Katriina Kauppaopistossa, 3.luku

8.luku

Pudotin klassisen villakangastakkini olohuoneen uuden näköiselle kulmasohvalle ja sytytin tupakan. Otin valtuuden tehdä pienen talokierroksen. Kävin jätkän mustavalkoisessa makuuhuoneessakin. Kapusin ketterästi korkealle ruokapöydälle 8 sentin koroista huolimatta.
”Sulla on kiva kämppä”, mä totesin kuivalla äänellä ja riisuin lyhyen Tiger of Swedenin farkkuhameen. Olin jättänyt tarkoituksella tyköistuvan kauluspaidan ylimmät napit napittamatta. Rintojen vako sekä vanhanroosan väriset rintaliivit komeili pojan silmieni edessä.
Aku seisoi odottavasti kädet puuskassa. ”Sä oot vielä kivempi”, kuului pojan vaisu vastaus.
”Oon toki”, mä sanoin hurmaavammalla äänellä. Liikutin kevyesti etu- ja keskisormea rintavaossa. Se oli sanaton vihjaus, selkeämpi kuin mikään suullinen kehotus.
Sanoin päättäväisesti: ”Mitä sanosit jos naitais täällä keittiössä? Siinä olis kaivattua vaihtelua…”

Mariella jätti Rikun viikko ennen joululoman alkamista. Satuin olemaan silloin Saloilla todistamassa tätä tapahtumaa.
”Moi täs on Mariella.”
”Moi kulta”, Riku vastasi. ”Lähtisiks mun kaa ajelemaa?”
”Kuule Riku… musta tuntuu ettei meidän juttu enää toimi, ollaa oltu liian kauan yhessä…”
”Puolitoista vuotta.”
”No nii eli ihan helvetin kauan.” Mariella raskaspiirteiset nukenkasvot ilmaisi tylsistymistä. ”Aattele nyt esim. Katriina, millä on ollu jo ihan hirveesti jätkiä.”
”Se nyt vaihtaa jätkää vähän väliä. Solan Jere oli ainoa kenen kaa se seurusteli kunnolla.”
”Oli miten oli. Mä jätän silti sut.”
”Et sä voi!” Rikun kuulosti järkyttyneeltä ja surulliselta.
Mariella ei välittänyt. ”Moikka”, se sano viileästi ja löi Rikulle luurin korvaan.
”Olitte te kyl aika kauan yhessä”, mä sanoin mietteliäänä.
Mariella hymyili. ”Ehkä vähä liiankin kauan.” Tyttö tarkasteli kasvojaan. ”Mähän tarvin lisää meikkiä!”
Riku ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti sitkeästi saada Mariellaa ottamaan sen takasin; se aneli ja ruikutti, mutta silti Mariella ei ottanut sitä takasin. Se tapaili vähän aikaa Eetua ja jotain muita jätkiä, joita baareissa kävi. Viimein Riku sitten alistu kohtaloonsa tajuamalla ettei se saisi enää Mariellaa takasin. Ne oli kuitenkin edelleen tekemisissä toistensa kanssa, tekstaili ja jutteli mesessä ja silleen.

Joululoma päättyi jo heti uuden vuoden jälkeen, sillä ammattikoulussa oli ollut viikon syysloma. Musta tuossa käytännössä ei ollut mitään hyvää, mieluummin olisin viettänyt kolmen päivän syyslomaa niin kuin lukiolaiset.
Me oltiin menossa kaksosten kanssa yhden Jaken bileisiin ja sieltä Be poppiin. Sitä ennen käytiin pienellä puisto-kierroksella bongailemassa tuttuja ja tuntemattomia.
Nähtiin Merja - se nössö joka oli ruvennut hengaamaan Janinan porukan kanssa - istuvan surullisen näköisenä penkillä. Sillä oli melkein siedettävät vaatteet ja se oli meikannut nudesti.
Mä kiskaisin Reetan ja Mariellan mukaani.
”Kukas se täällä istuu?” kysyi Guessin baarilaukkua kädessä roikottava Reetta.
Mä katselin ympärilleni suu mutrussa. ”Hmm”, mä sanoin, ”sun kavereita ei kyllä näy…”
”Ne ei oo vielä tullu.” Merja yritti kuulostaa kovalta. Vaikutelmaa tehostaakseen tyttö kaivoi sytkärin taskustaan ja yritti sytyttää röökin. Siitä ei vaan tuntunu tulevan mitään.
”Anna ku mä”, Reetta sanoi tekopirteästi. Se tarjosi Merja-nössölle tulta. Nössö imi epävarmana tupakkaansa. Se veti niin kovaa henkeen, että se kävi yskimään.
”Älä vedä niin nopeasti”, Mariella hihitti. Tehostaakseen omia sanojaan se sytytti uuden röökin ja veti sitä erittäin mallikelpoisesti.
”Kyl Mariella osaa”, mä sanoin maireasti.
Reetta katsoi kelloa muka huolestuneen näköisenä. ”Kaveris ei vieläkään oo tullu.”
”Niiden on täytyny unohtaa sut kokonaan.” Ei se mikään ihme ollut, en mäkään olisi vaivautunut niinä paikalle.
”Meidän pitäis alkaa tekemään lähtöä että ehdittäis Jakelle ajoissa”, kiirehdin sanomaan. Vielä sitä ennen suutelin piruuttani Merjaa suoraan suulle. Se mulkkasi mua äimänkäkenä. Korallinpunainen huulipunani oli levinnyt wannabeesnobin tökerösti meikatuille kasvoille. Voi voi!
”Merja taitaa tykätä tytöistä”, Reetta arveli. Sitten se kouraisi piruuttaan nössön tissejä. ”Hyvät hinkit, beibe.”
”A-aha”, nössö sönkötti.
”Mut ei niin hyvät ku meillä”, mä huomautin. Me kaikki virnuiltiin Merjalle.
Tässä vaiheessa oltiin jo saatu Merja itkemään. Se nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan niin kovaa kuin vaan pääsi. Ämmä ei ollut suosittua kaunotarta nähnytkään. Jos se halusi tulla sellaiseksi, se tarvitsisi enemmän kuin ihmeen; lampunhengen ja kolme toivomusta.

Mun olisi pitänyt nousta, sillä kello oli 25 yli kuusi aamulla. Ei yksinkertaisesti vain huvittanut. Painoin herätyskellon nupin alas.
Olin tyytymätön kaikkeen elämässäni, voi kyllä!. Janina, Jesse, ja kaikki mahdollinen otti sillä hetkellä suunnattomasti päähän. Miksi helvetissä en voinut saada Jesseä itselleni?! Olin varmasti koko kaupungin upein kaunotar. Janina oli yhtä kaunis, mutta sillä ei ollut uhkeita muotojani saati pituuttani. Se oli ballerinamaisesti liioitellun hoikka kuten Johanna, luisevuus puki sitäkin. Enkö muuta saanut kuin lyhytaikaisia juttuja silloin satunnaisesti kun halusin oman prinssin sitä muille näyttääkseni? Kouluun en menisi tänään ollenkaan. En millään kestäisi olla siellä tässä mielentilassa. Teki mieli heitellä kaikkia tavaroita seinille ja huutaa niin kovaa kun jaksoi!
Otin kännykän yöpöydältä ja soitin Mariellalle. Se vastasi aika unisella äänellä kun sanoin etten tulisi tänään kouluun. Lupasin kuitenkin tulla sen ja Birgitan kanssa kaupunkiin kahden jälkeen
Tämän jälkeen mä menin uudelleen pitkäkseni. Heräsin uudelleen reilun parin tunnin päästä. Menin pesemään kasvoni ja hampaani, ja sitten menin alas tekemään aamupalaa..
Tänä aamuna kävelin melkein kymmenen kilsan lenkin, joka pitkittyi muutaman tupakka-tauon takia. Tupakka sentään rauhoitti edes vähän. Vasta tunnin mittaisen lihaskuntotreenin jälkeen mulla oli niin kuuma, että piti mennä suihkuun. Pesin hiukseni Redkenin All Soft-sarjan shampoolla ja saman sarjan poishuuhdeltavalla hoitsikalla. Viimeistely hoitui erinäisillä kampaamotuotteilla kuten L´oréalilla, Tigillä, Wellalla ja Paul Michelillä. Kun olin saanut laitettua itseni meikki ja hiukset mukaan lukien ja pukeutunut Huitin äärimmäisen sensuelliin alussettiin, tiukkoihin j.Lindebergin pilleihin, Lacosten pikeeseen, Filippa K:n über-naiselliseen neuleeseen ja vetänyt jalkaani Vagabondin ryppyvartiset bootsit, olin aivan tyrmäävän upea. Laitoin vielä valkoiset helmikorvikset korviini. Ne oli kuin piste iin päälle.
Ihastelin peilin punahiuksista Marilyniä, aamuinen raivarini oli ollut ihan aiheeton. Olin edelleen seksikäs ja kurvikas kaunotar isolla k:lla. Niin kauan kuin naisella oli kauneutensa tallella mitään ei oltu menetetty.
Kasvoillani leikitteli tyytyväinen hymy kun kävelin kaupunkiin. Laitetut hiukseni kiilsi ja korkeat korot teki kävelyni entistä keinuvammaksi. Menin Vero Modan eteen odottamaan Mariellaa ja Birgittaa, koska oltiin sovittu näkevämme siellä. Ne tulikin melkein saman tien. Sytytettiin röökit ja pääsin osalliseksi päivän parhaista juoruista.

Manikyyri ei ehkä ollut oikea syy lintsaamiseen, mutta mä ja Mariella ei voitu vastustaa pientä hemmottelua. Kauneushoitolan hillityn trendikkäissä tiloissa oleskelu tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin vetoisassa koulussa istuminen. (Meillä olisi ollut tilinpäätöstä, kirjanpidon osa-alue.)
Mä ja Mariella oltiin varattu aikamme Kauneussalonki Eleganssiin jo viikko sitten. Eleganssi oli kaupungin hienoin ja kallein kauneushoitola, niin suosittu että aika piti varata vähintään viikkoa aikaisemmin. Kauneussalonki oli tullut tutuksi Johannan ja äidin kautta, sillä niillä oli tapana käydä ottamassa täällä läpinäkyvä geelaus kynsiinsä (kuin superkestävä aluslakka) kerran kuussa.
Juttelin geelauksesta vaalean kosmetologin kanssa kun se kiillotti kynsiäni. Geelauksia oli kuulemma monenlaisina: täysin värittömästä mauttomiin ranskalaisiin ja tyylikkäämpiin värillisiin versioihin. Mariellan kynsiin siveltiin jo aluslakkaa.
Bestani puhelin alkoi soida.
”Moi Saila.” Se kuunteli. ”Ei mä ja Katriina ehitä ainakaan tuntiin teille, ollaa just kosmetologilla.”
Kului kaksi kuukautta. Jäät alkoi hiljakseen sulaa ja räystäistä alkoi valumaan hiljakseen vettä. Aurinko paistoi, oli niin kirkasta ettei ulkona nähnyt kunnolla eteensä ilman aurinkolaseja.

Me käytiin Mariellan, Birgitan ja Reetan kanssa baareissa tai bileissä. Meitä ei ollut kertaakaan heitetty ulos baareista, koska näytettiin ikäisiämme vanhemmilta. Baareista olin löytänyt monia hyvännäköisiä jätkiä, joiden kanssa mulla oli ollut jotain juttua. Mutta näistä kaikki on ollut lyhytaikaista seuraa, pelkkiä viikonloppupanoja eikä sen enempää - Akua nyt lukuun ottamatta. Sen kanssa olin yli kuukauden yhdessä. Pidin vaaleita jätkiä paremman näköisinä kun tummia, mutta oli mulla silti ollut muutama tummakin jätkä kuten Kari ja Aku.
Jesse oli edelleen yhdessä Janinan kanssa. Jesse, miksi se oli vain Janinan kanssa, ja silti mulla ehti olla siinä ajassa kaksikymmentä jätkää! Jessen ja Janina suhde vain kesti kestämistään. Miten mun ulkonäöllä ei saanut Lahden Jesseä?! Olin sentään ysillä ollut Jesseäkin komeamman pojan kanssa monta kuukautta.
Luulisi Jessen haluavan sänkyyn muidenkin kuin Janinan ja tämän jengin tyttöjen kanssa..
Ja silti en voinut ajatella koko ajan Jesseä. Ei siitä olisi tullut mitään: oli pakko keskittyä välillä muihin asioihin. Tyytyä siihen mitä oli, vaikka se kuulosti kornilta ajatukselta.
Kului kuukausi. Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi ja vietin omia synttäreitäni. Täytin 17- vuotta. Meillä oli kakkukahvit ja sitten oltiin menty kaveriporukalla Be poppiin ottamaan pienet. Olin saanut paljon lahjoja, esimerkiksi pari Kalevala korua porukoilta, 300 euroa rahaa ja kavereilta kosmetiikkaa meikeistä kampaamotuotteisiin. Johannalta sain ihanan ,pienen vaaleansinisen Longchampin kolmiohuivin, jota olin toivonut jo aikoja sitten. Se sopi täydellisesti vaaleanharmaaseen Zarasta ostettuun trenssiini, vaaleansinisiin Sauson hansikkaisiin ja useisiin kymmenistä korkokengistäni.
Me oltiin sovittu menevämme kahden viikon päästä Helsinkiin shoppailemaan Johannan kanssa, sillä se saisi silloin tilin. 300 eurolla saisi kaikkea ihanaa keväistä vaatevarastoa täydentämään, esimerkiksi ihanat j.Lindebergin Tina- farkut ja trendikkäät kiilakorkoiset avokkaat Rizzolta.
Kaupungilla ei edelleenkään ollut tarpeeksi lämmintä ja ulkona oli vielä lunta. Mä vihasin lunta, pakkasta ja yleensäkin koko talvea. Parissa viikossa lumet alkoi onneksi huveta kun ilmat lämpeni.

Kirjasin edelleen ylös joka ikisen jätkän, jonka kanssa mulla oli jotain juttua. Se oli kuin rituaali, tunnontarkasti suoritettava. Mulla oli tapana selata maagista, punasta muistikirjaa aina kun jokin asia otti päähän. Sillon hymy nousi väkisinkin huulilleni. Mä, Katriina olin vastustamaton kaunotar, joka olin käytännössä saanut kaiken tavoittelemisen arvoisen.
Mulla oli ollut enemmän jätkiä kun kellään muilla meidän koulun tytöillä. Täytyi olla tyytyväinen eikä valittaa, vaikka tällä hetkellä en saanutkaan Lahden Jesseä itselleni.
Olin jo kirjaimellisesti lakannut toivomasta. Menköön se vaikka naimisiin Janinan kanssa!
Ihme kyllä makasin kuumeisena sängylläni, vaikka yleensä muhun ei tarttunut mikään tauti - kaikilla isän suvussa oli hyvä vastustuskyky - etenkin mulla ja Johannalla. Vitutti ihan hirveästi. Tänään me oltaisiin lähdetty kaupunkiin ryyppäämää. Teki mieli päästä juomaan enemmän kun koskaan. Mutta minkäs tein kun kuumemittari näytti 38 astetta. Energia ei riitän muuhun kuin sängyllä makaamiseen paplarit päässä ja muotiraamattujen sanomien omaksumiseen. Wintourismia kertaa viisi. Hyvä että jaksoin ripsaria, kulmakynää ja peiteainetta laittaa kasvoilleni.
Seuraavana päivänä eli lauantaina tunsin oloni jo paljon paremmaksi. Otin varmuuden vuoksi digitaalisen kuumemittarin yöpöytäni laatikosta ja pistin sen kainaloon 30 sekunniksi. Se näytti 36,9 ja se oli normaalilämpöni.
Ihanaa, mä olin parantunut! Hyppäsin heti sängystä ja puin aamutakin ylleni. Olin tarmoa täynnä. Päätin soittaa saman tien rakkaalle Mariellalleni.
”Hej Katriina”, Mariella vastasi
”Ciao bella, miten meni eilen? Oliks teillä kivaa?”
”Ihan hyvin: vedettiin kaikki kunnon kännit ja jotkut komeet jätkät tuli juttelemaa meille.” Kuulin Mariellalle tyypillistä kikatusta.
Komeat jätkät, ah. Voi kun olisin ollu niiden kanssa.
”No höh. Miks teillä oli kivaa ku mulla oli helvetin tylsää!”
”Voi sua.”
”Sanos muuta! Mitäs muuta puistoon?”
”No ei muuta ku et Janina ja Jesse on eronnu.”
”Siis ihan oikeesti?” mä kysyin epäuskoisena.
”Joo joo. Ihan oikeesti Jesse tuli meidän kaa juttelemaa, ja sano et Janina on jättäny sen.”
”Mariella, tiedäks mitä: nyt mun suurin toive on toteutunu. Mä saan ehkä viimeinkin Jessen itselleni.”
”Se onkii tosi, tosi komee jätkä. Helmi suorastaa.”
”No äläs!” Mä otin rakkaan muistikirjani esille ja kirjoitin siihen nimen Jesse Lahti. Tiesin jo nyt saavani sen itselleni.
Ja mä olin kun olinkin oikeessa. Illalla lähdin Mariellan, Reetan, Birgitan ja Sailan kanssa ryyppäämää. Me istuttiin penkillä polttelemassa tupakkaa kun Jesse tuli meidän luokse.
Se oli yksin.
”Moi”, se sanoi. Jesse oli yhtä vastustaman kuin yleensäkin, fruittarit pienintä piirtoa myöten. Vaalea, upeakroppainen pitkä blondi kauniine piirteineen.
”Moi.”
Jesse katsoi mua toinen kulmakarva koholla. ”Tota lähtisit sä ajelemaa mun kaa?”
Vedin pari pitkää henkosta Voguen menthestä. Olin monta kertaa kuvitellut mitä Jesse sanoisi mulle tällä ratkaisevalla hetkellä, josta olin haaveillut ties kuinka kauan, mutta en ollu ikinä kuvitellut sen pyytävän mua ekaksi ajelemaan. Ei kaiken kuitenkaan pitänyt mennä ihan niin kuin oli suunnitellut, sillä tytön piti osata joustaakin laatimastaan käsikirjoituksestaan.
”No mikäs siinä”, mä sanoin hymyillen Marilyn Monroen hymyä. Tumppasin tupakan ja otin Longchampin laukkuni penkiltä.
”Tästä tulee hauskaa”, vakuutin huulia lipoen. Ajelua kaupungilla ja hyvää seksiä vaikka Jessellä.
”Moikka. Pidä hauskaa!”
”Joo pidän. Ciao vaa, bellat.”
Mä tartuin Jessen käteen ja lähdin sen mukaan.
”Mites Janina nyt jätti sut?” mä kysyin siltä kun istuttiin pojan autossa..
”Se vaa jätti…”, Jesse sanoi liioitellun itsetietoiseen sävyyn, joka hämäsi niitä, jotka ei jätkää kunnolla tuntenut.. ”Nyt se on sinkku.”
Tarkastelin Jessen komeita kasvoja - etenkin kaunismuotoista suuta ja tummia silmiä. Se ei näyttänyt pettyneeltä, ei sinne päinkään. Kyllä mun kaltainen The sexybeibe jätkiä sen verran tunsi.
”Aikansa kutakin.” Jesse pyöritteli korviksiaan. ”Ollaan tunnettu Janinan kaa ties kuinka kauan, siitä lähtien ko se oli kutosella.”
”Nii.” Pujotin käteni (hoidetun, ei niinkään siron) Jessen kouraan..
”Minne ajetaan, Beibe?”
Hihitin ”Ihan minne tahansa.”
Jesse katsoi mua hymyillen ja sitten se kietoi kätensä ympärille ja paino täyteläiset huulensa omiani vasten Vastasin sen suudelmaan ahnaalla kielisuudelmalla. Prinssi Jesse ja Katriina Kaunioja, vihdoinkin yhdessä.
Lahtien kotona mä ja Jesse saatiin viimeinkin olla kahdestaan
Riisuin Jessen huoneessa kaikki muut vaatekappaleet paitsi mustat stayuppit ja luumunpunaisen Huitin alussetin hiusterssit, joita rusetit koristi. Jesse päästi ihastuneen huokaisun nähdessään paljaat 80C:n rintani ja lähes kalpean ihoni. Poika otti askeleen lähemmäs koskettaakseen mua, mutta kohotin torjuvasti kättäni.
Korkkasin Jessen ostaman kuoharipullon ja otin hörpyt. ”Katsoa saa muttei koskea”, mä sanoin kaikkein hunajaisimmilla femme fatalen äänellä.
Kaadoin kuohuvaa molemmille, virheettömille rinnoilleni ja litteälle vatsalleni Jesse-raukan katsellessa. Sillä oli yhtä vähän päällä kuin mulla, pelkät turkoosit Calvin Kleinin boxerit. Ylimielisestä itsevarmuudesta ei ollut enää tietoakaan. Tilalle oli tullut halusta riutuva prince charming, joka halusi päästä nauttimaan uudesta tyttöystävästään. Jessen silmät oli kavennut viiruiksi, ja huulet oli vastaanottavasti raollaan kuin luvaten pitkiä suudelmia kaikkialle kuoharin kosteuttamalla keholleni.
Annoin Jessen tuntea ajan matelun, kiusasin sitä hulluuteen asti ojentelemalla sääriäni sen edessä.
Kiduttava kuohuviinin maustama show sai päätöksen vasta kun tein seuraa pojalle. Vedin hipterssit jalastani ja kaadoin lisää kuohuvaa vartalolleni.
”Herkuttele mulla.” Rivon äänensävyni kaksimielisistä tarkoitusperistä ei voinut erehtyä.
Meidän tupakan ja kuohuviinin sekainen suudelma oli pelkkää alkusoittoa aistilliselle leikille, johon olin kannustanut jätkän. Sen suu kulki kaulaltani rinnoille ja kieli maistoi kaiken aikaa shampanjan makuista ihoa. Jesse imi molempia rintojani kieriskellessäni härnäävästi pehmeällä sängyllä. Sen kieli jatkoi matkaansa kohti viimeistä määränpäätä vatsaani pitkin. Jätkän kielenkärki klitoriksellani sai mut värisemään jokaiselle solullani. Jesse nuoli erogeenisinta aluettani kuin makeimman raikkainta mehujäätä.
Tyydyttävä laukeaminen oli lähellä, mutta janosin sitä ennen vielä ´suurempaa´ läheisyyttä.
”Lopeta jo ja nai mua.”
Jesse riisui boxerinsa ja asettui uudelleen reisieni väliin. Kaunispiirteisillä kasvoilla karehtivassa himokkuudessa oli tyytyväisyyttä mukana. Kikatin ja kiedoin jalkani pojan vyötärön ympärille. Tiesin että moni tyttö olisi halunnut olla tilallani.

”Sä näytät ihan tarpeeksi hyvältä noinkin”, äiti sanoin, ”täydelliseltä.
Äidin kehuista huolimatta en malttanut olla pyörähtelemättä muutamaa kierrosta kellohelmaisessa Vilan mekossani - täsmälleen samanlaisessa kuin Marilyn Monroella Kesäleskessä. Kuparinpunaiset hiukseni oli kuin pöyhkeä kiharalatvainen pilvi ja meikkini oli niin näyttävän virheetön, että se olisi kelvannut vaikka Oscar-gaalaan.
Mä en ollut laittautunut kaverien tai jätkien takia. En sinne päinkään: olin menossa äidin kanssa käymään mallitoimisto Beauty makerissa näytillä. Useiden asukokeilujen jälkeen olin päätynyt tähän klassisen sensuelliin seksipommin asuun. Missään muussa asussa en olisi näyttänyt yhtä hyvältä kuin tässä. Mekko korosti korsettivartaloani ja täyteläiset rintani ryöppysi anteliaasta kaula-aukosta.
Diamonds are girl´s best friend.
”Hei tuu syömään vuohenjuustosalaattia”, äiti liversi keittiöstä.
Ah, vesi nousi kielelleni pelkästä ajatuksesta. Vuohenjuustosalaatti oli suurinta herkkuani. Rakastin sitä enemmän kuin punkero-aikojeni karkkeja ja lemuavia juustonaksuja.
Mallitoimisto Beayty makerin tilat sijaitsi kiinteistövälistysfirman kanssa samassa rakennuksessa; Beuaty maker ensimmäisessä kerroksessa jonkun ählämin tunkkaisen kahvilan ja aikansa eläneen parturi-kampaamo Nips napsin kanssa. Roosan värisenä hehkuva Mallitoimisto Beuaty maker erottui ikkunasta ainakin parinkymmenen metrin päähän.
Peilasin hetken Beuaty makerin koruttomasta näyteikkunasta ennen kuin avasin painavan lasioven. Äiti seurasi mua valoisaan käytävään, jonka seinustoilla oli kuvia Beauty makerin malleista, jotka ei saanut kuin satunnaista keikkaa. Missikisailun aloittamisen kannalta Beuaty maker oli kelvollinen mallitoimisto - kisoihin ei ainakaan olisi pitkiä matkoja.
Käytävä vei suureen odotushuoneeseen, jonka seinillä oli lisää kuvia mallitoimiston malleista. Penkeillä istui joitakin tyttöjä odottamassa. Juuri ja juuri 170 senttisiä huorahtavasti meikkaavia oranssin kirjavia Paris Hilton klooneja, joilla ei ollut ammattimallin edellytyksiä (valjut omituiset kasvonpiirteet ja yli 175 sentin varsi). Ne ei edustanut sen enempää klassista missityyppi. Katsoin muijia alentuvasti ja istuin odottamaan Britaa.
Reilun vartin päästä pitkä nainen tuli odotushuoneeseen.
”Moi Katariina!” se sanoi äidille.
”Moi vaan Brita.”
Britan ulkonäkö vastasi melko pitkälle mielikuviani. Olin kuvitellut sen pitkäksi ja hoikaksi, liian ruskeaksi paahtuneeksi naiseksi, jonka hiukset oli alta tummat ja päältä platinanvaaleat. Jopa Britan Basic manolot ja yliampuvat talttamaiset rakennekynnet vastasi mielikuviani.
”Sä olet varmaan Katariina?” nainen kysyi ystävällisesti.
”Oon toki”, mä sanoin ja ojensin manikyrioidun käteni Britalle.
Se kätteli mua hymyillen niin leveästi, että shokeeraavan kirkkaiksi valkaistut hampaat säihkyi. ”Hauska tutustua.”
”Kuin myös.”
Brita ohjasi meidät moderniin toimistoonsa, minkä sisustus jatkoi pitkälle odotushuoneen sisustuksen modernia yleisvaikutelmaa. Nainen tarjosi meille kahvia ja otti itselleenkin.
Äiti siemaili kahvia pikkusormi ojossa. ”Mä oon useasti sanonu sulle, että meidän Katriinalla olis edellytyksiä missiksi - ja sun mielestä Katriinan kuvista on ilmentyny tiettyä potentiaalia.” Äiti loi ylpeyttä uhkuvan silmäyksen muhun.
”Hmmmmm”m Brita sanoi mietteliäänä. ”Viitsikö nousta seisomaan, Katriina?”
Tein työtä käskettyä ja Brita tarkasteli mua joka kulmasta. ”Hyvä kasvojen luusto, klassiset piirteet. Hiukset on todella naiselliset kauniit.”
”Entä kroppa?” mä kysyin, vaikka tiesin vastauksen.
”Pitäis nähdä alusvaatteissa, että saa selkeemmän vaikutelman.”
Riisuin 50-luvun tyylisen mekkoni ja asetin kädet missimäisesti lanteille.
”Oikein hyvältä vaikuttaa”, Brita kehui hetken päästä. ”Sulla on harvinaisen hyvä, sopusuhtainen vanhanajan tiimalasivartalo, kaikki kohdallaan. Vyötärökin on kapeampi kun monella 32-kokosella.”
Brita saattoi hymyillä autuaana, sillä se oli tekemisissä missimaailman uuden menestysartikkelin kanssa. ”Sussa olis potentiaalia vaikka kansainvälisiin kisoihin. Maailman on korkea aika nähdä Suomen tyttö Miss Universumina.”
Niin, maailman oli korkea aika nähdä Suomen tyttö, Katriina Kaunioja Miss Universumina.