärensä elämään.
Tätini silmät oli nauliutuneina muhun kun tarkastelin ilmielävää Marjorieta. Se oli yhtä kaunis kuin kaikissa nuoruuden kuvissaan. Niissä se oli ollut nuori kapinallinen nahkatakeissa ja pillifarkuissa sekä pörröisissä Sandra Cretu-kampauksissa. Nykyinen ilmestys oli huomattavasti ladylikempi. Siinä oli jotain samaa kun viineissä: se vain parani vanhetessaan.
”Katriina ainakin on isänsä silmiä lukuun ottamatta aivan äitinsä näkönen.”
”No Marjorie, mites sulla on menny?” Johanna kysyi samalla kun kaatoi kahvia mulle.
Marjorie peilasi itseään pienestä käsipeilistä huulet seksikkäästi mutrussa ”Tässähän tää, elän Helsingin Kalliossa kahden turkkilaisen angorani kanssa, Marilynin ja His Eminecen. Miehiä on vieläkin.
Joskus 15 vuotta sit musta tuli kampaaja, niitä töitä teen säännöllisesti yhden ystävättären kampaamossa. Strippauksen lopetin vuosi sit. Kroppa on hoikemmassa kunnossa kuin monilla parikymppisillä, mut stripparin ajat on ollutta ja mennyttä. Mäkin vanhenen, valitettavasti.”
Marjorien ääni oli sointuva, vaikkakin tupakan käheyttämä. Se oli Johannaakin luisevampi, kauniisti riutunut eikä voinut painaa enempää kuin 48 kiloa.
Se katsoi mua pitkään. ”Sä oot totisesti seksikäs tyttö, oikein vanhan ajan komea ja muodokas pin up-tyttö. Tollaset on harvassa nykyään: Kaikki on joko läskejä, lautoja tai tasapaksuja. Voi niitä aikoja… Missäs koulussa muuten sä oot?”
Hymy nousi huulilleni. Johannan upeannäköinen äitikin piti mua hyvännäköisenä.
”Opiskelen merkonomiksi ekaa vuotta.”
”Se on hyvä se. Ihmisellä pitää olla joku ammatti.” Marjorie huokaisi raskaasti. ”Mut sitä en kiistä etteikö mun stripparin tai mallin ajoissa olis ollu glamouria.”
Sitä mäkään en kiistänyt. Olisi superseksikästä kieppua tangossa Dita von Teesen tyylisissä alusasuissa jazzin tai jonkun modernimman musan soidessa taustalla. Ja kaikki miehet ahnehtisi silmillään vartaloani eikä olisi saada siitä tarpeeksi.
Kahvit oli saatu juotua kun Marjorie alkoi tehdä lähtöä ilman että se söi suupalakaan. Marjoriella oli ollut lapsesta pitäen syömishäiriö, ortoreksiamainen eikä se kuulemma pystynyt vieläkään syömään muiden läsnä ollessa mitään salaattia tai jogurttia kummempaa. Se olisi vain leikkinyt ruuallaan ja tuijotellut riutuneita ranteinaan.
”Ei sun vielä tarvi lähteä”, Johanna sanoi.
”Voi, kyllä mun pitää. Ehdinpä ainakin illaksi takasin kotiin… Katriina muuten, kävin kattomassa Teuvoa ruokatunnilla. Ihan hyvin sekin voi.”
”Hahhaa, joo se voi aina hyvin.”
Johanna näytti mietteliäältä. ”Nähäänks me enää?”
Marjorien vastaus oli hyvin suora. ”Tuskinpa jos et tuu Helsingissä käymään. En nimittäin oo enää tulossa tänne, sillä mä haluan unohtaa tän kaupungin lopullisesti. Tää oli viimenen kerta. Mä vaa halusin nähdä millanen mun ainoasta tyttärestä on tullu.”
”Mitä pidit näkemästäs.”
”Olin vaikuttunut. Sä oot tullu äitiisi ja se on vaa hyvä asia. Tolla ulkonäöllä tuut saamaan kaiken haluamas, mäkin sain melkein kaiken.” Naisen ilme oli unelmoiva, kuin torkkuvalla rotukissalla.
Marjorie kaiveli taskujaan ja otti sieltä kultaketjun. ”Mä sain tän aikoinaan rippilahjaksi, mut nyt mä annan tän sulle. Olkoon se vaikka äidin lahja tyttärelle; Marjorielta Johannalle”
Johanna kiitti ja tarkasteli korua lampun alla. Se oli siro kultainen medaljonki. Serkkuni avasi medaljongin. Kannessa oli kuva nuoresta Marjoriesta, joka oli ollut ihan samannäköinen kuin tyttärensä, vaikka sillä olikin kasarityyliin tupeeratut hiukset. Nuori seksipommi, tahallisen huolimattomassa lookissaan.
”Kiiti, tää on tosi kaunis.”
”Olepa hyvä.” Hymy ilmestyi Marjorien täyteläisille huulille. ”Mä oon oikeesti pahoillani, etten oo kuulunu sun elämääs, pahoillaan siitä et jätin sut vanhemmilleni.”
”Älä viitsi olla pahoillas.” Johanna heilautti vähättelevästi kättään. ”En mä kanna sulle kaunaa.”
”Hyvä niin…” Marjorie Ingrid kaivoi uudelleen taskujaan ja löysi taitellun paperinpalasen, jonka antoi Johannalle. ”Isäs Bertilin numero ja osote, ota siihen yhteyttä jos haluat. Valinta on sun.”
”Joten mun on turha kysyä mitä mun pitää tehä”, Johanna sanoi.
”Niin.”
Marjorie nousi ja meni eteiseen pukemaan. Portilla Marjorie ei halannut meitä kumpaakaan, antoi vain suukot poskille suuren maailman tyyliin.. Se otti tupakka-askin taskustaan ja sytytti röökin.
Savupilvi leijui Marjorien ympärillä kuin eräänlainen sädekehä. Jollain tapaa sanomattoman upea näky: ikääntyvä kaunotar, johon aika ei pystyisi vielä vuosiin. Jos mulla olisi ollut kamera mukana, olisin varmasti ikuistanut tupakoivan tätini.
”No kaikkea hyvää vaan”, sanoi Marjorie kaikkein hurmaavimmalla äänensävyllä. Nainen kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään keinuvasti katsomatta kertaakaan taakse.
Johanna puristi medaljonkia ja paperinlappua nyrkkinsä sisällä. Sen ilme oli tutkimaton kun tyttö sanoi: ”Katriina, mä haluun olla nyt yksin.”

Keittiön pöydällä oli näköjään uusin Hennes & Maurizin kuvasto. Iskä oli nähtävästi hakenut postin tapansa mukaan, koska. äiti ei ikinä jaksanut muka mennä postilaatikolle asti. ”Mä tulin just töistä ja haluun mennä saman tien ottamaan kauneusunet”, turhamaisella äidilläni oli tapana sanoa.
Otin kuvaston mukaani ja lähdin huoneeseeni. Heittäydyin suhteellisen ylelliselle sängylleni katselemaan uusinta kuvastoa. Löysin melkein heti kaksi kivaa alusvaatesettiä, jotka mun olisi pakko saada.
Sujautin kuvaston yöpöydän laatikkoon ettei se kuleksisi lattialla. Valitsemani vaatteet mä voisin tilata sitten illalla hm.comista aerobicin jälkeen. Jumppa alkaisi vasta viideltä, joten mulla olisi vielä pari tuntia aikaa. Ramaisi sen verran että, päätin ottaa alle puolen tunnin päiväunet.

Joulukuussa edes jätkien unelmatytöillä ei ollut muuta tekemistä kuin kauneusunien ottaminen ja shoppailu.
Kun olin käynyt aerobicin jälkeen suihkussa, avasin koneen ja kirjauduin meseen. Reetta oli online-tilassa, mutta sitten se kirjautui ulos ja Mariella tuli tilalle. Se oli pelkästään hyvä asia, sillä mun pitikin kysyä siltä mitä se haluaisi joululahjaksi.
Mä laskin käteni näppäimille varoen vasta lakattuja kynsiäni. Olisi tosi kamalaa jos kynsilakka alkaisi heti lohkeilla!

Catriinah sanoo:
Moro
Mariella sanoo:
No moi
Catriinah sanoo:
Mitäs sä ja Reetta haluisitte lahjaks? =)
Mariella sanoo:
Hmm. Vaikka jtn silmämeikinpoistoaineita tai suihkugeelejä?
Catriinah sanoo:
Okej. Mä ostan vaik jotain tollasta.^^
Mariella sanoo:
Juups.
Mariella sanoo:
Mitäs sä haluisit? :P
Catriinah sanoo:
Jtn samantapasta tai sit kynsilakkoja.
Mariella sanoo:
Ok, selvä.

Mä näin Simon kirjautuneen sisään joten päätin jutella sen kanssa. Viimekerrasta oli jo aikaa. Nykyään en ollut pahemmin tekemisissä vanhojen luokkakavereitten kanssa, en ammattikoululaisten enkä lukiolaisten. Meidän koulu oli sen verran laaja käsittäen monta erillistä rakennusta.

Mariella ja mä oltiin saatu hyvä idea ruokiksella: yritettäisiin päästä yhteen baariin sisälle. En ollut ikinä tullut ajatelleeksi mitään tuollaista, mutta oli se kieltämättä hyvä idea. Baareissa vois olla paljon kivempaa talvella kun jossain kylmässä puistossa palelemassa saati jossain surkeissa bileissä. Hyvät baarit oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä jätkiä, sellaisia, jotka sai kaikkien muiden paitsi mut jalat pettämään. Olisi ihanaa vaihtaa numeroita sellaisten jätkien kanssa ja sekstailla niiden kanssa fiilispohjalta.
Me oltiin päätetty mennä tällä kertaa kahdestaan. Jos Mariella kävisi täysi-ikäisestä, voitaisiin seuraavalla kerralla ottaa Birgitta mukaan.
”Käynkö mä nyt 18-vuotiaasta?” Mariella kysyi.
Me tarkasteltiin. Mariellalla oli vielä enemmän meikkiä kun yleensä: poskipunaa, kulmakynää, luomiväriä, ripsaria, eylineria ja huulikiiltoa. Mä ja Reetta oltiin kiharrettu sen hiukset mun laineraudalla. Se näytti sievältä ja nukkemaiselta. Tytöllä oli samanlaiset pyöreät kasvot ja tuuheat ripset, nykerönenä ja pieni pyöreä suu. Toivottavasti sitä pidettäisiin täysi-ikäisenä!
”Kyllä sä mun mielestä näytät täysi-ikäseltä” Reetta sanoi.
”Nii munkin mielestä. Sit lainaat isosiskoltas vaatteita ja laukun”, mä sanoin.
Mariella meni Reetan huoneeseen ja mä tarkastelin itseäni kokovartalopeilistä. Mulla oli polven yläpuolelle tapaava Your Facen harmaa kynähame, Guessin valkoinen hihaton kauluspaita, mustat pitsisukkahousut, valkoiset Biancon korkeakorkoiset nilkkurit ja valkoinen DKNY:n iltalaukku, johon mahtui juuri ja juuri lompakko meikit, tupakat ja sytkäri. Korvissa oli Kalevalan pronssiset lumikukat. Muita koruja ei ollut, noudatin yksinkertaista linjaa. Olin nostanut hiukseni tupeeratulle Brigitte Bardot-tyyliselle nutturalle päälaelle. Meikki sointui asukokonaisuuden värikombinaatioon.
Mariella tuli takasin pukeutuneena kapealahkeisiin Leen farkkuihin ja Hilfiger jeansin turkoosiin t-paitaan. Sillä oli pieni harmaa Mangon iltalaukku ja mustat nahkasaappaat.
”Mitäs tykkäätte?”
”Perfect!” mä sanoin. ”Nyt voidaan lähtee viihteelle.”
Mä ja Mariella otettiin takkimme, käsineemme ja huivimme. ”Voi voi Reettaa ko se ei pääse baariin”, me vinoiltiin.
”No toisen kerran sit”, Reetta sanoi suuttumatta sen kummemmin.
Kaupunkiin me päästiin exäni Jarin kyydillä.
Be popin ovella seisoi roteva ja kaljuksi ajeltu portsari. Se katsoi meitä hetken kun me annettiin sille sisäänpääsy-maksu, muttei tivannut henkkareita. Jes, se piti meitä täysi-ikäisinä. Ensi kerralla Birgitta tulisi mukaan. Tällä kertaa tämä olisi vaan bestisten baari-ilta.
Mentiin istumaan baaritiskille muutaman hyvännäköisen jätkän seuraksi, jotka katseli meitä kiinnostuneen oloisina.
”Haluisko tytöt juotavaa?” kysyi tumma ja komea jätkä, jolla oli rento ja itsevarma hymy.
”No mikäs siinä. Mojito mulle ja Katriinalle Cosmopolitan”, Mariella sanoi.
Tumma jätkä kutsui baarimikkoa ja otettiin sillä aikaa tupakat esille. Me oltiin poltettu tupakkamme loppuun ennen kuin me saatiin drinkit eteemme.
”Kiitti”, me sanottiin ja suotiin jätkille nätit hymyt.
Illan mittaan me saatiin jätkien nimet selville. Tumman nimi oli Aku ja sen ristiverisen kaverin nimet Antti ja Eetu. Kaikki oli19 -vuotiaita kuten Riku. Ne oli ollut samalla ala-asteelta lähtien exäni Janin kavereita.
”Ihme et mä en oo ennen nähny teitä missään”, mä sanoin Akulle. ”Ku te ootte mun exän kavereitakin.”
”Parempi myöhään kuin milloinkaan”, Aku sanoi ja virnisti niin että helmenvalkoiset hampaat välkkyi.
”Nii-i.” Aku kumartui lähemmäs mua ja anto kevyen suudelman huulilleni.
Mä vilkaisin Mariellan ja Eetun suuntaan. Ne oli syventynyt nuoleskelemaan toisiaan. Mariella jättäisi Rikun varmaan kohta. Mä hörppäsin drinkkiäni ja suutelin sen jälkeen Akua. Aku hyväili kevyesti kasvojani.
”Kyllä sä oot kaunis”, se sanoi.
Virnistin ja sivelin jätkän niskaa. Sen silmät meni melkein kiinni ja tunsin sen värähtävän.
”Mennää tanssimaa.” Sen ääni oli muuttunut käheäksi.
Tämä oli mulle niin tuttua, banaaleinta rutiinia. Tiesin jo etukäteen miten tulisi käymään: Aku hullaantuisi muhun ja tajuaisi haluavansa mua, ja sitten mentäisi naimaan kun nähtäisi seuraavan kerran. Mutta ei se mitään. Tulisin nauttimaan joka hetkestä miehen seurassa.