Katriina Kauppaopistossa, 1.luku

1.luku

Koulu (ammattikoulu) oli jo alkanut. Mä hengasin tupakka-paikalla, Mariellan ja Birgitan kanssa. Raisa ja Leena oli lyöttäytynyt meidän seuraan erään Santun kanssa. Santtu oli ollut yläasteella samalla luokalla Mariellan kaksoissiskon ja serkun kanssa; Reetta ja Saila aloittelisi puolestaan ekaa koulupäiväänsä lukiossa.
Lukio! Pah.
Kun me oltiin poltettu röökimme loppuu, me mentiin koulun tokassa kerroksessa sijaitsevaan auditorioon - niin ammattikoulun kirjeessä oli lukenut. Siellä oli kaikki koulun ekaluokkalaiset, osa oli meidän ikäisiä ja osa taas vanhempia. Me onnistuttiin saamaan hyvät paikat keskeltä.
Riisuin Zaran vaaleanlilan trenssitakin, mutta jätin Burberryn novacheck-kuvioisen silkkihuivin kaulaani. Se sopi erittäin hyvin tyköistuvien mustien Sandin caprien ja Vilan helmenharmaan neuletakin kanssa. Kohensin vähän kampaustani. Tällä kertaa hiuksissani oli aika pöyhkeä pin upahtava look, papiljoteilla aikaan saatu. Aika marilynmainen. Sipaisin huuliini lisää punaa ja nojauduin tarkoituksella eteenpäin, jotta eturivissä istuvat hyvännäköiset pojat varmasti näkisi rintojeni syvän vaon, varman katseenvangitsijan. Ilmeisesti jätkät huomasi, sillä ne katsoi mua ihailevasti.
“Kuka toi beibe on?” yksi niistä kysyi otsa rypyssä.
“Kauniojan Katriina, Solan Jeren exä”, jätkän kaveri sanoi.
“Ihan vitun upee helmi.”
“Mut parhaat on varattu.”
“Ihan perseestä.” Poika ei vaivautunut salaamaan pettymystään.
“Niip. Tuskin sulla olis silti mitää mahiksia tohon, ku se pitää enemmän vähä vanhemmista jätkistä.”
Jep, aivan oikein, söpöliini. Mä nyt en alkaisi omanikäisten kanssa, vaikka mikä olisi. Hymyilin silti noille kahdelle ihastuttavinta hymyäni ennen kuin nojauduin taaemmaksi.
Mariella oli myös seurannut jätkien juttu-tuokiota, sillä se sanoi: “Toi toinen tais olla kiinnostunu susta.”
“Niihän se vissii oli, paha vaa et mua ei kiinnosta omanikäset. “
“Noh, onhan sulla Kari.”
“Kari on just namu”, Birgitta totesi spontaanisti. “Sillä on hyvä kroppakin.”
Naurahdin. Kari oli kyllä melkoinen namupala, mutta silti olin havainnut jätkäkaverissani monia tylsistyttäviä piirteitä. Pitäisi löytää uusia jätkiä.
Reksi piti lyhyen puheen ja esitteli meille kaikki tutorit. Osa niistä oli ollut samalla yläasteella meidän kanssa. Muutama tyyppi määrättiin luokkamme tutoreiksi ja sitten piti mennä käytävään, jossa ryhmänohjaajamme Marika Koistinen jo odotti meitä.
Se oli keskipituinen ristiverinen nainen, jolla oli lyhyehköt hiukset ja hengettömät silmälasit. Musta se vaikutti aikamoiselta tiukkikselta. Jälkeenpäin se osoittautui huomattavasti rennommaksi tyypiksi - joskin liiankin sanavalmiiksi persoonaksi.
“Päivää.”
“Päivää“.
Se avasi meille oven ja sitten mentiin sisälle. Marika selitti lisää kaikista koulun käytännöistä uusintakokeista alkaen. Tutorit tuli jossain vaiheessa leikkimään tutustumis-leikkiä. Monen nimi tuli mainittua moneen otteeseen, mutta en silti muistanut kaikkien nimiä.
Uusi luokkani vaikutti näin ensialkuun yläasteen aikaista mukavammalta. Täällä ei ollu mitään nolifeja nössöjä kuten Marju tai Assin kaltaisia, vielä kuvottavampia tapauksia! Yksi aikuisopiskelija sentään vaikutti ärsyttävältä tapaukselta. Sillä oli rumat rillit ja vielä rumemmat, räjähtäneen kiharaiset hiukset, jotka oli suittu kahdelle saparolle. Mukavaa ettei jollain ollut alkeellisintakaan käsitystä muodista. Hihitettiin kovaäänisesti Mariellan kanssa, ja silloin rillipää alkoi mulkoilla meitä vihaisesti. Tästä saatiinkin uusi, entistä äänekkäämpi naurukohtaus.
“Mikäs tyttöjä noin paljon naurattaa?” ryhmänohjaaja Marika kysyi sarkastisesti.
“Meillä on vaa omaa kivaa”, me sanottiin kikattaen.
“Taitaa olla tauon paikka”, Marika sanoi vilkasten rannekelloaan.
“Joo se kuulostaa hyvältä!”
Mä puin takin päälleni ja sitten me suunnattiin Mariellan ja Birgitan kanssa röökipaikalla. Sytytin kalliin Vogue-savukkeeni. Johanna oli alkanut polttaa tätä merkkiä ja olin luonnollisesti omaksunut uuden brändin siltä. Voguet todellakin maistui paljon paremmalle kuin joku L&M tai Marlboro.
Yläasteella tupakoinnista tuli aina jälkkää ja lappu kotiin, jos sattui jäämään kiinni. Siitä mulla ja Mariellalla oli kokemusta, ankea 45 minuuttinen jälki-istunnossa.
Kauppis tuntui heti ekana koulupäivänä paljon paremmalta paikalta kuin yläaste, joka oli ollut täynnä kaikenmaailman vammaisia sääntöjä. Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää päät.
Koulun jälkeen me oltiin menty Saloille Rikun kyydissä. Birgitta oli lähtenyt kaupungille kaksi vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa. Riku ja Mariella oli ollut jo yli vuoden yhdessä.
“Kutsukaa mut sit teidän häihin”, mä olin naljaillut sille viikko sitten.
“No totta kai”, Mariella oli vastannut ja virnistänyt, niin että helmenvalkoiset hampaat välkehti.
Miten sillä oli niin valkoiset hampaat, vaikka se poltti enemmän kun mä ja joi vielä ihan hirveästi kahviakin? Mulla oli sen sijaan samanlaiset kellanvalkoiset hampaat kun Johannallakin. Tai ei serkullani enää ollut keltaisia hampaita, se oli käynyt kesällä valkaisuttamassa hammasrivistönsä.
Tähän kaikkeen sillä ei tietenkään olisi ollut rahaa, jos serkkuni ei olisi ollut töissä. Se oli päässyt kaupungin Seppälään niin kun oli halunnutkin. Oli todellakin hyvä asia, että se oli nimenomaan siellä töissä, sillä Johanna sai Seppälän työntekijänä 15 tai 20 prosenttia alennusta kaikista Seppälän ja Stockan tavaroista. Mä olin ostanut ennen kesän alkua muutaman uuden merkkilaukun: muun muassa. Guessin, Longchampin, DKNY:n ja Burberryn. Oli mulla tietenkin paljon muitakin uusia ja ihania merkkivaatteita ja kenkiä. Johanna muuttaisi ensi vuonna omaan kämppään keskustaan.
Riku jätti meidät yhteen mutkaan. Mariella ei nimittäin halunnut, että sen porukat saisi tietää niiden olevan yhdessä. (Oli kieltämättä aika hassua, ettei Salojen porukat tiennyt)! Olin sentään ollut Solan Jeren kanssa kahdeksan kuukautta, ja porukkani oli saanut tietää, koska oli aika monta kertaa nähnyt mut Jeren kyydissä. Ne ei ollut sanonut siihen pahemmin mitään. Mun pitäisi iskeä itselleni taas joku uusi jätkä, sillä en enää jaksanut Karia, olin niin kyllästänyt sen juomiseen. Aina se oli vaan kännissä.
Idiootti koko jätkä. Ihme ettei se tiennyt, että olin pettänyt sitä yhden Koiviston Jaskan kanssa. Viikonloppuna mun pitäisi iskeä itselleni uusi jätkä. Sitä uutta en katselisi kuin tasan kaksi kuukautta, jos edes niinkään kauan. No mä nyt saisin ulkonäölläni kenet tahansa. Kukaan jätkä ei pystynyt vastustamaan, kurvikasta sexybeibeä.
Reetta istui Salojen keittiössä juomassa kahvia.
“Mitäs kauppaopiston naiset, käännättekö todella päät?” se kysyi.
“Mitäs me. Mitäs lukiotyttö?” Mariella kysyi samaan sävyyn kaataessaan itselleen ja mulle kahvia.
“Lukio nyt on ihan perseestä”, mä sanoin. “Mä en vieläkään jaksa ymmärtää, mikset sä valinnut amista!”
“Lukiossa on sentää Wanhojen tanssit ja Penkkarit.”
“Ei sinne sen takia kannata raahautuu”, Mariella sanoi. “Ne on ainoot järkevät jutut koko paikassa, siskoseni.”
Me istuttiin Reetan seuraksi. Mariella etsi kaapista kolme kananmunaa ja kohta meillä jokaisella oli paistettu kananmuna ja höyryävä kahvikupillinen edessämme. Pöytäkeskustelumme käsitteli kaikkea mahdollista esimerkiksi koulun komeimpia poikia.
“Moi Kari”, mä vastasin puhelimeen. Samalla mä lueskelin uusinta Vogueta. Mitä se juoppo taas halusi multa? Pesääkö?
“Lähtisiks mun kaa ajelemaa, beibe?”
Sitä mä viimeiseksi olisin halunnut, mutta vastasin myöntävästi. Kierähdin laiskasti toiselle kyljelleni. Voisinhan mä Karin joku muukin päivä jättää. Sen kanssa voisi näyttäytyä ihan hyvin, sillä se oli melko komea. Saisipa ainakin kaikki muijat katsella kateellisina, sillä ne kun joutui tyytymään limaisiin amiksiin ja oman ikäisiinsä pikkupentuihin.

Mä olin perehtynyt valokuvauskirjoihin jo ennen Canonin Ixuksen hankkimista, joten osasin käyttää tavallista digipokkaria ja jonkin verran Johannan Nikonin digijärkkäriä. Johanna oli kuvannut aluksi mua, sillä en olisi muuten osannut poseerata tarpeeksi hyvin. Sen aikaiset kuvat oli aina otettu mamman ja papan vierashuoneessa, missä oli hiekanvärisiksi maalatut seinät.
Nykyään aloitin kuvausprosessin valitsemalla jonkun julkkiksen kuvan, joka sattui miellyttämään tarpeeksi. Sitten harjoittelin poseerausta ja kehitin oikean lookin (yleensä Marilyn-henkisen) ennen kuin asetin kameran pienelle jalustalleen. Oikea etäisyys ja valotus oli olennainen seikka, vaikutti paljon lopputulokseen. Neljästä kuvasta onnistui keskimäärin kolme.
Onnistuin kuvaamaan tarpeeksi hyviä kuvia, ettei niitä tarvinnut muokata rankalla kädellä. Muutin aina värejä, rajasin, blurrasin kevyesti ennestään hyvää ihoani, teine yksinkertaiset kehykset ja kirjoitin oikeaan alakulmaan “Katriina” klassisella Edwardian scrib-fontilla.
Tällä kertaa poseerasin itselaukaisimelle puoli tuntia. “Upeaa Katriina, tunne miten kamera rakastaa sua!” Poistin punasilmäisyyden ja muutin kuvien väriskaalaa vaaleammaksi kameran alkeellisilla muokkaustoiminnoilla. Siirsin sen jälkeen kuvat läppärilleni. Jokainen kuva sai samanlaisen käsittelyn: kevyt ihon blurraus, silmien tarkennus, lisää värien muuttamista ja “Katriina” oikeaan alakulmaan samaisella fontilla.
Lisäsin pari kuvaa Galleriaan ja Kuvakkeeseen. Mulla ei kuitenkaan ollut aikaa vastata palvoviin kommentteihin, sillä olin lupautunut muokkaamaan pari Mariellan mesessä lähettämää kuvaa.
Eka kouluviikko oli sujunut ihan kivasti. Siellä oli kiva opiskelu-ilmapiiri ja opettajatkin oli rentoja eikä samanlaisia jäkättäjiä kun yläasteella oli ollut. Kaikkein karsein opettaja yläasteella oli ollut ehdottomasti Kompura. Ihme että olin saanut eukolta päättötodistukseen seiskan. Olin mä sen verran sille vittuillut ja jättänyt aina kaikki läksyt tekemättä.
Ehkä se oli vaan niin onnellinen kun oli päässyt musta eroon.
Viikossa olin ehtinyt tutustua meidän luokkalaisiin. Suurin osa meistä ekan vuoden merkonomi-opiskelijoista oli toiselta yläasteelta. Mun entiseltä yläasteelta ei ollut kuin kuusi tyyppiä jos mut laski mukaan. Meidän luokan rillipäinen aikuisopiskelija oli melkeinpä ainoa ärsyttävä tapaus yhden pari vuotta vanhemman juntin jätkän lisäksi. Kyseinen äijä haisi ihan viinan, kusen, paskan, moponrasvan ja axen sekoitukselta. Hyi saatana! Meidän luokan Nita oli keksinyt kutsua sitä Haisuliksi. Nimi olikin sitten jäänyt. Haisulin läsnä ollessa me kyllä käytettiin se oikeaa nimeä, joka oli Valtteri.
Me oltiin vaihdettu numeroita neljän tytön kanssa ja sovittu että lähdettäisiin niitten kanssa tänään kaupungille ryyppäämää. Niitten nimet oli Kaisa, Emilia, Tanja ja Hanna. Ne oli ihan kivoja tyyppejä, juuri sellaista “pakko olla fashion”- kaveri-ainesta.
Mun pitäisi viimeinkin jättää Kari-idiootti. Siksi lähetin sille tekstarin.
“Musta tuntuu et meidän juttu ei enää toimi, joten meidän pitää erota.”
Tuolla tavalla sille tekstasin, vaikka mun olis tehnyt mieli laittaa sille ihan toisenlainen viesti. Tällainen viesti:
“Vittu mä jätän sut ku mä EN enää jaksa sua.”
Lähettämällä sille niin sanotun asiallisen viestin, pääsisin siitä paljon helpommin eroon. Mä olin oikeassa, sillä siltä tulikin kohta viesti.
“Mä oisin niin halunnu, et meidän juttu olis vielä jatkunu. Mut ei kai voi sit enää mitää?”
Mä vastasin sille takasin:
“Joo-o ei voi enää mitää. kaikkee hyvää kuitenkin.”
“Samoin” , se tekstasi.
Hyvä! Nyt olin päässyt siitä eroon ja voisin keskittyä uuden jätkän etsimiseen. Tällä kertaa mä iskisin jonkun sellaisen, joka ei olisi niin kova ryyppäämää. Hyvä ulkonäkö oli tietenkin ehdottoman tärkeä edellytys samoin kuin ajokortti. Mua ei mitkään alaikäiset jaksanut kiinnostaa, vaikka ne olisi ollut kuinka komeita tahansa.
Laitoin Gwen Stefanin uusimman levyn soimaan ja menin valitsemaan itselleni täydellistä asukokonaisuutta laajasta valikoimastani. Päädyin Tiger of Sweadenin kivipestyyn lyhkäiseen farkkuhameeseen, Hugo Bossin turkoosiin lantion peittävään toppiin ja vaaleanvihreään Zaran neuleboleroon. Sitten mä vedin vyötärölleni leveän turkoosin Guess by Marcianon vyön. Tähän asukokonaisuuteen sopi erinomaisesti vaaleanvihreät korkeakorkoiset Rizzon avokkaat ja klassinen Burberryn laukku.
Sitten olikin meikin ja hiusten aika. Kamalaa, oli vain kaksi ja puoli tuntia aikaa luoda täydellinen bile-look!
Istahdin pukeutumispöytäni ääreen loihtimaan taidokasta Marilyn Monroe-meikkiä. Lopuksi mä suihkutin hiuksiini Tigin suoristusrauta-suihketta ja suoristin etuhiukset keraamisella suoristusraudallani. Rullasin papiljotit auki. Vielä hiuslakkaa, vahaa ja kiiltosuihketta sekä suihkaus Lancomen Miraclea, niin olin valmis.
Lopputulos oli ihan silmiä hivelevä: upea seksipommi viimeisen päälle trendikkäissä vaatteissa.
Kotiintulo-ajalla ei nyt ammattikoulun alettua ollut enää väliä. Porukoille riitti että tulin yöksi kotiin. Otin pyörän varastosta ja hyppäsin sen selkään. Mulla ei ollut valitettavasti kyytiä, sillä olin juuri jättänyt Karin. Eipä se mitään: mä iskisin itselleni uuden jätkän ennen pitkää.

Lauantai aamupäivällä puin lenkkivaatteet (Niken vaaleanpunaiset verkkarit, Reebokin vaaleanpunaiset ulkoilukengät, pinkin Adidaksen t-paidan ja valkoisen lippiksen) ylleni ja lähdin lenkille.
Eilinen ryyppyreissu oli mennyt juuri niin kun mä olin suunnitellutkin. Voisin sanoa, että ihan loistavasti! Riku oli hakenut meille juomat. Juomat oli noussut mukavasti päähän niin kun tupakkakin ja seura oli ollut hyvä, koska meidän kanssa oli ollut Saila ja Reettakin uusien luokkakaveriemme lisäksi.
Jätkäporukka oli sattunut kävelemää meidän ohi ja ne oli heti huomannut mut.
“Moi beibe”, eräs Lahden Jesse oli sanonut mulle. “Tuu meidän kaa.”
“No mikäs siinä.” Olin lähtenyt poikien mukaan.
Blondi Jesse Lahti oli mulle ennestään tuttu, sillä se oli exäni Jeren kavereita. Näin sitä usein koulussakin, poika oli viimeistä vuotta raksalla. Yleensä Jesse liikkui Solien, parhaan kaverinsa Jiri Kuuselan, yhden Aleksin tai helsinkiläisen Danielin kanssa, mutta nyt se oli jostain syystä näiden lukion perusfruittarien seurassa. Pojalla oli vihreänharmaat silmät kuten mulla ja melkein yhtä sirot ja veistoksellisen androgyynit piirteet kuin Solilla.
Kävi ilmi, että jätkät oli lähdössä kohta baariin, mutta ne oli tullut pikaiselle puistokierrokselle. Kolmen muun nimet oli Sauli, Jani ja Kalle. Ne oli Jessen peruskoulun aikaisia kavereita, käynyt samaa yläastetta pojan kanssa. Jessen rinnalla kolmikko oli silkkaa tusinakamaa, vaikka monen tytön täytyi kuolata poikien perään. Paha vaan että mä, Katriina Kaunioja, kaupungin sexybeibe, olin olemassa.
Harvalla muijalla ei oltu suotu samoja luontaisia etuja kuin mulle.
Kalle ja Jani oli ristiveriä, pitkiä ja jänteviä. Kallella oli ruskeat silmät ja komeat piirteet. Janilla oli puolestaan harmaat silmät - silläkin komeat piirteet.
Mua oli jäänyt harmittamaa se, että Jesse oli jo varattu ysiluokkalaiselle sukulaiselleni Janina Kauniojalle (sen isä oli isäni pikkuserkku). Janina oli vielä sen verran hyvännäköinen, etten saisi Jesseä jättämään sitä heti huomenna. Jani ei onneksi ollut varattu, joten olin iskenyt sen itselleni. Voisin alkaa Kallen kanssa sitten kun kyllästyisin Janiin. Ja Janin jälkeen mä voisin mahdollisesti saada Jessen itselleni…
Mun varmaan pitäisi odotellessani ostaa sellainen muistikirja, johon kirjaisin kaikki jätkät, joita mulla tulisi olemaan tämän vuoden aikana
Olin ollut Janin kanssa jo viikon, ja mä olin hyvin tyytyväinen valintaani. Sekin tykkäsi paljon musta.

“Se Katriinan uusi jätkä, Jani on ihan tosi komee”, Mariella hehkutti kerran Sailalle.
Meillä oli ruokatunti, joten me oltiin keksitty, että me mentäisiin käymään lukiolla, sillä me ei oltu koskaan ennen käyty siellä. Rikukin oli lukiossa, koska se ei ollut voinut kirjoittaa viime vuonna. Sillä ei nimittäin ollut ollut tarpeeksi kursseja suoritettuna, jotta Riku olisi voinut kirjoittaa ylioppilaaksi.
Ja lukiossahan piti suorittaa vähintään 72 kurssia tai jotain sinne päin.
“No nii on”, Saila totesi. “Voi ku mullakin olis niin komee mies!”
Se poltti tupakkaa väsyneen näköinen ilme kasvoillaan ja haukotteli kuin nukkuneen rukous.
Riku hengasi kanssamme lukion tupakkapaikalla. Se näytti todella pitkästyneeltä ja happamalta. “Vittu, et usko miten tuskaa on olla täällä!” se sanoi Mariellalle.
Mariella piti kättään sen kädessä. “No uskon”, se sanoi vähän vahingoniloisesti, “Lukio on tuskaa, Riku parka.”
“Äh, haista paska!” Riku sanoi.
Silloin Saila katsoi kännykästään kelloa. “Voihan vittu! Kello on 20 yli 11 ja meillä alkaa tunti.”
Ne lähti kiireesti juoksemaan sisälle Riku kannoillaan. “Hauskaa koulupäivää!” mä huusin vittumaisesti vielä niiden perään.
Meidänkin piti tehdä lähtöä koululle, jotta ehdittäisiin vielä käymään toisen kerran röökillä.
Oltiin Mariellan kanssa kahdestaan Sokoksen meikkipuolella. Olin ostanut pari hiuspurnukkaa ja Diorin luomiväripaletin. Mariellakin oli ostanut vähän meikkejä. Seisottiin ostoskassit käsissä ihastelemassa Clarinsin uutuuksia kun me nähtiin Janina.
Se oli bestiksensä ja muun kaveriporukkansa kanssa. Kaikilla oli hyvin muodikkaat ja kalliit vaatteet. Tytöt oli toistensa kopioita ruskean eri sävyisissä, samanmallisissa kampauksissaan Janinaa ja sen oikeaa kättä Jessicaa sekä pisamakasvoista Saraa lukuun ottamatta. Janina ilmeisesti huomasi meidät, sillä se tuli juttelemaan.
“Moj olisko teillä heittää röökii?” se kysyi.
“Moj“.
Mariella sanoi: “Ei mul oo mut Katriinalla on.”
Janina hymyili hurmaavinta hymyään. “Katriina please, olisiks niin kiva?”
“Oki.” Otin laukustani Vogue-askini ja ojensi yhden tupakan Janinalle.
“Thanks, beibe.” Tytön silmät ihasteli laukkuani. “Tosi ihana Mulberryn laukku.”
“Ai kiitti, kesällä ostin. Sun Longchamp on kanssa tosi ihana, kattelin samaa mallia vähän aikaa sit Espan Longchampilla.”
Mariella kiskaisi mut mukaansa. “Meidän pitää nyt mennä. Moikka”
Huiskutin vielä Janinalle kättäni.

Olin Johannalla käymässä, sillä kello oli kuusi ja se oli jo päässyt töistä.
Serkkuni peilasi itseään suuresta kokovartalopeilistä. Sen huulilla leikitteli ylimielinen, itserakas ilme. “Mähän en oo lihonnu paljo yhtään ala-asteesta”, se sanoi kaikkea muuta kuin vaatimattomasti. “Sillon mä painoin 46 kiloa ja nyt seitsemän vuodenkin jälkeen mä painan vaan 49 kiloa.”
“Vitun tikku!” Tökkäsin serkkuni luisevaa kylkeä. Sormet melkein upposi kylkiluiden väliin.
“Vitun seksipommi.”
Johanna puristi toista rintaani ja hymyili leveästi, sillä se oli otettu aina kun sille huomauteltiin alipainoisuudesta tai ortoreksiasta.
Mä otin vuorostani ylimielisen ilmeen. “Niin no, minkäs teen sille tosiseikalle, et kaikki jätkät sattuu haluamaa mua!”
“Minkäs teet. Sulla on kuulemma taas joku uus jätkä. Kuka?” Johanna kysyi kiinnostuneena ja heilautti ihanat hiuksensa olkapäidensä taakse. Se ei koskaan väsynyt juoruilemiseen ja jätkistä jauhamiseen.
“Yks Valkkisen Jani.”
“Onks se komee?”
“No tietenkin. Mitä luulet? Mulle kelpaa vaan ja ainoastaan komeet jätkät!”
“Kuin kauan sä ajattelit olla sen kaa?”
Livoin täyteläisiä huuliani. “Korkeintaan kaks kuukautta. Sen jälkee mä isken sen kaverin Kallen.”
Johannalle tuli ahaa-elämys. “Hei mä saatan tietää ne. Onks ne Lahden Jessen kavereita?”
Jesse. Miten komea se olikaan! Kuvittelin jo suutelevani sitä ja painautuvani sitä vasten…Olisin vastustamaton ja jumalainen seksipommi, jota edes se ei kykenisi vastustamaan.
“Se on melkein yhtä komee ku Solat.”
“Niitä kahta komeampia jätkiä saa hakee”, Johanna totesi samalla kun harjasi ihastuttavia hiuksiaan.
Se oli totta, Solia komeampia jätkiä oli vaikea löytää edes isoimmista kaupungeista. Mulla oli ihme kyllä ikävä Jereä, vaikka en ollut rakastanut poikaa. Loppujen lopuksi koko moni kuukautinen suhde oli kummankin puolelta rakentunut intohimon ja sen varaan, että oltiin oltu kaunis pari. Mä ja Jere ei enää palattaisi yhteen, mutta mikään ei kieltänyt pitämästä sitä fuckbuddyna.

Kolmen tunnin päästä piti tehdä lähtöä kaupungille. Onneksi mulla oli vielä aikaa laittautua ja poseerata peilille upouudessa marjapuuronvärisessä, pitsisomisteisessa Chantellen alussetissä ja valkoisessa Mortician vyötärökorsetissa. Kaivoin mittanauhan esiin ja otin mitat itseltäni: vyötärö 56 senttiä, rinnan ympärys 93 senttiä ja lantionympärys 95 senttiä.
Oikein vanhojen kultaisten aikojen tiimalasi-vartalo, muodot niin kohdallaan kuin vaan saattoi.
Laitoin korkea-korkoisimmat avokkaani jalkaan ja kävelin peilin edessä missikävelyä. Missikävely irtosi multa aivan itsestään, olisin voinut olla parasta aikaa vaikka Suomen neito- tai Miss Suomi-kisoissa. Hei kaikki, mä olen Katriina 16 vuotta… Loistava hymyni ei sammuisi edes sillä hetkellä kun mut kruunattaisiin kiistattomaksi kauneuskuningattareksi. Lehdet suorastaan pursuaisi hallitsevan missin ylistystä, todettaisiin että Suomi on viimeinkin saanut kansainväliset kriteerit täyttävän missin.
“Katriina!” äiti huusi alakerrasta, “ruoka on valmista.”
“Joo joo, kohta. Puen eka päälle!”
Etsin vaatekaapista kaikkein sensuelleimmat saumalliset sukkahousuni ja viininpunaisen, pitkähihaisen mekon, jossa oli antelias ja syvään uurrettu kaula-aukko.
Äiti istui jo keittiön pöydän ääressä syömässä yhtä kauniina ja huoliteltuna kuin yleensäkin. Senkin hiukset oli samanlaiset kuin Marilyn Monroella Sopeutumattomissa. Kauluspaidan ylimpiä nappeja ei ollut napitettu, jotta vako näkyisi. Haha, meidän vaatetus oli lähes samanlainen ja molemmilla oli Lancomen Trésoria.
“Kylläpäs sä oot tyylikkäänä, Katriina.” Äiti lappoi kreikkalaista salaattia lautaselleen.
“Olin just sanomassa samaa.”
“Hmm. Onko kukaan ikinä sanonu, että sun kannattais osallistua missikisoihin? Kyllä sun ulkonäöllä luulisi pärjäävän.”
“On käyny mielessä.” Haukkasin ruisleipää.
“Meidän kaupungin mallitoimisto Beauty maker ainakin järjestää pari pikkukisaa. Tunnen sen pitäjän, Britan - ja se on monta kertaa kehunu sua klassisen missityypin ilmentymäksi.”
Oho, äidillähän oli suhteita. Ei se mikään ihme kyllä ollut, sillä äiti oli nuorena osallistunut muutamiin pikkumissikisoihin ja tehnyt mainosmallin töitä. Se oli todella hyvässä kunnossa vielä melkein nelikymppisenä eikä olisi ikinä uskonut, että se oli synnyttänyt lapsen. Muodokas vartalo oli sen verran tiukassa kunnossa eikä huolellisesti ehostetuilla kasvoilla näkynyt rypyn ryppyä.
Nojauduin lähemmäs äitiä. “Voiks kertoa enemmän tästä Britasta - antaa vaikka sen puhelinnumeron?”

Jani oli vienyt mut Hesburgeriin kahville. Olin käynyt siellä ties kuinka kauan. Moni ysin valinnaisen liikan tuntikin oli tullut kulutettua kahvia litkien tai salaattia syöden (ennen kutosen mullistavaa laihdutuskuuria olin käynyt siellä harva se päivä keräämässä lisää ihraa ympärilleni). Päättötodistuksen valinnaisen liikan numero olikin ollut aktiivisuuteni mukainen; kutonen mutta pakollisesta liikunnasta olin saanu peräti seiskan! Huikeaa.
Meidän seuraan oli liittynyt Jesse Janinan kanssa. Janina oli yhtä hoikka kuin serkkuni ja se näytti aivan Johannan pikkusiskolta. Sillä oli samanlaiset kasvonpiirteet, kroppa ja vyötärölle tapaavat hiukset.
Se oli yhtä naisellinen kuin mä ja Johanna. Tytölle kelpasi, vain ja ainoastaan parhaimmat jätkät kuten Jesse.
Se ja Jesse joi kahvia Kuuselan Jirin ja Auerin Jessica seuranaan. Kuulin niiden haukkuvan yhtä ysiluokkalaista Koivusen Merjaa, joka roikkui niiden seurassa. Pullero möhömaha oli Jirin tuomio. Jätkä ei voinut ymmärtää miksi Janina salli Merjan hengata jengin kanssa aina silloin tällöin. Janinan mukaan tilanteen pitäisi antaa kehittyä, muutaman kuukauden päästä Merja saattaisi täyttää fruittarin kuin fruittarin kriteerit. Jessestä ja Jiristä siihen tarvittiin ihme.
Juotiin kahvia Janinkin kanssa. Nojasin tahallani pöytään niin että rintojen vako varmasti näkyi. Jani katseli näkyä ahnaasti
“Tiesiks et sulla on täydellinen vartalo”, se totesi.
Nostin kiusoittelevasti rintsikoita vähän ylemmäs. “Yeah Beibe.” Sitten annoin suudelman poikaystäväni huulille.
“Mitä jos lähettäis vaikka teille, jos ketään ei oo kotona?”, mä kuiskasin kiihkeästi pojan korvaan.
“Ihan kohta… Ei ihan vielä…” Jani hyväili reittäni. Miellyttävä sähköinen kihelmöinti levisi sen sormista omaan kehooni.
“Heti.”
Vedin takin päälleni ja sieppasin laukkuni. Sain jätkät kiedottua pikkusormeni ympärille. Ne teki niin kuin mä halusin, sillä niiden miellyttämisen halu oli niin suuri.
Myöhemmin jätkäni luona, oltiin päästy eroon vaatetuksestamme. Olin jättänyt ainoastaan mustan vyötärökorsetin ylle, koska se korosti ennestään täyteläisiä rintojani.
Jani oli täydellisesti mun vallassa. Jätkän toinen käsi siveli reiteni sisäpintaa, mutta se ei kosketellut rohkeammin. Ei, se oli niin otettu saadessaan olla alastoman sexybeibe Katriinan seurassa, että se kohteli mua ihmisen kokoisena Marilynin näköisenä nukkena.
Poikaystäväni tarvitsi herätyksen, joten liikutin kevyesti pitkäkyntistä kättäni jätkän liki karvatonta jalkoväliä kohti. Otin Janilta suihin lyhyen ajan vatsallani maaten. Imin sitä kuin tikkaria tai mehujäätä ja kuljetin lipovaa kieltäni koko mitalla. Kuulin käsittelystäni aiheutunutta tukahtunutta voihketta. Selkeä erektio oli välitön tulos.
Lopetin sillä en halunnut päästää Jania lähellekään laukeamista. Partnerin nautinto oli mulle yhdentekevä. Mä en ollut mikään Cosmopolitanin sivuilta repäisty mitäänsanomattomuus, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin miellyttää armastaan. Kiusoittelin jokaista seksikumppania piinaavan kihelmöivillä hyväilyillä ja lyhyeksi jäävällä suuseksillä. Niillä ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin herättää jätkien halu ja pistää niiden päät pyörälle.
Ainoa joka lopulta sai jotain seksistä irti olin mä. Mulle jäi jätkän nimeä kantava kokemus. Pojalle taas jäi pelkkä hetkellinen, fyysinen kliimaksi - toisin sanoen ei mitään. Ne jäi odottamaan seuraavia kertoja, joita ei välttämättä tullut.
Jani kaatoi mut sängylle ja alkoi suudella mua. Sen kädet kosketteli rintojani samalla innolla kuin lapsi uutta leluaan. En ollut varma kuinka monta seksikokemusta tulisin suomaan jätkälle, joka ei ollut Solien veroinen kaunis poika. Kaikki oli Janin taitojen varassa.

Saila piti bileet, sillä sen vanhemmat oli lähtenyt viikonlopuksi sukuloimaan jonnekin peräkylään. Niillä ei sitten ollut kotona kuin sen kolme vuotta vanhempi isosisko Silja. Sailan pikkusisko Salla oli luonnollisesti porukoidensa mukana.
Oli miten oli, mutta meillä oli ainakin tosi hauskaa.
Sailalla oli paljon porukkaa, suunnilleen kolmekymmentä ihmistä. Joko hyvännäköisiä jätkiä, tuttuja, kavereita, kaverien kavereita ja niin edelleen. Monet niistä jätkistä oli oikeita namuja. Kuitenkaan mä en edes viitsinyt flirttailla niille, koska tällä hetkellä mä olin tyytyväinen Janiin. Oli hyvä ettei se ollut samanlainen juoppo kun Kari, vaan joi kohtuudella.
Huomasin Janinan, Auerin Jessican ja niiden jengin. Ihan kuin mä olisin nähnyt niiden seurassa yhden Merjan. Merja oli muistikuvieni mukaan ollut hurja nössö, joka ei ikinä käynyt missään. Minneköhän pikku-Merja oli nörttikamunsa jättänyt kun oli Janinan seuraan ängennyt?! Jesseä ei näkynyt. Ei se edes ollut tulossa, koska poika makasi kuulemma kuumeessa kotona. Jesse-ressu.
Mulla oli niin tylsää että päätin mennä kiusaamaan Merja-ressua. Otin hörpyn Mansikka Margaritastani ja livoin huuliani.
“Kato Merja”, mä sanoin.
“M-moi”, se sönkötti.
Sillä oli siideripullo kädessä, oli varmaan saanu sen Janinalta tai Jessicalta. Nynny oli ilmeisesti ruvennut hankkimaan elämää.
“Eiks sun pitäis olla jo kotona, Merja?” Katselin seinällä riippuvaa kelloa. “Kello tulee meinaan kohta kymmenen.”
Merja ei tuntunut saavan sanaa suustaan. Miksi sen olis edes pitänyt? Sain tarpeeksi sille vittuilusta ja kattelin ympärilleni.
Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta oli menossa ulos tupakalle joten seurasin niitä. Röökit oli loppu, joten pummin pari Mariellalta.
En pitänyt vihreästä smartista ollenkaan, sillä olin tottunut polttamaan vain ja ainoastaan Vogueta. Mulla ei ollut edes noussut juomat päähän. Eihän se nyt mikään ihme ollut, ei parista siideristä miksikään tullut. Otin monta hörppyä Reetan salmiakkikossusta ennen kun me lähdettiin takasin sisälle. Jes! Nyt alkoi juomatkin nousta pikku hiljaa päähän. Yks smirnoff vielä niin saisin ihan hyvätkin kännit.
Näihin bileisiin tuli vielä lisää porukkaa, esimerkiksi meidän luokkalaiset Hanna, Emilia ja Kaisa.
“Moooooi!”
“Tere”, Saila sanoi jo vähän humaltuneella äänellä. “Tulkaa peremmälle vaa.”
Ne jätti kenkänsä ja takkinsa eteiseen ja tuli olkkarin puolelle kahta isoa muovipussia raahaten. Kolinasta päätellen niillä oli ainakin paljon juotavaa.
“Kuultii vasta äsken et sulla on tänää bileet, Saila”, Emilia sanoi, “ja päätettiin tulla tänne.”
“Kaupungilla ei ollu meinaan ketää”, lisäsi Hanna.
“Ei ku päät täyteen”, Reetta toivotti spontaanisti.
“No jep.” Kolmikko suunnisti boolikulholle.
Eka jakso loppu joskus syyskuunlopussa. Meillä oli silloin kokeet kaikista ekan jakson aineista: äikästä, ruotsista, matikasta ja niin edelleen. En lukenut oikein yksiinkään kokeisiin, mitä nyt vilkaisin, mutta silti sain kaikista kokeista vähintään kakkosen. Ammattikouluissa oli erilainen arvosteluasteikko kun peruskoulussa ja lukiossa. 1-5:seen. Kaikki kokeet sai läpi kunhan sai edes ykkösen. Oli vielä mahdollista saada tukitoimia ja mukautusta, jos oli todella ongelmia jonkin aineen kanssa.
Niin helppoa! Mutta niin sen pitikin olla, ei ollut mitään järkeä päntätä mihinkään kokeisiin hikihatussa.
Olin monesti toivonut Mariellan kanssa, ettei perseenkaivaja Maisa enää ikinä tulisi lähelläkään meitä, mutta meidän pahin painajainen oli sittenkin toteutunut. Maisa oli kokkipuolella ja laittoi ruokaa koko koululle muiden ekan vuoden kokkipuolelaisten kanssa.
Pelättiin hysteerisesti ruokamyrkytystä ja jätettiin kaikki vähänkin epäilyttävät ruokalajit väliin.

Porukoilta olin saanut 250 euroa Helsinkiä varten, vaikka lompakossa oli omasta takaa päälle satanen. Ne antoi aina mulle sen verran rahaa, oli antanut siitä lähtien kun mä laihduin pois kutosen mitoista. Me ajettaisiin Johannan autolla Helsinkiin, oltaisiin perillä joskus puolen päivän aikoihin ja ehdittäisiin illaksi kotiin.
Tähtäimessä oli ainakin Leen pillifarkut, joku ihana vyö ja Longchampin huivi. Paitoja en tarvinnut, sillä mä olin ostanut monta paitaa viime kuussa. Johannalla oli vielä enemmän rahaa käytettävänään; 400 euroa. Kuvitella: kokonaista 400 euroa, suunnilleen kaikki mitä sille oli jäänyt palkastaan jäljelle verotuksen jälkeen. Saatoin jo sieluni silmin nähdä auton takapenkin olevan täynnä lukemattomia ostoskasseja. Mulla tulisi hyvällä tuurilla olemaan kaksi ostoskassia.
Voi kun olisin jo töissä tienaamassa!
Uudet pillifarkkuni ja bootsini keräsi ihailevia katseita osakseen seuraavan viikon maanantaina. Suunnilleen kaikki - Mariella ja Birgitta mukaan lukien - kysyi mistä olin ne ostanut .Kerroin ‘vaatimattomasti’ ostaneeni bootsini Aleksi 13:sta ja farkkuni One Waysta.
“Noi näyttää tosi kalliilta”, meidän luokan Emilia totesi. “Kuin paljo sulla oli rahaa?”
“Jotain kolmesataa.”
“Ihan hirveesti!” En mä saa mun porukoilta korkeintaa ku just sen seitsemänkymppiä, millä saa farkut.”
Katselin oikeaa kättäni, jossa pidin tupakkaa. “Ei mulla edes oo rikkaat porukat, keskitulosia.”
“Katriina vaa sattuu olemaa tollanen lellipentu”, vittuili Mariella, vaikka bestiksellänikin oli merkkivaatteita vaikka muille jakaa.
“Joopa joo”, mä sanoin ja puhalsin tahallani savut Mariellan kasvoille. Oli turha kuvitella, että olisin tehnyt sen ilkeyttäni, ei sinne päinkään. Se oli bestisten välistä keskinäistä, sydämellistä vittuilua.

Tokan jakson puolivälissä olin jättänyt Janin. Olin vaan niin kyllästynyt siihen, ja mä halusin uusia valloituksia. Lähetin Janille samantapaisen tekstarin niin kun olin lähettänyt Karillekin. En jaksanut raahautua minnekään kertomaan sille, että nyt meidän juttu oli ohi.
Jani oli vastannut samaan tyyliin kuin Karikin. Se oli vaan toivottanut kaikkea hyvää ja niin päin pois. Jätkä ei ollut valittanut sanallakaan. Ilmeisesti sekin tajusi, että tein ihan mitä halusin..
Tällä hetkellä en edes halunnut itselleni vakituista jätkäkaveria. Jessen vapautumista odotellessa voisin maata kenen tahansa kanssa. Mitä sitten vaikka mua alettaisiin pitää kaupungin jakorasiana? Ei se saanut olla mikään syy siihen, että olisin monta kuukautta saman jätkän kanssa.
Jätkillä sai taas olla vaikka joka ikinen viikonloppu joku uusi pano ilman, että niitä alettaisiin leimata pelimiestä pahemmin. Tytöillä moista taas ei suvaittu. Jos tytöllä oli tarpeeksi monta jätkää lyhyen ajan sisällä, se oli automaattisesti huora tai vähintään karsea teinilutka. Mutta mä olin upea glamoröösi sexybeibe Katriina eikä mua koskenut samat normit kuin muilla tytöillä.
Otin pienen nahkakantisen muistikirjan yöpöytäni ylälaatikosta. Siinä oli Käyrämunan lisäksi vasta neljä nimeä: Jere, Kari, Jaska ja Jani. Tarvitsisin paljon enemmän nimiä: mulla pitäisi jouluun mennessä olla ollut vähintään yksitoista jätkää. Vasta sitten olisin todellinen Sexybeibe.