Katriina kauppaopistossa, epilogi ja "lehtiartikkeli"

Epilogi, Keväällä 2007

Mä olin ollut Jeren kanssa joskus kaksi vuotta sitten ja ihanan Jessenkin olin jättänyt aikoja sitten. Uusia jätkiä oli löytynyt bileistä, baareista ja netistä. Osan kanssa olin ollu vähän pidempään ja osan kanssa vain vähän aikaan, jokainen oli ollut toinen toistaan komeampia. Silti pidin vieläkin Jereä ja Jesseä maailman komeimpina jätkinä, vaikka ne sattui asumaan meidän pikkukaupungissa.
Olin edelleen se kaupungin seksikkäin ja kaunein tyttö. Kaikki kaverinikin liikkui oikeissa piireissä - ei mulle nyt muunlainen seura kelvannutkaan. Oltiin vieläkin Salon Mariellan kanssa bestiksiä. Sillä oli ollu jotain lyhytaikaisia jätkiä eikä Mariella enää halunnut olla yhdenkään jätkän kanssa yhtä kauan kuin Rikun kanssa. Riku oli ollut ihan söpö fruittari, joka oli kirjoittanut ylioppilaaksi rimaa hipoen. Se oli joutunut käymään lukion neljässä vuodessa.
Opiskeltiin Mariellan ja Birgitan kanssa tokaa vuotta kauppiksessa. Tänä vuonna meillä oli ollu kuukauden kestänyt työharjoittelu. Birgitta oli ollut Lindexissä ja me puolestaan Sokoksessa Mariellan kanssa. Aika oli mennyt yllättävän nopeasti ja työssäoppiminen oli päihittänyt koulun mennen tullen. Jotenkin tuntui että tulisin päätymään vaatealalle kuten serkkuni Johanna. Johanna asui nykyään kaksiossa Helsingin Punavuoressa ja sillä oli enemmän rahaa käytettävänään kuin koskaan aikaisemmin. Se oli tavannut suomenruotsalaisen isänsä melkein vuosi sitten. Ukolla ei ollut muita lapsia kuin Johanna, joten se halusi hyvittää kaikki vuodet ostamalla tyttärelleen ensin asunnon, auton ja sitten kosolti merkkivaatteita. Johanna oli nykyään Aleksanterinkadun Stockmannin laukkuosastolla myyjänä. Vapaa-aikanaan se kävi erilaisissa kauneushoidoissa tai shoppaili mun tai äitinsä Marjorien kanssa. Äiti sekä tytär oli hyvin samanlaisia monessa suhteessa: reippaasti alipainoisia uskomattoman hyvännäköisiä shoppaholisteja kissahulluja.
Porukat antoi mulle edelleen paljon rahaa, vaikka teinkin kolmena iltana viikossa töitä koulun ohella. Mulla oli tarpeeksi rahaa, jolla pystyi shoppailemaan kaikkea ihanaa harva se päivä. Oli varaa kosmetiikkaan, kampaamon hiuspurkkeihin, baareihin ja kalleimpaan tupakkaan. En ollut silti ikinä voinut ymmärtää sellaisia lellipentuja, jotka sai porukoiltaan rahaa tekemättä mitään sen eteen.
Meillä kaikilla kolmella oli tullut 18-vuoden maaginen raja rikki: Saloilla reilu kuukausi sitten ja mulla viikko sitten.
Ajokortitkin oltiin saatu samaan aikaan, mutta mulla ei ollut vielä omaa autoa käytössä. Useimmiten ajelin porukoiden tai Johannan autolla silloin kun serkkuni oli täällä käymässä. Salojen porukat oli sentään ostanut kaksostytöille käytetyn Nissanin. Ei se mitenkään kummoinen auto ollu, mutta ihan siedettävä, tummanharmaan ja viisiovinen.
Tänään oltiin menossa ajelemaan kaksosten kanssa. Olin saanut itseni laitettua. Mulla oli tiukka Mangon villakankainen minihame, Filippa K:n musta pooloneule, DKNY:n harmaa laukku, Rizzon harmaat korkeakorkoiset nilkkurit, mustat helminapit ja kuusi hopeasormusta. Meikkiä oli ihan paljon kuin yleensäkin. Hiukset oli nyt värjätty yhtä mustanruskeiksi kuin Johannalla.
Me nähtiin meidän lähellä, josta Salot otti mut kyytiin. Reetta meni taakse ja menin istumaan eteen Mariellan viereen. Auton lattialla oli Seppälän halpparikassi, josta löytyi yksi smirnoff kullekin. Me skoolattiin samaan tapaan kuin jo yläasteaikoina. Sitten Mariella painoi lusikan pohjaan. Lähdettiin ajamaan täysillä kaupunkiin päin. Nojasin vähän taaksepäin ja terästin kuuloani.
“Kato perkele!” mä huudahdin silmin nähden riemastuneena. “Täältähän tulee Madonnan Papa Don’t Preach, laita vähä kovemmalle, Mariella.”
Mariella katsoi mua hämmästyneen näköisenä.
”Katriina tanssi tän tahdissa ysien-päivänä”, Reetta huomautti valaisevasti takapenkiltä smirnoff kädessä..
Mariella näytti muistavan lopulta. ”Ai nii joo.”
Naurahdin ja kävin jammailemaan Papa Don’t Preachin tahdissa. Lauloin hiljaisella äänellä kertosäettä.
”Papa dont preach, Im in trouble deep Papa dont preach, Ive been losing sleep But I made up my mind, Im keeping my baby, oh Im gonna keep my baby, mmm ” Tämä oli todellakin elämää, huhtikuu, parhaat kaverit, Madonna ja juomat. Teinielämää parhaimmillaan. Tunsin vastustamatonta halua hypätä ulos autosta ja tanssia vanhan kunnon Papa Don’t Preachin tahtiin samalla innolla kuin ennenkin.

****

KATRIINA KAUNIOJASTA MISS SUOMI 2010

”Ja Miss Suomi 2010 on tyttö numero yksi, Katriina Kaunioja!”
Uhkea tyttö hymyili leveästi ottaessaan raikuvat suosionosoitukset vastaan. Hänen suurin unelmansa oli toteutunut, sillä Katriina oli haaveillut missin urasta useita vuosia. Valmentunut siihen useita vuosia.
Monien heikosti pärjänneiden missien jälkeen Suomi oli vihdoin saanut vanhanajan glamouria henkivän kaunottaren edustamaan naiskauneuttaan ulkomailla, palauttamaan pienen Suomen maailman kartalle.
Ken on kaikkein kaunein, ken on kaikkein herttaisin?

Katriinaa on kommentoitu muun muassa näin:
”Klassisen kaunis.”
”Tyttö jossa kaikki on kohdallaan päästä varpaisiin.”
”Upean muodokas vartalo, josta löytyy todellinen ampiaisvyötärö.”
”Tämän tytön koko olemus kuvastaa suunnatonta seksikkyyttä ja hän on äärimmäisen naisellinen kokonaisuus.”