Tittle: Fruittarien prinsessat (entinen Uusi kaveriporukka)
Author: Lumikki
Pairing: Janina/Jesse, Merja/Jesse, Jessica/Jiri, Merja/muita jätkiä
Rating: K-15/ R
Genre: huumori, draama, lifestyle
Warning: seksiä, kiroilua
Summary: Merja ei halua olla enää nössö tai tavis, vaan suosittu. Merja haluaa Janinan jengiin ja on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen sisäpiiriin.
A/N: Kauniin Katriinan henkilöitä (Katriina, Salon kaksoset ja Solan kaksoset) on tässä sivuosassa.
1.luku
Eka kouluviikko oli suunnilleen puolessa välissä. Oli ainakin 20 astetta lämmintä joten tarkeni ilman takkiakin. Olin päättänyt mennä vaihteeksi kävellen kouluun. Viheltelin ja hyräilin yhden biisin kertosäettä. En katsonut ollenkaan eteeni.
“Voi vittu!” eräs tyttö kivahti. “Kattosit vähä etees.”
“Jeps”, sanoi sen kaveri.
Vasta silloin tunnistin nuo tytöt. Ne oli Kauniojan Katriina ja Salon Mariella - suositut tytöt. Ne oli ollut viime vuonna ysillä ja liikkunut ison kaveriporukkansa kanssa, johon kuului samankaltaisia, suosittuja tyttöjä. Ei ollut mikään ihme, että ne oli suosittuja; molemmat oli muodikkaita, meikkasi paljon, joi, poltti ja molemmilla oli tietääkseni jätkät. Mariellalla oli tiukka toppi ja sen päällä avonainen WESC:n huppari, joka korosti sen muotoja sekä tiukat Freesoulin suoralahkeiset farkut. Katriinalla oli avokauluksinen Sandin neuletakki ja lyhyt Tiger of Swedenin hame, pitkiä sääriä korostava.
Mitkä muodot. Olin niiden rinnalla pelkkä surkea lauta!
“Eiks sulla oo silmiä päässä?” Katriina jatkoi äkäisenä.
“M-miten niin?”
“Sun takias mun koulukansio tippu!” Katriina nosti kansionsa kiroillen ja nakkasi kainaloon. Se lähti korot kopisten jatkamaan matkaa Mariella vanavedessään. Kauempana ne näkyi sytyttävän tupakat. Hyi.
Yritin näyttää reippaalta, mutta ne oli jo onnistunut pahoittamaan mieleni.
Jatkoin apeana matkaani ja huomasin toisella puolella tietä kävelevän fruittarijengin. Ne oli arviolta just täysi-ikäisiä ja kaikilla oli Lacosten kengät, Wescin tai Hilfigerin paidat ja jotkut merkkifarkut. Osalla oli vielä timantit korvissa. Komeita jätkät oli kieltämättä. Yritin hymyillä komeimmalle, ihan vaalealle komistukselle mutta sain siltä vain ylimielisen mulkaisun osakseni. Sen jengi kuulu sanovan: “Vittu et on ruma muija!”
“Jeps.” Blondi kaivoi askin ja sytkärin tiukkojen farkkujensa taskusta ja sytytti tupakan. “Muodotki on ihan päin persettä.”
Koko porukka alkoi nauraa, mutta sitten ne huomasi Mariellan ja Katriinan. “Hei tuollahan on Katriina ja sen kaveri.”
“Helmimuijia.”
“Saiskohan Katriinalta?”
“Eiks se oo vielä sen Karin kaa?”
“Vittu! Valitettavasti!"
Meillä oli ruokatunti. Istuin kavereitteni Niinan, Hannelen ja Lauran kanssa. Ne kaikki oli mun luokalla. Mulla ei ollut muita kavereita, mutta tähän asti se ei ollut vielä haitannut mua. Ei vielä tähän asti…
Tänään katseeni oli jostain syystä harhaillut meidän luokan, Sannan, Jessican, Janinan ja niiden jengin pöytään. Kaikki siinä porukassa oli just sellaisia tyttöjä, jollaisista pojat piti: hoikkia, kurvikkaita muodikkaita, hyvännäköisiä sekä ennen kaikkea suosittuja. Suosion saavuttaminen yläasteella saattoi olla uskomattoman vaikeaa; piti ryypätä joka ikinen viikonloppu ja polttaa tupakkaa… Itseä vanhemmat jätkät oli myös erittäin suotavia - etenkin neitsyydestä pääseminen.
Miten ihmiset voitiin jakaa suosituiksi ja epäsuosituiksi vain tuon perusteella? Mä ja kaverini ei oltu koskaan tajuttu sitä. Kaikki päihteet oli vaan pahaksi terveydelle. Oli paljon parempi elää ilman niitä, vaikka olisikin leimattu nössöksi. (Täysi-ikäisten juominen oli okei.) Musta jätkäkaverin ei tarvinnut olla itseä vanhempi, sillä osa oman ikäsistä jätkistä olisi varmasti tarpeeksi kehittyneitä henkisesti.
Meidän kaupungin alaikäisillä nuorilla oli tapana ryypätä kaupungilla tai suosittujen bileissä. Keväällä, kesällä ja alkusyksyllä ulkona oli vielä tarpeeksi lämmintä, mutta kylmällä ilmalla ei ollut mitään järkeä olla kapessa. Meistä viikonloppuna ei tarvinnut lentää missään, sillä oli paljon kivempaa olla kaveriporukalla vuorotellen yötä jonkun kotona. Meillä oli tapana varata kasapäin herkkuja: poppareita, sipsejä, kokista ja niin edelleen ja katsoa yhdessä joku kiva leffa. Sitten valvottiin myöhään ja kerrottiin toisillemme omia inside juttujamme.
Niistä jutusta kukaan ulkopuolinen ei ymmärtänyt mitään. Meitä se ei haitannut. Meille riitti meidän kaveriporukka.
“Hyi vittu!” Janina sanoi laiskalla venyttelevällä äänellä. Se katseli meitä toinen kulmakarva koholla. “Mitä saatanan läskiporsaita noikin on - etenkin toi Merja.”
Mun nimi oli Merja: se puhui musta!
Janina oli ehkä kaikkein kaunein jengissään. Sillä oli liian hoikka, nälkiintynyt ja siro kroppa: erittäin kapea vyötärö, kaartuva lantio, ohuet käsivarret ja keskikokoiset rinnat. Kalpeat kasvot oli kapeat ja kulmikkaat. Sillä oli täyteläinen pieni suu, pieni, suora nenä, tuuheat kaarevat kulmat ja marmorinvihreät mantelinmuotoiset silmät. Hiukset oli kauneimmat, jotka mä olin ikinä nähnyt. Tytön mustanruskeiksi värjätyt hiukset tapasi vyötärölle.
Janinalla oli aina ollut otsahiukset. Se piti sitä siksi että se oikeasti sopi sille, eikä vain sen takia, että se oli muotia. Janina tiesi muutenkin mikä sopi ja mikä taas ei sopinut sille. Tytöllä oli aina viimeistä muotia olevat kalliit merkkivaatteet, laukut ja kengät tai jotain äärimmäisen klassista ja naisellista. Kasvoilla oli paljon meikkiä, mutta se osasi todellakin meikata.
Se oli yleisesti koulun prinsessa, tyylikuningatar ja poikien ihannetyttö, jota kaikki palvo sokeasti oli kohtelu kuinka yliolkaista tahansa..
Muukin jengi nauroi mulle kaikuna Janinaa liehakoidakseen. “No äläs”, Janinan paras kaveri Jessica sanoi. “Ihan helvetin lapsellisia pentuja kaikki.”
Jessica oli pitkä, hoikka ja muodokas tyttö, jolla oli pitkät mustat korkealle ponnarille kammatut kuparinsävyllä raidoitetut hiukset. Tyttö oli luonnostaan tummaihoisempi kuin hyvin kalpea bestiksensä, Jessican iho vivahti välimerellisesti oliivin. Sillä oli varakkaat porukat ja luonteeltaan Jessica oli Janinaakin ylimielisempi ja ilkeämpi, ensimmäinen perintöprinsessa.
“Eikä kellään noista oo edes elämää!” Sanna huomautti pistävästi.
Sanna puolestaan oli pelkkä rivijengiläinen, joka kopioi kaiken Janinalta ja Jessicalta. Sanna oli suunnilleen 170 senttiä, kropaltaan samantapainen kuin Jessica. Se oli vain fruittarien prinsessa ja sellainen ´peruskissa´, joka oli miesten mieleen puolipitkine tummanvaaleine kiharoineen.
“Vitun nolifet. Mut lähtää nyt tupakalle.”
“Riitta, sä saat heittää mulle yhen ku mun tupakat loppu ja Jesse hakee röökii vasta koulun jälkee.”
“Okej, Janina.”
Ne nauroi meille vielä viedessään tarjottimiaan pois. Kukaan ei ollut syönyt muuta kuin puoli lautasellista salaattia. Jengi oli koulussa salaatti- ja vesilinjalla, mutta kukaan niistä ei ollut yhtä järkyttävän hoikka kuin Janina.
Miksi jengi oli nauranut mulle? Eihän mua erottanut edes seinästä. Olin maailman arkisin ilmestys, en lihava enkä laiha, vaan jotain siltä väliltä. Mulla oli tavalliset luonnon taipuisat, maantien väriset hiukset ja siniset silmät. En käyttänyt kuin ripsiväriä, kulmakynää ja huulikiiltoa, koska en omasta mielestäni tarvinnut sen enemmän meikkiä. Mulla oli aina huppari tai trikoopaita, farkut ja tennarit joten vaatetuskaan ei eronnu kenestäkään muista.
Mähän olin joku Tiina Tavallinen!
Olin kuulevinani Janinan ylimielisen äänen: “Sä oot vaan lapsellinen kakara. Et mitää muuta!”
Siitä päivästä pitäen en ollut enää tyytyväinen elämääni. Halusin olla enemmän kun mitä mä nyt olin.
Kun koulu päättyi ja olin pihalla juttelemassa Niinan, Hannelen ja Lauran kanssa. Janina käveli yhden hienon bemarin luo, johon nojasi erittäin komea ja pitkä vaalea jätkä.
“Mikä sulla kesti, darling?” komistus kysyi haukotellen mutta kietoi kätensä kuitenkin Janinan kapoisen uuman ympärille.
“Jesse-kulta”, Janina nuhteli ja suuteli jätkäänsä. “Mitä sillä on välii ko mä oon nyt tässä?”
Jesse naurahti matalasti ja siirsi kätensä Janinan lantiolle. “Janina…”
“Ei tässä.”
“Hej mennää vaik meille”, Jesse ehdotti. ”Meil ei oo ketää kotona, voidaa kato jatkaa siitä mihin jäätiin.”
“Oi kulta!”
Jesse näytti huomaavan meidät ja katsoi meitä halveksuvasti. “Vittuuks mulkkaatte siinä?”
“Ei me mitään mulkata”, sanoi Niina.
Miksi Niinan piti avata suunsa? Jesse oli tosi komea…
“Ai ette?”
Janina nauroi pilkallisesti ja pörrötti Jessen huolella laitettuja hiuksia.
“No ei”, Niina jatkoi, “me vaan seisotaan tässä kun ei jakseta vielä lähteä kotiin.”
Jesse katsoi meidän kaikkien vaatteita ja kumartui supattamaan jotain Janinalle. Lopulta ne ajoi hienolla bemarillaan pois poppien soidessa täysillä.
“Olipas tuo poika inhottava”, totesi Hannele surullisen näköisenä.
“Niinpä!” Laura säesti.
“Sen nimi on Jesse”, mä mutisin niin hiljaa ettei ne kuullut. Tuskin saisin ikinä tuollaista jätkää itselleni. Fruittarit vietti enemmän aikaa peilin edessä kuin mä. Ne ei ikinä kiinnittäisi huomiota mun kaltaisiin tyttöihin.
Seuraavana päivänä mä kävin vessassa. Kun menin pesemään käteni, mä näin Janinan ja kumppanit meikkaamassa. Janina levitti lisää poskipunaa ja Jessica harjasi hiuksiaan. Sanna ja Aliisa levitti lisää ripsaria. Ne muodosti suosittujen ja kovisten porukan yhdessä Saran ja Annen kanssa.
Siihen porukkaan pääsi aina sillon tällön uusia tyyppejä, mutta helppoa se ei ollut - ja moni hengasi jengin kanssa vain silloin tällöin, koska ei täyttänyt kunnolla Janina Kauniojan kriteerejä.
Äkkiä mä tein jotain tosi hullua ihan tosta noin vaan.
“Moi, Janina”, mä sanoin ujosti sille.
Janina nyökkäsi mulle. “Mitä säki haluut?”
“E-en mitää…”
“No miks sä sit edes kysyt?”
“Sori Janina.”
“Me ei hukata aikaa tollasiin luusereihin”, Jessica sanoi silloin ilkeällä äänellä. “Turhaa siinä lässytät.”
Jengi kävi taas kikattamaan. Mä olin kolmen vuoden aikana ehtinyt huomaamaan, että Janina ja Jessica oli ne kaksi suosituinta, Sara seuraavana ja loput neljä teki niin kuin edellä mainitut sanoi. Joku niissä veti vastustamattomasti puoleensa.
Mutta en tiennyt että mikä.
“Miks te aina haukutte mua. Mikä mus on oikein vikana?” mä uskaltauduin kysymään.
“No ekaks noi sun karseet, epämuodikkaat vaatteet, laittamaton ulkonäkös ja tokaksi se et sä satut olemaa helvetinmoinen nolife. Et revis siitä.”
Helvetinmoinen nolife. Se kuulosti Janinan sanomana tosi pahalta korvaani. Olin vain erilainen nuori. Miten sekin teki musta nössön ja nolifen?
Miten?
“Mä annan sulle yhen neuvon”, sanoi Janina kyllästyneenä. “Tee jotaa ulkonäölles ja opi tajuamaa se, että elämä on sitä mitä tekee. Muista se jos tuut seuraavan kerran puhumaa meille.”
Janina sujautti Marimekon meikkipussin takasin kalliiseen Longchampin laukkuunsa. Että se oli makea laukku! Voi kun mullakin olisi vielä joskus samanlainen.
“Me ollaan etitty sua, Laura”, Niina sanoi ja halasi mua. “Meidän pitää miettiä mitä me ostatetaan meidän huomisiin pyjama-bileisiin.
“Nii joo.”
Janina ja Jessica hymyili meille ivallisesti ja sitten duo huokasi syvään ja pudisti päitään. Niiden ilmeet kerto paljon: niistä me oltiin lapsellisia kun pidettiin vielä ysillä pyjama-bileitä.
Ensimmäistä kertaa elämäni aikana mua hävetti olla Niinan, Hannelen ja Lauran kaveri.
Hei älä koskaan ikinä muutu
pysy aina tuollaisena kuin nyt oot
Sä menit sijoiltasi onnesta
vaikka vannoit ettet, sä vannoit ettet
Se veisi kuitenkin vain terveyden
ja aivan liian aikaisin hautaan
Nyt kun kuitenkin, kuitenkin kävi näin
nyt kun kuitenkin kävi näin
Hei älä koskaan ikinä muutu
pysy aina tuollaisena kuin nyt oot
Hei älä koskaan ikinä muutu
kun täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin
Kun menit sijoiltasi onnesta
sinä kerroit, että se tuntui siltä
kuin kaikki nivelet ois naksahtaneet
aina leukaa myöten pois paikoiltaan
Nyt kun kerran kävi näin
Hei älä koskaan ikinä...
Hei älä koskaan ikinä muutu
pysy aina tuollaisena kuin nyt oot
Sä menit sijoiltasi onnesta
vaikka vannoit ettet, sä vannoit ettet
Se veisi kuitenkin vain terveyden
ja aivan liian aikaisin hautaan
Janina ja Jessica oli oikeassa sanoessaan, että olin nolife. Sitä mä todellakin olin. Olin nössö, jolla ei ollu koulun ulkopuolella muuta elämää kun meidän perjantaiset pyjama-bileet. Ei mitään muuta.
Vihasin kaikkia tapahtumia kuten Vappua ja lomien alkua. Sillon kaikki oli mua ja kavereitani lukuun ottamatta menossa jonnekin ryyppäämään. Ihminen tuhosi aivosoluja ryypätessään. Tupakkaan tuli riippuvaiseksi ja se tappoi. Kaikki päihteet oli pahaksi.
Miten voin sanoa tolla tavalla, vaikka en ollut ikinä maistanu muuta alkoholia kuin shampanjaa tätini häissä. Tupakkaa sen sijaan en ollut ikinä maistanut. Mikä siinäkin oli, että suunnilleen kaikki meidän koulussa poltti tai oli ainakin maistanut? Mikä tupakassa niin kovasti viehätti, että jopa Janinan kaltainen hienostelija poltti?
Tupakka haisi niin vahvana vaatteissa ja hiuksissa. Mä haistoin jo kahden metrin päähän tunkkaisen hään hajun. Tupakkahan oli vaan paperinpalanen, jonka myrkyllistä savua vedettiin keuhkoihin.
Ennen en ollut hyväksynyt totuutta, mutta nyt se iski vasten kasvojani kun piiskan sivallus. Se oli kova isku, mikä satutti mua enemmän kun mikään muu oli satuttanut.
Mua ympäröi lasikupoli. Olin sen alla ja kaikki muut sen ulkopuolella. Se oli särkymätön enkä pääsisi koskaan pois. En ikinä. En, vaikka tekisin mitä tahansa…
Mä olin ihmisten ympäröimä, mutta silti se oli sama asia kuin olisin ollut yksin. Olin tällä välkällä Jannin, Hannan ja Heidin kanssa. Yksikään niistä kolmesta ei uhrannu mulle ajatustakaan. Olin niille vaan taakka, välttämätön taakka, jota ne joutui kestämään joka torstain yhden välkällä. Niinalla, Lauralla ja Hannelella ei ollut tänään mitään valinnaisaineita, niinpä ne pääsi kotiin. Hanna, Heidi ja Janni taas oli rinnakkaisluokalla. Olin tuntenut ne kasin alusta lähtien kun me oltiin jouduttu samaan köksän ryhmään.
Mulla ei ollut silloin ollut muutakaan ryhmää minne mennä, sillä kaikissa muissa ryhmissä oli jo täyttä. Köksän opettaja Riina Lahtinen oli pyytänyt niitä ottamaan mut neljänneksi ja ne oli suostunut. Ne oli koko kasin ajan ollut mulle ihan mukavia: jutellut kanssani muuallakin kun köksän tunneilla. Kukaan muu ei ollut sitä ennen ollut mulle noinkaan mukava.
Jostaan syystä ne oli muuttunut kesäloman aikana. Ne oli alkanut juoda ja polttaa ja saattoi toisinaan hengata välkillä ja ruokalassa vähän isommallakin porukalla. Enää ne ei jutellut mulle mitään, korkeintaan sanoi “moi” ja sitten ne kävi muistelemaan antaumuksella viime perjantaitaan. Jos yritin jutella kolmikolle jotain, ne ei noteerannut elettäni millään muotoa.
Mikä mussa oikein oli vikana, kun en kelvannu oikein kenenkään kaveriksi?
Onneksi kellot soi ja pääsin piinastani. Köksän tunneilla tyttöjen oli väkisinkin puhuttava mulle edes jotain. Niistä ruuista ne vaan mun kanssa puhui, mutta sekin oli ollut mielestäni tyhjää parempi.
Riina käski meitä hakemaan esiliinat. “Hae sä meille essut”, Janni sanoi. Sen äänessä oli outo sävy, jota en ollut ennen kuullut. Kova ja välinpitämätön. Huokaisin ja menin hakemaan vaadittuja essuja
Ne istui edelleen pöydän ääressä, vaikka niidenkin olis pitänyt jo hakea välineitä. Kaikki näpräsi kännyköitään. “Anna ne tänne”, Heidi sanoi vilkaisemattakaan muhun.
“Entäs noi ruuat? Eiks meidän pitäs alkaa jo tehä niitä ruokii, nii saatas ne ajoissa valmiiksi.”
“Kuule”, sanoi Hanna. “Sä voit tehä ne ihan keskenäs. Kato ku meillä on muutakin tekemistä.”
Se katto mun hämmästynyttä ilmettä. “Ala vittu jo tehä niitä ruokii ettei Riina tuu valittamaa meille, saatana.”
Mä olin vähällä purskahtaa itkuun kun menin hakemaan paistipannua ja sille raakaa broileria. Jotenkin mä pystyin olemaan itkemättä. Mutta lähellä se oli. Kotona menin ensimmäiseksi omaan huoneeseeni itkemään. Makasin peiton alla ja puristin rintaani vasten kulunutta nalleani. Mulla oli se vieläkin, vaikka olin jo ysillä. Jotenkin en vain halunnut luopua siitä, sillä se toi turvaa ja lohtua kun mulla oli paha olla. Puristin sen vielä lujemmin rintaani vasten.
Lopulta itkin itseni uneen.
“Mikset sä tullu syömään?” äiti kysyi multa seuraavana aamuna.
“Kun ei tehny mieli”, mä vastasin välttelevästi ja menin omalle paikalleni kutosella olevan siskoni Susannan viereen. Kauhoin nopeasti kaurapuuroa lautaselle ja voitelin itselleni palan ruisleipää.
Söin niin nopeasti kuin vain pystyi, sillä en jaksanut tällä hetkellä rasittavaa perhettäni. Mun äiti oli hössöttävä kana, isä taas oli äreä ukko, mille ei voinut sanoa yhtään mitään, ja pikkusiskoni oli maailman rasittavin varhaismurkku. Sillä oli aina yliampuvat meikit naamassa ja ylikireät lantiofarkut. Hemmetin pikku teini!
“Söit sä jo?” iskä kysyi.
“Joo.” Mä menin huoneeseeni ja paukautin oven kiinni perässäni. Puhelimeni vilkkui kirjoituspöydällä. Yks puhelu oli tullut. Niina.
Mä soitin sille. “Moi. Sä olit soittanu.”
“Joo. Nii olin. Sitä vaa et lähtisit sä mun kanssa rullaluistelevaan joskus puolen tunnin päästä.”
“Joo. Voin mä lähtä.”
“Moi moi.”
“Heippa” ,mä sanoin ennen kun lopetin puhelun.
Niina tuli meille puolen tunnin päästä. Sillä oli suojat yllä ja pyöräilykypärä päässä. Mä tunsin itseni pahaksi ihmiseksi koska se näytti aika nololta kypärä päässä. Ei hyvä. Olin jo ennestään epäsuosittu ja jos joku näkisi mut sen seurassa… Mä karistin tollaset ajatukset mielestäni kun me luisteltiin meidän talon ohi.
Niina oli sentään yksi mun parhaimmista kavereista. Ja mähän en häpeäisi yhtäkään harvoista kavereistani. Millasta ystävyyttä se muka olisi?
Elokuun lopussa ulkona oli vielä yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Puiden lehdet ja nurmikko oli yhä vihreitä. Meille tuli niin kuuma, että meidän piti ottaa swetarit pois ja luistella pelkissä T-paidoissa.
Silloin äkkäsin kaksi tuttua ihmistä, joiden en olisi halunnut näkevän mua näin nolossa seurassa. Janina ja Jessica! Niillä oli kalliit Adidaksen swetarit, jazzhousut, lippikset ja niillä kummallakin oli samanmalliset Reebokin ulkoilukengät. Ne oli pysähtynyt mäen ylle tupakalle. Ilma oli sakea tupakan paksusta savusta. Jotkut väitti ettei polttaminen näyttänyt tyylikkäältä kuin ainoastaan leffoissa, mutta kyllä Janina ja Jessica vain onnistu näyttämään hyviltä jopa tupakka suussa! Jokin niiden tavassa pitää tupakkaa etu- ja keskisormen välissä anto viehättävän vaikutelman…
Valehtelin turhaan itselleni. Oikeasti häpesin olla Niinan seurassa!
“Kato Merja”, Jessica sanoi ja melkein puhalsi savut kasvoillemme..
Niina kävi yskimään. Se nössö pelle! Eihän muakaan yskittänyt. Mitä ihmettä, mähän ajattelin taas ilkeästi Niinasta?!
“Ota yks tupakka”, Janina sanoi samalla kun se otti itselleen uuden tupakan.
“No tietenkään se EI ota!” Niina sanoi. “Me ei haluta pilata meidän terveyttä noin kauheilla asioilla!”
“Vittu oo sä vaan hiljaa. Me ei olla kysytty sulta yhtään mitään, luuseri.” Janina puhalsi tällä kertaa savut Niinan kasvoille.
“Emmä… emmä tiiä. Mitä jos porukat haistaa…”, mä vastustelin.
“Nyt tulet järkiisi, Merja! Sä et sekaannu mihinkään noin pahaan.”
Saatana ole hiljaa! mä ajattelin. Eiköhän se oo ihan mun oma asiani.
“Ota tai jätä”, sanoi Janina härnäävällä äänensävyllä heristellen tupakkaa mun silmien edessä.
“En mä tiiä. Mä en tiiä enää mitää!” Mä lähdin luistelemaan mäkeä alas välittämättä siitä seurasiko Niina mua vai ei.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Katriina kauppaopistossa, epilogi ja "lehtiartikkeli"
Epilogi, Keväällä 2007
Mä olin ollut Jeren kanssa joskus kaksi vuotta sitten ja ihanan Jessenkin olin jättänyt aikoja sitten. Uusia jätkiä oli löytynyt bileistä, baareista ja netistä. Osan kanssa olin ollu vähän pidempään ja osan kanssa vain vähän aikaan, jokainen oli ollut toinen toistaan komeampia. Silti pidin vieläkin Jereä ja Jesseä maailman komeimpina jätkinä, vaikka ne sattui asumaan meidän pikkukaupungissa.
Olin edelleen se kaupungin seksikkäin ja kaunein tyttö. Kaikki kaverinikin liikkui oikeissa piireissä - ei mulle nyt muunlainen seura kelvannutkaan. Oltiin vieläkin Salon Mariellan kanssa bestiksiä. Sillä oli ollu jotain lyhytaikaisia jätkiä eikä Mariella enää halunnut olla yhdenkään jätkän kanssa yhtä kauan kuin Rikun kanssa. Riku oli ollut ihan söpö fruittari, joka oli kirjoittanut ylioppilaaksi rimaa hipoen. Se oli joutunut käymään lukion neljässä vuodessa.
Opiskeltiin Mariellan ja Birgitan kanssa tokaa vuotta kauppiksessa. Tänä vuonna meillä oli ollu kuukauden kestänyt työharjoittelu. Birgitta oli ollut Lindexissä ja me puolestaan Sokoksessa Mariellan kanssa. Aika oli mennyt yllättävän nopeasti ja työssäoppiminen oli päihittänyt koulun mennen tullen. Jotenkin tuntui että tulisin päätymään vaatealalle kuten serkkuni Johanna. Johanna asui nykyään kaksiossa Helsingin Punavuoressa ja sillä oli enemmän rahaa käytettävänään kuin koskaan aikaisemmin. Se oli tavannut suomenruotsalaisen isänsä melkein vuosi sitten. Ukolla ei ollut muita lapsia kuin Johanna, joten se halusi hyvittää kaikki vuodet ostamalla tyttärelleen ensin asunnon, auton ja sitten kosolti merkkivaatteita. Johanna oli nykyään Aleksanterinkadun Stockmannin laukkuosastolla myyjänä. Vapaa-aikanaan se kävi erilaisissa kauneushoidoissa tai shoppaili mun tai äitinsä Marjorien kanssa. Äiti sekä tytär oli hyvin samanlaisia monessa suhteessa: reippaasti alipainoisia uskomattoman hyvännäköisiä shoppaholisteja kissahulluja.
Porukat antoi mulle edelleen paljon rahaa, vaikka teinkin kolmena iltana viikossa töitä koulun ohella. Mulla oli tarpeeksi rahaa, jolla pystyi shoppailemaan kaikkea ihanaa harva se päivä. Oli varaa kosmetiikkaan, kampaamon hiuspurkkeihin, baareihin ja kalleimpaan tupakkaan. En ollut silti ikinä voinut ymmärtää sellaisia lellipentuja, jotka sai porukoiltaan rahaa tekemättä mitään sen eteen.
Meillä kaikilla kolmella oli tullut 18-vuoden maaginen raja rikki: Saloilla reilu kuukausi sitten ja mulla viikko sitten.
Ajokortitkin oltiin saatu samaan aikaan, mutta mulla ei ollut vielä omaa autoa käytössä. Useimmiten ajelin porukoiden tai Johannan autolla silloin kun serkkuni oli täällä käymässä. Salojen porukat oli sentään ostanut kaksostytöille käytetyn Nissanin. Ei se mitenkään kummoinen auto ollu, mutta ihan siedettävä, tummanharmaan ja viisiovinen.
Tänään oltiin menossa ajelemaan kaksosten kanssa. Olin saanut itseni laitettua. Mulla oli tiukka Mangon villakankainen minihame, Filippa K:n musta pooloneule, DKNY:n harmaa laukku, Rizzon harmaat korkeakorkoiset nilkkurit, mustat helminapit ja kuusi hopeasormusta. Meikkiä oli ihan paljon kuin yleensäkin. Hiukset oli nyt värjätty yhtä mustanruskeiksi kuin Johannalla.
Me nähtiin meidän lähellä, josta Salot otti mut kyytiin. Reetta meni taakse ja menin istumaan eteen Mariellan viereen. Auton lattialla oli Seppälän halpparikassi, josta löytyi yksi smirnoff kullekin. Me skoolattiin samaan tapaan kuin jo yläasteaikoina. Sitten Mariella painoi lusikan pohjaan. Lähdettiin ajamaan täysillä kaupunkiin päin. Nojasin vähän taaksepäin ja terästin kuuloani.
“Kato perkele!” mä huudahdin silmin nähden riemastuneena. “Täältähän tulee Madonnan Papa Don’t Preach, laita vähä kovemmalle, Mariella.”
Mariella katsoi mua hämmästyneen näköisenä.
”Katriina tanssi tän tahdissa ysien-päivänä”, Reetta huomautti valaisevasti takapenkiltä smirnoff kädessä..
Mariella näytti muistavan lopulta. ”Ai nii joo.”
Naurahdin ja kävin jammailemaan Papa Don’t Preachin tahdissa. Lauloin hiljaisella äänellä kertosäettä.
”Papa dont preach, Im in trouble deep Papa dont preach, Ive been losing sleep But I made up my mind, Im keeping my baby, oh Im gonna keep my baby, mmm ” Tämä oli todellakin elämää, huhtikuu, parhaat kaverit, Madonna ja juomat. Teinielämää parhaimmillaan. Tunsin vastustamatonta halua hypätä ulos autosta ja tanssia vanhan kunnon Papa Don’t Preachin tahtiin samalla innolla kuin ennenkin.
****
KATRIINA KAUNIOJASTA MISS SUOMI 2010
”Ja Miss Suomi 2010 on tyttö numero yksi, Katriina Kaunioja!”
Uhkea tyttö hymyili leveästi ottaessaan raikuvat suosionosoitukset vastaan. Hänen suurin unelmansa oli toteutunut, sillä Katriina oli haaveillut missin urasta useita vuosia. Valmentunut siihen useita vuosia.
Monien heikosti pärjänneiden missien jälkeen Suomi oli vihdoin saanut vanhanajan glamouria henkivän kaunottaren edustamaan naiskauneuttaan ulkomailla, palauttamaan pienen Suomen maailman kartalle.
Ken on kaikkein kaunein, ken on kaikkein herttaisin?
Katriinaa on kommentoitu muun muassa näin:
”Klassisen kaunis.”
”Tyttö jossa kaikki on kohdallaan päästä varpaisiin.”
”Upean muodokas vartalo, josta löytyy todellinen ampiaisvyötärö.”
”Tämän tytön koko olemus kuvastaa suunnatonta seksikkyyttä ja hän on äärimmäisen naisellinen kokonaisuus.”
Mä olin ollut Jeren kanssa joskus kaksi vuotta sitten ja ihanan Jessenkin olin jättänyt aikoja sitten. Uusia jätkiä oli löytynyt bileistä, baareista ja netistä. Osan kanssa olin ollu vähän pidempään ja osan kanssa vain vähän aikaan, jokainen oli ollut toinen toistaan komeampia. Silti pidin vieläkin Jereä ja Jesseä maailman komeimpina jätkinä, vaikka ne sattui asumaan meidän pikkukaupungissa.
Olin edelleen se kaupungin seksikkäin ja kaunein tyttö. Kaikki kaverinikin liikkui oikeissa piireissä - ei mulle nyt muunlainen seura kelvannutkaan. Oltiin vieläkin Salon Mariellan kanssa bestiksiä. Sillä oli ollu jotain lyhytaikaisia jätkiä eikä Mariella enää halunnut olla yhdenkään jätkän kanssa yhtä kauan kuin Rikun kanssa. Riku oli ollut ihan söpö fruittari, joka oli kirjoittanut ylioppilaaksi rimaa hipoen. Se oli joutunut käymään lukion neljässä vuodessa.
Opiskeltiin Mariellan ja Birgitan kanssa tokaa vuotta kauppiksessa. Tänä vuonna meillä oli ollu kuukauden kestänyt työharjoittelu. Birgitta oli ollut Lindexissä ja me puolestaan Sokoksessa Mariellan kanssa. Aika oli mennyt yllättävän nopeasti ja työssäoppiminen oli päihittänyt koulun mennen tullen. Jotenkin tuntui että tulisin päätymään vaatealalle kuten serkkuni Johanna. Johanna asui nykyään kaksiossa Helsingin Punavuoressa ja sillä oli enemmän rahaa käytettävänään kuin koskaan aikaisemmin. Se oli tavannut suomenruotsalaisen isänsä melkein vuosi sitten. Ukolla ei ollut muita lapsia kuin Johanna, joten se halusi hyvittää kaikki vuodet ostamalla tyttärelleen ensin asunnon, auton ja sitten kosolti merkkivaatteita. Johanna oli nykyään Aleksanterinkadun Stockmannin laukkuosastolla myyjänä. Vapaa-aikanaan se kävi erilaisissa kauneushoidoissa tai shoppaili mun tai äitinsä Marjorien kanssa. Äiti sekä tytär oli hyvin samanlaisia monessa suhteessa: reippaasti alipainoisia uskomattoman hyvännäköisiä shoppaholisteja kissahulluja.
Porukat antoi mulle edelleen paljon rahaa, vaikka teinkin kolmena iltana viikossa töitä koulun ohella. Mulla oli tarpeeksi rahaa, jolla pystyi shoppailemaan kaikkea ihanaa harva se päivä. Oli varaa kosmetiikkaan, kampaamon hiuspurkkeihin, baareihin ja kalleimpaan tupakkaan. En ollut silti ikinä voinut ymmärtää sellaisia lellipentuja, jotka sai porukoiltaan rahaa tekemättä mitään sen eteen.
Meillä kaikilla kolmella oli tullut 18-vuoden maaginen raja rikki: Saloilla reilu kuukausi sitten ja mulla viikko sitten.
Ajokortitkin oltiin saatu samaan aikaan, mutta mulla ei ollut vielä omaa autoa käytössä. Useimmiten ajelin porukoiden tai Johannan autolla silloin kun serkkuni oli täällä käymässä. Salojen porukat oli sentään ostanut kaksostytöille käytetyn Nissanin. Ei se mitenkään kummoinen auto ollu, mutta ihan siedettävä, tummanharmaan ja viisiovinen.
Tänään oltiin menossa ajelemaan kaksosten kanssa. Olin saanut itseni laitettua. Mulla oli tiukka Mangon villakankainen minihame, Filippa K:n musta pooloneule, DKNY:n harmaa laukku, Rizzon harmaat korkeakorkoiset nilkkurit, mustat helminapit ja kuusi hopeasormusta. Meikkiä oli ihan paljon kuin yleensäkin. Hiukset oli nyt värjätty yhtä mustanruskeiksi kuin Johannalla.
Me nähtiin meidän lähellä, josta Salot otti mut kyytiin. Reetta meni taakse ja menin istumaan eteen Mariellan viereen. Auton lattialla oli Seppälän halpparikassi, josta löytyi yksi smirnoff kullekin. Me skoolattiin samaan tapaan kuin jo yläasteaikoina. Sitten Mariella painoi lusikan pohjaan. Lähdettiin ajamaan täysillä kaupunkiin päin. Nojasin vähän taaksepäin ja terästin kuuloani.
“Kato perkele!” mä huudahdin silmin nähden riemastuneena. “Täältähän tulee Madonnan Papa Don’t Preach, laita vähä kovemmalle, Mariella.”
Mariella katsoi mua hämmästyneen näköisenä.
”Katriina tanssi tän tahdissa ysien-päivänä”, Reetta huomautti valaisevasti takapenkiltä smirnoff kädessä..
Mariella näytti muistavan lopulta. ”Ai nii joo.”
Naurahdin ja kävin jammailemaan Papa Don’t Preachin tahdissa. Lauloin hiljaisella äänellä kertosäettä.
”Papa dont preach, Im in trouble deep Papa dont preach, Ive been losing sleep But I made up my mind, Im keeping my baby, oh Im gonna keep my baby, mmm ” Tämä oli todellakin elämää, huhtikuu, parhaat kaverit, Madonna ja juomat. Teinielämää parhaimmillaan. Tunsin vastustamatonta halua hypätä ulos autosta ja tanssia vanhan kunnon Papa Don’t Preachin tahtiin samalla innolla kuin ennenkin.
****
KATRIINA KAUNIOJASTA MISS SUOMI 2010
”Ja Miss Suomi 2010 on tyttö numero yksi, Katriina Kaunioja!”
Uhkea tyttö hymyili leveästi ottaessaan raikuvat suosionosoitukset vastaan. Hänen suurin unelmansa oli toteutunut, sillä Katriina oli haaveillut missin urasta useita vuosia. Valmentunut siihen useita vuosia.
Monien heikosti pärjänneiden missien jälkeen Suomi oli vihdoin saanut vanhanajan glamouria henkivän kaunottaren edustamaan naiskauneuttaan ulkomailla, palauttamaan pienen Suomen maailman kartalle.
Ken on kaikkein kaunein, ken on kaikkein herttaisin?
Katriinaa on kommentoitu muun muassa näin:
”Klassisen kaunis.”
”Tyttö jossa kaikki on kohdallaan päästä varpaisiin.”
”Upean muodokas vartalo, josta löytyy todellinen ampiaisvyötärö.”
”Tämän tytön koko olemus kuvastaa suunnatonta seksikkyyttä ja hän on äärimmäisen naisellinen kokonaisuus.”
Katriina Kauppaopistossa, 3.luku
8.luku
Pudotin klassisen villakangastakkini olohuoneen uuden näköiselle kulmasohvalle ja sytytin tupakan. Otin valtuuden tehdä pienen talokierroksen. Kävin jätkän mustavalkoisessa makuuhuoneessakin. Kapusin ketterästi korkealle ruokapöydälle 8 sentin koroista huolimatta.
”Sulla on kiva kämppä”, mä totesin kuivalla äänellä ja riisuin lyhyen Tiger of Swedenin farkkuhameen. Olin jättänyt tarkoituksella tyköistuvan kauluspaidan ylimmät napit napittamatta. Rintojen vako sekä vanhanroosan väriset rintaliivit komeili pojan silmieni edessä.
Aku seisoi odottavasti kädet puuskassa. ”Sä oot vielä kivempi”, kuului pojan vaisu vastaus.
”Oon toki”, mä sanoin hurmaavammalla äänellä. Liikutin kevyesti etu- ja keskisormea rintavaossa. Se oli sanaton vihjaus, selkeämpi kuin mikään suullinen kehotus.
Sanoin päättäväisesti: ”Mitä sanosit jos naitais täällä keittiössä? Siinä olis kaivattua vaihtelua…”
Mariella jätti Rikun viikko ennen joululoman alkamista. Satuin olemaan silloin Saloilla todistamassa tätä tapahtumaa.
”Moi täs on Mariella.”
”Moi kulta”, Riku vastasi. ”Lähtisiks mun kaa ajelemaa?”
”Kuule Riku… musta tuntuu ettei meidän juttu enää toimi, ollaa oltu liian kauan yhessä…”
”Puolitoista vuotta.”
”No nii eli ihan helvetin kauan.” Mariella raskaspiirteiset nukenkasvot ilmaisi tylsistymistä. ”Aattele nyt esim. Katriina, millä on ollu jo ihan hirveesti jätkiä.”
”Se nyt vaihtaa jätkää vähän väliä. Solan Jere oli ainoa kenen kaa se seurusteli kunnolla.”
”Oli miten oli. Mä jätän silti sut.”
”Et sä voi!” Rikun kuulosti järkyttyneeltä ja surulliselta.
Mariella ei välittänyt. ”Moikka”, se sano viileästi ja löi Rikulle luurin korvaan.
”Olitte te kyl aika kauan yhessä”, mä sanoin mietteliäänä.
Mariella hymyili. ”Ehkä vähä liiankin kauan.” Tyttö tarkasteli kasvojaan. ”Mähän tarvin lisää meikkiä!”
Riku ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti sitkeästi saada Mariellaa ottamaan sen takasin; se aneli ja ruikutti, mutta silti Mariella ei ottanut sitä takasin. Se tapaili vähän aikaa Eetua ja jotain muita jätkiä, joita baareissa kävi. Viimein Riku sitten alistu kohtaloonsa tajuamalla ettei se saisi enää Mariellaa takasin. Ne oli kuitenkin edelleen tekemisissä toistensa kanssa, tekstaili ja jutteli mesessä ja silleen.
Joululoma päättyi jo heti uuden vuoden jälkeen, sillä ammattikoulussa oli ollut viikon syysloma. Musta tuossa käytännössä ei ollut mitään hyvää, mieluummin olisin viettänyt kolmen päivän syyslomaa niin kuin lukiolaiset.
Me oltiin menossa kaksosten kanssa yhden Jaken bileisiin ja sieltä Be poppiin. Sitä ennen käytiin pienellä puisto-kierroksella bongailemassa tuttuja ja tuntemattomia.
Nähtiin Merja - se nössö joka oli ruvennut hengaamaan Janinan porukan kanssa - istuvan surullisen näköisenä penkillä. Sillä oli melkein siedettävät vaatteet ja se oli meikannut nudesti.
Mä kiskaisin Reetan ja Mariellan mukaani.
”Kukas se täällä istuu?” kysyi Guessin baarilaukkua kädessä roikottava Reetta.
Mä katselin ympärilleni suu mutrussa. ”Hmm”, mä sanoin, ”sun kavereita ei kyllä näy…”
”Ne ei oo vielä tullu.” Merja yritti kuulostaa kovalta. Vaikutelmaa tehostaakseen tyttö kaivoi sytkärin taskustaan ja yritti sytyttää röökin. Siitä ei vaan tuntunu tulevan mitään.
”Anna ku mä”, Reetta sanoi tekopirteästi. Se tarjosi Merja-nössölle tulta. Nössö imi epävarmana tupakkaansa. Se veti niin kovaa henkeen, että se kävi yskimään.
”Älä vedä niin nopeasti”, Mariella hihitti. Tehostaakseen omia sanojaan se sytytti uuden röökin ja veti sitä erittäin mallikelpoisesti.
”Kyl Mariella osaa”, mä sanoin maireasti.
Reetta katsoi kelloa muka huolestuneen näköisenä. ”Kaveris ei vieläkään oo tullu.”
”Niiden on täytyny unohtaa sut kokonaan.” Ei se mikään ihme ollut, en mäkään olisi vaivautunut niinä paikalle.
”Meidän pitäis alkaa tekemään lähtöä että ehdittäis Jakelle ajoissa”, kiirehdin sanomaan. Vielä sitä ennen suutelin piruuttani Merjaa suoraan suulle. Se mulkkasi mua äimänkäkenä. Korallinpunainen huulipunani oli levinnyt wannabeesnobin tökerösti meikatuille kasvoille. Voi voi!
”Merja taitaa tykätä tytöistä”, Reetta arveli. Sitten se kouraisi piruuttaan nössön tissejä. ”Hyvät hinkit, beibe.”
”A-aha”, nössö sönkötti.
”Mut ei niin hyvät ku meillä”, mä huomautin. Me kaikki virnuiltiin Merjalle.
Tässä vaiheessa oltiin jo saatu Merja itkemään. Se nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan niin kovaa kuin vaan pääsi. Ämmä ei ollut suosittua kaunotarta nähnytkään. Jos se halusi tulla sellaiseksi, se tarvitsisi enemmän kuin ihmeen; lampunhengen ja kolme toivomusta.
Mun olisi pitänyt nousta, sillä kello oli 25 yli kuusi aamulla. Ei yksinkertaisesti vain huvittanut. Painoin herätyskellon nupin alas.
Olin tyytymätön kaikkeen elämässäni, voi kyllä!. Janina, Jesse, ja kaikki mahdollinen otti sillä hetkellä suunnattomasti päähän. Miksi helvetissä en voinut saada Jesseä itselleni?! Olin varmasti koko kaupungin upein kaunotar. Janina oli yhtä kaunis, mutta sillä ei ollut uhkeita muotojani saati pituuttani. Se oli ballerinamaisesti liioitellun hoikka kuten Johanna, luisevuus puki sitäkin. Enkö muuta saanut kuin lyhytaikaisia juttuja silloin satunnaisesti kun halusin oman prinssin sitä muille näyttääkseni? Kouluun en menisi tänään ollenkaan. En millään kestäisi olla siellä tässä mielentilassa. Teki mieli heitellä kaikkia tavaroita seinille ja huutaa niin kovaa kun jaksoi!
Otin kännykän yöpöydältä ja soitin Mariellalle. Se vastasi aika unisella äänellä kun sanoin etten tulisi tänään kouluun. Lupasin kuitenkin tulla sen ja Birgitan kanssa kaupunkiin kahden jälkeen
Tämän jälkeen mä menin uudelleen pitkäkseni. Heräsin uudelleen reilun parin tunnin päästä. Menin pesemään kasvoni ja hampaani, ja sitten menin alas tekemään aamupalaa..
Tänä aamuna kävelin melkein kymmenen kilsan lenkin, joka pitkittyi muutaman tupakka-tauon takia. Tupakka sentään rauhoitti edes vähän. Vasta tunnin mittaisen lihaskuntotreenin jälkeen mulla oli niin kuuma, että piti mennä suihkuun. Pesin hiukseni Redkenin All Soft-sarjan shampoolla ja saman sarjan poishuuhdeltavalla hoitsikalla. Viimeistely hoitui erinäisillä kampaamotuotteilla kuten L´oréalilla, Tigillä, Wellalla ja Paul Michelillä. Kun olin saanut laitettua itseni meikki ja hiukset mukaan lukien ja pukeutunut Huitin äärimmäisen sensuelliin alussettiin, tiukkoihin j.Lindebergin pilleihin, Lacosten pikeeseen, Filippa K:n über-naiselliseen neuleeseen ja vetänyt jalkaani Vagabondin ryppyvartiset bootsit, olin aivan tyrmäävän upea. Laitoin vielä valkoiset helmikorvikset korviini. Ne oli kuin piste iin päälle.
Ihastelin peilin punahiuksista Marilyniä, aamuinen raivarini oli ollut ihan aiheeton. Olin edelleen seksikäs ja kurvikas kaunotar isolla k:lla. Niin kauan kuin naisella oli kauneutensa tallella mitään ei oltu menetetty.
Kasvoillani leikitteli tyytyväinen hymy kun kävelin kaupunkiin. Laitetut hiukseni kiilsi ja korkeat korot teki kävelyni entistä keinuvammaksi. Menin Vero Modan eteen odottamaan Mariellaa ja Birgittaa, koska oltiin sovittu näkevämme siellä. Ne tulikin melkein saman tien. Sytytettiin röökit ja pääsin osalliseksi päivän parhaista juoruista.
Manikyyri ei ehkä ollut oikea syy lintsaamiseen, mutta mä ja Mariella ei voitu vastustaa pientä hemmottelua. Kauneushoitolan hillityn trendikkäissä tiloissa oleskelu tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin vetoisassa koulussa istuminen. (Meillä olisi ollut tilinpäätöstä, kirjanpidon osa-alue.)
Mä ja Mariella oltiin varattu aikamme Kauneussalonki Eleganssiin jo viikko sitten. Eleganssi oli kaupungin hienoin ja kallein kauneushoitola, niin suosittu että aika piti varata vähintään viikkoa aikaisemmin. Kauneussalonki oli tullut tutuksi Johannan ja äidin kautta, sillä niillä oli tapana käydä ottamassa täällä läpinäkyvä geelaus kynsiinsä (kuin superkestävä aluslakka) kerran kuussa.
Juttelin geelauksesta vaalean kosmetologin kanssa kun se kiillotti kynsiäni. Geelauksia oli kuulemma monenlaisina: täysin värittömästä mauttomiin ranskalaisiin ja tyylikkäämpiin värillisiin versioihin. Mariellan kynsiin siveltiin jo aluslakkaa.
Bestani puhelin alkoi soida.
”Moi Saila.” Se kuunteli. ”Ei mä ja Katriina ehitä ainakaan tuntiin teille, ollaa just kosmetologilla.”
Kului kaksi kuukautta. Jäät alkoi hiljakseen sulaa ja räystäistä alkoi valumaan hiljakseen vettä. Aurinko paistoi, oli niin kirkasta ettei ulkona nähnyt kunnolla eteensä ilman aurinkolaseja.
Me käytiin Mariellan, Birgitan ja Reetan kanssa baareissa tai bileissä. Meitä ei ollut kertaakaan heitetty ulos baareista, koska näytettiin ikäisiämme vanhemmilta. Baareista olin löytänyt monia hyvännäköisiä jätkiä, joiden kanssa mulla oli ollut jotain juttua. Mutta näistä kaikki on ollut lyhytaikaista seuraa, pelkkiä viikonloppupanoja eikä sen enempää - Akua nyt lukuun ottamatta. Sen kanssa olin yli kuukauden yhdessä. Pidin vaaleita jätkiä paremman näköisinä kun tummia, mutta oli mulla silti ollut muutama tummakin jätkä kuten Kari ja Aku.
Jesse oli edelleen yhdessä Janinan kanssa. Jesse, miksi se oli vain Janinan kanssa, ja silti mulla ehti olla siinä ajassa kaksikymmentä jätkää! Jessen ja Janina suhde vain kesti kestämistään. Miten mun ulkonäöllä ei saanut Lahden Jesseä?! Olin sentään ysillä ollut Jesseäkin komeamman pojan kanssa monta kuukautta.
Luulisi Jessen haluavan sänkyyn muidenkin kuin Janinan ja tämän jengin tyttöjen kanssa..
Ja silti en voinut ajatella koko ajan Jesseä. Ei siitä olisi tullut mitään: oli pakko keskittyä välillä muihin asioihin. Tyytyä siihen mitä oli, vaikka se kuulosti kornilta ajatukselta.
Kului kuukausi. Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi ja vietin omia synttäreitäni. Täytin 17- vuotta. Meillä oli kakkukahvit ja sitten oltiin menty kaveriporukalla Be poppiin ottamaan pienet. Olin saanut paljon lahjoja, esimerkiksi pari Kalevala korua porukoilta, 300 euroa rahaa ja kavereilta kosmetiikkaa meikeistä kampaamotuotteisiin. Johannalta sain ihanan ,pienen vaaleansinisen Longchampin kolmiohuivin, jota olin toivonut jo aikoja sitten. Se sopi täydellisesti vaaleanharmaaseen Zarasta ostettuun trenssiini, vaaleansinisiin Sauson hansikkaisiin ja useisiin kymmenistä korkokengistäni.
Me oltiin sovittu menevämme kahden viikon päästä Helsinkiin shoppailemaan Johannan kanssa, sillä se saisi silloin tilin. 300 eurolla saisi kaikkea ihanaa keväistä vaatevarastoa täydentämään, esimerkiksi ihanat j.Lindebergin Tina- farkut ja trendikkäät kiilakorkoiset avokkaat Rizzolta.
Kaupungilla ei edelleenkään ollut tarpeeksi lämmintä ja ulkona oli vielä lunta. Mä vihasin lunta, pakkasta ja yleensäkin koko talvea. Parissa viikossa lumet alkoi onneksi huveta kun ilmat lämpeni.
Kirjasin edelleen ylös joka ikisen jätkän, jonka kanssa mulla oli jotain juttua. Se oli kuin rituaali, tunnontarkasti suoritettava. Mulla oli tapana selata maagista, punasta muistikirjaa aina kun jokin asia otti päähän. Sillon hymy nousi väkisinkin huulilleni. Mä, Katriina olin vastustamaton kaunotar, joka olin käytännössä saanut kaiken tavoittelemisen arvoisen.
Mulla oli ollut enemmän jätkiä kun kellään muilla meidän koulun tytöillä. Täytyi olla tyytyväinen eikä valittaa, vaikka tällä hetkellä en saanutkaan Lahden Jesseä itselleni.
Olin jo kirjaimellisesti lakannut toivomasta. Menköön se vaikka naimisiin Janinan kanssa!
Ihme kyllä makasin kuumeisena sängylläni, vaikka yleensä muhun ei tarttunut mikään tauti - kaikilla isän suvussa oli hyvä vastustuskyky - etenkin mulla ja Johannalla. Vitutti ihan hirveästi. Tänään me oltaisiin lähdetty kaupunkiin ryyppäämää. Teki mieli päästä juomaan enemmän kun koskaan. Mutta minkäs tein kun kuumemittari näytti 38 astetta. Energia ei riitän muuhun kuin sängyllä makaamiseen paplarit päässä ja muotiraamattujen sanomien omaksumiseen. Wintourismia kertaa viisi. Hyvä että jaksoin ripsaria, kulmakynää ja peiteainetta laittaa kasvoilleni.
Seuraavana päivänä eli lauantaina tunsin oloni jo paljon paremmaksi. Otin varmuuden vuoksi digitaalisen kuumemittarin yöpöytäni laatikosta ja pistin sen kainaloon 30 sekunniksi. Se näytti 36,9 ja se oli normaalilämpöni.
Ihanaa, mä olin parantunut! Hyppäsin heti sängystä ja puin aamutakin ylleni. Olin tarmoa täynnä. Päätin soittaa saman tien rakkaalle Mariellalleni.
”Hej Katriina”, Mariella vastasi
”Ciao bella, miten meni eilen? Oliks teillä kivaa?”
”Ihan hyvin: vedettiin kaikki kunnon kännit ja jotkut komeet jätkät tuli juttelemaa meille.” Kuulin Mariellalle tyypillistä kikatusta.
Komeat jätkät, ah. Voi kun olisin ollu niiden kanssa.
”No höh. Miks teillä oli kivaa ku mulla oli helvetin tylsää!”
”Voi sua.”
”Sanos muuta! Mitäs muuta puistoon?”
”No ei muuta ku et Janina ja Jesse on eronnu.”
”Siis ihan oikeesti?” mä kysyin epäuskoisena.
”Joo joo. Ihan oikeesti Jesse tuli meidän kaa juttelemaa, ja sano et Janina on jättäny sen.”
”Mariella, tiedäks mitä: nyt mun suurin toive on toteutunu. Mä saan ehkä viimeinkin Jessen itselleni.”
”Se onkii tosi, tosi komee jätkä. Helmi suorastaa.”
”No äläs!” Mä otin rakkaan muistikirjani esille ja kirjoitin siihen nimen Jesse Lahti. Tiesin jo nyt saavani sen itselleni.
Ja mä olin kun olinkin oikeessa. Illalla lähdin Mariellan, Reetan, Birgitan ja Sailan kanssa ryyppäämää. Me istuttiin penkillä polttelemassa tupakkaa kun Jesse tuli meidän luokse.
Se oli yksin.
”Moi”, se sanoi. Jesse oli yhtä vastustaman kuin yleensäkin, fruittarit pienintä piirtoa myöten. Vaalea, upeakroppainen pitkä blondi kauniine piirteineen.
”Moi.”
Jesse katsoi mua toinen kulmakarva koholla. ”Tota lähtisit sä ajelemaa mun kaa?”
Vedin pari pitkää henkosta Voguen menthestä. Olin monta kertaa kuvitellut mitä Jesse sanoisi mulle tällä ratkaisevalla hetkellä, josta olin haaveillut ties kuinka kauan, mutta en ollu ikinä kuvitellut sen pyytävän mua ekaksi ajelemaan. Ei kaiken kuitenkaan pitänyt mennä ihan niin kuin oli suunnitellut, sillä tytön piti osata joustaakin laatimastaan käsikirjoituksestaan.
”No mikäs siinä”, mä sanoin hymyillen Marilyn Monroen hymyä. Tumppasin tupakan ja otin Longchampin laukkuni penkiltä.
”Tästä tulee hauskaa”, vakuutin huulia lipoen. Ajelua kaupungilla ja hyvää seksiä vaikka Jessellä.
”Moikka. Pidä hauskaa!”
”Joo pidän. Ciao vaa, bellat.”
Mä tartuin Jessen käteen ja lähdin sen mukaan.
”Mites Janina nyt jätti sut?” mä kysyin siltä kun istuttiin pojan autossa..
”Se vaa jätti…”, Jesse sanoi liioitellun itsetietoiseen sävyyn, joka hämäsi niitä, jotka ei jätkää kunnolla tuntenut.. ”Nyt se on sinkku.”
Tarkastelin Jessen komeita kasvoja - etenkin kaunismuotoista suuta ja tummia silmiä. Se ei näyttänyt pettyneeltä, ei sinne päinkään. Kyllä mun kaltainen The sexybeibe jätkiä sen verran tunsi.
”Aikansa kutakin.” Jesse pyöritteli korviksiaan. ”Ollaan tunnettu Janinan kaa ties kuinka kauan, siitä lähtien ko se oli kutosella.”
”Nii.” Pujotin käteni (hoidetun, ei niinkään siron) Jessen kouraan..
”Minne ajetaan, Beibe?”
Hihitin ”Ihan minne tahansa.”
Jesse katsoi mua hymyillen ja sitten se kietoi kätensä ympärille ja paino täyteläiset huulensa omiani vasten Vastasin sen suudelmaan ahnaalla kielisuudelmalla. Prinssi Jesse ja Katriina Kaunioja, vihdoinkin yhdessä.
Lahtien kotona mä ja Jesse saatiin viimeinkin olla kahdestaan
Riisuin Jessen huoneessa kaikki muut vaatekappaleet paitsi mustat stayuppit ja luumunpunaisen Huitin alussetin hiusterssit, joita rusetit koristi. Jesse päästi ihastuneen huokaisun nähdessään paljaat 80C:n rintani ja lähes kalpean ihoni. Poika otti askeleen lähemmäs koskettaakseen mua, mutta kohotin torjuvasti kättäni.
Korkkasin Jessen ostaman kuoharipullon ja otin hörpyt. ”Katsoa saa muttei koskea”, mä sanoin kaikkein hunajaisimmilla femme fatalen äänellä.
Kaadoin kuohuvaa molemmille, virheettömille rinnoilleni ja litteälle vatsalleni Jesse-raukan katsellessa. Sillä oli yhtä vähän päällä kuin mulla, pelkät turkoosit Calvin Kleinin boxerit. Ylimielisestä itsevarmuudesta ei ollut enää tietoakaan. Tilalle oli tullut halusta riutuva prince charming, joka halusi päästä nauttimaan uudesta tyttöystävästään. Jessen silmät oli kavennut viiruiksi, ja huulet oli vastaanottavasti raollaan kuin luvaten pitkiä suudelmia kaikkialle kuoharin kosteuttamalla keholleni.
Annoin Jessen tuntea ajan matelun, kiusasin sitä hulluuteen asti ojentelemalla sääriäni sen edessä.
Kiduttava kuohuviinin maustama show sai päätöksen vasta kun tein seuraa pojalle. Vedin hipterssit jalastani ja kaadoin lisää kuohuvaa vartalolleni.
”Herkuttele mulla.” Rivon äänensävyni kaksimielisistä tarkoitusperistä ei voinut erehtyä.
Meidän tupakan ja kuohuviinin sekainen suudelma oli pelkkää alkusoittoa aistilliselle leikille, johon olin kannustanut jätkän. Sen suu kulki kaulaltani rinnoille ja kieli maistoi kaiken aikaa shampanjan makuista ihoa. Jesse imi molempia rintojani kieriskellessäni härnäävästi pehmeällä sängyllä. Sen kieli jatkoi matkaansa kohti viimeistä määränpäätä vatsaani pitkin. Jätkän kielenkärki klitoriksellani sai mut värisemään jokaiselle solullani. Jesse nuoli erogeenisinta aluettani kuin makeimman raikkainta mehujäätä.
Tyydyttävä laukeaminen oli lähellä, mutta janosin sitä ennen vielä ´suurempaa´ läheisyyttä.
”Lopeta jo ja nai mua.”
Jesse riisui boxerinsa ja asettui uudelleen reisieni väliin. Kaunispiirteisillä kasvoilla karehtivassa himokkuudessa oli tyytyväisyyttä mukana. Kikatin ja kiedoin jalkani pojan vyötärön ympärille. Tiesin että moni tyttö olisi halunnut olla tilallani.
”Sä näytät ihan tarpeeksi hyvältä noinkin”, äiti sanoin, ”täydelliseltä.
Äidin kehuista huolimatta en malttanut olla pyörähtelemättä muutamaa kierrosta kellohelmaisessa Vilan mekossani - täsmälleen samanlaisessa kuin Marilyn Monroella Kesäleskessä. Kuparinpunaiset hiukseni oli kuin pöyhkeä kiharalatvainen pilvi ja meikkini oli niin näyttävän virheetön, että se olisi kelvannut vaikka Oscar-gaalaan.
Mä en ollut laittautunut kaverien tai jätkien takia. En sinne päinkään: olin menossa äidin kanssa käymään mallitoimisto Beauty makerissa näytillä. Useiden asukokeilujen jälkeen olin päätynyt tähän klassisen sensuelliin seksipommin asuun. Missään muussa asussa en olisi näyttänyt yhtä hyvältä kuin tässä. Mekko korosti korsettivartaloani ja täyteläiset rintani ryöppysi anteliaasta kaula-aukosta.
Diamonds are girl´s best friend.
”Hei tuu syömään vuohenjuustosalaattia”, äiti liversi keittiöstä.
Ah, vesi nousi kielelleni pelkästä ajatuksesta. Vuohenjuustosalaatti oli suurinta herkkuani. Rakastin sitä enemmän kuin punkero-aikojeni karkkeja ja lemuavia juustonaksuja.
Mallitoimisto Beayty makerin tilat sijaitsi kiinteistövälistysfirman kanssa samassa rakennuksessa; Beuaty maker ensimmäisessä kerroksessa jonkun ählämin tunkkaisen kahvilan ja aikansa eläneen parturi-kampaamo Nips napsin kanssa. Roosan värisenä hehkuva Mallitoimisto Beuaty maker erottui ikkunasta ainakin parinkymmenen metrin päähän.
Peilasin hetken Beuaty makerin koruttomasta näyteikkunasta ennen kuin avasin painavan lasioven. Äiti seurasi mua valoisaan käytävään, jonka seinustoilla oli kuvia Beauty makerin malleista, jotka ei saanut kuin satunnaista keikkaa. Missikisailun aloittamisen kannalta Beuaty maker oli kelvollinen mallitoimisto - kisoihin ei ainakaan olisi pitkiä matkoja.
Käytävä vei suureen odotushuoneeseen, jonka seinillä oli lisää kuvia mallitoimiston malleista. Penkeillä istui joitakin tyttöjä odottamassa. Juuri ja juuri 170 senttisiä huorahtavasti meikkaavia oranssin kirjavia Paris Hilton klooneja, joilla ei ollut ammattimallin edellytyksiä (valjut omituiset kasvonpiirteet ja yli 175 sentin varsi). Ne ei edustanut sen enempää klassista missityyppi. Katsoin muijia alentuvasti ja istuin odottamaan Britaa.
Reilun vartin päästä pitkä nainen tuli odotushuoneeseen.
”Moi Katariina!” se sanoi äidille.
”Moi vaan Brita.”
Britan ulkonäkö vastasi melko pitkälle mielikuviani. Olin kuvitellut sen pitkäksi ja hoikaksi, liian ruskeaksi paahtuneeksi naiseksi, jonka hiukset oli alta tummat ja päältä platinanvaaleat. Jopa Britan Basic manolot ja yliampuvat talttamaiset rakennekynnet vastasi mielikuviani.
”Sä olet varmaan Katariina?” nainen kysyi ystävällisesti.
”Oon toki”, mä sanoin ja ojensin manikyrioidun käteni Britalle.
Se kätteli mua hymyillen niin leveästi, että shokeeraavan kirkkaiksi valkaistut hampaat säihkyi. ”Hauska tutustua.”
”Kuin myös.”
Brita ohjasi meidät moderniin toimistoonsa, minkä sisustus jatkoi pitkälle odotushuoneen sisustuksen modernia yleisvaikutelmaa. Nainen tarjosi meille kahvia ja otti itselleenkin.
Äiti siemaili kahvia pikkusormi ojossa. ”Mä oon useasti sanonu sulle, että meidän Katriinalla olis edellytyksiä missiksi - ja sun mielestä Katriinan kuvista on ilmentyny tiettyä potentiaalia.” Äiti loi ylpeyttä uhkuvan silmäyksen muhun.
”Hmmmmm”m Brita sanoi mietteliäänä. ”Viitsikö nousta seisomaan, Katriina?”
Tein työtä käskettyä ja Brita tarkasteli mua joka kulmasta. ”Hyvä kasvojen luusto, klassiset piirteet. Hiukset on todella naiselliset kauniit.”
”Entä kroppa?” mä kysyin, vaikka tiesin vastauksen.
”Pitäis nähdä alusvaatteissa, että saa selkeemmän vaikutelman.”
Riisuin 50-luvun tyylisen mekkoni ja asetin kädet missimäisesti lanteille.
”Oikein hyvältä vaikuttaa”, Brita kehui hetken päästä. ”Sulla on harvinaisen hyvä, sopusuhtainen vanhanajan tiimalasivartalo, kaikki kohdallaan. Vyötärökin on kapeampi kun monella 32-kokosella.”
Brita saattoi hymyillä autuaana, sillä se oli tekemisissä missimaailman uuden menestysartikkelin kanssa. ”Sussa olis potentiaalia vaikka kansainvälisiin kisoihin. Maailman on korkea aika nähdä Suomen tyttö Miss Universumina.”
Niin, maailman oli korkea aika nähdä Suomen tyttö, Katriina Kaunioja Miss Universumina.
Pudotin klassisen villakangastakkini olohuoneen uuden näköiselle kulmasohvalle ja sytytin tupakan. Otin valtuuden tehdä pienen talokierroksen. Kävin jätkän mustavalkoisessa makuuhuoneessakin. Kapusin ketterästi korkealle ruokapöydälle 8 sentin koroista huolimatta.
”Sulla on kiva kämppä”, mä totesin kuivalla äänellä ja riisuin lyhyen Tiger of Swedenin farkkuhameen. Olin jättänyt tarkoituksella tyköistuvan kauluspaidan ylimmät napit napittamatta. Rintojen vako sekä vanhanroosan väriset rintaliivit komeili pojan silmieni edessä.
Aku seisoi odottavasti kädet puuskassa. ”Sä oot vielä kivempi”, kuului pojan vaisu vastaus.
”Oon toki”, mä sanoin hurmaavammalla äänellä. Liikutin kevyesti etu- ja keskisormea rintavaossa. Se oli sanaton vihjaus, selkeämpi kuin mikään suullinen kehotus.
Sanoin päättäväisesti: ”Mitä sanosit jos naitais täällä keittiössä? Siinä olis kaivattua vaihtelua…”
Mariella jätti Rikun viikko ennen joululoman alkamista. Satuin olemaan silloin Saloilla todistamassa tätä tapahtumaa.
”Moi täs on Mariella.”
”Moi kulta”, Riku vastasi. ”Lähtisiks mun kaa ajelemaa?”
”Kuule Riku… musta tuntuu ettei meidän juttu enää toimi, ollaa oltu liian kauan yhessä…”
”Puolitoista vuotta.”
”No nii eli ihan helvetin kauan.” Mariella raskaspiirteiset nukenkasvot ilmaisi tylsistymistä. ”Aattele nyt esim. Katriina, millä on ollu jo ihan hirveesti jätkiä.”
”Se nyt vaihtaa jätkää vähän väliä. Solan Jere oli ainoa kenen kaa se seurusteli kunnolla.”
”Oli miten oli. Mä jätän silti sut.”
”Et sä voi!” Rikun kuulosti järkyttyneeltä ja surulliselta.
Mariella ei välittänyt. ”Moikka”, se sano viileästi ja löi Rikulle luurin korvaan.
”Olitte te kyl aika kauan yhessä”, mä sanoin mietteliäänä.
Mariella hymyili. ”Ehkä vähä liiankin kauan.” Tyttö tarkasteli kasvojaan. ”Mähän tarvin lisää meikkiä!”
Riku ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti sitkeästi saada Mariellaa ottamaan sen takasin; se aneli ja ruikutti, mutta silti Mariella ei ottanut sitä takasin. Se tapaili vähän aikaa Eetua ja jotain muita jätkiä, joita baareissa kävi. Viimein Riku sitten alistu kohtaloonsa tajuamalla ettei se saisi enää Mariellaa takasin. Ne oli kuitenkin edelleen tekemisissä toistensa kanssa, tekstaili ja jutteli mesessä ja silleen.
Joululoma päättyi jo heti uuden vuoden jälkeen, sillä ammattikoulussa oli ollut viikon syysloma. Musta tuossa käytännössä ei ollut mitään hyvää, mieluummin olisin viettänyt kolmen päivän syyslomaa niin kuin lukiolaiset.
Me oltiin menossa kaksosten kanssa yhden Jaken bileisiin ja sieltä Be poppiin. Sitä ennen käytiin pienellä puisto-kierroksella bongailemassa tuttuja ja tuntemattomia.
Nähtiin Merja - se nössö joka oli ruvennut hengaamaan Janinan porukan kanssa - istuvan surullisen näköisenä penkillä. Sillä oli melkein siedettävät vaatteet ja se oli meikannut nudesti.
Mä kiskaisin Reetan ja Mariellan mukaani.
”Kukas se täällä istuu?” kysyi Guessin baarilaukkua kädessä roikottava Reetta.
Mä katselin ympärilleni suu mutrussa. ”Hmm”, mä sanoin, ”sun kavereita ei kyllä näy…”
”Ne ei oo vielä tullu.” Merja yritti kuulostaa kovalta. Vaikutelmaa tehostaakseen tyttö kaivoi sytkärin taskustaan ja yritti sytyttää röökin. Siitä ei vaan tuntunu tulevan mitään.
”Anna ku mä”, Reetta sanoi tekopirteästi. Se tarjosi Merja-nössölle tulta. Nössö imi epävarmana tupakkaansa. Se veti niin kovaa henkeen, että se kävi yskimään.
”Älä vedä niin nopeasti”, Mariella hihitti. Tehostaakseen omia sanojaan se sytytti uuden röökin ja veti sitä erittäin mallikelpoisesti.
”Kyl Mariella osaa”, mä sanoin maireasti.
Reetta katsoi kelloa muka huolestuneen näköisenä. ”Kaveris ei vieläkään oo tullu.”
”Niiden on täytyny unohtaa sut kokonaan.” Ei se mikään ihme ollut, en mäkään olisi vaivautunut niinä paikalle.
”Meidän pitäis alkaa tekemään lähtöä että ehdittäis Jakelle ajoissa”, kiirehdin sanomaan. Vielä sitä ennen suutelin piruuttani Merjaa suoraan suulle. Se mulkkasi mua äimänkäkenä. Korallinpunainen huulipunani oli levinnyt wannabeesnobin tökerösti meikatuille kasvoille. Voi voi!
”Merja taitaa tykätä tytöistä”, Reetta arveli. Sitten se kouraisi piruuttaan nössön tissejä. ”Hyvät hinkit, beibe.”
”A-aha”, nössö sönkötti.
”Mut ei niin hyvät ku meillä”, mä huomautin. Me kaikki virnuiltiin Merjalle.
Tässä vaiheessa oltiin jo saatu Merja itkemään. Se nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan niin kovaa kuin vaan pääsi. Ämmä ei ollut suosittua kaunotarta nähnytkään. Jos se halusi tulla sellaiseksi, se tarvitsisi enemmän kuin ihmeen; lampunhengen ja kolme toivomusta.
Mun olisi pitänyt nousta, sillä kello oli 25 yli kuusi aamulla. Ei yksinkertaisesti vain huvittanut. Painoin herätyskellon nupin alas.
Olin tyytymätön kaikkeen elämässäni, voi kyllä!. Janina, Jesse, ja kaikki mahdollinen otti sillä hetkellä suunnattomasti päähän. Miksi helvetissä en voinut saada Jesseä itselleni?! Olin varmasti koko kaupungin upein kaunotar. Janina oli yhtä kaunis, mutta sillä ei ollut uhkeita muotojani saati pituuttani. Se oli ballerinamaisesti liioitellun hoikka kuten Johanna, luisevuus puki sitäkin. Enkö muuta saanut kuin lyhytaikaisia juttuja silloin satunnaisesti kun halusin oman prinssin sitä muille näyttääkseni? Kouluun en menisi tänään ollenkaan. En millään kestäisi olla siellä tässä mielentilassa. Teki mieli heitellä kaikkia tavaroita seinille ja huutaa niin kovaa kun jaksoi!
Otin kännykän yöpöydältä ja soitin Mariellalle. Se vastasi aika unisella äänellä kun sanoin etten tulisi tänään kouluun. Lupasin kuitenkin tulla sen ja Birgitan kanssa kaupunkiin kahden jälkeen
Tämän jälkeen mä menin uudelleen pitkäkseni. Heräsin uudelleen reilun parin tunnin päästä. Menin pesemään kasvoni ja hampaani, ja sitten menin alas tekemään aamupalaa..
Tänä aamuna kävelin melkein kymmenen kilsan lenkin, joka pitkittyi muutaman tupakka-tauon takia. Tupakka sentään rauhoitti edes vähän. Vasta tunnin mittaisen lihaskuntotreenin jälkeen mulla oli niin kuuma, että piti mennä suihkuun. Pesin hiukseni Redkenin All Soft-sarjan shampoolla ja saman sarjan poishuuhdeltavalla hoitsikalla. Viimeistely hoitui erinäisillä kampaamotuotteilla kuten L´oréalilla, Tigillä, Wellalla ja Paul Michelillä. Kun olin saanut laitettua itseni meikki ja hiukset mukaan lukien ja pukeutunut Huitin äärimmäisen sensuelliin alussettiin, tiukkoihin j.Lindebergin pilleihin, Lacosten pikeeseen, Filippa K:n über-naiselliseen neuleeseen ja vetänyt jalkaani Vagabondin ryppyvartiset bootsit, olin aivan tyrmäävän upea. Laitoin vielä valkoiset helmikorvikset korviini. Ne oli kuin piste iin päälle.
Ihastelin peilin punahiuksista Marilyniä, aamuinen raivarini oli ollut ihan aiheeton. Olin edelleen seksikäs ja kurvikas kaunotar isolla k:lla. Niin kauan kuin naisella oli kauneutensa tallella mitään ei oltu menetetty.
Kasvoillani leikitteli tyytyväinen hymy kun kävelin kaupunkiin. Laitetut hiukseni kiilsi ja korkeat korot teki kävelyni entistä keinuvammaksi. Menin Vero Modan eteen odottamaan Mariellaa ja Birgittaa, koska oltiin sovittu näkevämme siellä. Ne tulikin melkein saman tien. Sytytettiin röökit ja pääsin osalliseksi päivän parhaista juoruista.
Manikyyri ei ehkä ollut oikea syy lintsaamiseen, mutta mä ja Mariella ei voitu vastustaa pientä hemmottelua. Kauneushoitolan hillityn trendikkäissä tiloissa oleskelu tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin vetoisassa koulussa istuminen. (Meillä olisi ollut tilinpäätöstä, kirjanpidon osa-alue.)
Mä ja Mariella oltiin varattu aikamme Kauneussalonki Eleganssiin jo viikko sitten. Eleganssi oli kaupungin hienoin ja kallein kauneushoitola, niin suosittu että aika piti varata vähintään viikkoa aikaisemmin. Kauneussalonki oli tullut tutuksi Johannan ja äidin kautta, sillä niillä oli tapana käydä ottamassa täällä läpinäkyvä geelaus kynsiinsä (kuin superkestävä aluslakka) kerran kuussa.
Juttelin geelauksesta vaalean kosmetologin kanssa kun se kiillotti kynsiäni. Geelauksia oli kuulemma monenlaisina: täysin värittömästä mauttomiin ranskalaisiin ja tyylikkäämpiin värillisiin versioihin. Mariellan kynsiin siveltiin jo aluslakkaa.
Bestani puhelin alkoi soida.
”Moi Saila.” Se kuunteli. ”Ei mä ja Katriina ehitä ainakaan tuntiin teille, ollaa just kosmetologilla.”
Kului kaksi kuukautta. Jäät alkoi hiljakseen sulaa ja räystäistä alkoi valumaan hiljakseen vettä. Aurinko paistoi, oli niin kirkasta ettei ulkona nähnyt kunnolla eteensä ilman aurinkolaseja.
Me käytiin Mariellan, Birgitan ja Reetan kanssa baareissa tai bileissä. Meitä ei ollut kertaakaan heitetty ulos baareista, koska näytettiin ikäisiämme vanhemmilta. Baareista olin löytänyt monia hyvännäköisiä jätkiä, joiden kanssa mulla oli ollut jotain juttua. Mutta näistä kaikki on ollut lyhytaikaista seuraa, pelkkiä viikonloppupanoja eikä sen enempää - Akua nyt lukuun ottamatta. Sen kanssa olin yli kuukauden yhdessä. Pidin vaaleita jätkiä paremman näköisinä kun tummia, mutta oli mulla silti ollut muutama tummakin jätkä kuten Kari ja Aku.
Jesse oli edelleen yhdessä Janinan kanssa. Jesse, miksi se oli vain Janinan kanssa, ja silti mulla ehti olla siinä ajassa kaksikymmentä jätkää! Jessen ja Janina suhde vain kesti kestämistään. Miten mun ulkonäöllä ei saanut Lahden Jesseä?! Olin sentään ysillä ollut Jesseäkin komeamman pojan kanssa monta kuukautta.
Luulisi Jessen haluavan sänkyyn muidenkin kuin Janinan ja tämän jengin tyttöjen kanssa..
Ja silti en voinut ajatella koko ajan Jesseä. Ei siitä olisi tullut mitään: oli pakko keskittyä välillä muihin asioihin. Tyytyä siihen mitä oli, vaikka se kuulosti kornilta ajatukselta.
Kului kuukausi. Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi ja vietin omia synttäreitäni. Täytin 17- vuotta. Meillä oli kakkukahvit ja sitten oltiin menty kaveriporukalla Be poppiin ottamaan pienet. Olin saanut paljon lahjoja, esimerkiksi pari Kalevala korua porukoilta, 300 euroa rahaa ja kavereilta kosmetiikkaa meikeistä kampaamotuotteisiin. Johannalta sain ihanan ,pienen vaaleansinisen Longchampin kolmiohuivin, jota olin toivonut jo aikoja sitten. Se sopi täydellisesti vaaleanharmaaseen Zarasta ostettuun trenssiini, vaaleansinisiin Sauson hansikkaisiin ja useisiin kymmenistä korkokengistäni.
Me oltiin sovittu menevämme kahden viikon päästä Helsinkiin shoppailemaan Johannan kanssa, sillä se saisi silloin tilin. 300 eurolla saisi kaikkea ihanaa keväistä vaatevarastoa täydentämään, esimerkiksi ihanat j.Lindebergin Tina- farkut ja trendikkäät kiilakorkoiset avokkaat Rizzolta.
Kaupungilla ei edelleenkään ollut tarpeeksi lämmintä ja ulkona oli vielä lunta. Mä vihasin lunta, pakkasta ja yleensäkin koko talvea. Parissa viikossa lumet alkoi onneksi huveta kun ilmat lämpeni.
Kirjasin edelleen ylös joka ikisen jätkän, jonka kanssa mulla oli jotain juttua. Se oli kuin rituaali, tunnontarkasti suoritettava. Mulla oli tapana selata maagista, punasta muistikirjaa aina kun jokin asia otti päähän. Sillon hymy nousi väkisinkin huulilleni. Mä, Katriina olin vastustamaton kaunotar, joka olin käytännössä saanut kaiken tavoittelemisen arvoisen.
Mulla oli ollut enemmän jätkiä kun kellään muilla meidän koulun tytöillä. Täytyi olla tyytyväinen eikä valittaa, vaikka tällä hetkellä en saanutkaan Lahden Jesseä itselleni.
Olin jo kirjaimellisesti lakannut toivomasta. Menköön se vaikka naimisiin Janinan kanssa!
Ihme kyllä makasin kuumeisena sängylläni, vaikka yleensä muhun ei tarttunut mikään tauti - kaikilla isän suvussa oli hyvä vastustuskyky - etenkin mulla ja Johannalla. Vitutti ihan hirveästi. Tänään me oltaisiin lähdetty kaupunkiin ryyppäämää. Teki mieli päästä juomaan enemmän kun koskaan. Mutta minkäs tein kun kuumemittari näytti 38 astetta. Energia ei riitän muuhun kuin sängyllä makaamiseen paplarit päässä ja muotiraamattujen sanomien omaksumiseen. Wintourismia kertaa viisi. Hyvä että jaksoin ripsaria, kulmakynää ja peiteainetta laittaa kasvoilleni.
Seuraavana päivänä eli lauantaina tunsin oloni jo paljon paremmaksi. Otin varmuuden vuoksi digitaalisen kuumemittarin yöpöytäni laatikosta ja pistin sen kainaloon 30 sekunniksi. Se näytti 36,9 ja se oli normaalilämpöni.
Ihanaa, mä olin parantunut! Hyppäsin heti sängystä ja puin aamutakin ylleni. Olin tarmoa täynnä. Päätin soittaa saman tien rakkaalle Mariellalleni.
”Hej Katriina”, Mariella vastasi
”Ciao bella, miten meni eilen? Oliks teillä kivaa?”
”Ihan hyvin: vedettiin kaikki kunnon kännit ja jotkut komeet jätkät tuli juttelemaa meille.” Kuulin Mariellalle tyypillistä kikatusta.
Komeat jätkät, ah. Voi kun olisin ollu niiden kanssa.
”No höh. Miks teillä oli kivaa ku mulla oli helvetin tylsää!”
”Voi sua.”
”Sanos muuta! Mitäs muuta puistoon?”
”No ei muuta ku et Janina ja Jesse on eronnu.”
”Siis ihan oikeesti?” mä kysyin epäuskoisena.
”Joo joo. Ihan oikeesti Jesse tuli meidän kaa juttelemaa, ja sano et Janina on jättäny sen.”
”Mariella, tiedäks mitä: nyt mun suurin toive on toteutunu. Mä saan ehkä viimeinkin Jessen itselleni.”
”Se onkii tosi, tosi komee jätkä. Helmi suorastaa.”
”No äläs!” Mä otin rakkaan muistikirjani esille ja kirjoitin siihen nimen Jesse Lahti. Tiesin jo nyt saavani sen itselleni.
Ja mä olin kun olinkin oikeessa. Illalla lähdin Mariellan, Reetan, Birgitan ja Sailan kanssa ryyppäämää. Me istuttiin penkillä polttelemassa tupakkaa kun Jesse tuli meidän luokse.
Se oli yksin.
”Moi”, se sanoi. Jesse oli yhtä vastustaman kuin yleensäkin, fruittarit pienintä piirtoa myöten. Vaalea, upeakroppainen pitkä blondi kauniine piirteineen.
”Moi.”
Jesse katsoi mua toinen kulmakarva koholla. ”Tota lähtisit sä ajelemaa mun kaa?”
Vedin pari pitkää henkosta Voguen menthestä. Olin monta kertaa kuvitellut mitä Jesse sanoisi mulle tällä ratkaisevalla hetkellä, josta olin haaveillut ties kuinka kauan, mutta en ollu ikinä kuvitellut sen pyytävän mua ekaksi ajelemaan. Ei kaiken kuitenkaan pitänyt mennä ihan niin kuin oli suunnitellut, sillä tytön piti osata joustaakin laatimastaan käsikirjoituksestaan.
”No mikäs siinä”, mä sanoin hymyillen Marilyn Monroen hymyä. Tumppasin tupakan ja otin Longchampin laukkuni penkiltä.
”Tästä tulee hauskaa”, vakuutin huulia lipoen. Ajelua kaupungilla ja hyvää seksiä vaikka Jessellä.
”Moikka. Pidä hauskaa!”
”Joo pidän. Ciao vaa, bellat.”
Mä tartuin Jessen käteen ja lähdin sen mukaan.
”Mites Janina nyt jätti sut?” mä kysyin siltä kun istuttiin pojan autossa..
”Se vaa jätti…”, Jesse sanoi liioitellun itsetietoiseen sävyyn, joka hämäsi niitä, jotka ei jätkää kunnolla tuntenut.. ”Nyt se on sinkku.”
Tarkastelin Jessen komeita kasvoja - etenkin kaunismuotoista suuta ja tummia silmiä. Se ei näyttänyt pettyneeltä, ei sinne päinkään. Kyllä mun kaltainen The sexybeibe jätkiä sen verran tunsi.
”Aikansa kutakin.” Jesse pyöritteli korviksiaan. ”Ollaan tunnettu Janinan kaa ties kuinka kauan, siitä lähtien ko se oli kutosella.”
”Nii.” Pujotin käteni (hoidetun, ei niinkään siron) Jessen kouraan..
”Minne ajetaan, Beibe?”
Hihitin ”Ihan minne tahansa.”
Jesse katsoi mua hymyillen ja sitten se kietoi kätensä ympärille ja paino täyteläiset huulensa omiani vasten Vastasin sen suudelmaan ahnaalla kielisuudelmalla. Prinssi Jesse ja Katriina Kaunioja, vihdoinkin yhdessä.
Lahtien kotona mä ja Jesse saatiin viimeinkin olla kahdestaan
Riisuin Jessen huoneessa kaikki muut vaatekappaleet paitsi mustat stayuppit ja luumunpunaisen Huitin alussetin hiusterssit, joita rusetit koristi. Jesse päästi ihastuneen huokaisun nähdessään paljaat 80C:n rintani ja lähes kalpean ihoni. Poika otti askeleen lähemmäs koskettaakseen mua, mutta kohotin torjuvasti kättäni.
Korkkasin Jessen ostaman kuoharipullon ja otin hörpyt. ”Katsoa saa muttei koskea”, mä sanoin kaikkein hunajaisimmilla femme fatalen äänellä.
Kaadoin kuohuvaa molemmille, virheettömille rinnoilleni ja litteälle vatsalleni Jesse-raukan katsellessa. Sillä oli yhtä vähän päällä kuin mulla, pelkät turkoosit Calvin Kleinin boxerit. Ylimielisestä itsevarmuudesta ei ollut enää tietoakaan. Tilalle oli tullut halusta riutuva prince charming, joka halusi päästä nauttimaan uudesta tyttöystävästään. Jessen silmät oli kavennut viiruiksi, ja huulet oli vastaanottavasti raollaan kuin luvaten pitkiä suudelmia kaikkialle kuoharin kosteuttamalla keholleni.
Annoin Jessen tuntea ajan matelun, kiusasin sitä hulluuteen asti ojentelemalla sääriäni sen edessä.
Kiduttava kuohuviinin maustama show sai päätöksen vasta kun tein seuraa pojalle. Vedin hipterssit jalastani ja kaadoin lisää kuohuvaa vartalolleni.
”Herkuttele mulla.” Rivon äänensävyni kaksimielisistä tarkoitusperistä ei voinut erehtyä.
Meidän tupakan ja kuohuviinin sekainen suudelma oli pelkkää alkusoittoa aistilliselle leikille, johon olin kannustanut jätkän. Sen suu kulki kaulaltani rinnoille ja kieli maistoi kaiken aikaa shampanjan makuista ihoa. Jesse imi molempia rintojani kieriskellessäni härnäävästi pehmeällä sängyllä. Sen kieli jatkoi matkaansa kohti viimeistä määränpäätä vatsaani pitkin. Jätkän kielenkärki klitoriksellani sai mut värisemään jokaiselle solullani. Jesse nuoli erogeenisinta aluettani kuin makeimman raikkainta mehujäätä.
Tyydyttävä laukeaminen oli lähellä, mutta janosin sitä ennen vielä ´suurempaa´ läheisyyttä.
”Lopeta jo ja nai mua.”
Jesse riisui boxerinsa ja asettui uudelleen reisieni väliin. Kaunispiirteisillä kasvoilla karehtivassa himokkuudessa oli tyytyväisyyttä mukana. Kikatin ja kiedoin jalkani pojan vyötärön ympärille. Tiesin että moni tyttö olisi halunnut olla tilallani.
”Sä näytät ihan tarpeeksi hyvältä noinkin”, äiti sanoin, ”täydelliseltä.
Äidin kehuista huolimatta en malttanut olla pyörähtelemättä muutamaa kierrosta kellohelmaisessa Vilan mekossani - täsmälleen samanlaisessa kuin Marilyn Monroella Kesäleskessä. Kuparinpunaiset hiukseni oli kuin pöyhkeä kiharalatvainen pilvi ja meikkini oli niin näyttävän virheetön, että se olisi kelvannut vaikka Oscar-gaalaan.
Mä en ollut laittautunut kaverien tai jätkien takia. En sinne päinkään: olin menossa äidin kanssa käymään mallitoimisto Beauty makerissa näytillä. Useiden asukokeilujen jälkeen olin päätynyt tähän klassisen sensuelliin seksipommin asuun. Missään muussa asussa en olisi näyttänyt yhtä hyvältä kuin tässä. Mekko korosti korsettivartaloani ja täyteläiset rintani ryöppysi anteliaasta kaula-aukosta.
Diamonds are girl´s best friend.
”Hei tuu syömään vuohenjuustosalaattia”, äiti liversi keittiöstä.
Ah, vesi nousi kielelleni pelkästä ajatuksesta. Vuohenjuustosalaatti oli suurinta herkkuani. Rakastin sitä enemmän kuin punkero-aikojeni karkkeja ja lemuavia juustonaksuja.
Mallitoimisto Beayty makerin tilat sijaitsi kiinteistövälistysfirman kanssa samassa rakennuksessa; Beuaty maker ensimmäisessä kerroksessa jonkun ählämin tunkkaisen kahvilan ja aikansa eläneen parturi-kampaamo Nips napsin kanssa. Roosan värisenä hehkuva Mallitoimisto Beuaty maker erottui ikkunasta ainakin parinkymmenen metrin päähän.
Peilasin hetken Beuaty makerin koruttomasta näyteikkunasta ennen kuin avasin painavan lasioven. Äiti seurasi mua valoisaan käytävään, jonka seinustoilla oli kuvia Beauty makerin malleista, jotka ei saanut kuin satunnaista keikkaa. Missikisailun aloittamisen kannalta Beuaty maker oli kelvollinen mallitoimisto - kisoihin ei ainakaan olisi pitkiä matkoja.
Käytävä vei suureen odotushuoneeseen, jonka seinillä oli lisää kuvia mallitoimiston malleista. Penkeillä istui joitakin tyttöjä odottamassa. Juuri ja juuri 170 senttisiä huorahtavasti meikkaavia oranssin kirjavia Paris Hilton klooneja, joilla ei ollut ammattimallin edellytyksiä (valjut omituiset kasvonpiirteet ja yli 175 sentin varsi). Ne ei edustanut sen enempää klassista missityyppi. Katsoin muijia alentuvasti ja istuin odottamaan Britaa.
Reilun vartin päästä pitkä nainen tuli odotushuoneeseen.
”Moi Katariina!” se sanoi äidille.
”Moi vaan Brita.”
Britan ulkonäkö vastasi melko pitkälle mielikuviani. Olin kuvitellut sen pitkäksi ja hoikaksi, liian ruskeaksi paahtuneeksi naiseksi, jonka hiukset oli alta tummat ja päältä platinanvaaleat. Jopa Britan Basic manolot ja yliampuvat talttamaiset rakennekynnet vastasi mielikuviani.
”Sä olet varmaan Katariina?” nainen kysyi ystävällisesti.
”Oon toki”, mä sanoin ja ojensin manikyrioidun käteni Britalle.
Se kätteli mua hymyillen niin leveästi, että shokeeraavan kirkkaiksi valkaistut hampaat säihkyi. ”Hauska tutustua.”
”Kuin myös.”
Brita ohjasi meidät moderniin toimistoonsa, minkä sisustus jatkoi pitkälle odotushuoneen sisustuksen modernia yleisvaikutelmaa. Nainen tarjosi meille kahvia ja otti itselleenkin.
Äiti siemaili kahvia pikkusormi ojossa. ”Mä oon useasti sanonu sulle, että meidän Katriinalla olis edellytyksiä missiksi - ja sun mielestä Katriinan kuvista on ilmentyny tiettyä potentiaalia.” Äiti loi ylpeyttä uhkuvan silmäyksen muhun.
”Hmmmmm”m Brita sanoi mietteliäänä. ”Viitsikö nousta seisomaan, Katriina?”
Tein työtä käskettyä ja Brita tarkasteli mua joka kulmasta. ”Hyvä kasvojen luusto, klassiset piirteet. Hiukset on todella naiselliset kauniit.”
”Entä kroppa?” mä kysyin, vaikka tiesin vastauksen.
”Pitäis nähdä alusvaatteissa, että saa selkeemmän vaikutelman.”
Riisuin 50-luvun tyylisen mekkoni ja asetin kädet missimäisesti lanteille.
”Oikein hyvältä vaikuttaa”, Brita kehui hetken päästä. ”Sulla on harvinaisen hyvä, sopusuhtainen vanhanajan tiimalasivartalo, kaikki kohdallaan. Vyötärökin on kapeampi kun monella 32-kokosella.”
Brita saattoi hymyillä autuaana, sillä se oli tekemisissä missimaailman uuden menestysartikkelin kanssa. ”Sussa olis potentiaalia vaikka kansainvälisiin kisoihin. Maailman on korkea aika nähdä Suomen tyttö Miss Universumina.”
Niin, maailman oli korkea aika nähdä Suomen tyttö, Katriina Kaunioja Miss Universumina.
Katriina Kauppaopistossa, 2.luku
2.luku
Viikonloppuna iskin Kuuselan Jirin aloittelubileistä yhden yhdeksäntoistavuotiaan jätkän. Kyseinen jätkä oli ollut ensin lähdössä baariin, mutta olin onnistunut muuttamaan jätkän illan suunnitelmat. Lähdin puolen yön tienoilla kävelemään sen lähellä sijaitsevalle yksiölle. Se oli arkisen komea ruskeahiuksinen jätkä, jolla oli jäntevä kroppa ja melkein mustat samettisilmät.
Se halusi multa tasan yhtä asiaa. Jätkä luuli ensin mua joksikin kokemattomaksi pikku teiniksi - ei vähiten siksi kun se oli aika kännissä - mutta kun suutelin vähän sen niskaa, niin sen silmät avautui. Se tajusi millaisen seksipommin oli saanut matkaansa.
Ehkä vähän liian myöhään.
“Kyllä mä tiiän, et haluut naida mua”, mä sanoin ilkikurisella, hunajaisella äänellä. “Ilmeisesti päähäs ei pälkähtäny se, et mä olin se joka iski eikä toisin päin. Mä haluun yksinomaan seksiä - vielä enemmän ku sä.”
“Hmm”, tumma jätkä sanoi, “ei kai sit.”
Mä haukottelin väsyneesti. “Päätä nyt naidaaks vai ei!”
“No totta kai haluun!”
Jätkä veti mut lähelleen rappukäytävässä. Se kouri täyteläisiä rintojani ja suuteli samalla mua. Sivelin härnäävästi sen hiuksia ja näykin oikein tumman tummaa fritsua pojan kaulalle. Sillä tulisi olemaa huomenna jotain näytettävää kavereilleen. Sille fritsu ja muistikirjaani taas yksi nimi lisää.
Oltiin niin hulluina himosta, että ei ehditty edes sänkyyn asti. Tumma komistus tyrkkäsi kovakouraisesti mut seinää vasten. Siirrettiin vain välttämättömimmät vaatekappaleet pois tieltä sillä aikaa kun poika laittoi kortsua. Olin hankkinut e-pillerit jo ennen ripiltä pääsyä, mutta käytin irtosuhteissa aina kondomia. Koskaan ei voinut olla kyllin varovainen. Annoin sen nostaa mut seinää vasten pikaista seksiaktia varten.
Se työntyi rajuin liikkein sisälleni. Liikutin lantiotani sitä vasten ja kynsin raivokkaasti jätkän niskaa.
“Helvetti sun kanssas!”
Hoitoni ei vastannut. Ohuthuulinen suu jakeli suudelmia kaulalleni ja dekolteelleni.
I need a super hero lover
(Super lover, super lover)
I need a super hero lover
(I e yeah e oh)
I need a super hero lover
Meillä oli aina torstai aamuisin kaksoistunnit taulukkolaskentaa. Taulukkolaskenta oli pitkäpiimäistä ja monimutkaista migreeniä aiheuttavaa kärsimystä - etenkin Mariellan mielestä. Se inhosi taulukkolaskennan opettaja, Mirja Särkkistä vielä enemmän kuin mä Opettaja Mirja Särkkinen oli todellakin kuivakka opettaja, jota ei olisi millään jaksanut. Naisella oli puuduttava ääni eikä sen opetustyylissä ollut kehumista.
Yritettiin seurata Mariellan kanssa, mutta jouduttiin silti kysymään vähän väliä neuvoa Särkkiseltä. Se huokaili aina kärsivän näköisenä ennen kuin laahusti matalat korot kopisten meidän luokse.
Viimein Särkkinen sanoi: ”No jos nyt lähdettäisiin tästä tauolle.” Akalla oli kiire röökille, sillä se oli pahin mahdollinen keski-ikäinen tervakeuhko.
Mä ja Mariella oltiin ennen muita luokkalaisiamme tupakkapaikalla. ”Kellohan on jo pari minsaa yli”, totesi Mariella kaivaessaan tupakka-askia ja sytkäriä esiin
Mäkin otin askin ja sytkärin esiin.
Me istuttiin penkeillä. Birgitta liittyi kohta seuraan Santun kanssa. Siihen mennessä me oltiin ehditty vetää useammat sauhut.
”Soo soo”, Santtu sanoi ärsyttävällä äänellä. ”Teidän pitäis keskittyy opetukseen eikä höpistä omianne.
”Joo hei”, Mariella sanoi. Se varisti tahallaan tuhkia Santun uuden-näköisille kengille.
Santtu ei kuitenkaan huomannut sitä. Puhalsin vuorostani savut Santun naamalle.
”Vittu Katriina!” Sitten se alkoi kouria rintojani. ”Luoja on suonu sulle taivaallisen hyvän rintavarustuksen.”
Hymyilin alentuvasti kuten idiootille kuului hymyillä. ”Jo vain, kas ku aivokapasiteettis riitti sen tajuamiseen.”
”Ilmeisesti aika moni jätkä tietää sen?” Santun ilme oli paljon puhuva.
Livoin ärsyttävän riettaasti huuliani ja räpyttelin pojalle ripsiäni. ”Niinkö meinaat?”
”Oot ilmeisesti antanu aika monelle viime aikoina.”
”Ja?”
Mun naimiset tuntui kiinnostavan Santtua ihmeen paljon. Oli tietenkin olemassa sekin mahdollisuus, että se olisi halunnut panna mua.
”Oot aikamoinen jakorasia.”
”Ah, on raukalla suuret murheet!”
Santun vittuilu ei enää jaksanut kiinnostaa. Mä keskityin taas juttelemaan Mariellan ja Birgitan kanssa.
”Mulla on uus jätkä”, Birgitta sanoi.
”Kuka?”
”Yks Sami. Se on 19.”
”Onks komee?” mä kysyin.
”No jep”, Mariella sanoi Birgitan puolesta.
”Se on semmoinen tumma ja lihaksikas namupala”, Birgitta sanoi haaveilevalla äänellä.
Koko päivä oli ollut pilvinen ja kolea, mutta loppu päivästä alkoi satamaan kaatamalla. Mariella ja mä oltiin kävellen eikä meillä kummallakaan tietenkään ollut sateenvarjoa. Birgitta sen sijaan oli lähdössä ajelemaa Saminsa kanssa.
”Voi helvetti. Vittu!” Mariella valitti ja melkein polki jalkaa.
”Ei vittu”, mäkin valitin. Kävely sateessa ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, sillä jäätiin etuoven katoksen alle seisomaan, sillä olisin joutunut sullomaan hiukseni baskerin alle ja kävelemään mummon näköisenä kotiin.
”Ei me kyl tähänkään voida jäädä.” Mariellan kasvoilla oli mietteliäs ilme.
”Äläs.”
Just sillon satuin näkemään tutun valkoisen Opelin: Solan Janne. Mä huiskutin sille ja se huomasi meidät ja ajoi kauppaopiston oven eteen.
”Moi Mariella ja Katriina”, se sanoi. ”Ootteks kyytiä vailla?”
”Joo ollaa.”
”Hypätkääs sit kyytii, niin ette kastu.”
Mua ja Mariellaa ei täytynyt kahta kertaa käskeä. Mä menin istumaan etupenkille ja Mariella meni taakse.
”Mites et oo töissä?” mä kysyin.
Janne virnisti. ”Päästiin tällä kertaa aikasemmin ku ei ollu mitää hommia.
Perjantaina me oltiin kaupungilla ryyppäämässä ja lauantaina Mariellalla ja Reetalla oli illanistujaiset. Sinne ei ollu kutsuttu kuin jotain meidän ja Reetan luokkalaisia, mutta iso osa oli meidän peruskoulun aikaisia kavereita.
Nykyään ei tarvinnut enää pelätä, että Sakke & co tulisi meidän tai kavereidemme bileisiin pilaamaan ah-niin-tasokasta tunnelmaa. Sakke, joka oli ollut Reetan ja Sailan kanssa samalla luokalla oli ollut ihastunut muhun eikä jätkä ollut hyväksynyt mun ja Jeren seurustelua, vaikka olin vääntänyt rautalangasta etten ollut kiinnostunut siitä. Kerran se oli mennyt niin pitkälle, että oli tullut kuokkimaan kavereidensa kanssa Solien bileisiin juuri kun mä ja Laila tanssittiin olohuoneen sohvapöydällä pelkissä alusvaatteissa. Näky oli salvannut poikarukan hengen ja se oli ollut pari kolme päivään niin hiljaista poikaa.
Amikset oli niinä aikoina käynyt milloin kenenkin kimppuun, ne oli jopa mennyt niin pitkälle, että ne oli hakannut Jeren huonoon kuntoon. Siltä oli murtunut silloin solisluu ja kaksi kylkiluuta.
Jere ei todellakaan ollut näyttänyt silloin hyvältä. Vielä reilun puolen vuoden jälkeenkin pystyin yhä näkemään huonokuntoisen, lähes sairaan jätkän umpiväsyneenä kotonaan.
Sakke oli viimein tajunnut, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia muhun. Mulla oli ollut lyhyen ajan sisällä paljon jätkiä, joiden kaikkien kanssa olin pelkästään seksin takia. Jerestä pidin taannoin enemmän kun yhdestäkään nykyisistä säädöistäni.
Mulla on silti jotain periaatteita jätkien suhteen: ei koskaan alaikäisiä eikä amiksia! Ajatuskin Sakesta tai muista amiksia koskemasta mua etoo ihan hirveästi.
Mariella istui Rikun kanssa Salojen pienemmällä sohvalla. Sohvan edessä olevalla puisella sohvapöydällä oli monta viinapulloa, siidereitä smirnoffeja ja iso kulhollinen vahvaa boolia. Molemmat oli ihan kännissä, Riku Mariellaakin enemmän, mutta Mariella näytti siltä kuin että se voisi sammua milloin tahansa. Tytön silmät kiilsi ja posket oli punertunut helakanpunaiseen sävyyn
Reetta oli myös aika kännissä, sen silmät ei vaan kiillellyt yhtä paljon.
Jokainen oli juonut säännöllisesti seiskan keväästä. Aluksi pari siideriäkin riitti saamaan meidät ihan sekaisin. Nyt pari vuotta myöhemmin me tarvittiin enemmän juomia, jotta tultaisiin kunnolla känniin - ainakin kaikki muut paitsi mä. Mulla oli jostain syystä huonompi viinapää kuin muilla. (Se saattoi johtua ruokavaliosta.) Kaksi siideriä riitti saamaan mut kikattamaan hullun lailla, mutta yleensä join vain yhden siiderin, pari smirnoffia tai pari breezereitä tai drinkkejä.
Mä olin oikeassa Mariellan suhteen. Se todellakin sammui, vieläpä Rikun syliin.
”Mariella”, se sammalsi ja tökkäsi bestistäni kylkeen.
Mariella vaan nukkui autuaana.
”Mites mä nyt pääsen tupakalle?” se kysyi.
”No mitä jos sä vaikka siirtäsit sitä?” mä ehdotin avuliaasti silmiä pyöritellen.
”Vois olla ihan hyvä idea.”
Riku oli kännissä kaikkea muuta kuin älyn jättiläinen.
”Vois kieltämättä.”
Riku siirsi Mariellan pois sylistään ja meni hoippuen naulakolle hakemaa tupakka-askia ja sytkäriä.
Mä päätin olla pirullinen ja ottaa Mariellasta kuvan sammuneena. Ilkikurinen virne käväisi kasvoillani ja silmissäni välkehti pahankurisesti kun otin kuvan. Sitä kuvaa voisin aina näytellä Mariellalle silloin kun huvittaisi vittuilla sille. Laitoin digikameran takaisin laukkuuni ja korkkasin itselleni uuden siiderin.
Nuku hyvin Mariella rakas.
”Mähän oon tossa kuvassa hirveen ruma!” Mariella huudahti kauhistuneella äänellä kun mä näytin bestikselleni siitä ottamaani bilekuvaa koulussa.
”Sun meikithän on ihan levinny”, Birgitta totesi siihen.
”No äläs!” Mariella pöyhi hiuksiaan. ”Mulla on ripsaritkin ihan poskilla. Mahoin olla näkönen.”
”Äh. Piristys nyt Mariella”, mä sanoin herttaisesti. ”Kaikki muutkin oli ihan kännissä mua nyt lukuun ottamatta.”
”Nii sua lukuun ottamatta. Miten sä ootkii aina meitä muita selvempi?”
Mariella oli pohtinut tuota suunnilleen kesästä 2003 lähtien pääsemättä mihinkään johdon mukaiseen ratkaisuun.
”Kaipa mä sit juon teitä vähemmän. Emmä tiiä.” Vedin tupakkaa henkeen ja puhalsin savut sitten Marlene Dieitrichmaisesti ulos.
”Älä pelkää, Mariella-kulta. En mä aatellu ku pistää sen sun kuvan kehyksii mun yöpöydälle.”
”Sitä sä et tasan tee!”
Mariella teeskenteli vihaista. Tytön kulmat oli kurtussa ja suu oli tiukka viiva, mutta kohta se kävikin nauramaan.
Herätyskello soi yöpöydällä. Kello oli puoli seitsemän ja olisi pakko nousta, jos mä halusin laittautua kunnolla kouluun. Venyttelin ja sujautin jalkaani sirot satiinitohvelit. Suuntasin kylmän suihkun kautta aamupalalle.
Mä olin vieläkin aivan puolinukuksissa. Mutta tunsin itseni taas pirteäksi syötyäni kevyen aamupalan - pari mozzarellalla voideltua ruispää, mandariinin, munakkaan - ja juotuani kupillisen maitokahvia kermavaahdon kera sekä puoli litraa vettä. Nämä oli mun niin sanotut aamurituaalit, joita ilman päivä ei lähtenyt käyntiin.
Tähän mennessä olin käyttänyt viisitoista minuuttia. Mulla oli vielä aikaa meikkaamiseen ja hiustenlaittoon. Meikkaamiseen meni tasan kaksikymmentä minuuttia. Hiustenlaittoon jäi vaivaiset viisitoista minuuttia, mutta se riitti elegantin nutturan loihtimiseen.
Kun olin pukenut päivän vaatteet: Your Facen puolipitkän vaaleanpunaisen tweedhameen, Tiger of Swedenin mustan pooloneuleen pitkä, vanhanroosan värinen Snö of Swedenin kaulakoru ja siihen sopivat korvikset ja Rizzon vaaleanpunaiset cowboy-bootsit, olin tyytyväinen lopputuloksiin. Loistavaa, ehtisin ajoissa Salojen kanssa tupakalle.
Olin sopinut kaksoistyttöjen kanssa treffit kaupungissa kuudeksi. Kello oli jo viisi minuuttia vaille, täytyi pitää kiirettä etten myöhästyisi. Silloin yksi jätkä vislasi perääni kun se tuli mua vastaan. ”Hei beibe, tuus tänne!”
Mä käännyin äänen suuntaan. Se oli joku tuntematon jätkä, ei mitenkään komea, vähän liian laiha pituuteensa nähden.
Se ihasteli jokaista kurviani. Mulla oli päällä tiukasti istuva lyhyt Zaran villakangastakki, jossa oli vyötärövyö ja Dieselin pillifarkut, joiden lahkeet olin työntänyt saapikkaiden sisään.
Mua ei jaksanut vähääkään kiinnostaa koko jätkä. Pudistin torjuvasti päätäni. ”Sä et kiinnosta mua vitun vertaa.”
”Älä nyt”, se yritti ikään kuin olisi kuvitellut koko elämänsä olevan mun suosion varassa.
”Mulla on oikeesti kiire.”
Sitten mä lähdin kävelemään puiston suuntaan keinuvin askelin, sellaisin joista kuvastui suunnaton viehkeys ja seksuaalinen vetovoima. Kyseinen jätkä jäi kattomaan mua. Pah. Tuskin se oli edes saanu keltään. Sellaisten kanssa naiminen oli tosi rasittavaa, sillä silloin muija joutui tekemään kaiken. Ja kaula olisi kun vampyyriparven jäljiltä.
Mariella ja Reetta istui jo penkillä polttamassa tupakkaa.
”Moi.”
”Mo.”
”Mikä sulla kesti?” Reetta kysyi.
Mä katsoin Guessin kelloani. ”Eihän kello oo kun pari minsaa yli.”
”Sovittuihin tapaamisiin pitäis tulla ajoissa.”
”Minkäs teen jos mä törmään kadulla johonki rasittaviin pillun vonkaajiin, mitkä ei varmaa oo saanu ikinä.”
Sitten mä sytytin tupakan.
”Niin no”, Reetta sanoi. ”Sä oisit ollu ainakin hyvä opettaja…” Reetta katsoi mua merkitsevästi
”Mä en ainakaan jaksa tuhlata aikaani kaiken maailman imbesilleihin.” Mä vedin pitkän ja nautinnollisen sauhun tupakastani sillä tavalla, että rööki nousi päähän.
Mä menin illalla nukkumaan joskus kymmenen maissa, vaikka huomenna oli kymmenen aamu. Silloin nousin aina tasan kahdeksalta. Silloin oli puolitoista tuntia aikaa laittautua. Kasin aamuina en yksinkertaisesti jaksanut nousta paljon puoli seitsemää aikaisemmin, mutta sain rullattua hiukset suurille papiljoteille ja loihdittua taidokkaan arkimeikin noin 25 minuutissa.
Iskä jaksoi aina härnätä mua aamu-unisuudesta, sillä se ei ikinä nukkunut kahdeksaan myöhempään.
Iltaisin mulla oli tapana lukea ensin jotain kirjaa tai kirjoittaa muistikirjaani, koska se oli sellaista sopivalla tavalla rentouttavaa tekemistä. Mun täytyi olla tarpeeksi rentoutunut, jotta pystyin nukahtamaan. Tällä kertaa en jaksanut lukea yhtäkään kirjaa.
Selaisin punakantista, lehdistä leikellyin kuvin koristelua muistikirjaani, johon olin kirjannut jokaisen ´jätkäni´ ylös. Nimen perässä luki session kesto, jätkän taidot asento tai asennot, joissa oltiin oltu sekä kokonaisarvosana jätkän taidoille.
Markku eli Käyrämuna, Jere, Janne, Kari, Jaska, Jani, Sauli, Jari, Aki, Eetu, Late...
Mua alkoi nukuttaa saman tien, elämä meni liiankin hyvin. Haaveilu oli aina varma unensaanti-keino. Kätkin muistikirjan takasin yöpöytäni ylälaatikkoon ja vedin unimaskin silmilleni.
Kauniita unia kaunis Katriina.
Taas oli viikko takana. Tosin kaveriporukkani ei ollut ryypännyt ollenkaan tällä viikolla, sillä kukaan ei järjestänyt bileitä eikä me viitsitty mennä kaupungillekaan, sillä nyt marraskuussa oli aivan liian kylmä.
Me mentiin vain Sailalle istumaan iltaa vuokraleffan ja herkkujen (dippivihannesten, medium salsan vadelmajäädykkeen ja Mansikka Margaritojen) merkeissä.
Leffan jälkeen aloin tekemään lähtöä kotiin päin.
”Ei sun olis tarvinnu lähtee”, Reetta sanoi. ”Sä oisit voinu jäädä yöksikin.”
”Kiitti nyt kuitenkin. Mut kyl mä lähen kotiin ku pitää aamulla mennä lenkille ja jumpata.”
Mä puin ulkovaatteet päälleni ennen kuin sanoin: ”Nähää sit koulussa. Öitä.”
”Öitä!” olkkarista kuului.
Valo osui Johannan käsissään pitelemään kuvaan. Siinä oli kaunis ja hoikka nuori nainen, jolla oli samanlaiset kapeat kulmikkaat kasvot ja mantelinmuotoiset marmorinvihreät silmät. Kuvan naisessa oli sitä samaa seksikkyyttä pää oli samalla tavalla ylpeästi pystyssä kuin Johannallakin.
Se ei ollut kukaan muu kun Johannan äiti Marjorie Ingrid Kaunioja - lyhyemmin Marjorie. Äidin parhaista parhaimpia ystäviä vuosien takaa. Sen kautta isä ja äitikin oli päätynyt yhteen.
Marjorie oli ollut nuori kapinallinen ja siksi sillä oli mennyt sukset ristiin papan kanssa. Marjorie-täti oli muuttanut kotoaan 18 vuotta täytettyään. Se oli asunut vuoden tai kaksi kotikaupungissaan ja muuttanut sen jälkeen Helsinkiin, koska muutamat kateelliset ämmät oli vihannut sitä niin paljon, että ne oli tehnyt kaikkensa nujertaakseen naisen. Helsingissä Marjorie Ingrid oli poseerannut pin up- kuvia räpsiville kuvaajille ja stripannut satunnaisesti. Tuolloin sillä ei ollut muuta koulutusta. Marjorie hankkiutui vahingossa raskaaksi varakkaalle suomenruotsalaiselle miehelle Bertilille. Niiden seksisuhde oli kai saanut alkunsa strippiklubilla, jossa mies oli ollut katsomassa Marjorien esitystä. Siitä Johanna oli saanut alkunsa.
Marjorie kuului niihin naisiin, josta ei ollut kenenkään äidiksi, vaikka sillä oli jonkin verran rahaa, puoli miljoona silloista markkaa, jotka se oli onnistunut kiristämään Bertililtä ja tämän sukulaisilta. Marjoriella oli ollut omat menonsa ja Johannalla oli ollut lastenhoitaja. Kun Johanna oli kolme Marjorie päätti jättää mun serkun vanhemmilleen, koska Bertilin sukulaiset ei halunnut stripparin ja kultapoikansa äpärää hoviinsa. Mamma ja pappa oli ollut silloin alle viisikymppisiä eli vielä ihan kykeneviä kasvattamaan yhden lapsen - etenkin niin erikoisen ja itsenäisen. Marjorie maksoi elatusmaksut, soitteli satunnaisesti Johannalle ja lähetti jouluna ja synttäreinä rahaa.
Sen enempää äiti ja tytär ei ollut toistensa kanssa tekemisissä. Mä en edes ikinä ollut nähnyt Marjorieta muuta kuin vanhoissa valokuva-albumeissa, joita meillä ja Johannalla oli.
”Sun äiti oli kaunis”, mä sanoin rikkoen hiljaisuuden.
”Olihan se tosissaan mielettömän kaunis, vertaansa vailla.. Marjorie on vieläki hyvännäkönen.”
Johanna otti piianpeilinsä laatikosta yhden kuvan. Siinä kuvassa Marjorie oli melkein nelikymppinen, mutta silti sen kasvot oli säilynyt luonnottoman hyvin. Kulmikkaissa, hyvällä tavalla riutuneissa kasvoissa ei ollut rypyn ryppyä ja vartalo oli yhtä liioitellun hoikka kuin nuorena.
Vielä yksi pitkä vilkaisu ennen kuin Johanna sujautti kuvan takaisin laatikon kätköihin.
Olin tullut lenkiltä ja aloittanut lukemaan kansantalouden kokeisiin, mutta pänttääminen sai mua kaipaamaan piristävää mesekeskustelua Mariellan kanssa. Kävin keittämässä kahvia ja asetuin läppärin äärelle suuren kahvimukin kanssa - maitokahvia jonka päällä kuohukermaa ja suklaarouhetta.
Catriinah sanoo:
Moi <3
Mariella sanoo:
Hej prinsessan <3
Catriinah sanoo:
Ymmärräks yhtään kansantaloutta? o_O
Mariella sanoo:
En tod, pää kumisee tyhjyyttään.
Mariella sanoo:
Mitenköhän mäki pääsen siitä läpi? :S
Catriinah sanoo:
Jaa-a. :D Mulla ei oo mitn käsitystä mistää, toiv saan edes ykkösen.
Mariella sanoo:
No äläs. :D Emmä jaksas istuu missää uusintakokeessa.
Catriinah sanoo:
Ihme et päästii Exel läpi!
Mariella sanoo:
Jep - ylitettii itsemme kirjaimellisesti. ;P
Catriinah sanoo:
:DD
Mariella sanoo:
Voisin kyll lähtee lukemaa lisää, jos jäis jotain olennaisia faktoja päähän.
Catriinah sanoo:
Todellakin.
Mä laitoin itseni näkymään offline-tilaan ja syvennyin taas kansantalouden tylsistyttävään maailmaan kahvin voimalla. Huoh, loppupäivästä tulisi hyvin pitkäveteinen.
Koulupäivä loppui heti yhdentoista jälkeen, koska me ei menty syömään.
Oltiin Mariellan ja Reetan kanssa rannalla tupakalle. Siellä oli tähän aikaan käsittämättömän kylmää, niin kylmää että sormet oli kohmeessa parin röökin jälkeen. Marraskuu, vuoden synkin kuukausi, jolloin kaikki oli väritöntä ja synkkää.
Reetta ei saanut tupakkaansa syttymään. ”Viitiks sytyttää tän?” se pyysi.
Mä otin tupakan siltä, käänsin selkäni tuulelle ja sain kun sainkin sen syttymään.
”Kiitti.”
”Eipäs kestä.”
Mariella istui penkillä polttamassa tupakkaa ja heitteli samalla kiviä veteen. Se nojasi poskeaan toisen kätensä helmenharmaaseen villakangastakkiinsa kääriytyneenä. Sillä oli iso Lacosten laukku sylissä.
”On mullaksi hyvät huvit”, sanoi Mariella ja väläytti leveän pepsodent-hymyn.
”Kieltämättä.”
Yksi vesipisara tipahti sillon poskelleni
”Taitaa alkaa sataa”, Reetta sanoi.
”Meidän kannattais alkaa tehdä lähtöä”, mä sanoin ja hytisin kylmyyden takia.
Käveltiin ripeästi Saloille ja ehdittiin juuri ja juuri ajoissa, sillä kun oltiin päästy sisään rupesi satamaa kaatamalla.
Mariellan äiti oli keittänyt meille kahvia, niinpä juotiin kahvit. Sateen ropina kuului ärsyttävästi peltikattoa vasten. Toivottavasti sade lakkaisi edes jossain vaiheessa, niin mun ei tarvitsisi näyttää uitetun koiran ja Marilynin yhdistelmältä kun selviäisin kotiin.
Koko viikko oli yhtä sateinen ja kolea. Ei ollut yhtä ainutta päivää milloin ei olisi satanut, oli kamalaa mennä hirveässä kaatosateessa joka paikkaan. Lenkkeilyn jouduin jättämään kokonaan väliin. Mä sain sentään välillä kyydin entisiltä jätkiltäni ja muutaman kerran Riku vei mut kotiin, sillä asuin samalla suunnalla kuin Salot.
Ulkona ei voinut ryypätä viikonloppuna. Solilla oli onneksi bileet perjantaina. Jere oli tekstannut mulle ja pyytänyt tulemaa sinne Salojen ja Birgitan kanssa. Riku olisi muuten vienyt meidät sinne, mutta se poti flunssaa kotona. Sillä oli vielä melkein 40 asteen kuume. Oli lähellä ettei se joutunut sairaalaan.
Yksi mun ex, Aki myös menossa Solien bileisiin joten se tarjoutui viemään meidät Solille, mutta Saila pääsi isosiskonsa kyydillä. Aki ei ollut muuta kuin pelkkä hoito, jonka kanssa olin nainut muutamaan otteeseen. Se olisi halunnut kunnon suhteen eikä pelkkää seksiä, mutta mä en ollut halunnut siltä muuta. Aki haki silti välillä mulle tupakkaa ja juomia sekä tarjosi kyydin silloin tällöin.
Tavallaan mä hyödyin kaikista entisistäni.
Mulla oli päällä upouusi Sandin musta neulebolero, johon oli applikoitu kukka, harmaa Calvin Kleinin toppi, vajaamittaiset harmaat Miss Sixtyn farkut, Longchampin vyö, Vagabondin mustat karva-vuoriset mokkasaapikkaat ja musta Guessin laukku. Olin tupeeraanut hiukseni ja nostanut ne korkealle nutturalle päälaelleni. Meikki oli lämminsävyinen kynsiä myöten. Mulla oli uutta Lancomen Hypnose-tuoksua.
Jere tuli avaamaan oven. Se näytti yhtä jumalaisen komealta kuin aina ennenkin. ”Moi. Käykää sisään”, se sanoi.
Me jätettiin ulkovaatteen. Olin siirtymässä kaksosten kanssa Solien olkkariin, kun Jere tarttui mua hartioista.
”Mitä nyt?” mä kysyin hämmästyneenä.
”Älä mee vielä, sexybeibe.” Sen jäänsiniset silmät katsoi mua anovasti.
Sexybeibe. Se oli eka ihminen , joka oli alkanut kutsua mua sillä nimellä.
Jere veti mut lähemmäs itseään. Lähemmäs täydellistä vartaloaan… Tutut kylmät väreet kulki pitkin selkää. Sydämeni hakkasi rajusti kuten aina kun olin poikaa lähellä. Miksei muiden jätkien kanssa tuntunut yhtä kiihottavalta ja täydelliseltä?
”Jere.” Sain ääneni kuulostamaan niin käheältä ja vieraalta, että se melkein hämäsi itseänikin.
”Ooks sä miettiny yhtä juttua?”
”Mitä juttua?”
”Sitä et miks me erottii.”
”Eiks se ollu ihan selvää; siksi et me kyllästyttiin toisiimme.” Tottahan se oli. Miksi Jere kysyi multa itsestään selviä asioita?
”Musta vaa tuntuu et me tunnettiin jotain toisiamme kohtaan...”
”Me pidettiin kovasti toisistamme”, mä sanoin katsellen lattiaa, ”muuallakin kun sängyssä.”
”Laimea ilmasu!” Jere kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli mua rajusti. ”Sexybeibe… voiku mä saisin naida sua just nyt”
Mä vastasin yhtä kiihkeästi pojan suudelmaan, vedin sen kielenkärjen suuni syvyyksiin ja kiersin tuttuun tapaan käteni Jeren niskan ympäri.
”Mut täällä ei oo hetken rauhaa eikä meillekään voi mennä ku porukat on kotona. Irtauduin Jerestä. ”Joku toinen kerta”, kuiskasin ja jätin jätkän yksin eteiseen haaveilemaan musta.
Mä ja Jere ei palattu missään vaiheessa yhteen, mutta tapailin taas poikaa ja harrastin sen kanssa seksiä.
Täytyi myöntää, että olin kaivannut Jereä ja sen ainutlaatuisia ”taitoja”. Solat oli kaupungin komeimpia jätkiä. Jere oli kaikenlisäksi todella mukava kun se oli aina tarjonnut mulle kyytiä, hakenut juomia ja tupakkaa, vaikka olin jättänyt sen jo ysin lopussa. Kari sen sijaan ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Oli se ehkä muutaman kerran hakenut juomia ja tupakkaa.
Siihen se oli sitten jäänyt.
No enpä halunnutkaan olla enempää tekemisissä sen juopon kanssa.
Jere oli tullut hakemaan mua iltapäivällä niille. Janne oli jo ehtinyt keittää kahvit. Hymyilin ekalle syrjähypylleni, sillä se näytti niin suloiselta ja haluttavalta.
”Hyi!” mä huudahdin kun hörppäsin kahvia. ”Tää on ihan ylikitkerää!”
Jerekin maistoi. ”Katriina puhuu totta, ei tätä voi millään juoda.”
”Kuhan vittuilette”, Janne sanoi teeskennellen suuttunutta, mutta sitten se maistoi kahvia ja irvisti.
”No? Eiks me ollakin oikeessa?”
”Hyvä on, tää on pahaa! Mä keitän uudet kahvit.” Janne kaatoi keittämänsä kahvin viemäristä alas ja laittoi keittimeen uuden annoksen
”Ethän sä oo muuten kuullu, Katriina, et Laila on taas vaihteeksi raskaana?” Jere kysyi.
”Mitä vittua? No en oo kuullu!”
”Totta se vaa on”, Janne sanoi.
”Se on jo kolmannella kuulla”, Jere sanoi nauraen.
Sain tolkuttoman naurunpuuskan. ”LOL. MITEN SE MUIJA VOI OLLA NIIN TYHMÄ?!”
Kaksoset nauroi. ”Senkun tietäis! Korpisen Lassi kuulemma vielä jätti Lailan heti kun sai tietää.”
“Mä oon jättäny Janinan”, Jesse sanoi. “Alat sä olemaan mun kaa?”
Mitä helvettiä? Kysyikö Jesse sitä multa kaikista maailman tytöistä? Nyt olin enemmän kuin otettu
“Ihan oikeesti? Ihan oikeesti, Jesse?”
“Ihan oikeesti. Mä haluun alkaa sun enkä kenenkään muun kaa.”
“No siinä tapauksessa mä vastaan myöntävästi. Meistä tulee upea pari.”
Mä suutelin Jesseä ja se vastasi suudelmaan samalla kiihkeydellä. Miten hyvin se osasikaan suudella. Jätkän huulet oli niin pehmeät omiani vasten. Ja vahvat käsivarret tuntui hyvältä kapean uumani ympärillä.
Jo viisi kiloa, olin laihtunut jo kokonaiset viisi kiloa. Eihän se voinut olla mahdollista. Mutta Johannan vaaka oli näyttänyt mun laihtuneen viisi kiloa ja senttejäkin oli lähtenyt.
Mä halusin nähdä itseni pelkissä alusvaatteissa. Ei peili näyttäisi mulle enää samaa läskiä olentoa kuten taannoin tyttöjen vessan peilistä. Riisuin paidan ja farkut yltäni ja menin seisomaan kokovartalopeilin eteen. Vatsa ei ollut enää niin turpea eikä siihen tullut makkaroita. Käännyin katsomaan itseäni sivuprofiilista. Mulle tuli edelleen jenkkakahvat, mutta huomattavasti pienemmät kuin ennen. Reisien väliin jäi jo tyhjää eikä perse riippunut selän jatkona yhtä valtavana kuin ennen. Kaikkein parasta oli kyllä se, että rinnat oli taas kasvanut. Rinnat pursui entistä enemmän koon 80A rintaliivien yli. Kohta ne olisi koon isommat.
Minkäköhän näköinen olisin sillon kun olisin laihtunut vielä muutaman kilon ja mulla olis uudet hiukset ja muodikkaat vaatteet?
Sain jostain äkillisen päähänpiston: otin komerosta äidin vanhat korkkarit, joissa oli vähintään kahdeksan sentin korot ja ohuen mustan paidan, joka oli niin läpikuultava, että rintsikat näkyi selvästi läpi. Äiti oli antanut mulle korkkarit sekä paidan.
“En mä näitä kehtaa käyttää kun isäs sanoo et mä näytän ihan huoralta näissä”, äiti oli sanonut.
“No voit sä antaa ne sit mulle?” mä olin kysynyt.
“Sulle?”
“No nii.”
Äiti oli ihmetellyt aikansa, mutta se oli kuitenkin antanut vaatteet mulle sillä ehdolla etten pitäisi niitä “ihmisten ilmoilla”.
Menin seisomaan peilin eteen huoramainen paita ylläni ja korkeat kiilakorot jalassa. Millaiselta Beyonce Knowles nyt näyttikään uusimmalla musiikkivideollaan? Ai niin, takapuoli ja rinnat pystyssä. Keikutin kokeilevasti vähän persettä ja yritin olla kuin Beyoncé.
Herätyskellon soidessa mä heräsin. Olin nähnyt kaksi unta samana yönä, mikä oli harvinaista. Yleensä en edes nähnyt unia - en ainakaan muista nähneeni.
Ekassa unessa olin ollut Jessen kanssa. Se oli sanonut että sen ja Janinan juttu oli ohi. Me oltiin suudeltu, ja se oli ollut aivan ihana suudelma. Mä olin aina halunnut suudella Jessen kanssa siitä päivästä lähtien kun olin nähny sen ekan kerran... Ja tietenkin mennä pidemmälle…( Ainahan mä halusin mennä pidemmälle kuin pelkälle ykköspesällä) Jesse olisi varmasti tosi hyvä. Ei niin komea jätkä voisi olla huono sängyssä…
Toinen unista ei ollut järin kummoinen, pelkkä muisto, jossa olin ollut vielä läski-Katriina. Mua oli haukuttu ala-asteella läskiksi. Läski olin todellakin ollut, vaikka en alkuun pystynyt hyväksymään totuutta. Mutta so, läskiksi haukkuminen ja kauneusihanteet oli nimittäin pelastanut mut.
Miksi ekan unen oli pitänyt päättyä niin nopeasti? Olin nähnyt monta kertaa unia, jossa olin nainut kaikkien hyvännäköisten jätkien kanssa, esimerkiksi silloin kun olin alkanut Ramin kanssa! Rami! Mähän olin unohtanut jätkän nimen muistikirjaani. Paha moka, sillä Rami oli sentään ollut pitkäaikainen fuckbuddyksi.
Oli outoa että isovanhempieni eteisessä oli kalliin näköinen musta minkkikauluksellinen villakangastakki - Ajattaren 600 euron malli kokoa XS. Kellään tuntemallani ihmisellä ei ollut tuollaista upeustakkia, joka haisi tupakalle ja Lancomen Trésorille. Tällä naisella oli ainakin todella hyvä maku.
Outoa.
Jätin oman villakangastakkini naulaan mustan takin viereen ja menin keittiöön. Mua kohtasi outo näky. Johanna istui siellä vieraan naisen kanssa kahvilla.
Takin omista huomasi mut heti ja kääntyi nopeasti katsomaan mua. Naisen pää oli ylpeästi pystyssä.
”Moi.”, se sanoi, ”mä oon -”
”Mitä vittua!” mä huudahdin keskeyttäen sen. Tuon muijan olisin tuntenut missä tahansa. ”Sähän oot Marjorie!”
Vihreänharmaiden silmien ilme oli huvittunut ”Ja sä oot pikku Katriina”, se naurahti. ”Mä tiedän, et tää tulee yllätyksenä kun et oo ikinä nähny mua.”
Marjorie ojensi mulle kätensä, yhtä siron ja valkoisen hyvin hoidetun käden kuin serkullani. Hajuveden ja tupakan tuoksusekoitus oli vielä selkeämpi.
”Marjorie, emmä nyt tiedä onks Katriina enää niin pieni”, Johanna huomautti.
Siinä ei ollut mitään tavatonta, että se puhutteli äitiään nimellä. Marjorie ei ollut pahemmin kuulunut tyttärensä elämään.
Tätini silmät oli nauliutuneina muhun kun tarkastelin ilmielävää Marjorieta. Se oli yhtä kaunis kuin kaikissa nuoruuden kuvissaan. Niissä se oli ollut nuori kapinallinen nahkatakeissa ja pillifarkuissa sekä pörröisissä Sandra Cretu-kampauksissa. Nykyinen ilmestys oli huomattavasti ladylikempi. Siinä oli jotain samaa kun viineissä: se vain parani vanhetessaan.
”Katriina ainakin on isänsä silmiä lukuun ottamatta aivan äitinsä näkönen.”
”No Marjorie, mites sulla on menny?” Johanna kysyi samalla kun kaatoi kahvia mulle.
Marjorie peilasi itseään pienestä käsipeilistä huulet seksikkäästi mutrussa ”Tässähän tää, elän Helsingin Kalliossa kahden turkkilaisen angorani kanssa, Marilynin ja His Eminecen. Miehiä on vieläkin.
Joskus 15 vuotta sit musta tuli kampaaja, niitä töitä teen säännöllisesti yhden ystävättären kampaamossa. Strippauksen lopetin vuosi sit. Kroppa on hoikemmassa kunnossa kuin monilla parikymppisillä, mut stripparin ajat on ollutta ja mennyttä. Mäkin vanhenen, valitettavasti.”
Marjorien ääni oli sointuva, vaikkakin tupakan käheyttämä. Se oli Johannaakin luisevampi, kauniisti riutunut eikä voinut painaa enempää kuin 48 kiloa.
Se katsoi mua pitkään. ”Sä oot totisesti seksikäs tyttö, oikein vanhan ajan komea ja muodokas pin up-tyttö. Tollaset on harvassa nykyään: Kaikki on joko läskejä, lautoja tai tasapaksuja. Voi niitä aikoja… Missäs koulussa muuten sä oot?”
Hymy nousi huulilleni. Johannan upeannäköinen äitikin piti mua hyvännäköisenä.
”Opiskelen merkonomiksi ekaa vuotta.”
”Se on hyvä se. Ihmisellä pitää olla joku ammatti.” Marjorie huokaisi raskaasti. ”Mut sitä en kiistä etteikö mun stripparin tai mallin ajoissa olis ollu glamouria.”
Sitä mäkään en kiistänyt. Olisi superseksikästä kieppua tangossa Dita von Teesen tyylisissä alusasuissa jazzin tai jonkun modernimman musan soidessa taustalla. Ja kaikki miehet ahnehtisi silmillään vartaloani eikä olisi saada siitä tarpeeksi.
Kahvit oli saatu juotua kun Marjorie alkoi tehdä lähtöä ilman että se söi suupalakaan. Marjoriella oli ollut lapsesta pitäen syömishäiriö, ortoreksiamainen eikä se kuulemma pystynyt vieläkään syömään muiden läsnä ollessa mitään salaattia tai jogurttia kummempaa. Se olisi vain leikkinyt ruuallaan ja tuijotellut riutuneita ranteinaan.
”Ei sun vielä tarvi lähteä”, Johanna sanoi.
”Voi, kyllä mun pitää. Ehdinpä ainakin illaksi takasin kotiin… Katriina muuten, kävin kattomassa Teuvoa ruokatunnilla. Ihan hyvin sekin voi.”
”Hahhaa, joo se voi aina hyvin.”
Johanna näytti mietteliäältä. ”Nähäänks me enää?”
Marjorien vastaus oli hyvin suora. ”Tuskinpa jos et tuu Helsingissä käymään. En nimittäin oo enää tulossa tänne, sillä mä haluan unohtaa tän kaupungin lopullisesti. Tää oli viimenen kerta. Mä vaa halusin nähdä millanen mun ainoasta tyttärestä on tullu.”
”Mitä pidit näkemästäs.”
”Olin vaikuttunut. Sä oot tullu äitiisi ja se on vaa hyvä asia. Tolla ulkonäöllä tuut saamaan kaiken haluamas, mäkin sain melkein kaiken.” Naisen ilme oli unelmoiva, kuin torkkuvalla rotukissalla.
Marjorie kaiveli taskujaan ja otti sieltä kultaketjun. ”Mä sain tän aikoinaan rippilahjaksi, mut nyt mä annan tän sulle. Olkoon se vaikka äidin lahja tyttärelle; Marjorielta Johannalle”
Johanna kiitti ja tarkasteli korua lampun alla. Se oli siro kultainen medaljonki. Serkkuni avasi medaljongin. Kannessa oli kuva nuoresta Marjoriesta, joka oli ollut ihan samannäköinen kuin tyttärensä, vaikka sillä olikin kasarityyliin tupeeratut hiukset. Nuori seksipommi, tahallisen huolimattomassa lookissaan.
”Kiiti, tää on tosi kaunis.”
”Olepa hyvä.” Hymy ilmestyi Marjorien täyteläisille huulille. ”Mä oon oikeesti pahoillani, etten oo kuulunu sun elämääs, pahoillaan siitä et jätin sut vanhemmilleni.”
”Älä viitsi olla pahoillas.” Johanna heilautti vähättelevästi kättään. ”En mä kanna sulle kaunaa.”
”Hyvä niin…” Marjorie Ingrid kaivoi uudelleen taskujaan ja löysi taitellun paperinpalasen, jonka antoi Johannalle. ”Isäs Bertilin numero ja osote, ota siihen yhteyttä jos haluat. Valinta on sun.”
”Joten mun on turha kysyä mitä mun pitää tehä”, Johanna sanoi.
”Niin.”
Marjorie nousi ja meni eteiseen pukemaan. Portilla Marjorie ei halannut meitä kumpaakaan, antoi vain suukot poskille suuren maailman tyyliin.. Se otti tupakka-askin taskustaan ja sytytti röökin.
Savupilvi leijui Marjorien ympärillä kuin eräänlainen sädekehä. Jollain tapaa sanomattoman upea näky: ikääntyvä kaunotar, johon aika ei pystyisi vielä vuosiin. Jos mulla olisi ollut kamera mukana, olisin varmasti ikuistanut tupakoivan tätini.
”No kaikkea hyvää vaan”, sanoi Marjorie kaikkein hurmaavimmalla äänensävyllä. Nainen kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään keinuvasti katsomatta kertaakaan taakse.
Johanna puristi medaljonkia ja paperinlappua nyrkkinsä sisällä. Sen ilme oli tutkimaton kun tyttö sanoi: ”Katriina, mä haluun olla nyt yksin.”
Keittiön pöydällä oli näköjään uusin Hennes & Maurizin kuvasto. Iskä oli nähtävästi hakenut postin tapansa mukaan, koska. äiti ei ikinä jaksanut muka mennä postilaatikolle asti. ”Mä tulin just töistä ja haluun mennä saman tien ottamaan kauneusunet”, turhamaisella äidilläni oli tapana sanoa.
Otin kuvaston mukaani ja lähdin huoneeseeni. Heittäydyin suhteellisen ylelliselle sängylleni katselemaan uusinta kuvastoa. Löysin melkein heti kaksi kivaa alusvaatesettiä, jotka mun olisi pakko saada.
Sujautin kuvaston yöpöydän laatikkoon ettei se kuleksisi lattialla. Valitsemani vaatteet mä voisin tilata sitten illalla hm.comista aerobicin jälkeen. Jumppa alkaisi vasta viideltä, joten mulla olisi vielä pari tuntia aikaa. Ramaisi sen verran että, päätin ottaa alle puolen tunnin päiväunet.
Joulukuussa edes jätkien unelmatytöillä ei ollut muuta tekemistä kuin kauneusunien ottaminen ja shoppailu.
Kun olin käynyt aerobicin jälkeen suihkussa, avasin koneen ja kirjauduin meseen. Reetta oli online-tilassa, mutta sitten se kirjautui ulos ja Mariella tuli tilalle. Se oli pelkästään hyvä asia, sillä mun pitikin kysyä siltä mitä se haluaisi joululahjaksi.
Mä laskin käteni näppäimille varoen vasta lakattuja kynsiäni. Olisi tosi kamalaa jos kynsilakka alkaisi heti lohkeilla!
Catriinah sanoo:
Moro
Mariella sanoo:
No moi
Catriinah sanoo:
Mitäs sä ja Reetta haluisitte lahjaks? =)
Mariella sanoo:
Hmm. Vaikka jtn silmämeikinpoistoaineita tai suihkugeelejä?
Catriinah sanoo:
Okej. Mä ostan vaik jotain tollasta.^^
Mariella sanoo:
Juups.
Mariella sanoo:
Mitäs sä haluisit? :P
Catriinah sanoo:
Jtn samantapasta tai sit kynsilakkoja.
Mariella sanoo:
Ok, selvä.
Mä näin Simon kirjautuneen sisään joten päätin jutella sen kanssa. Viimekerrasta oli jo aikaa. Nykyään en ollut pahemmin tekemisissä vanhojen luokkakavereitten kanssa, en ammattikoululaisten enkä lukiolaisten. Meidän koulu oli sen verran laaja käsittäen monta erillistä rakennusta.
Mariella ja mä oltiin saatu hyvä idea ruokiksella: yritettäisiin päästä yhteen baariin sisälle. En ollut ikinä tullut ajatelleeksi mitään tuollaista, mutta oli se kieltämättä hyvä idea. Baareissa vois olla paljon kivempaa talvella kun jossain kylmässä puistossa palelemassa saati jossain surkeissa bileissä. Hyvät baarit oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä jätkiä, sellaisia, jotka sai kaikkien muiden paitsi mut jalat pettämään. Olisi ihanaa vaihtaa numeroita sellaisten jätkien kanssa ja sekstailla niiden kanssa fiilispohjalta.
Me oltiin päätetty mennä tällä kertaa kahdestaan. Jos Mariella kävisi täysi-ikäisestä, voitaisiin seuraavalla kerralla ottaa Birgitta mukaan.
”Käynkö mä nyt 18-vuotiaasta?” Mariella kysyi.
Me tarkasteltiin. Mariellalla oli vielä enemmän meikkiä kun yleensä: poskipunaa, kulmakynää, luomiväriä, ripsaria, eylineria ja huulikiiltoa. Mä ja Reetta oltiin kiharrettu sen hiukset mun laineraudalla. Se näytti sievältä ja nukkemaiselta. Tytöllä oli samanlaiset pyöreät kasvot ja tuuheat ripset, nykerönenä ja pieni pyöreä suu. Toivottavasti sitä pidettäisiin täysi-ikäisenä!
”Kyllä sä mun mielestä näytät täysi-ikäseltä” Reetta sanoi.
”Nii munkin mielestä. Sit lainaat isosiskoltas vaatteita ja laukun”, mä sanoin.
Mariella meni Reetan huoneeseen ja mä tarkastelin itseäni kokovartalopeilistä. Mulla oli polven yläpuolelle tapaava Your Facen harmaa kynähame, Guessin valkoinen hihaton kauluspaita, mustat pitsisukkahousut, valkoiset Biancon korkeakorkoiset nilkkurit ja valkoinen DKNY:n iltalaukku, johon mahtui juuri ja juuri lompakko meikit, tupakat ja sytkäri. Korvissa oli Kalevalan pronssiset lumikukat. Muita koruja ei ollut, noudatin yksinkertaista linjaa. Olin nostanut hiukseni tupeeratulle Brigitte Bardot-tyyliselle nutturalle päälaelle. Meikki sointui asukokonaisuuden värikombinaatioon.
Mariella tuli takasin pukeutuneena kapealahkeisiin Leen farkkuihin ja Hilfiger jeansin turkoosiin t-paitaan. Sillä oli pieni harmaa Mangon iltalaukku ja mustat nahkasaappaat.
”Mitäs tykkäätte?”
”Perfect!” mä sanoin. ”Nyt voidaan lähtee viihteelle.”
Mä ja Mariella otettiin takkimme, käsineemme ja huivimme. ”Voi voi Reettaa ko se ei pääse baariin”, me vinoiltiin.
”No toisen kerran sit”, Reetta sanoi suuttumatta sen kummemmin.
Kaupunkiin me päästiin exäni Jarin kyydillä.
Be popin ovella seisoi roteva ja kaljuksi ajeltu portsari. Se katsoi meitä hetken kun me annettiin sille sisäänpääsy-maksu, muttei tivannut henkkareita. Jes, se piti meitä täysi-ikäisinä. Ensi kerralla Birgitta tulisi mukaan. Tällä kertaa tämä olisi vaan bestisten baari-ilta.
Mentiin istumaan baaritiskille muutaman hyvännäköisen jätkän seuraksi, jotka katseli meitä kiinnostuneen oloisina.
”Haluisko tytöt juotavaa?” kysyi tumma ja komea jätkä, jolla oli rento ja itsevarma hymy.
”No mikäs siinä. Mojito mulle ja Katriinalle Cosmopolitan”, Mariella sanoi.
Tumma jätkä kutsui baarimikkoa ja otettiin sillä aikaa tupakat esille. Me oltiin poltettu tupakkamme loppuun ennen kuin me saatiin drinkit eteemme.
”Kiitti”, me sanottiin ja suotiin jätkille nätit hymyt.
Illan mittaan me saatiin jätkien nimet selville. Tumman nimi oli Aku ja sen ristiverisen kaverin nimet Antti ja Eetu. Kaikki oli19 -vuotiaita kuten Riku. Ne oli ollut samalla ala-asteelta lähtien exäni Janin kavereita.
”Ihme et mä en oo ennen nähny teitä missään”, mä sanoin Akulle. ”Ku te ootte mun exän kavereitakin.”
”Parempi myöhään kuin milloinkaan”, Aku sanoi ja virnisti niin että helmenvalkoiset hampaat välkkyi.
”Nii-i.” Aku kumartui lähemmäs mua ja anto kevyen suudelman huulilleni.
Mä vilkaisin Mariellan ja Eetun suuntaan. Ne oli syventynyt nuoleskelemaan toisiaan. Mariella jättäisi Rikun varmaan kohta. Mä hörppäsin drinkkiäni ja suutelin sen jälkeen Akua. Aku hyväili kevyesti kasvojani.
”Kyllä sä oot kaunis”, se sanoi.
Virnistin ja sivelin jätkän niskaa. Sen silmät meni melkein kiinni ja tunsin sen värähtävän.
”Mennää tanssimaa.” Sen ääni oli muuttunut käheäksi.
Tämä oli mulle niin tuttua, banaaleinta rutiinia. Tiesin jo etukäteen miten tulisi käymään: Aku hullaantuisi muhun ja tajuaisi haluavansa mua, ja sitten mentäisi naimaan kun nähtäisi seuraavan kerran. Mutta ei se mitään. Tulisin nauttimaan joka hetkestä miehen seurassa.
Viikonloppuna iskin Kuuselan Jirin aloittelubileistä yhden yhdeksäntoistavuotiaan jätkän. Kyseinen jätkä oli ollut ensin lähdössä baariin, mutta olin onnistunut muuttamaan jätkän illan suunnitelmat. Lähdin puolen yön tienoilla kävelemään sen lähellä sijaitsevalle yksiölle. Se oli arkisen komea ruskeahiuksinen jätkä, jolla oli jäntevä kroppa ja melkein mustat samettisilmät.
Se halusi multa tasan yhtä asiaa. Jätkä luuli ensin mua joksikin kokemattomaksi pikku teiniksi - ei vähiten siksi kun se oli aika kännissä - mutta kun suutelin vähän sen niskaa, niin sen silmät avautui. Se tajusi millaisen seksipommin oli saanut matkaansa.
Ehkä vähän liian myöhään.
“Kyllä mä tiiän, et haluut naida mua”, mä sanoin ilkikurisella, hunajaisella äänellä. “Ilmeisesti päähäs ei pälkähtäny se, et mä olin se joka iski eikä toisin päin. Mä haluun yksinomaan seksiä - vielä enemmän ku sä.”
“Hmm”, tumma jätkä sanoi, “ei kai sit.”
Mä haukottelin väsyneesti. “Päätä nyt naidaaks vai ei!”
“No totta kai haluun!”
Jätkä veti mut lähelleen rappukäytävässä. Se kouri täyteläisiä rintojani ja suuteli samalla mua. Sivelin härnäävästi sen hiuksia ja näykin oikein tumman tummaa fritsua pojan kaulalle. Sillä tulisi olemaa huomenna jotain näytettävää kavereilleen. Sille fritsu ja muistikirjaani taas yksi nimi lisää.
Oltiin niin hulluina himosta, että ei ehditty edes sänkyyn asti. Tumma komistus tyrkkäsi kovakouraisesti mut seinää vasten. Siirrettiin vain välttämättömimmät vaatekappaleet pois tieltä sillä aikaa kun poika laittoi kortsua. Olin hankkinut e-pillerit jo ennen ripiltä pääsyä, mutta käytin irtosuhteissa aina kondomia. Koskaan ei voinut olla kyllin varovainen. Annoin sen nostaa mut seinää vasten pikaista seksiaktia varten.
Se työntyi rajuin liikkein sisälleni. Liikutin lantiotani sitä vasten ja kynsin raivokkaasti jätkän niskaa.
“Helvetti sun kanssas!”
Hoitoni ei vastannut. Ohuthuulinen suu jakeli suudelmia kaulalleni ja dekolteelleni.
I need a super hero lover
(Super lover, super lover)
I need a super hero lover
(I e yeah e oh)
I need a super hero lover
Meillä oli aina torstai aamuisin kaksoistunnit taulukkolaskentaa. Taulukkolaskenta oli pitkäpiimäistä ja monimutkaista migreeniä aiheuttavaa kärsimystä - etenkin Mariellan mielestä. Se inhosi taulukkolaskennan opettaja, Mirja Särkkistä vielä enemmän kuin mä Opettaja Mirja Särkkinen oli todellakin kuivakka opettaja, jota ei olisi millään jaksanut. Naisella oli puuduttava ääni eikä sen opetustyylissä ollut kehumista.
Yritettiin seurata Mariellan kanssa, mutta jouduttiin silti kysymään vähän väliä neuvoa Särkkiseltä. Se huokaili aina kärsivän näköisenä ennen kuin laahusti matalat korot kopisten meidän luokse.
Viimein Särkkinen sanoi: ”No jos nyt lähdettäisiin tästä tauolle.” Akalla oli kiire röökille, sillä se oli pahin mahdollinen keski-ikäinen tervakeuhko.
Mä ja Mariella oltiin ennen muita luokkalaisiamme tupakkapaikalla. ”Kellohan on jo pari minsaa yli”, totesi Mariella kaivaessaan tupakka-askia ja sytkäriä esiin
Mäkin otin askin ja sytkärin esiin.
Me istuttiin penkeillä. Birgitta liittyi kohta seuraan Santun kanssa. Siihen mennessä me oltiin ehditty vetää useammat sauhut.
”Soo soo”, Santtu sanoi ärsyttävällä äänellä. ”Teidän pitäis keskittyy opetukseen eikä höpistä omianne.
”Joo hei”, Mariella sanoi. Se varisti tahallaan tuhkia Santun uuden-näköisille kengille.
Santtu ei kuitenkaan huomannut sitä. Puhalsin vuorostani savut Santun naamalle.
”Vittu Katriina!” Sitten se alkoi kouria rintojani. ”Luoja on suonu sulle taivaallisen hyvän rintavarustuksen.”
Hymyilin alentuvasti kuten idiootille kuului hymyillä. ”Jo vain, kas ku aivokapasiteettis riitti sen tajuamiseen.”
”Ilmeisesti aika moni jätkä tietää sen?” Santun ilme oli paljon puhuva.
Livoin ärsyttävän riettaasti huuliani ja räpyttelin pojalle ripsiäni. ”Niinkö meinaat?”
”Oot ilmeisesti antanu aika monelle viime aikoina.”
”Ja?”
Mun naimiset tuntui kiinnostavan Santtua ihmeen paljon. Oli tietenkin olemassa sekin mahdollisuus, että se olisi halunnut panna mua.
”Oot aikamoinen jakorasia.”
”Ah, on raukalla suuret murheet!”
Santun vittuilu ei enää jaksanut kiinnostaa. Mä keskityin taas juttelemaan Mariellan ja Birgitan kanssa.
”Mulla on uus jätkä”, Birgitta sanoi.
”Kuka?”
”Yks Sami. Se on 19.”
”Onks komee?” mä kysyin.
”No jep”, Mariella sanoi Birgitan puolesta.
”Se on semmoinen tumma ja lihaksikas namupala”, Birgitta sanoi haaveilevalla äänellä.
Koko päivä oli ollut pilvinen ja kolea, mutta loppu päivästä alkoi satamaan kaatamalla. Mariella ja mä oltiin kävellen eikä meillä kummallakaan tietenkään ollut sateenvarjoa. Birgitta sen sijaan oli lähdössä ajelemaa Saminsa kanssa.
”Voi helvetti. Vittu!” Mariella valitti ja melkein polki jalkaa.
”Ei vittu”, mäkin valitin. Kävely sateessa ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, sillä jäätiin etuoven katoksen alle seisomaan, sillä olisin joutunut sullomaan hiukseni baskerin alle ja kävelemään mummon näköisenä kotiin.
”Ei me kyl tähänkään voida jäädä.” Mariellan kasvoilla oli mietteliäs ilme.
”Äläs.”
Just sillon satuin näkemään tutun valkoisen Opelin: Solan Janne. Mä huiskutin sille ja se huomasi meidät ja ajoi kauppaopiston oven eteen.
”Moi Mariella ja Katriina”, se sanoi. ”Ootteks kyytiä vailla?”
”Joo ollaa.”
”Hypätkääs sit kyytii, niin ette kastu.”
Mua ja Mariellaa ei täytynyt kahta kertaa käskeä. Mä menin istumaan etupenkille ja Mariella meni taakse.
”Mites et oo töissä?” mä kysyin.
Janne virnisti. ”Päästiin tällä kertaa aikasemmin ku ei ollu mitää hommia.
Perjantaina me oltiin kaupungilla ryyppäämässä ja lauantaina Mariellalla ja Reetalla oli illanistujaiset. Sinne ei ollu kutsuttu kuin jotain meidän ja Reetan luokkalaisia, mutta iso osa oli meidän peruskoulun aikaisia kavereita.
Nykyään ei tarvinnut enää pelätä, että Sakke & co tulisi meidän tai kavereidemme bileisiin pilaamaan ah-niin-tasokasta tunnelmaa. Sakke, joka oli ollut Reetan ja Sailan kanssa samalla luokalla oli ollut ihastunut muhun eikä jätkä ollut hyväksynyt mun ja Jeren seurustelua, vaikka olin vääntänyt rautalangasta etten ollut kiinnostunut siitä. Kerran se oli mennyt niin pitkälle, että oli tullut kuokkimaan kavereidensa kanssa Solien bileisiin juuri kun mä ja Laila tanssittiin olohuoneen sohvapöydällä pelkissä alusvaatteissa. Näky oli salvannut poikarukan hengen ja se oli ollut pari kolme päivään niin hiljaista poikaa.
Amikset oli niinä aikoina käynyt milloin kenenkin kimppuun, ne oli jopa mennyt niin pitkälle, että ne oli hakannut Jeren huonoon kuntoon. Siltä oli murtunut silloin solisluu ja kaksi kylkiluuta.
Jere ei todellakaan ollut näyttänyt silloin hyvältä. Vielä reilun puolen vuoden jälkeenkin pystyin yhä näkemään huonokuntoisen, lähes sairaan jätkän umpiväsyneenä kotonaan.
Sakke oli viimein tajunnut, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia muhun. Mulla oli ollut lyhyen ajan sisällä paljon jätkiä, joiden kaikkien kanssa olin pelkästään seksin takia. Jerestä pidin taannoin enemmän kun yhdestäkään nykyisistä säädöistäni.
Mulla on silti jotain periaatteita jätkien suhteen: ei koskaan alaikäisiä eikä amiksia! Ajatuskin Sakesta tai muista amiksia koskemasta mua etoo ihan hirveästi.
Mariella istui Rikun kanssa Salojen pienemmällä sohvalla. Sohvan edessä olevalla puisella sohvapöydällä oli monta viinapulloa, siidereitä smirnoffeja ja iso kulhollinen vahvaa boolia. Molemmat oli ihan kännissä, Riku Mariellaakin enemmän, mutta Mariella näytti siltä kuin että se voisi sammua milloin tahansa. Tytön silmät kiilsi ja posket oli punertunut helakanpunaiseen sävyyn
Reetta oli myös aika kännissä, sen silmät ei vaan kiillellyt yhtä paljon.
Jokainen oli juonut säännöllisesti seiskan keväästä. Aluksi pari siideriäkin riitti saamaan meidät ihan sekaisin. Nyt pari vuotta myöhemmin me tarvittiin enemmän juomia, jotta tultaisiin kunnolla känniin - ainakin kaikki muut paitsi mä. Mulla oli jostain syystä huonompi viinapää kuin muilla. (Se saattoi johtua ruokavaliosta.) Kaksi siideriä riitti saamaan mut kikattamaan hullun lailla, mutta yleensä join vain yhden siiderin, pari smirnoffia tai pari breezereitä tai drinkkejä.
Mä olin oikeassa Mariellan suhteen. Se todellakin sammui, vieläpä Rikun syliin.
”Mariella”, se sammalsi ja tökkäsi bestistäni kylkeen.
Mariella vaan nukkui autuaana.
”Mites mä nyt pääsen tupakalle?” se kysyi.
”No mitä jos sä vaikka siirtäsit sitä?” mä ehdotin avuliaasti silmiä pyöritellen.
”Vois olla ihan hyvä idea.”
Riku oli kännissä kaikkea muuta kuin älyn jättiläinen.
”Vois kieltämättä.”
Riku siirsi Mariellan pois sylistään ja meni hoippuen naulakolle hakemaa tupakka-askia ja sytkäriä.
Mä päätin olla pirullinen ja ottaa Mariellasta kuvan sammuneena. Ilkikurinen virne käväisi kasvoillani ja silmissäni välkehti pahankurisesti kun otin kuvan. Sitä kuvaa voisin aina näytellä Mariellalle silloin kun huvittaisi vittuilla sille. Laitoin digikameran takaisin laukkuuni ja korkkasin itselleni uuden siiderin.
Nuku hyvin Mariella rakas.
”Mähän oon tossa kuvassa hirveen ruma!” Mariella huudahti kauhistuneella äänellä kun mä näytin bestikselleni siitä ottamaani bilekuvaa koulussa.
”Sun meikithän on ihan levinny”, Birgitta totesi siihen.
”No äläs!” Mariella pöyhi hiuksiaan. ”Mulla on ripsaritkin ihan poskilla. Mahoin olla näkönen.”
”Äh. Piristys nyt Mariella”, mä sanoin herttaisesti. ”Kaikki muutkin oli ihan kännissä mua nyt lukuun ottamatta.”
”Nii sua lukuun ottamatta. Miten sä ootkii aina meitä muita selvempi?”
Mariella oli pohtinut tuota suunnilleen kesästä 2003 lähtien pääsemättä mihinkään johdon mukaiseen ratkaisuun.
”Kaipa mä sit juon teitä vähemmän. Emmä tiiä.” Vedin tupakkaa henkeen ja puhalsin savut sitten Marlene Dieitrichmaisesti ulos.
”Älä pelkää, Mariella-kulta. En mä aatellu ku pistää sen sun kuvan kehyksii mun yöpöydälle.”
”Sitä sä et tasan tee!”
Mariella teeskenteli vihaista. Tytön kulmat oli kurtussa ja suu oli tiukka viiva, mutta kohta se kävikin nauramaan.
Herätyskello soi yöpöydällä. Kello oli puoli seitsemän ja olisi pakko nousta, jos mä halusin laittautua kunnolla kouluun. Venyttelin ja sujautin jalkaani sirot satiinitohvelit. Suuntasin kylmän suihkun kautta aamupalalle.
Mä olin vieläkin aivan puolinukuksissa. Mutta tunsin itseni taas pirteäksi syötyäni kevyen aamupalan - pari mozzarellalla voideltua ruispää, mandariinin, munakkaan - ja juotuani kupillisen maitokahvia kermavaahdon kera sekä puoli litraa vettä. Nämä oli mun niin sanotut aamurituaalit, joita ilman päivä ei lähtenyt käyntiin.
Tähän mennessä olin käyttänyt viisitoista minuuttia. Mulla oli vielä aikaa meikkaamiseen ja hiustenlaittoon. Meikkaamiseen meni tasan kaksikymmentä minuuttia. Hiustenlaittoon jäi vaivaiset viisitoista minuuttia, mutta se riitti elegantin nutturan loihtimiseen.
Kun olin pukenut päivän vaatteet: Your Facen puolipitkän vaaleanpunaisen tweedhameen, Tiger of Swedenin mustan pooloneuleen pitkä, vanhanroosan värinen Snö of Swedenin kaulakoru ja siihen sopivat korvikset ja Rizzon vaaleanpunaiset cowboy-bootsit, olin tyytyväinen lopputuloksiin. Loistavaa, ehtisin ajoissa Salojen kanssa tupakalle.
Olin sopinut kaksoistyttöjen kanssa treffit kaupungissa kuudeksi. Kello oli jo viisi minuuttia vaille, täytyi pitää kiirettä etten myöhästyisi. Silloin yksi jätkä vislasi perääni kun se tuli mua vastaan. ”Hei beibe, tuus tänne!”
Mä käännyin äänen suuntaan. Se oli joku tuntematon jätkä, ei mitenkään komea, vähän liian laiha pituuteensa nähden.
Se ihasteli jokaista kurviani. Mulla oli päällä tiukasti istuva lyhyt Zaran villakangastakki, jossa oli vyötärövyö ja Dieselin pillifarkut, joiden lahkeet olin työntänyt saapikkaiden sisään.
Mua ei jaksanut vähääkään kiinnostaa koko jätkä. Pudistin torjuvasti päätäni. ”Sä et kiinnosta mua vitun vertaa.”
”Älä nyt”, se yritti ikään kuin olisi kuvitellut koko elämänsä olevan mun suosion varassa.
”Mulla on oikeesti kiire.”
Sitten mä lähdin kävelemään puiston suuntaan keinuvin askelin, sellaisin joista kuvastui suunnaton viehkeys ja seksuaalinen vetovoima. Kyseinen jätkä jäi kattomaan mua. Pah. Tuskin se oli edes saanu keltään. Sellaisten kanssa naiminen oli tosi rasittavaa, sillä silloin muija joutui tekemään kaiken. Ja kaula olisi kun vampyyriparven jäljiltä.
Mariella ja Reetta istui jo penkillä polttamassa tupakkaa.
”Moi.”
”Mo.”
”Mikä sulla kesti?” Reetta kysyi.
Mä katsoin Guessin kelloani. ”Eihän kello oo kun pari minsaa yli.”
”Sovittuihin tapaamisiin pitäis tulla ajoissa.”
”Minkäs teen jos mä törmään kadulla johonki rasittaviin pillun vonkaajiin, mitkä ei varmaa oo saanu ikinä.”
Sitten mä sytytin tupakan.
”Niin no”, Reetta sanoi. ”Sä oisit ollu ainakin hyvä opettaja…” Reetta katsoi mua merkitsevästi
”Mä en ainakaan jaksa tuhlata aikaani kaiken maailman imbesilleihin.” Mä vedin pitkän ja nautinnollisen sauhun tupakastani sillä tavalla, että rööki nousi päähän.
Mä menin illalla nukkumaan joskus kymmenen maissa, vaikka huomenna oli kymmenen aamu. Silloin nousin aina tasan kahdeksalta. Silloin oli puolitoista tuntia aikaa laittautua. Kasin aamuina en yksinkertaisesti jaksanut nousta paljon puoli seitsemää aikaisemmin, mutta sain rullattua hiukset suurille papiljoteille ja loihdittua taidokkaan arkimeikin noin 25 minuutissa.
Iskä jaksoi aina härnätä mua aamu-unisuudesta, sillä se ei ikinä nukkunut kahdeksaan myöhempään.
Iltaisin mulla oli tapana lukea ensin jotain kirjaa tai kirjoittaa muistikirjaani, koska se oli sellaista sopivalla tavalla rentouttavaa tekemistä. Mun täytyi olla tarpeeksi rentoutunut, jotta pystyin nukahtamaan. Tällä kertaa en jaksanut lukea yhtäkään kirjaa.
Selaisin punakantista, lehdistä leikellyin kuvin koristelua muistikirjaani, johon olin kirjannut jokaisen ´jätkäni´ ylös. Nimen perässä luki session kesto, jätkän taidot asento tai asennot, joissa oltiin oltu sekä kokonaisarvosana jätkän taidoille.
Markku eli Käyrämuna, Jere, Janne, Kari, Jaska, Jani, Sauli, Jari, Aki, Eetu, Late...
Mua alkoi nukuttaa saman tien, elämä meni liiankin hyvin. Haaveilu oli aina varma unensaanti-keino. Kätkin muistikirjan takasin yöpöytäni ylälaatikkoon ja vedin unimaskin silmilleni.
Kauniita unia kaunis Katriina.
Taas oli viikko takana. Tosin kaveriporukkani ei ollut ryypännyt ollenkaan tällä viikolla, sillä kukaan ei järjestänyt bileitä eikä me viitsitty mennä kaupungillekaan, sillä nyt marraskuussa oli aivan liian kylmä.
Me mentiin vain Sailalle istumaan iltaa vuokraleffan ja herkkujen (dippivihannesten, medium salsan vadelmajäädykkeen ja Mansikka Margaritojen) merkeissä.
Leffan jälkeen aloin tekemään lähtöä kotiin päin.
”Ei sun olis tarvinnu lähtee”, Reetta sanoi. ”Sä oisit voinu jäädä yöksikin.”
”Kiitti nyt kuitenkin. Mut kyl mä lähen kotiin ku pitää aamulla mennä lenkille ja jumpata.”
Mä puin ulkovaatteet päälleni ennen kuin sanoin: ”Nähää sit koulussa. Öitä.”
”Öitä!” olkkarista kuului.
Valo osui Johannan käsissään pitelemään kuvaan. Siinä oli kaunis ja hoikka nuori nainen, jolla oli samanlaiset kapeat kulmikkaat kasvot ja mantelinmuotoiset marmorinvihreät silmät. Kuvan naisessa oli sitä samaa seksikkyyttä pää oli samalla tavalla ylpeästi pystyssä kuin Johannallakin.
Se ei ollut kukaan muu kun Johannan äiti Marjorie Ingrid Kaunioja - lyhyemmin Marjorie. Äidin parhaista parhaimpia ystäviä vuosien takaa. Sen kautta isä ja äitikin oli päätynyt yhteen.
Marjorie oli ollut nuori kapinallinen ja siksi sillä oli mennyt sukset ristiin papan kanssa. Marjorie-täti oli muuttanut kotoaan 18 vuotta täytettyään. Se oli asunut vuoden tai kaksi kotikaupungissaan ja muuttanut sen jälkeen Helsinkiin, koska muutamat kateelliset ämmät oli vihannut sitä niin paljon, että ne oli tehnyt kaikkensa nujertaakseen naisen. Helsingissä Marjorie Ingrid oli poseerannut pin up- kuvia räpsiville kuvaajille ja stripannut satunnaisesti. Tuolloin sillä ei ollut muuta koulutusta. Marjorie hankkiutui vahingossa raskaaksi varakkaalle suomenruotsalaiselle miehelle Bertilille. Niiden seksisuhde oli kai saanut alkunsa strippiklubilla, jossa mies oli ollut katsomassa Marjorien esitystä. Siitä Johanna oli saanut alkunsa.
Marjorie kuului niihin naisiin, josta ei ollut kenenkään äidiksi, vaikka sillä oli jonkin verran rahaa, puoli miljoona silloista markkaa, jotka se oli onnistunut kiristämään Bertililtä ja tämän sukulaisilta. Marjoriella oli ollut omat menonsa ja Johannalla oli ollut lastenhoitaja. Kun Johanna oli kolme Marjorie päätti jättää mun serkun vanhemmilleen, koska Bertilin sukulaiset ei halunnut stripparin ja kultapoikansa äpärää hoviinsa. Mamma ja pappa oli ollut silloin alle viisikymppisiä eli vielä ihan kykeneviä kasvattamaan yhden lapsen - etenkin niin erikoisen ja itsenäisen. Marjorie maksoi elatusmaksut, soitteli satunnaisesti Johannalle ja lähetti jouluna ja synttäreinä rahaa.
Sen enempää äiti ja tytär ei ollut toistensa kanssa tekemisissä. Mä en edes ikinä ollut nähnyt Marjorieta muuta kuin vanhoissa valokuva-albumeissa, joita meillä ja Johannalla oli.
”Sun äiti oli kaunis”, mä sanoin rikkoen hiljaisuuden.
”Olihan se tosissaan mielettömän kaunis, vertaansa vailla.. Marjorie on vieläki hyvännäkönen.”
Johanna otti piianpeilinsä laatikosta yhden kuvan. Siinä kuvassa Marjorie oli melkein nelikymppinen, mutta silti sen kasvot oli säilynyt luonnottoman hyvin. Kulmikkaissa, hyvällä tavalla riutuneissa kasvoissa ei ollut rypyn ryppyä ja vartalo oli yhtä liioitellun hoikka kuin nuorena.
Vielä yksi pitkä vilkaisu ennen kuin Johanna sujautti kuvan takaisin laatikon kätköihin.
Olin tullut lenkiltä ja aloittanut lukemaan kansantalouden kokeisiin, mutta pänttääminen sai mua kaipaamaan piristävää mesekeskustelua Mariellan kanssa. Kävin keittämässä kahvia ja asetuin läppärin äärelle suuren kahvimukin kanssa - maitokahvia jonka päällä kuohukermaa ja suklaarouhetta.
Catriinah sanoo:
Moi <3
Mariella sanoo:
Hej prinsessan <3
Catriinah sanoo:
Ymmärräks yhtään kansantaloutta? o_O
Mariella sanoo:
En tod, pää kumisee tyhjyyttään.
Mariella sanoo:
Mitenköhän mäki pääsen siitä läpi? :S
Catriinah sanoo:
Jaa-a. :D Mulla ei oo mitn käsitystä mistää, toiv saan edes ykkösen.
Mariella sanoo:
No äläs. :D Emmä jaksas istuu missää uusintakokeessa.
Catriinah sanoo:
Ihme et päästii Exel läpi!
Mariella sanoo:
Jep - ylitettii itsemme kirjaimellisesti. ;P
Catriinah sanoo:
:DD
Mariella sanoo:
Voisin kyll lähtee lukemaa lisää, jos jäis jotain olennaisia faktoja päähän.
Catriinah sanoo:
Todellakin.
Mä laitoin itseni näkymään offline-tilaan ja syvennyin taas kansantalouden tylsistyttävään maailmaan kahvin voimalla. Huoh, loppupäivästä tulisi hyvin pitkäveteinen.
Koulupäivä loppui heti yhdentoista jälkeen, koska me ei menty syömään.
Oltiin Mariellan ja Reetan kanssa rannalla tupakalle. Siellä oli tähän aikaan käsittämättömän kylmää, niin kylmää että sormet oli kohmeessa parin röökin jälkeen. Marraskuu, vuoden synkin kuukausi, jolloin kaikki oli väritöntä ja synkkää.
Reetta ei saanut tupakkaansa syttymään. ”Viitiks sytyttää tän?” se pyysi.
Mä otin tupakan siltä, käänsin selkäni tuulelle ja sain kun sainkin sen syttymään.
”Kiitti.”
”Eipäs kestä.”
Mariella istui penkillä polttamassa tupakkaa ja heitteli samalla kiviä veteen. Se nojasi poskeaan toisen kätensä helmenharmaaseen villakangastakkiinsa kääriytyneenä. Sillä oli iso Lacosten laukku sylissä.
”On mullaksi hyvät huvit”, sanoi Mariella ja väläytti leveän pepsodent-hymyn.
”Kieltämättä.”
Yksi vesipisara tipahti sillon poskelleni
”Taitaa alkaa sataa”, Reetta sanoi.
”Meidän kannattais alkaa tehdä lähtöä”, mä sanoin ja hytisin kylmyyden takia.
Käveltiin ripeästi Saloille ja ehdittiin juuri ja juuri ajoissa, sillä kun oltiin päästy sisään rupesi satamaa kaatamalla.
Mariellan äiti oli keittänyt meille kahvia, niinpä juotiin kahvit. Sateen ropina kuului ärsyttävästi peltikattoa vasten. Toivottavasti sade lakkaisi edes jossain vaiheessa, niin mun ei tarvitsisi näyttää uitetun koiran ja Marilynin yhdistelmältä kun selviäisin kotiin.
Koko viikko oli yhtä sateinen ja kolea. Ei ollut yhtä ainutta päivää milloin ei olisi satanut, oli kamalaa mennä hirveässä kaatosateessa joka paikkaan. Lenkkeilyn jouduin jättämään kokonaan väliin. Mä sain sentään välillä kyydin entisiltä jätkiltäni ja muutaman kerran Riku vei mut kotiin, sillä asuin samalla suunnalla kuin Salot.
Ulkona ei voinut ryypätä viikonloppuna. Solilla oli onneksi bileet perjantaina. Jere oli tekstannut mulle ja pyytänyt tulemaa sinne Salojen ja Birgitan kanssa. Riku olisi muuten vienyt meidät sinne, mutta se poti flunssaa kotona. Sillä oli vielä melkein 40 asteen kuume. Oli lähellä ettei se joutunut sairaalaan.
Yksi mun ex, Aki myös menossa Solien bileisiin joten se tarjoutui viemään meidät Solille, mutta Saila pääsi isosiskonsa kyydillä. Aki ei ollut muuta kuin pelkkä hoito, jonka kanssa olin nainut muutamaan otteeseen. Se olisi halunnut kunnon suhteen eikä pelkkää seksiä, mutta mä en ollut halunnut siltä muuta. Aki haki silti välillä mulle tupakkaa ja juomia sekä tarjosi kyydin silloin tällöin.
Tavallaan mä hyödyin kaikista entisistäni.
Mulla oli päällä upouusi Sandin musta neulebolero, johon oli applikoitu kukka, harmaa Calvin Kleinin toppi, vajaamittaiset harmaat Miss Sixtyn farkut, Longchampin vyö, Vagabondin mustat karva-vuoriset mokkasaapikkaat ja musta Guessin laukku. Olin tupeeraanut hiukseni ja nostanut ne korkealle nutturalle päälaelleni. Meikki oli lämminsävyinen kynsiä myöten. Mulla oli uutta Lancomen Hypnose-tuoksua.
Jere tuli avaamaan oven. Se näytti yhtä jumalaisen komealta kuin aina ennenkin. ”Moi. Käykää sisään”, se sanoi.
Me jätettiin ulkovaatteen. Olin siirtymässä kaksosten kanssa Solien olkkariin, kun Jere tarttui mua hartioista.
”Mitä nyt?” mä kysyin hämmästyneenä.
”Älä mee vielä, sexybeibe.” Sen jäänsiniset silmät katsoi mua anovasti.
Sexybeibe. Se oli eka ihminen , joka oli alkanut kutsua mua sillä nimellä.
Jere veti mut lähemmäs itseään. Lähemmäs täydellistä vartaloaan… Tutut kylmät väreet kulki pitkin selkää. Sydämeni hakkasi rajusti kuten aina kun olin poikaa lähellä. Miksei muiden jätkien kanssa tuntunut yhtä kiihottavalta ja täydelliseltä?
”Jere.” Sain ääneni kuulostamaan niin käheältä ja vieraalta, että se melkein hämäsi itseänikin.
”Ooks sä miettiny yhtä juttua?”
”Mitä juttua?”
”Sitä et miks me erottii.”
”Eiks se ollu ihan selvää; siksi et me kyllästyttiin toisiimme.” Tottahan se oli. Miksi Jere kysyi multa itsestään selviä asioita?
”Musta vaa tuntuu et me tunnettiin jotain toisiamme kohtaan...”
”Me pidettiin kovasti toisistamme”, mä sanoin katsellen lattiaa, ”muuallakin kun sängyssä.”
”Laimea ilmasu!” Jere kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli mua rajusti. ”Sexybeibe… voiku mä saisin naida sua just nyt”
Mä vastasin yhtä kiihkeästi pojan suudelmaan, vedin sen kielenkärjen suuni syvyyksiin ja kiersin tuttuun tapaan käteni Jeren niskan ympäri.
”Mut täällä ei oo hetken rauhaa eikä meillekään voi mennä ku porukat on kotona. Irtauduin Jerestä. ”Joku toinen kerta”, kuiskasin ja jätin jätkän yksin eteiseen haaveilemaan musta.
Mä ja Jere ei palattu missään vaiheessa yhteen, mutta tapailin taas poikaa ja harrastin sen kanssa seksiä.
Täytyi myöntää, että olin kaivannut Jereä ja sen ainutlaatuisia ”taitoja”. Solat oli kaupungin komeimpia jätkiä. Jere oli kaikenlisäksi todella mukava kun se oli aina tarjonnut mulle kyytiä, hakenut juomia ja tupakkaa, vaikka olin jättänyt sen jo ysin lopussa. Kari sen sijaan ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Oli se ehkä muutaman kerran hakenut juomia ja tupakkaa.
Siihen se oli sitten jäänyt.
No enpä halunnutkaan olla enempää tekemisissä sen juopon kanssa.
Jere oli tullut hakemaan mua iltapäivällä niille. Janne oli jo ehtinyt keittää kahvit. Hymyilin ekalle syrjähypylleni, sillä se näytti niin suloiselta ja haluttavalta.
”Hyi!” mä huudahdin kun hörppäsin kahvia. ”Tää on ihan ylikitkerää!”
Jerekin maistoi. ”Katriina puhuu totta, ei tätä voi millään juoda.”
”Kuhan vittuilette”, Janne sanoi teeskennellen suuttunutta, mutta sitten se maistoi kahvia ja irvisti.
”No? Eiks me ollakin oikeessa?”
”Hyvä on, tää on pahaa! Mä keitän uudet kahvit.” Janne kaatoi keittämänsä kahvin viemäristä alas ja laittoi keittimeen uuden annoksen
”Ethän sä oo muuten kuullu, Katriina, et Laila on taas vaihteeksi raskaana?” Jere kysyi.
”Mitä vittua? No en oo kuullu!”
”Totta se vaa on”, Janne sanoi.
”Se on jo kolmannella kuulla”, Jere sanoi nauraen.
Sain tolkuttoman naurunpuuskan. ”LOL. MITEN SE MUIJA VOI OLLA NIIN TYHMÄ?!”
Kaksoset nauroi. ”Senkun tietäis! Korpisen Lassi kuulemma vielä jätti Lailan heti kun sai tietää.”
“Mä oon jättäny Janinan”, Jesse sanoi. “Alat sä olemaan mun kaa?”
Mitä helvettiä? Kysyikö Jesse sitä multa kaikista maailman tytöistä? Nyt olin enemmän kuin otettu
“Ihan oikeesti? Ihan oikeesti, Jesse?”
“Ihan oikeesti. Mä haluun alkaa sun enkä kenenkään muun kaa.”
“No siinä tapauksessa mä vastaan myöntävästi. Meistä tulee upea pari.”
Mä suutelin Jesseä ja se vastasi suudelmaan samalla kiihkeydellä. Miten hyvin se osasikaan suudella. Jätkän huulet oli niin pehmeät omiani vasten. Ja vahvat käsivarret tuntui hyvältä kapean uumani ympärillä.
Jo viisi kiloa, olin laihtunut jo kokonaiset viisi kiloa. Eihän se voinut olla mahdollista. Mutta Johannan vaaka oli näyttänyt mun laihtuneen viisi kiloa ja senttejäkin oli lähtenyt.
Mä halusin nähdä itseni pelkissä alusvaatteissa. Ei peili näyttäisi mulle enää samaa läskiä olentoa kuten taannoin tyttöjen vessan peilistä. Riisuin paidan ja farkut yltäni ja menin seisomaan kokovartalopeilin eteen. Vatsa ei ollut enää niin turpea eikä siihen tullut makkaroita. Käännyin katsomaan itseäni sivuprofiilista. Mulle tuli edelleen jenkkakahvat, mutta huomattavasti pienemmät kuin ennen. Reisien väliin jäi jo tyhjää eikä perse riippunut selän jatkona yhtä valtavana kuin ennen. Kaikkein parasta oli kyllä se, että rinnat oli taas kasvanut. Rinnat pursui entistä enemmän koon 80A rintaliivien yli. Kohta ne olisi koon isommat.
Minkäköhän näköinen olisin sillon kun olisin laihtunut vielä muutaman kilon ja mulla olis uudet hiukset ja muodikkaat vaatteet?
Sain jostain äkillisen päähänpiston: otin komerosta äidin vanhat korkkarit, joissa oli vähintään kahdeksan sentin korot ja ohuen mustan paidan, joka oli niin läpikuultava, että rintsikat näkyi selvästi läpi. Äiti oli antanut mulle korkkarit sekä paidan.
“En mä näitä kehtaa käyttää kun isäs sanoo et mä näytän ihan huoralta näissä”, äiti oli sanonut.
“No voit sä antaa ne sit mulle?” mä olin kysynyt.
“Sulle?”
“No nii.”
Äiti oli ihmetellyt aikansa, mutta se oli kuitenkin antanut vaatteet mulle sillä ehdolla etten pitäisi niitä “ihmisten ilmoilla”.
Menin seisomaan peilin eteen huoramainen paita ylläni ja korkeat kiilakorot jalassa. Millaiselta Beyonce Knowles nyt näyttikään uusimmalla musiikkivideollaan? Ai niin, takapuoli ja rinnat pystyssä. Keikutin kokeilevasti vähän persettä ja yritin olla kuin Beyoncé.
Herätyskellon soidessa mä heräsin. Olin nähnyt kaksi unta samana yönä, mikä oli harvinaista. Yleensä en edes nähnyt unia - en ainakaan muista nähneeni.
Ekassa unessa olin ollut Jessen kanssa. Se oli sanonut että sen ja Janinan juttu oli ohi. Me oltiin suudeltu, ja se oli ollut aivan ihana suudelma. Mä olin aina halunnut suudella Jessen kanssa siitä päivästä lähtien kun olin nähny sen ekan kerran... Ja tietenkin mennä pidemmälle…( Ainahan mä halusin mennä pidemmälle kuin pelkälle ykköspesällä) Jesse olisi varmasti tosi hyvä. Ei niin komea jätkä voisi olla huono sängyssä…
Toinen unista ei ollut järin kummoinen, pelkkä muisto, jossa olin ollut vielä läski-Katriina. Mua oli haukuttu ala-asteella läskiksi. Läski olin todellakin ollut, vaikka en alkuun pystynyt hyväksymään totuutta. Mutta so, läskiksi haukkuminen ja kauneusihanteet oli nimittäin pelastanut mut.
Miksi ekan unen oli pitänyt päättyä niin nopeasti? Olin nähnyt monta kertaa unia, jossa olin nainut kaikkien hyvännäköisten jätkien kanssa, esimerkiksi silloin kun olin alkanut Ramin kanssa! Rami! Mähän olin unohtanut jätkän nimen muistikirjaani. Paha moka, sillä Rami oli sentään ollut pitkäaikainen fuckbuddyksi.
Oli outoa että isovanhempieni eteisessä oli kalliin näköinen musta minkkikauluksellinen villakangastakki - Ajattaren 600 euron malli kokoa XS. Kellään tuntemallani ihmisellä ei ollut tuollaista upeustakkia, joka haisi tupakalle ja Lancomen Trésorille. Tällä naisella oli ainakin todella hyvä maku.
Outoa.
Jätin oman villakangastakkini naulaan mustan takin viereen ja menin keittiöön. Mua kohtasi outo näky. Johanna istui siellä vieraan naisen kanssa kahvilla.
Takin omista huomasi mut heti ja kääntyi nopeasti katsomaan mua. Naisen pää oli ylpeästi pystyssä.
”Moi.”, se sanoi, ”mä oon -”
”Mitä vittua!” mä huudahdin keskeyttäen sen. Tuon muijan olisin tuntenut missä tahansa. ”Sähän oot Marjorie!”
Vihreänharmaiden silmien ilme oli huvittunut ”Ja sä oot pikku Katriina”, se naurahti. ”Mä tiedän, et tää tulee yllätyksenä kun et oo ikinä nähny mua.”
Marjorie ojensi mulle kätensä, yhtä siron ja valkoisen hyvin hoidetun käden kuin serkullani. Hajuveden ja tupakan tuoksusekoitus oli vielä selkeämpi.
”Marjorie, emmä nyt tiedä onks Katriina enää niin pieni”, Johanna huomautti.
Siinä ei ollut mitään tavatonta, että se puhutteli äitiään nimellä. Marjorie ei ollut pahemmin kuulunut tyttärensä elämään.
Tätini silmät oli nauliutuneina muhun kun tarkastelin ilmielävää Marjorieta. Se oli yhtä kaunis kuin kaikissa nuoruuden kuvissaan. Niissä se oli ollut nuori kapinallinen nahkatakeissa ja pillifarkuissa sekä pörröisissä Sandra Cretu-kampauksissa. Nykyinen ilmestys oli huomattavasti ladylikempi. Siinä oli jotain samaa kun viineissä: se vain parani vanhetessaan.
”Katriina ainakin on isänsä silmiä lukuun ottamatta aivan äitinsä näkönen.”
”No Marjorie, mites sulla on menny?” Johanna kysyi samalla kun kaatoi kahvia mulle.
Marjorie peilasi itseään pienestä käsipeilistä huulet seksikkäästi mutrussa ”Tässähän tää, elän Helsingin Kalliossa kahden turkkilaisen angorani kanssa, Marilynin ja His Eminecen. Miehiä on vieläkin.
Joskus 15 vuotta sit musta tuli kampaaja, niitä töitä teen säännöllisesti yhden ystävättären kampaamossa. Strippauksen lopetin vuosi sit. Kroppa on hoikemmassa kunnossa kuin monilla parikymppisillä, mut stripparin ajat on ollutta ja mennyttä. Mäkin vanhenen, valitettavasti.”
Marjorien ääni oli sointuva, vaikkakin tupakan käheyttämä. Se oli Johannaakin luisevampi, kauniisti riutunut eikä voinut painaa enempää kuin 48 kiloa.
Se katsoi mua pitkään. ”Sä oot totisesti seksikäs tyttö, oikein vanhan ajan komea ja muodokas pin up-tyttö. Tollaset on harvassa nykyään: Kaikki on joko läskejä, lautoja tai tasapaksuja. Voi niitä aikoja… Missäs koulussa muuten sä oot?”
Hymy nousi huulilleni. Johannan upeannäköinen äitikin piti mua hyvännäköisenä.
”Opiskelen merkonomiksi ekaa vuotta.”
”Se on hyvä se. Ihmisellä pitää olla joku ammatti.” Marjorie huokaisi raskaasti. ”Mut sitä en kiistä etteikö mun stripparin tai mallin ajoissa olis ollu glamouria.”
Sitä mäkään en kiistänyt. Olisi superseksikästä kieppua tangossa Dita von Teesen tyylisissä alusasuissa jazzin tai jonkun modernimman musan soidessa taustalla. Ja kaikki miehet ahnehtisi silmillään vartaloani eikä olisi saada siitä tarpeeksi.
Kahvit oli saatu juotua kun Marjorie alkoi tehdä lähtöä ilman että se söi suupalakaan. Marjoriella oli ollut lapsesta pitäen syömishäiriö, ortoreksiamainen eikä se kuulemma pystynyt vieläkään syömään muiden läsnä ollessa mitään salaattia tai jogurttia kummempaa. Se olisi vain leikkinyt ruuallaan ja tuijotellut riutuneita ranteinaan.
”Ei sun vielä tarvi lähteä”, Johanna sanoi.
”Voi, kyllä mun pitää. Ehdinpä ainakin illaksi takasin kotiin… Katriina muuten, kävin kattomassa Teuvoa ruokatunnilla. Ihan hyvin sekin voi.”
”Hahhaa, joo se voi aina hyvin.”
Johanna näytti mietteliäältä. ”Nähäänks me enää?”
Marjorien vastaus oli hyvin suora. ”Tuskinpa jos et tuu Helsingissä käymään. En nimittäin oo enää tulossa tänne, sillä mä haluan unohtaa tän kaupungin lopullisesti. Tää oli viimenen kerta. Mä vaa halusin nähdä millanen mun ainoasta tyttärestä on tullu.”
”Mitä pidit näkemästäs.”
”Olin vaikuttunut. Sä oot tullu äitiisi ja se on vaa hyvä asia. Tolla ulkonäöllä tuut saamaan kaiken haluamas, mäkin sain melkein kaiken.” Naisen ilme oli unelmoiva, kuin torkkuvalla rotukissalla.
Marjorie kaiveli taskujaan ja otti sieltä kultaketjun. ”Mä sain tän aikoinaan rippilahjaksi, mut nyt mä annan tän sulle. Olkoon se vaikka äidin lahja tyttärelle; Marjorielta Johannalle”
Johanna kiitti ja tarkasteli korua lampun alla. Se oli siro kultainen medaljonki. Serkkuni avasi medaljongin. Kannessa oli kuva nuoresta Marjoriesta, joka oli ollut ihan samannäköinen kuin tyttärensä, vaikka sillä olikin kasarityyliin tupeeratut hiukset. Nuori seksipommi, tahallisen huolimattomassa lookissaan.
”Kiiti, tää on tosi kaunis.”
”Olepa hyvä.” Hymy ilmestyi Marjorien täyteläisille huulille. ”Mä oon oikeesti pahoillani, etten oo kuulunu sun elämääs, pahoillaan siitä et jätin sut vanhemmilleni.”
”Älä viitsi olla pahoillas.” Johanna heilautti vähättelevästi kättään. ”En mä kanna sulle kaunaa.”
”Hyvä niin…” Marjorie Ingrid kaivoi uudelleen taskujaan ja löysi taitellun paperinpalasen, jonka antoi Johannalle. ”Isäs Bertilin numero ja osote, ota siihen yhteyttä jos haluat. Valinta on sun.”
”Joten mun on turha kysyä mitä mun pitää tehä”, Johanna sanoi.
”Niin.”
Marjorie nousi ja meni eteiseen pukemaan. Portilla Marjorie ei halannut meitä kumpaakaan, antoi vain suukot poskille suuren maailman tyyliin.. Se otti tupakka-askin taskustaan ja sytytti röökin.
Savupilvi leijui Marjorien ympärillä kuin eräänlainen sädekehä. Jollain tapaa sanomattoman upea näky: ikääntyvä kaunotar, johon aika ei pystyisi vielä vuosiin. Jos mulla olisi ollut kamera mukana, olisin varmasti ikuistanut tupakoivan tätini.
”No kaikkea hyvää vaan”, sanoi Marjorie kaikkein hurmaavimmalla äänensävyllä. Nainen kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään keinuvasti katsomatta kertaakaan taakse.
Johanna puristi medaljonkia ja paperinlappua nyrkkinsä sisällä. Sen ilme oli tutkimaton kun tyttö sanoi: ”Katriina, mä haluun olla nyt yksin.”
Keittiön pöydällä oli näköjään uusin Hennes & Maurizin kuvasto. Iskä oli nähtävästi hakenut postin tapansa mukaan, koska. äiti ei ikinä jaksanut muka mennä postilaatikolle asti. ”Mä tulin just töistä ja haluun mennä saman tien ottamaan kauneusunet”, turhamaisella äidilläni oli tapana sanoa.
Otin kuvaston mukaani ja lähdin huoneeseeni. Heittäydyin suhteellisen ylelliselle sängylleni katselemaan uusinta kuvastoa. Löysin melkein heti kaksi kivaa alusvaatesettiä, jotka mun olisi pakko saada.
Sujautin kuvaston yöpöydän laatikkoon ettei se kuleksisi lattialla. Valitsemani vaatteet mä voisin tilata sitten illalla hm.comista aerobicin jälkeen. Jumppa alkaisi vasta viideltä, joten mulla olisi vielä pari tuntia aikaa. Ramaisi sen verran että, päätin ottaa alle puolen tunnin päiväunet.
Joulukuussa edes jätkien unelmatytöillä ei ollut muuta tekemistä kuin kauneusunien ottaminen ja shoppailu.
Kun olin käynyt aerobicin jälkeen suihkussa, avasin koneen ja kirjauduin meseen. Reetta oli online-tilassa, mutta sitten se kirjautui ulos ja Mariella tuli tilalle. Se oli pelkästään hyvä asia, sillä mun pitikin kysyä siltä mitä se haluaisi joululahjaksi.
Mä laskin käteni näppäimille varoen vasta lakattuja kynsiäni. Olisi tosi kamalaa jos kynsilakka alkaisi heti lohkeilla!
Catriinah sanoo:
Moro
Mariella sanoo:
No moi
Catriinah sanoo:
Mitäs sä ja Reetta haluisitte lahjaks? =)
Mariella sanoo:
Hmm. Vaikka jtn silmämeikinpoistoaineita tai suihkugeelejä?
Catriinah sanoo:
Okej. Mä ostan vaik jotain tollasta.^^
Mariella sanoo:
Juups.
Mariella sanoo:
Mitäs sä haluisit? :P
Catriinah sanoo:
Jtn samantapasta tai sit kynsilakkoja.
Mariella sanoo:
Ok, selvä.
Mä näin Simon kirjautuneen sisään joten päätin jutella sen kanssa. Viimekerrasta oli jo aikaa. Nykyään en ollut pahemmin tekemisissä vanhojen luokkakavereitten kanssa, en ammattikoululaisten enkä lukiolaisten. Meidän koulu oli sen verran laaja käsittäen monta erillistä rakennusta.
Mariella ja mä oltiin saatu hyvä idea ruokiksella: yritettäisiin päästä yhteen baariin sisälle. En ollut ikinä tullut ajatelleeksi mitään tuollaista, mutta oli se kieltämättä hyvä idea. Baareissa vois olla paljon kivempaa talvella kun jossain kylmässä puistossa palelemassa saati jossain surkeissa bileissä. Hyvät baarit oli täynnä toinen toistaan paremman näköisiä jätkiä, sellaisia, jotka sai kaikkien muiden paitsi mut jalat pettämään. Olisi ihanaa vaihtaa numeroita sellaisten jätkien kanssa ja sekstailla niiden kanssa fiilispohjalta.
Me oltiin päätetty mennä tällä kertaa kahdestaan. Jos Mariella kävisi täysi-ikäisestä, voitaisiin seuraavalla kerralla ottaa Birgitta mukaan.
”Käynkö mä nyt 18-vuotiaasta?” Mariella kysyi.
Me tarkasteltiin. Mariellalla oli vielä enemmän meikkiä kun yleensä: poskipunaa, kulmakynää, luomiväriä, ripsaria, eylineria ja huulikiiltoa. Mä ja Reetta oltiin kiharrettu sen hiukset mun laineraudalla. Se näytti sievältä ja nukkemaiselta. Tytöllä oli samanlaiset pyöreät kasvot ja tuuheat ripset, nykerönenä ja pieni pyöreä suu. Toivottavasti sitä pidettäisiin täysi-ikäisenä!
”Kyllä sä mun mielestä näytät täysi-ikäseltä” Reetta sanoi.
”Nii munkin mielestä. Sit lainaat isosiskoltas vaatteita ja laukun”, mä sanoin.
Mariella meni Reetan huoneeseen ja mä tarkastelin itseäni kokovartalopeilistä. Mulla oli polven yläpuolelle tapaava Your Facen harmaa kynähame, Guessin valkoinen hihaton kauluspaita, mustat pitsisukkahousut, valkoiset Biancon korkeakorkoiset nilkkurit ja valkoinen DKNY:n iltalaukku, johon mahtui juuri ja juuri lompakko meikit, tupakat ja sytkäri. Korvissa oli Kalevalan pronssiset lumikukat. Muita koruja ei ollut, noudatin yksinkertaista linjaa. Olin nostanut hiukseni tupeeratulle Brigitte Bardot-tyyliselle nutturalle päälaelle. Meikki sointui asukokonaisuuden värikombinaatioon.
Mariella tuli takasin pukeutuneena kapealahkeisiin Leen farkkuihin ja Hilfiger jeansin turkoosiin t-paitaan. Sillä oli pieni harmaa Mangon iltalaukku ja mustat nahkasaappaat.
”Mitäs tykkäätte?”
”Perfect!” mä sanoin. ”Nyt voidaan lähtee viihteelle.”
Mä ja Mariella otettiin takkimme, käsineemme ja huivimme. ”Voi voi Reettaa ko se ei pääse baariin”, me vinoiltiin.
”No toisen kerran sit”, Reetta sanoi suuttumatta sen kummemmin.
Kaupunkiin me päästiin exäni Jarin kyydillä.
Be popin ovella seisoi roteva ja kaljuksi ajeltu portsari. Se katsoi meitä hetken kun me annettiin sille sisäänpääsy-maksu, muttei tivannut henkkareita. Jes, se piti meitä täysi-ikäisinä. Ensi kerralla Birgitta tulisi mukaan. Tällä kertaa tämä olisi vaan bestisten baari-ilta.
Mentiin istumaan baaritiskille muutaman hyvännäköisen jätkän seuraksi, jotka katseli meitä kiinnostuneen oloisina.
”Haluisko tytöt juotavaa?” kysyi tumma ja komea jätkä, jolla oli rento ja itsevarma hymy.
”No mikäs siinä. Mojito mulle ja Katriinalle Cosmopolitan”, Mariella sanoi.
Tumma jätkä kutsui baarimikkoa ja otettiin sillä aikaa tupakat esille. Me oltiin poltettu tupakkamme loppuun ennen kuin me saatiin drinkit eteemme.
”Kiitti”, me sanottiin ja suotiin jätkille nätit hymyt.
Illan mittaan me saatiin jätkien nimet selville. Tumman nimi oli Aku ja sen ristiverisen kaverin nimet Antti ja Eetu. Kaikki oli19 -vuotiaita kuten Riku. Ne oli ollut samalla ala-asteelta lähtien exäni Janin kavereita.
”Ihme et mä en oo ennen nähny teitä missään”, mä sanoin Akulle. ”Ku te ootte mun exän kavereitakin.”
”Parempi myöhään kuin milloinkaan”, Aku sanoi ja virnisti niin että helmenvalkoiset hampaat välkkyi.
”Nii-i.” Aku kumartui lähemmäs mua ja anto kevyen suudelman huulilleni.
Mä vilkaisin Mariellan ja Eetun suuntaan. Ne oli syventynyt nuoleskelemaan toisiaan. Mariella jättäisi Rikun varmaan kohta. Mä hörppäsin drinkkiäni ja suutelin sen jälkeen Akua. Aku hyväili kevyesti kasvojani.
”Kyllä sä oot kaunis”, se sanoi.
Virnistin ja sivelin jätkän niskaa. Sen silmät meni melkein kiinni ja tunsin sen värähtävän.
”Mennää tanssimaa.” Sen ääni oli muuttunut käheäksi.
Tämä oli mulle niin tuttua, banaaleinta rutiinia. Tiesin jo etukäteen miten tulisi käymään: Aku hullaantuisi muhun ja tajuaisi haluavansa mua, ja sitten mentäisi naimaan kun nähtäisi seuraavan kerran. Mutta ei se mitään. Tulisin nauttimaan joka hetkestä miehen seurassa.
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Katriina Kauppaopistossa, 1.luku
1.luku
Koulu (ammattikoulu) oli jo alkanut. Mä hengasin tupakka-paikalla, Mariellan ja Birgitan kanssa. Raisa ja Leena oli lyöttäytynyt meidän seuraan erään Santun kanssa. Santtu oli ollut yläasteella samalla luokalla Mariellan kaksoissiskon ja serkun kanssa; Reetta ja Saila aloittelisi puolestaan ekaa koulupäiväänsä lukiossa.
Lukio! Pah.
Kun me oltiin poltettu röökimme loppuu, me mentiin koulun tokassa kerroksessa sijaitsevaan auditorioon - niin ammattikoulun kirjeessä oli lukenut. Siellä oli kaikki koulun ekaluokkalaiset, osa oli meidän ikäisiä ja osa taas vanhempia. Me onnistuttiin saamaan hyvät paikat keskeltä.
Riisuin Zaran vaaleanlilan trenssitakin, mutta jätin Burberryn novacheck-kuvioisen silkkihuivin kaulaani. Se sopi erittäin hyvin tyköistuvien mustien Sandin caprien ja Vilan helmenharmaan neuletakin kanssa. Kohensin vähän kampaustani. Tällä kertaa hiuksissani oli aika pöyhkeä pin upahtava look, papiljoteilla aikaan saatu. Aika marilynmainen. Sipaisin huuliini lisää punaa ja nojauduin tarkoituksella eteenpäin, jotta eturivissä istuvat hyvännäköiset pojat varmasti näkisi rintojeni syvän vaon, varman katseenvangitsijan. Ilmeisesti jätkät huomasi, sillä ne katsoi mua ihailevasti.
“Kuka toi beibe on?” yksi niistä kysyi otsa rypyssä.
“Kauniojan Katriina, Solan Jeren exä”, jätkän kaveri sanoi.
“Ihan vitun upee helmi.”
“Mut parhaat on varattu.”
“Ihan perseestä.” Poika ei vaivautunut salaamaan pettymystään.
“Niip. Tuskin sulla olis silti mitää mahiksia tohon, ku se pitää enemmän vähä vanhemmista jätkistä.”
Jep, aivan oikein, söpöliini. Mä nyt en alkaisi omanikäisten kanssa, vaikka mikä olisi. Hymyilin silti noille kahdelle ihastuttavinta hymyäni ennen kuin nojauduin taaemmaksi.
Mariella oli myös seurannut jätkien juttu-tuokiota, sillä se sanoi: “Toi toinen tais olla kiinnostunu susta.”
“Niihän se vissii oli, paha vaa et mua ei kiinnosta omanikäset. “
“Noh, onhan sulla Kari.”
“Kari on just namu”, Birgitta totesi spontaanisti. “Sillä on hyvä kroppakin.”
Naurahdin. Kari oli kyllä melkoinen namupala, mutta silti olin havainnut jätkäkaverissani monia tylsistyttäviä piirteitä. Pitäisi löytää uusia jätkiä.
Reksi piti lyhyen puheen ja esitteli meille kaikki tutorit. Osa niistä oli ollut samalla yläasteella meidän kanssa. Muutama tyyppi määrättiin luokkamme tutoreiksi ja sitten piti mennä käytävään, jossa ryhmänohjaajamme Marika Koistinen jo odotti meitä.
Se oli keskipituinen ristiverinen nainen, jolla oli lyhyehköt hiukset ja hengettömät silmälasit. Musta se vaikutti aikamoiselta tiukkikselta. Jälkeenpäin se osoittautui huomattavasti rennommaksi tyypiksi - joskin liiankin sanavalmiiksi persoonaksi.
“Päivää.”
“Päivää“.
Se avasi meille oven ja sitten mentiin sisälle. Marika selitti lisää kaikista koulun käytännöistä uusintakokeista alkaen. Tutorit tuli jossain vaiheessa leikkimään tutustumis-leikkiä. Monen nimi tuli mainittua moneen otteeseen, mutta en silti muistanut kaikkien nimiä.
Uusi luokkani vaikutti näin ensialkuun yläasteen aikaista mukavammalta. Täällä ei ollu mitään nolifeja nössöjä kuten Marju tai Assin kaltaisia, vielä kuvottavampia tapauksia! Yksi aikuisopiskelija sentään vaikutti ärsyttävältä tapaukselta. Sillä oli rumat rillit ja vielä rumemmat, räjähtäneen kiharaiset hiukset, jotka oli suittu kahdelle saparolle. Mukavaa ettei jollain ollut alkeellisintakaan käsitystä muodista. Hihitettiin kovaäänisesti Mariellan kanssa, ja silloin rillipää alkoi mulkoilla meitä vihaisesti. Tästä saatiinkin uusi, entistä äänekkäämpi naurukohtaus.
“Mikäs tyttöjä noin paljon naurattaa?” ryhmänohjaaja Marika kysyi sarkastisesti.
“Meillä on vaa omaa kivaa”, me sanottiin kikattaen.
“Taitaa olla tauon paikka”, Marika sanoi vilkasten rannekelloaan.
“Joo se kuulostaa hyvältä!”
Mä puin takin päälleni ja sitten me suunnattiin Mariellan ja Birgitan kanssa röökipaikalla. Sytytin kalliin Vogue-savukkeeni. Johanna oli alkanut polttaa tätä merkkiä ja olin luonnollisesti omaksunut uuden brändin siltä. Voguet todellakin maistui paljon paremmalle kuin joku L&M tai Marlboro.
Yläasteella tupakoinnista tuli aina jälkkää ja lappu kotiin, jos sattui jäämään kiinni. Siitä mulla ja Mariellalla oli kokemusta, ankea 45 minuuttinen jälki-istunnossa.
Kauppis tuntui heti ekana koulupäivänä paljon paremmalta paikalta kuin yläaste, joka oli ollut täynnä kaikenmaailman vammaisia sääntöjä. Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää päät.
Koulun jälkeen me oltiin menty Saloille Rikun kyydissä. Birgitta oli lähtenyt kaupungille kaksi vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa. Riku ja Mariella oli ollut jo yli vuoden yhdessä.
“Kutsukaa mut sit teidän häihin”, mä olin naljaillut sille viikko sitten.
“No totta kai”, Mariella oli vastannut ja virnistänyt, niin että helmenvalkoiset hampaat välkehti.
Miten sillä oli niin valkoiset hampaat, vaikka se poltti enemmän kun mä ja joi vielä ihan hirveästi kahviakin? Mulla oli sen sijaan samanlaiset kellanvalkoiset hampaat kun Johannallakin. Tai ei serkullani enää ollut keltaisia hampaita, se oli käynyt kesällä valkaisuttamassa hammasrivistönsä.
Tähän kaikkeen sillä ei tietenkään olisi ollut rahaa, jos serkkuni ei olisi ollut töissä. Se oli päässyt kaupungin Seppälään niin kun oli halunnutkin. Oli todellakin hyvä asia, että se oli nimenomaan siellä töissä, sillä Johanna sai Seppälän työntekijänä 15 tai 20 prosenttia alennusta kaikista Seppälän ja Stockan tavaroista. Mä olin ostanut ennen kesän alkua muutaman uuden merkkilaukun: muun muassa. Guessin, Longchampin, DKNY:n ja Burberryn. Oli mulla tietenkin paljon muitakin uusia ja ihania merkkivaatteita ja kenkiä. Johanna muuttaisi ensi vuonna omaan kämppään keskustaan.
Riku jätti meidät yhteen mutkaan. Mariella ei nimittäin halunnut, että sen porukat saisi tietää niiden olevan yhdessä. (Oli kieltämättä aika hassua, ettei Salojen porukat tiennyt)! Olin sentään ollut Solan Jeren kanssa kahdeksan kuukautta, ja porukkani oli saanut tietää, koska oli aika monta kertaa nähnyt mut Jeren kyydissä. Ne ei ollut sanonut siihen pahemmin mitään. Mun pitäisi iskeä itselleni taas joku uusi jätkä, sillä en enää jaksanut Karia, olin niin kyllästänyt sen juomiseen. Aina se oli vaan kännissä.
Idiootti koko jätkä. Ihme ettei se tiennyt, että olin pettänyt sitä yhden Koiviston Jaskan kanssa. Viikonloppuna mun pitäisi iskeä itselleni uusi jätkä. Sitä uutta en katselisi kuin tasan kaksi kuukautta, jos edes niinkään kauan. No mä nyt saisin ulkonäölläni kenet tahansa. Kukaan jätkä ei pystynyt vastustamaan, kurvikasta sexybeibeä.
Reetta istui Salojen keittiössä juomassa kahvia.
“Mitäs kauppaopiston naiset, käännättekö todella päät?” se kysyi.
“Mitäs me. Mitäs lukiotyttö?” Mariella kysyi samaan sävyyn kaataessaan itselleen ja mulle kahvia.
“Lukio nyt on ihan perseestä”, mä sanoin. “Mä en vieläkään jaksa ymmärtää, mikset sä valinnut amista!”
“Lukiossa on sentää Wanhojen tanssit ja Penkkarit.”
“Ei sinne sen takia kannata raahautuu”, Mariella sanoi. “Ne on ainoot järkevät jutut koko paikassa, siskoseni.”
Me istuttiin Reetan seuraksi. Mariella etsi kaapista kolme kananmunaa ja kohta meillä jokaisella oli paistettu kananmuna ja höyryävä kahvikupillinen edessämme. Pöytäkeskustelumme käsitteli kaikkea mahdollista esimerkiksi koulun komeimpia poikia.
“Moi Kari”, mä vastasin puhelimeen. Samalla mä lueskelin uusinta Vogueta. Mitä se juoppo taas halusi multa? Pesääkö?
“Lähtisiks mun kaa ajelemaa, beibe?”
Sitä mä viimeiseksi olisin halunnut, mutta vastasin myöntävästi. Kierähdin laiskasti toiselle kyljelleni. Voisinhan mä Karin joku muukin päivä jättää. Sen kanssa voisi näyttäytyä ihan hyvin, sillä se oli melko komea. Saisipa ainakin kaikki muijat katsella kateellisina, sillä ne kun joutui tyytymään limaisiin amiksiin ja oman ikäisiinsä pikkupentuihin.
Mä olin perehtynyt valokuvauskirjoihin jo ennen Canonin Ixuksen hankkimista, joten osasin käyttää tavallista digipokkaria ja jonkin verran Johannan Nikonin digijärkkäriä. Johanna oli kuvannut aluksi mua, sillä en olisi muuten osannut poseerata tarpeeksi hyvin. Sen aikaiset kuvat oli aina otettu mamman ja papan vierashuoneessa, missä oli hiekanvärisiksi maalatut seinät.
Nykyään aloitin kuvausprosessin valitsemalla jonkun julkkiksen kuvan, joka sattui miellyttämään tarpeeksi. Sitten harjoittelin poseerausta ja kehitin oikean lookin (yleensä Marilyn-henkisen) ennen kuin asetin kameran pienelle jalustalleen. Oikea etäisyys ja valotus oli olennainen seikka, vaikutti paljon lopputulokseen. Neljästä kuvasta onnistui keskimäärin kolme.
Onnistuin kuvaamaan tarpeeksi hyviä kuvia, ettei niitä tarvinnut muokata rankalla kädellä. Muutin aina värejä, rajasin, blurrasin kevyesti ennestään hyvää ihoani, teine yksinkertaiset kehykset ja kirjoitin oikeaan alakulmaan “Katriina” klassisella Edwardian scrib-fontilla.
Tällä kertaa poseerasin itselaukaisimelle puoli tuntia. “Upeaa Katriina, tunne miten kamera rakastaa sua!” Poistin punasilmäisyyden ja muutin kuvien väriskaalaa vaaleammaksi kameran alkeellisilla muokkaustoiminnoilla. Siirsin sen jälkeen kuvat läppärilleni. Jokainen kuva sai samanlaisen käsittelyn: kevyt ihon blurraus, silmien tarkennus, lisää värien muuttamista ja “Katriina” oikeaan alakulmaan samaisella fontilla.
Lisäsin pari kuvaa Galleriaan ja Kuvakkeeseen. Mulla ei kuitenkaan ollut aikaa vastata palvoviin kommentteihin, sillä olin lupautunut muokkaamaan pari Mariellan mesessä lähettämää kuvaa.
Eka kouluviikko oli sujunut ihan kivasti. Siellä oli kiva opiskelu-ilmapiiri ja opettajatkin oli rentoja eikä samanlaisia jäkättäjiä kun yläasteella oli ollut. Kaikkein karsein opettaja yläasteella oli ollut ehdottomasti Kompura. Ihme että olin saanut eukolta päättötodistukseen seiskan. Olin mä sen verran sille vittuillut ja jättänyt aina kaikki läksyt tekemättä.
Ehkä se oli vaan niin onnellinen kun oli päässyt musta eroon.
Viikossa olin ehtinyt tutustua meidän luokkalaisiin. Suurin osa meistä ekan vuoden merkonomi-opiskelijoista oli toiselta yläasteelta. Mun entiseltä yläasteelta ei ollut kuin kuusi tyyppiä jos mut laski mukaan. Meidän luokan rillipäinen aikuisopiskelija oli melkeinpä ainoa ärsyttävä tapaus yhden pari vuotta vanhemman juntin jätkän lisäksi. Kyseinen äijä haisi ihan viinan, kusen, paskan, moponrasvan ja axen sekoitukselta. Hyi saatana! Meidän luokan Nita oli keksinyt kutsua sitä Haisuliksi. Nimi olikin sitten jäänyt. Haisulin läsnä ollessa me kyllä käytettiin se oikeaa nimeä, joka oli Valtteri.
Me oltiin vaihdettu numeroita neljän tytön kanssa ja sovittu että lähdettäisiin niitten kanssa tänään kaupungille ryyppäämää. Niitten nimet oli Kaisa, Emilia, Tanja ja Hanna. Ne oli ihan kivoja tyyppejä, juuri sellaista “pakko olla fashion”- kaveri-ainesta.
Mun pitäisi viimeinkin jättää Kari-idiootti. Siksi lähetin sille tekstarin.
“Musta tuntuu et meidän juttu ei enää toimi, joten meidän pitää erota.”
Tuolla tavalla sille tekstasin, vaikka mun olis tehnyt mieli laittaa sille ihan toisenlainen viesti. Tällainen viesti:
“Vittu mä jätän sut ku mä EN enää jaksa sua.”
Lähettämällä sille niin sanotun asiallisen viestin, pääsisin siitä paljon helpommin eroon. Mä olin oikeassa, sillä siltä tulikin kohta viesti.
“Mä oisin niin halunnu, et meidän juttu olis vielä jatkunu. Mut ei kai voi sit enää mitää?”
Mä vastasin sille takasin:
“Joo-o ei voi enää mitää. kaikkee hyvää kuitenkin.”
“Samoin” , se tekstasi.
Hyvä! Nyt olin päässyt siitä eroon ja voisin keskittyä uuden jätkän etsimiseen. Tällä kertaa mä iskisin jonkun sellaisen, joka ei olisi niin kova ryyppäämää. Hyvä ulkonäkö oli tietenkin ehdottoman tärkeä edellytys samoin kuin ajokortti. Mua ei mitkään alaikäiset jaksanut kiinnostaa, vaikka ne olisi ollut kuinka komeita tahansa.
Laitoin Gwen Stefanin uusimman levyn soimaan ja menin valitsemaan itselleni täydellistä asukokonaisuutta laajasta valikoimastani. Päädyin Tiger of Sweadenin kivipestyyn lyhkäiseen farkkuhameeseen, Hugo Bossin turkoosiin lantion peittävään toppiin ja vaaleanvihreään Zaran neuleboleroon. Sitten mä vedin vyötärölleni leveän turkoosin Guess by Marcianon vyön. Tähän asukokonaisuuteen sopi erinomaisesti vaaleanvihreät korkeakorkoiset Rizzon avokkaat ja klassinen Burberryn laukku.
Sitten olikin meikin ja hiusten aika. Kamalaa, oli vain kaksi ja puoli tuntia aikaa luoda täydellinen bile-look!
Istahdin pukeutumispöytäni ääreen loihtimaan taidokasta Marilyn Monroe-meikkiä. Lopuksi mä suihkutin hiuksiini Tigin suoristusrauta-suihketta ja suoristin etuhiukset keraamisella suoristusraudallani. Rullasin papiljotit auki. Vielä hiuslakkaa, vahaa ja kiiltosuihketta sekä suihkaus Lancomen Miraclea, niin olin valmis.
Lopputulos oli ihan silmiä hivelevä: upea seksipommi viimeisen päälle trendikkäissä vaatteissa.
Kotiintulo-ajalla ei nyt ammattikoulun alettua ollut enää väliä. Porukoille riitti että tulin yöksi kotiin. Otin pyörän varastosta ja hyppäsin sen selkään. Mulla ei ollut valitettavasti kyytiä, sillä olin juuri jättänyt Karin. Eipä se mitään: mä iskisin itselleni uuden jätkän ennen pitkää.
Lauantai aamupäivällä puin lenkkivaatteet (Niken vaaleanpunaiset verkkarit, Reebokin vaaleanpunaiset ulkoilukengät, pinkin Adidaksen t-paidan ja valkoisen lippiksen) ylleni ja lähdin lenkille.
Eilinen ryyppyreissu oli mennyt juuri niin kun mä olin suunnitellutkin. Voisin sanoa, että ihan loistavasti! Riku oli hakenut meille juomat. Juomat oli noussut mukavasti päähän niin kun tupakkakin ja seura oli ollut hyvä, koska meidän kanssa oli ollut Saila ja Reettakin uusien luokkakaveriemme lisäksi.
Jätkäporukka oli sattunut kävelemää meidän ohi ja ne oli heti huomannut mut.
“Moi beibe”, eräs Lahden Jesse oli sanonut mulle. “Tuu meidän kaa.”
“No mikäs siinä.” Olin lähtenyt poikien mukaan.
Blondi Jesse Lahti oli mulle ennestään tuttu, sillä se oli exäni Jeren kavereita. Näin sitä usein koulussakin, poika oli viimeistä vuotta raksalla. Yleensä Jesse liikkui Solien, parhaan kaverinsa Jiri Kuuselan, yhden Aleksin tai helsinkiläisen Danielin kanssa, mutta nyt se oli jostain syystä näiden lukion perusfruittarien seurassa. Pojalla oli vihreänharmaat silmät kuten mulla ja melkein yhtä sirot ja veistoksellisen androgyynit piirteet kuin Solilla.
Kävi ilmi, että jätkät oli lähdössä kohta baariin, mutta ne oli tullut pikaiselle puistokierrokselle. Kolmen muun nimet oli Sauli, Jani ja Kalle. Ne oli Jessen peruskoulun aikaisia kavereita, käynyt samaa yläastetta pojan kanssa. Jessen rinnalla kolmikko oli silkkaa tusinakamaa, vaikka monen tytön täytyi kuolata poikien perään. Paha vaan että mä, Katriina Kaunioja, kaupungin sexybeibe, olin olemassa.
Harvalla muijalla ei oltu suotu samoja luontaisia etuja kuin mulle.
Kalle ja Jani oli ristiveriä, pitkiä ja jänteviä. Kallella oli ruskeat silmät ja komeat piirteet. Janilla oli puolestaan harmaat silmät - silläkin komeat piirteet.
Mua oli jäänyt harmittamaa se, että Jesse oli jo varattu ysiluokkalaiselle sukulaiselleni Janina Kauniojalle (sen isä oli isäni pikkuserkku). Janina oli vielä sen verran hyvännäköinen, etten saisi Jesseä jättämään sitä heti huomenna. Jani ei onneksi ollut varattu, joten olin iskenyt sen itselleni. Voisin alkaa Kallen kanssa sitten kun kyllästyisin Janiin. Ja Janin jälkeen mä voisin mahdollisesti saada Jessen itselleni…
Mun varmaan pitäisi odotellessani ostaa sellainen muistikirja, johon kirjaisin kaikki jätkät, joita mulla tulisi olemaan tämän vuoden aikana
Olin ollut Janin kanssa jo viikon, ja mä olin hyvin tyytyväinen valintaani. Sekin tykkäsi paljon musta.
“Se Katriinan uusi jätkä, Jani on ihan tosi komee”, Mariella hehkutti kerran Sailalle.
Meillä oli ruokatunti, joten me oltiin keksitty, että me mentäisiin käymään lukiolla, sillä me ei oltu koskaan ennen käyty siellä. Rikukin oli lukiossa, koska se ei ollut voinut kirjoittaa viime vuonna. Sillä ei nimittäin ollut ollut tarpeeksi kursseja suoritettuna, jotta Riku olisi voinut kirjoittaa ylioppilaaksi.
Ja lukiossahan piti suorittaa vähintään 72 kurssia tai jotain sinne päin.
“No nii on”, Saila totesi. “Voi ku mullakin olis niin komee mies!”
Se poltti tupakkaa väsyneen näköinen ilme kasvoillaan ja haukotteli kuin nukkuneen rukous.
Riku hengasi kanssamme lukion tupakkapaikalla. Se näytti todella pitkästyneeltä ja happamalta. “Vittu, et usko miten tuskaa on olla täällä!” se sanoi Mariellalle.
Mariella piti kättään sen kädessä. “No uskon”, se sanoi vähän vahingoniloisesti, “Lukio on tuskaa, Riku parka.”
“Äh, haista paska!” Riku sanoi.
Silloin Saila katsoi kännykästään kelloa. “Voihan vittu! Kello on 20 yli 11 ja meillä alkaa tunti.”
Ne lähti kiireesti juoksemaan sisälle Riku kannoillaan. “Hauskaa koulupäivää!” mä huusin vittumaisesti vielä niiden perään.
Meidänkin piti tehdä lähtöä koululle, jotta ehdittäisiin vielä käymään toisen kerran röökillä.
Oltiin Mariellan kanssa kahdestaan Sokoksen meikkipuolella. Olin ostanut pari hiuspurnukkaa ja Diorin luomiväripaletin. Mariellakin oli ostanut vähän meikkejä. Seisottiin ostoskassit käsissä ihastelemassa Clarinsin uutuuksia kun me nähtiin Janina.
Se oli bestiksensä ja muun kaveriporukkansa kanssa. Kaikilla oli hyvin muodikkaat ja kalliit vaatteet. Tytöt oli toistensa kopioita ruskean eri sävyisissä, samanmallisissa kampauksissaan Janinaa ja sen oikeaa kättä Jessicaa sekä pisamakasvoista Saraa lukuun ottamatta. Janina ilmeisesti huomasi meidät, sillä se tuli juttelemaan.
“Moj olisko teillä heittää röökii?” se kysyi.
“Moj“.
Mariella sanoi: “Ei mul oo mut Katriinalla on.”
Janina hymyili hurmaavinta hymyään. “Katriina please, olisiks niin kiva?”
“Oki.” Otin laukustani Vogue-askini ja ojensi yhden tupakan Janinalle.
“Thanks, beibe.” Tytön silmät ihasteli laukkuani. “Tosi ihana Mulberryn laukku.”
“Ai kiitti, kesällä ostin. Sun Longchamp on kanssa tosi ihana, kattelin samaa mallia vähän aikaa sit Espan Longchampilla.”
Mariella kiskaisi mut mukaansa. “Meidän pitää nyt mennä. Moikka”
Huiskutin vielä Janinalle kättäni.
Olin Johannalla käymässä, sillä kello oli kuusi ja se oli jo päässyt töistä.
Serkkuni peilasi itseään suuresta kokovartalopeilistä. Sen huulilla leikitteli ylimielinen, itserakas ilme. “Mähän en oo lihonnu paljo yhtään ala-asteesta”, se sanoi kaikkea muuta kuin vaatimattomasti. “Sillon mä painoin 46 kiloa ja nyt seitsemän vuodenkin jälkeen mä painan vaan 49 kiloa.”
“Vitun tikku!” Tökkäsin serkkuni luisevaa kylkeä. Sormet melkein upposi kylkiluiden väliin.
“Vitun seksipommi.”
Johanna puristi toista rintaani ja hymyili leveästi, sillä se oli otettu aina kun sille huomauteltiin alipainoisuudesta tai ortoreksiasta.
Mä otin vuorostani ylimielisen ilmeen. “Niin no, minkäs teen sille tosiseikalle, et kaikki jätkät sattuu haluamaa mua!”
“Minkäs teet. Sulla on kuulemma taas joku uus jätkä. Kuka?” Johanna kysyi kiinnostuneena ja heilautti ihanat hiuksensa olkapäidensä taakse. Se ei koskaan väsynyt juoruilemiseen ja jätkistä jauhamiseen.
“Yks Valkkisen Jani.”
“Onks se komee?”
“No tietenkin. Mitä luulet? Mulle kelpaa vaan ja ainoastaan komeet jätkät!”
“Kuin kauan sä ajattelit olla sen kaa?”
Livoin täyteläisiä huuliani. “Korkeintaan kaks kuukautta. Sen jälkee mä isken sen kaverin Kallen.”
Johannalle tuli ahaa-elämys. “Hei mä saatan tietää ne. Onks ne Lahden Jessen kavereita?”
Jesse. Miten komea se olikaan! Kuvittelin jo suutelevani sitä ja painautuvani sitä vasten…Olisin vastustamaton ja jumalainen seksipommi, jota edes se ei kykenisi vastustamaan.
“Se on melkein yhtä komee ku Solat.”
“Niitä kahta komeampia jätkiä saa hakee”, Johanna totesi samalla kun harjasi ihastuttavia hiuksiaan.
Se oli totta, Solia komeampia jätkiä oli vaikea löytää edes isoimmista kaupungeista. Mulla oli ihme kyllä ikävä Jereä, vaikka en ollut rakastanut poikaa. Loppujen lopuksi koko moni kuukautinen suhde oli kummankin puolelta rakentunut intohimon ja sen varaan, että oltiin oltu kaunis pari. Mä ja Jere ei enää palattaisi yhteen, mutta mikään ei kieltänyt pitämästä sitä fuckbuddyna.
Kolmen tunnin päästä piti tehdä lähtöä kaupungille. Onneksi mulla oli vielä aikaa laittautua ja poseerata peilille upouudessa marjapuuronvärisessä, pitsisomisteisessa Chantellen alussetissä ja valkoisessa Mortician vyötärökorsetissa. Kaivoin mittanauhan esiin ja otin mitat itseltäni: vyötärö 56 senttiä, rinnan ympärys 93 senttiä ja lantionympärys 95 senttiä.
Oikein vanhojen kultaisten aikojen tiimalasi-vartalo, muodot niin kohdallaan kuin vaan saattoi.
Laitoin korkea-korkoisimmat avokkaani jalkaan ja kävelin peilin edessä missikävelyä. Missikävely irtosi multa aivan itsestään, olisin voinut olla parasta aikaa vaikka Suomen neito- tai Miss Suomi-kisoissa. Hei kaikki, mä olen Katriina 16 vuotta… Loistava hymyni ei sammuisi edes sillä hetkellä kun mut kruunattaisiin kiistattomaksi kauneuskuningattareksi. Lehdet suorastaan pursuaisi hallitsevan missin ylistystä, todettaisiin että Suomi on viimeinkin saanut kansainväliset kriteerit täyttävän missin.
“Katriina!” äiti huusi alakerrasta, “ruoka on valmista.”
“Joo joo, kohta. Puen eka päälle!”
Etsin vaatekaapista kaikkein sensuelleimmat saumalliset sukkahousuni ja viininpunaisen, pitkähihaisen mekon, jossa oli antelias ja syvään uurrettu kaula-aukko.
Äiti istui jo keittiön pöydän ääressä syömässä yhtä kauniina ja huoliteltuna kuin yleensäkin. Senkin hiukset oli samanlaiset kuin Marilyn Monroella Sopeutumattomissa. Kauluspaidan ylimpiä nappeja ei ollut napitettu, jotta vako näkyisi. Haha, meidän vaatetus oli lähes samanlainen ja molemmilla oli Lancomen Trésoria.
“Kylläpäs sä oot tyylikkäänä, Katriina.” Äiti lappoi kreikkalaista salaattia lautaselleen.
“Olin just sanomassa samaa.”
“Hmm. Onko kukaan ikinä sanonu, että sun kannattais osallistua missikisoihin? Kyllä sun ulkonäöllä luulisi pärjäävän.”
“On käyny mielessä.” Haukkasin ruisleipää.
“Meidän kaupungin mallitoimisto Beauty maker ainakin järjestää pari pikkukisaa. Tunnen sen pitäjän, Britan - ja se on monta kertaa kehunu sua klassisen missityypin ilmentymäksi.”
Oho, äidillähän oli suhteita. Ei se mikään ihme kyllä ollut, sillä äiti oli nuorena osallistunut muutamiin pikkumissikisoihin ja tehnyt mainosmallin töitä. Se oli todella hyvässä kunnossa vielä melkein nelikymppisenä eikä olisi ikinä uskonut, että se oli synnyttänyt lapsen. Muodokas vartalo oli sen verran tiukassa kunnossa eikä huolellisesti ehostetuilla kasvoilla näkynyt rypyn ryppyä.
Nojauduin lähemmäs äitiä. “Voiks kertoa enemmän tästä Britasta - antaa vaikka sen puhelinnumeron?”
Jani oli vienyt mut Hesburgeriin kahville. Olin käynyt siellä ties kuinka kauan. Moni ysin valinnaisen liikan tuntikin oli tullut kulutettua kahvia litkien tai salaattia syöden (ennen kutosen mullistavaa laihdutuskuuria olin käynyt siellä harva se päivä keräämässä lisää ihraa ympärilleni). Päättötodistuksen valinnaisen liikan numero olikin ollut aktiivisuuteni mukainen; kutonen mutta pakollisesta liikunnasta olin saanu peräti seiskan! Huikeaa.
Meidän seuraan oli liittynyt Jesse Janinan kanssa. Janina oli yhtä hoikka kuin serkkuni ja se näytti aivan Johannan pikkusiskolta. Sillä oli samanlaiset kasvonpiirteet, kroppa ja vyötärölle tapaavat hiukset.
Se oli yhtä naisellinen kuin mä ja Johanna. Tytölle kelpasi, vain ja ainoastaan parhaimmat jätkät kuten Jesse.
Se ja Jesse joi kahvia Kuuselan Jirin ja Auerin Jessica seuranaan. Kuulin niiden haukkuvan yhtä ysiluokkalaista Koivusen Merjaa, joka roikkui niiden seurassa. Pullero möhömaha oli Jirin tuomio. Jätkä ei voinut ymmärtää miksi Janina salli Merjan hengata jengin kanssa aina silloin tällöin. Janinan mukaan tilanteen pitäisi antaa kehittyä, muutaman kuukauden päästä Merja saattaisi täyttää fruittarin kuin fruittarin kriteerit. Jessestä ja Jiristä siihen tarvittiin ihme.
Juotiin kahvia Janinkin kanssa. Nojasin tahallani pöytään niin että rintojen vako varmasti näkyi. Jani katseli näkyä ahnaasti
“Tiesiks et sulla on täydellinen vartalo”, se totesi.
Nostin kiusoittelevasti rintsikoita vähän ylemmäs. “Yeah Beibe.” Sitten annoin suudelman poikaystäväni huulille.
“Mitä jos lähettäis vaikka teille, jos ketään ei oo kotona?”, mä kuiskasin kiihkeästi pojan korvaan.
“Ihan kohta… Ei ihan vielä…” Jani hyväili reittäni. Miellyttävä sähköinen kihelmöinti levisi sen sormista omaan kehooni.
“Heti.”
Vedin takin päälleni ja sieppasin laukkuni. Sain jätkät kiedottua pikkusormeni ympärille. Ne teki niin kuin mä halusin, sillä niiden miellyttämisen halu oli niin suuri.
Myöhemmin jätkäni luona, oltiin päästy eroon vaatetuksestamme. Olin jättänyt ainoastaan mustan vyötärökorsetin ylle, koska se korosti ennestään täyteläisiä rintojani.
Jani oli täydellisesti mun vallassa. Jätkän toinen käsi siveli reiteni sisäpintaa, mutta se ei kosketellut rohkeammin. Ei, se oli niin otettu saadessaan olla alastoman sexybeibe Katriinan seurassa, että se kohteli mua ihmisen kokoisena Marilynin näköisenä nukkena.
Poikaystäväni tarvitsi herätyksen, joten liikutin kevyesti pitkäkyntistä kättäni jätkän liki karvatonta jalkoväliä kohti. Otin Janilta suihin lyhyen ajan vatsallani maaten. Imin sitä kuin tikkaria tai mehujäätä ja kuljetin lipovaa kieltäni koko mitalla. Kuulin käsittelystäni aiheutunutta tukahtunutta voihketta. Selkeä erektio oli välitön tulos.
Lopetin sillä en halunnut päästää Jania lähellekään laukeamista. Partnerin nautinto oli mulle yhdentekevä. Mä en ollut mikään Cosmopolitanin sivuilta repäisty mitäänsanomattomuus, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin miellyttää armastaan. Kiusoittelin jokaista seksikumppania piinaavan kihelmöivillä hyväilyillä ja lyhyeksi jäävällä suuseksillä. Niillä ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin herättää jätkien halu ja pistää niiden päät pyörälle.
Ainoa joka lopulta sai jotain seksistä irti olin mä. Mulle jäi jätkän nimeä kantava kokemus. Pojalle taas jäi pelkkä hetkellinen, fyysinen kliimaksi - toisin sanoen ei mitään. Ne jäi odottamaan seuraavia kertoja, joita ei välttämättä tullut.
Jani kaatoi mut sängylle ja alkoi suudella mua. Sen kädet kosketteli rintojani samalla innolla kuin lapsi uutta leluaan. En ollut varma kuinka monta seksikokemusta tulisin suomaan jätkälle, joka ei ollut Solien veroinen kaunis poika. Kaikki oli Janin taitojen varassa.
Saila piti bileet, sillä sen vanhemmat oli lähtenyt viikonlopuksi sukuloimaan jonnekin peräkylään. Niillä ei sitten ollut kotona kuin sen kolme vuotta vanhempi isosisko Silja. Sailan pikkusisko Salla oli luonnollisesti porukoidensa mukana.
Oli miten oli, mutta meillä oli ainakin tosi hauskaa.
Sailalla oli paljon porukkaa, suunnilleen kolmekymmentä ihmistä. Joko hyvännäköisiä jätkiä, tuttuja, kavereita, kaverien kavereita ja niin edelleen. Monet niistä jätkistä oli oikeita namuja. Kuitenkaan mä en edes viitsinyt flirttailla niille, koska tällä hetkellä mä olin tyytyväinen Janiin. Oli hyvä ettei se ollut samanlainen juoppo kun Kari, vaan joi kohtuudella.
Huomasin Janinan, Auerin Jessican ja niiden jengin. Ihan kuin mä olisin nähnyt niiden seurassa yhden Merjan. Merja oli muistikuvieni mukaan ollut hurja nössö, joka ei ikinä käynyt missään. Minneköhän pikku-Merja oli nörttikamunsa jättänyt kun oli Janinan seuraan ängennyt?! Jesseä ei näkynyt. Ei se edes ollut tulossa, koska poika makasi kuulemma kuumeessa kotona. Jesse-ressu.
Mulla oli niin tylsää että päätin mennä kiusaamaan Merja-ressua. Otin hörpyn Mansikka Margaritastani ja livoin huuliani.
“Kato Merja”, mä sanoin.
“M-moi”, se sönkötti.
Sillä oli siideripullo kädessä, oli varmaan saanu sen Janinalta tai Jessicalta. Nynny oli ilmeisesti ruvennut hankkimaan elämää.
“Eiks sun pitäis olla jo kotona, Merja?” Katselin seinällä riippuvaa kelloa. “Kello tulee meinaan kohta kymmenen.”
Merja ei tuntunut saavan sanaa suustaan. Miksi sen olis edes pitänyt? Sain tarpeeksi sille vittuilusta ja kattelin ympärilleni.
Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta oli menossa ulos tupakalle joten seurasin niitä. Röökit oli loppu, joten pummin pari Mariellalta.
En pitänyt vihreästä smartista ollenkaan, sillä olin tottunut polttamaan vain ja ainoastaan Vogueta. Mulla ei ollut edes noussut juomat päähän. Eihän se nyt mikään ihme ollut, ei parista siideristä miksikään tullut. Otin monta hörppyä Reetan salmiakkikossusta ennen kun me lähdettiin takasin sisälle. Jes! Nyt alkoi juomatkin nousta pikku hiljaa päähän. Yks smirnoff vielä niin saisin ihan hyvätkin kännit.
Näihin bileisiin tuli vielä lisää porukkaa, esimerkiksi meidän luokkalaiset Hanna, Emilia ja Kaisa.
“Moooooi!”
“Tere”, Saila sanoi jo vähän humaltuneella äänellä. “Tulkaa peremmälle vaa.”
Ne jätti kenkänsä ja takkinsa eteiseen ja tuli olkkarin puolelle kahta isoa muovipussia raahaten. Kolinasta päätellen niillä oli ainakin paljon juotavaa.
“Kuultii vasta äsken et sulla on tänää bileet, Saila”, Emilia sanoi, “ja päätettiin tulla tänne.”
“Kaupungilla ei ollu meinaan ketää”, lisäsi Hanna.
“Ei ku päät täyteen”, Reetta toivotti spontaanisti.
“No jep.” Kolmikko suunnisti boolikulholle.
Eka jakso loppu joskus syyskuunlopussa. Meillä oli silloin kokeet kaikista ekan jakson aineista: äikästä, ruotsista, matikasta ja niin edelleen. En lukenut oikein yksiinkään kokeisiin, mitä nyt vilkaisin, mutta silti sain kaikista kokeista vähintään kakkosen. Ammattikouluissa oli erilainen arvosteluasteikko kun peruskoulussa ja lukiossa. 1-5:seen. Kaikki kokeet sai läpi kunhan sai edes ykkösen. Oli vielä mahdollista saada tukitoimia ja mukautusta, jos oli todella ongelmia jonkin aineen kanssa.
Niin helppoa! Mutta niin sen pitikin olla, ei ollut mitään järkeä päntätä mihinkään kokeisiin hikihatussa.
Olin monesti toivonut Mariellan kanssa, ettei perseenkaivaja Maisa enää ikinä tulisi lähelläkään meitä, mutta meidän pahin painajainen oli sittenkin toteutunut. Maisa oli kokkipuolella ja laittoi ruokaa koko koululle muiden ekan vuoden kokkipuolelaisten kanssa.
Pelättiin hysteerisesti ruokamyrkytystä ja jätettiin kaikki vähänkin epäilyttävät ruokalajit väliin.
Porukoilta olin saanut 250 euroa Helsinkiä varten, vaikka lompakossa oli omasta takaa päälle satanen. Ne antoi aina mulle sen verran rahaa, oli antanut siitä lähtien kun mä laihduin pois kutosen mitoista. Me ajettaisiin Johannan autolla Helsinkiin, oltaisiin perillä joskus puolen päivän aikoihin ja ehdittäisiin illaksi kotiin.
Tähtäimessä oli ainakin Leen pillifarkut, joku ihana vyö ja Longchampin huivi. Paitoja en tarvinnut, sillä mä olin ostanut monta paitaa viime kuussa. Johannalla oli vielä enemmän rahaa käytettävänään; 400 euroa. Kuvitella: kokonaista 400 euroa, suunnilleen kaikki mitä sille oli jäänyt palkastaan jäljelle verotuksen jälkeen. Saatoin jo sieluni silmin nähdä auton takapenkin olevan täynnä lukemattomia ostoskasseja. Mulla tulisi hyvällä tuurilla olemaan kaksi ostoskassia.
Voi kun olisin jo töissä tienaamassa!
Uudet pillifarkkuni ja bootsini keräsi ihailevia katseita osakseen seuraavan viikon maanantaina. Suunnilleen kaikki - Mariella ja Birgitta mukaan lukien - kysyi mistä olin ne ostanut .Kerroin ‘vaatimattomasti’ ostaneeni bootsini Aleksi 13:sta ja farkkuni One Waysta.
“Noi näyttää tosi kalliilta”, meidän luokan Emilia totesi. “Kuin paljo sulla oli rahaa?”
“Jotain kolmesataa.”
“Ihan hirveesti!” En mä saa mun porukoilta korkeintaa ku just sen seitsemänkymppiä, millä saa farkut.”
Katselin oikeaa kättäni, jossa pidin tupakkaa. “Ei mulla edes oo rikkaat porukat, keskitulosia.”
“Katriina vaa sattuu olemaa tollanen lellipentu”, vittuili Mariella, vaikka bestiksellänikin oli merkkivaatteita vaikka muille jakaa.
“Joopa joo”, mä sanoin ja puhalsin tahallani savut Mariellan kasvoille. Oli turha kuvitella, että olisin tehnyt sen ilkeyttäni, ei sinne päinkään. Se oli bestisten välistä keskinäistä, sydämellistä vittuilua.
Tokan jakson puolivälissä olin jättänyt Janin. Olin vaan niin kyllästynyt siihen, ja mä halusin uusia valloituksia. Lähetin Janille samantapaisen tekstarin niin kun olin lähettänyt Karillekin. En jaksanut raahautua minnekään kertomaan sille, että nyt meidän juttu oli ohi.
Jani oli vastannut samaan tyyliin kuin Karikin. Se oli vaan toivottanut kaikkea hyvää ja niin päin pois. Jätkä ei ollut valittanut sanallakaan. Ilmeisesti sekin tajusi, että tein ihan mitä halusin..
Tällä hetkellä en edes halunnut itselleni vakituista jätkäkaveria. Jessen vapautumista odotellessa voisin maata kenen tahansa kanssa. Mitä sitten vaikka mua alettaisiin pitää kaupungin jakorasiana? Ei se saanut olla mikään syy siihen, että olisin monta kuukautta saman jätkän kanssa.
Jätkillä sai taas olla vaikka joka ikinen viikonloppu joku uusi pano ilman, että niitä alettaisiin leimata pelimiestä pahemmin. Tytöillä moista taas ei suvaittu. Jos tytöllä oli tarpeeksi monta jätkää lyhyen ajan sisällä, se oli automaattisesti huora tai vähintään karsea teinilutka. Mutta mä olin upea glamoröösi sexybeibe Katriina eikä mua koskenut samat normit kuin muilla tytöillä.
Otin pienen nahkakantisen muistikirjan yöpöytäni ylälaatikosta. Siinä oli Käyrämunan lisäksi vasta neljä nimeä: Jere, Kari, Jaska ja Jani. Tarvitsisin paljon enemmän nimiä: mulla pitäisi jouluun mennessä olla ollut vähintään yksitoista jätkää. Vasta sitten olisin todellinen Sexybeibe.
Koulu (ammattikoulu) oli jo alkanut. Mä hengasin tupakka-paikalla, Mariellan ja Birgitan kanssa. Raisa ja Leena oli lyöttäytynyt meidän seuraan erään Santun kanssa. Santtu oli ollut yläasteella samalla luokalla Mariellan kaksoissiskon ja serkun kanssa; Reetta ja Saila aloittelisi puolestaan ekaa koulupäiväänsä lukiossa.
Lukio! Pah.
Kun me oltiin poltettu röökimme loppuu, me mentiin koulun tokassa kerroksessa sijaitsevaan auditorioon - niin ammattikoulun kirjeessä oli lukenut. Siellä oli kaikki koulun ekaluokkalaiset, osa oli meidän ikäisiä ja osa taas vanhempia. Me onnistuttiin saamaan hyvät paikat keskeltä.
Riisuin Zaran vaaleanlilan trenssitakin, mutta jätin Burberryn novacheck-kuvioisen silkkihuivin kaulaani. Se sopi erittäin hyvin tyköistuvien mustien Sandin caprien ja Vilan helmenharmaan neuletakin kanssa. Kohensin vähän kampaustani. Tällä kertaa hiuksissani oli aika pöyhkeä pin upahtava look, papiljoteilla aikaan saatu. Aika marilynmainen. Sipaisin huuliini lisää punaa ja nojauduin tarkoituksella eteenpäin, jotta eturivissä istuvat hyvännäköiset pojat varmasti näkisi rintojeni syvän vaon, varman katseenvangitsijan. Ilmeisesti jätkät huomasi, sillä ne katsoi mua ihailevasti.
“Kuka toi beibe on?” yksi niistä kysyi otsa rypyssä.
“Kauniojan Katriina, Solan Jeren exä”, jätkän kaveri sanoi.
“Ihan vitun upee helmi.”
“Mut parhaat on varattu.”
“Ihan perseestä.” Poika ei vaivautunut salaamaan pettymystään.
“Niip. Tuskin sulla olis silti mitää mahiksia tohon, ku se pitää enemmän vähä vanhemmista jätkistä.”
Jep, aivan oikein, söpöliini. Mä nyt en alkaisi omanikäisten kanssa, vaikka mikä olisi. Hymyilin silti noille kahdelle ihastuttavinta hymyäni ennen kuin nojauduin taaemmaksi.
Mariella oli myös seurannut jätkien juttu-tuokiota, sillä se sanoi: “Toi toinen tais olla kiinnostunu susta.”
“Niihän se vissii oli, paha vaa et mua ei kiinnosta omanikäset. “
“Noh, onhan sulla Kari.”
“Kari on just namu”, Birgitta totesi spontaanisti. “Sillä on hyvä kroppakin.”
Naurahdin. Kari oli kyllä melkoinen namupala, mutta silti olin havainnut jätkäkaverissani monia tylsistyttäviä piirteitä. Pitäisi löytää uusia jätkiä.
Reksi piti lyhyen puheen ja esitteli meille kaikki tutorit. Osa niistä oli ollut samalla yläasteella meidän kanssa. Muutama tyyppi määrättiin luokkamme tutoreiksi ja sitten piti mennä käytävään, jossa ryhmänohjaajamme Marika Koistinen jo odotti meitä.
Se oli keskipituinen ristiverinen nainen, jolla oli lyhyehköt hiukset ja hengettömät silmälasit. Musta se vaikutti aikamoiselta tiukkikselta. Jälkeenpäin se osoittautui huomattavasti rennommaksi tyypiksi - joskin liiankin sanavalmiiksi persoonaksi.
“Päivää.”
“Päivää“.
Se avasi meille oven ja sitten mentiin sisälle. Marika selitti lisää kaikista koulun käytännöistä uusintakokeista alkaen. Tutorit tuli jossain vaiheessa leikkimään tutustumis-leikkiä. Monen nimi tuli mainittua moneen otteeseen, mutta en silti muistanut kaikkien nimiä.
Uusi luokkani vaikutti näin ensialkuun yläasteen aikaista mukavammalta. Täällä ei ollu mitään nolifeja nössöjä kuten Marju tai Assin kaltaisia, vielä kuvottavampia tapauksia! Yksi aikuisopiskelija sentään vaikutti ärsyttävältä tapaukselta. Sillä oli rumat rillit ja vielä rumemmat, räjähtäneen kiharaiset hiukset, jotka oli suittu kahdelle saparolle. Mukavaa ettei jollain ollut alkeellisintakaan käsitystä muodista. Hihitettiin kovaäänisesti Mariellan kanssa, ja silloin rillipää alkoi mulkoilla meitä vihaisesti. Tästä saatiinkin uusi, entistä äänekkäämpi naurukohtaus.
“Mikäs tyttöjä noin paljon naurattaa?” ryhmänohjaaja Marika kysyi sarkastisesti.
“Meillä on vaa omaa kivaa”, me sanottiin kikattaen.
“Taitaa olla tauon paikka”, Marika sanoi vilkasten rannekelloaan.
“Joo se kuulostaa hyvältä!”
Mä puin takin päälleni ja sitten me suunnattiin Mariellan ja Birgitan kanssa röökipaikalla. Sytytin kalliin Vogue-savukkeeni. Johanna oli alkanut polttaa tätä merkkiä ja olin luonnollisesti omaksunut uuden brändin siltä. Voguet todellakin maistui paljon paremmalle kuin joku L&M tai Marlboro.
Yläasteella tupakoinnista tuli aina jälkkää ja lappu kotiin, jos sattui jäämään kiinni. Siitä mulla ja Mariellalla oli kokemusta, ankea 45 minuuttinen jälki-istunnossa.
Kauppis tuntui heti ekana koulupäivänä paljon paremmalta paikalta kuin yläaste, joka oli ollut täynnä kaikenmaailman vammaisia sääntöjä. Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää päät.
Koulun jälkeen me oltiin menty Saloille Rikun kyydissä. Birgitta oli lähtenyt kaupungille kaksi vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa. Riku ja Mariella oli ollut jo yli vuoden yhdessä.
“Kutsukaa mut sit teidän häihin”, mä olin naljaillut sille viikko sitten.
“No totta kai”, Mariella oli vastannut ja virnistänyt, niin että helmenvalkoiset hampaat välkehti.
Miten sillä oli niin valkoiset hampaat, vaikka se poltti enemmän kun mä ja joi vielä ihan hirveästi kahviakin? Mulla oli sen sijaan samanlaiset kellanvalkoiset hampaat kun Johannallakin. Tai ei serkullani enää ollut keltaisia hampaita, se oli käynyt kesällä valkaisuttamassa hammasrivistönsä.
Tähän kaikkeen sillä ei tietenkään olisi ollut rahaa, jos serkkuni ei olisi ollut töissä. Se oli päässyt kaupungin Seppälään niin kun oli halunnutkin. Oli todellakin hyvä asia, että se oli nimenomaan siellä töissä, sillä Johanna sai Seppälän työntekijänä 15 tai 20 prosenttia alennusta kaikista Seppälän ja Stockan tavaroista. Mä olin ostanut ennen kesän alkua muutaman uuden merkkilaukun: muun muassa. Guessin, Longchampin, DKNY:n ja Burberryn. Oli mulla tietenkin paljon muitakin uusia ja ihania merkkivaatteita ja kenkiä. Johanna muuttaisi ensi vuonna omaan kämppään keskustaan.
Riku jätti meidät yhteen mutkaan. Mariella ei nimittäin halunnut, että sen porukat saisi tietää niiden olevan yhdessä. (Oli kieltämättä aika hassua, ettei Salojen porukat tiennyt)! Olin sentään ollut Solan Jeren kanssa kahdeksan kuukautta, ja porukkani oli saanut tietää, koska oli aika monta kertaa nähnyt mut Jeren kyydissä. Ne ei ollut sanonut siihen pahemmin mitään. Mun pitäisi iskeä itselleni taas joku uusi jätkä, sillä en enää jaksanut Karia, olin niin kyllästänyt sen juomiseen. Aina se oli vaan kännissä.
Idiootti koko jätkä. Ihme ettei se tiennyt, että olin pettänyt sitä yhden Koiviston Jaskan kanssa. Viikonloppuna mun pitäisi iskeä itselleni uusi jätkä. Sitä uutta en katselisi kuin tasan kaksi kuukautta, jos edes niinkään kauan. No mä nyt saisin ulkonäölläni kenet tahansa. Kukaan jätkä ei pystynyt vastustamaan, kurvikasta sexybeibeä.
Reetta istui Salojen keittiössä juomassa kahvia.
“Mitäs kauppaopiston naiset, käännättekö todella päät?” se kysyi.
“Mitäs me. Mitäs lukiotyttö?” Mariella kysyi samaan sävyyn kaataessaan itselleen ja mulle kahvia.
“Lukio nyt on ihan perseestä”, mä sanoin. “Mä en vieläkään jaksa ymmärtää, mikset sä valinnut amista!”
“Lukiossa on sentää Wanhojen tanssit ja Penkkarit.”
“Ei sinne sen takia kannata raahautuu”, Mariella sanoi. “Ne on ainoot järkevät jutut koko paikassa, siskoseni.”
Me istuttiin Reetan seuraksi. Mariella etsi kaapista kolme kananmunaa ja kohta meillä jokaisella oli paistettu kananmuna ja höyryävä kahvikupillinen edessämme. Pöytäkeskustelumme käsitteli kaikkea mahdollista esimerkiksi koulun komeimpia poikia.
“Moi Kari”, mä vastasin puhelimeen. Samalla mä lueskelin uusinta Vogueta. Mitä se juoppo taas halusi multa? Pesääkö?
“Lähtisiks mun kaa ajelemaa, beibe?”
Sitä mä viimeiseksi olisin halunnut, mutta vastasin myöntävästi. Kierähdin laiskasti toiselle kyljelleni. Voisinhan mä Karin joku muukin päivä jättää. Sen kanssa voisi näyttäytyä ihan hyvin, sillä se oli melko komea. Saisipa ainakin kaikki muijat katsella kateellisina, sillä ne kun joutui tyytymään limaisiin amiksiin ja oman ikäisiinsä pikkupentuihin.
Mä olin perehtynyt valokuvauskirjoihin jo ennen Canonin Ixuksen hankkimista, joten osasin käyttää tavallista digipokkaria ja jonkin verran Johannan Nikonin digijärkkäriä. Johanna oli kuvannut aluksi mua, sillä en olisi muuten osannut poseerata tarpeeksi hyvin. Sen aikaiset kuvat oli aina otettu mamman ja papan vierashuoneessa, missä oli hiekanvärisiksi maalatut seinät.
Nykyään aloitin kuvausprosessin valitsemalla jonkun julkkiksen kuvan, joka sattui miellyttämään tarpeeksi. Sitten harjoittelin poseerausta ja kehitin oikean lookin (yleensä Marilyn-henkisen) ennen kuin asetin kameran pienelle jalustalleen. Oikea etäisyys ja valotus oli olennainen seikka, vaikutti paljon lopputulokseen. Neljästä kuvasta onnistui keskimäärin kolme.
Onnistuin kuvaamaan tarpeeksi hyviä kuvia, ettei niitä tarvinnut muokata rankalla kädellä. Muutin aina värejä, rajasin, blurrasin kevyesti ennestään hyvää ihoani, teine yksinkertaiset kehykset ja kirjoitin oikeaan alakulmaan “Katriina” klassisella Edwardian scrib-fontilla.
Tällä kertaa poseerasin itselaukaisimelle puoli tuntia. “Upeaa Katriina, tunne miten kamera rakastaa sua!” Poistin punasilmäisyyden ja muutin kuvien väriskaalaa vaaleammaksi kameran alkeellisilla muokkaustoiminnoilla. Siirsin sen jälkeen kuvat läppärilleni. Jokainen kuva sai samanlaisen käsittelyn: kevyt ihon blurraus, silmien tarkennus, lisää värien muuttamista ja “Katriina” oikeaan alakulmaan samaisella fontilla.
Lisäsin pari kuvaa Galleriaan ja Kuvakkeeseen. Mulla ei kuitenkaan ollut aikaa vastata palvoviin kommentteihin, sillä olin lupautunut muokkaamaan pari Mariellan mesessä lähettämää kuvaa.
Eka kouluviikko oli sujunut ihan kivasti. Siellä oli kiva opiskelu-ilmapiiri ja opettajatkin oli rentoja eikä samanlaisia jäkättäjiä kun yläasteella oli ollut. Kaikkein karsein opettaja yläasteella oli ollut ehdottomasti Kompura. Ihme että olin saanut eukolta päättötodistukseen seiskan. Olin mä sen verran sille vittuillut ja jättänyt aina kaikki läksyt tekemättä.
Ehkä se oli vaan niin onnellinen kun oli päässyt musta eroon.
Viikossa olin ehtinyt tutustua meidän luokkalaisiin. Suurin osa meistä ekan vuoden merkonomi-opiskelijoista oli toiselta yläasteelta. Mun entiseltä yläasteelta ei ollut kuin kuusi tyyppiä jos mut laski mukaan. Meidän luokan rillipäinen aikuisopiskelija oli melkeinpä ainoa ärsyttävä tapaus yhden pari vuotta vanhemman juntin jätkän lisäksi. Kyseinen äijä haisi ihan viinan, kusen, paskan, moponrasvan ja axen sekoitukselta. Hyi saatana! Meidän luokan Nita oli keksinyt kutsua sitä Haisuliksi. Nimi olikin sitten jäänyt. Haisulin läsnä ollessa me kyllä käytettiin se oikeaa nimeä, joka oli Valtteri.
Me oltiin vaihdettu numeroita neljän tytön kanssa ja sovittu että lähdettäisiin niitten kanssa tänään kaupungille ryyppäämää. Niitten nimet oli Kaisa, Emilia, Tanja ja Hanna. Ne oli ihan kivoja tyyppejä, juuri sellaista “pakko olla fashion”- kaveri-ainesta.
Mun pitäisi viimeinkin jättää Kari-idiootti. Siksi lähetin sille tekstarin.
“Musta tuntuu et meidän juttu ei enää toimi, joten meidän pitää erota.”
Tuolla tavalla sille tekstasin, vaikka mun olis tehnyt mieli laittaa sille ihan toisenlainen viesti. Tällainen viesti:
“Vittu mä jätän sut ku mä EN enää jaksa sua.”
Lähettämällä sille niin sanotun asiallisen viestin, pääsisin siitä paljon helpommin eroon. Mä olin oikeassa, sillä siltä tulikin kohta viesti.
“Mä oisin niin halunnu, et meidän juttu olis vielä jatkunu. Mut ei kai voi sit enää mitää?”
Mä vastasin sille takasin:
“Joo-o ei voi enää mitää. kaikkee hyvää kuitenkin.”
“Samoin” , se tekstasi.
Hyvä! Nyt olin päässyt siitä eroon ja voisin keskittyä uuden jätkän etsimiseen. Tällä kertaa mä iskisin jonkun sellaisen, joka ei olisi niin kova ryyppäämää. Hyvä ulkonäkö oli tietenkin ehdottoman tärkeä edellytys samoin kuin ajokortti. Mua ei mitkään alaikäiset jaksanut kiinnostaa, vaikka ne olisi ollut kuinka komeita tahansa.
Laitoin Gwen Stefanin uusimman levyn soimaan ja menin valitsemaan itselleni täydellistä asukokonaisuutta laajasta valikoimastani. Päädyin Tiger of Sweadenin kivipestyyn lyhkäiseen farkkuhameeseen, Hugo Bossin turkoosiin lantion peittävään toppiin ja vaaleanvihreään Zaran neuleboleroon. Sitten mä vedin vyötärölleni leveän turkoosin Guess by Marcianon vyön. Tähän asukokonaisuuteen sopi erinomaisesti vaaleanvihreät korkeakorkoiset Rizzon avokkaat ja klassinen Burberryn laukku.
Sitten olikin meikin ja hiusten aika. Kamalaa, oli vain kaksi ja puoli tuntia aikaa luoda täydellinen bile-look!
Istahdin pukeutumispöytäni ääreen loihtimaan taidokasta Marilyn Monroe-meikkiä. Lopuksi mä suihkutin hiuksiini Tigin suoristusrauta-suihketta ja suoristin etuhiukset keraamisella suoristusraudallani. Rullasin papiljotit auki. Vielä hiuslakkaa, vahaa ja kiiltosuihketta sekä suihkaus Lancomen Miraclea, niin olin valmis.
Lopputulos oli ihan silmiä hivelevä: upea seksipommi viimeisen päälle trendikkäissä vaatteissa.
Kotiintulo-ajalla ei nyt ammattikoulun alettua ollut enää väliä. Porukoille riitti että tulin yöksi kotiin. Otin pyörän varastosta ja hyppäsin sen selkään. Mulla ei ollut valitettavasti kyytiä, sillä olin juuri jättänyt Karin. Eipä se mitään: mä iskisin itselleni uuden jätkän ennen pitkää.
Lauantai aamupäivällä puin lenkkivaatteet (Niken vaaleanpunaiset verkkarit, Reebokin vaaleanpunaiset ulkoilukengät, pinkin Adidaksen t-paidan ja valkoisen lippiksen) ylleni ja lähdin lenkille.
Eilinen ryyppyreissu oli mennyt juuri niin kun mä olin suunnitellutkin. Voisin sanoa, että ihan loistavasti! Riku oli hakenut meille juomat. Juomat oli noussut mukavasti päähän niin kun tupakkakin ja seura oli ollut hyvä, koska meidän kanssa oli ollut Saila ja Reettakin uusien luokkakaveriemme lisäksi.
Jätkäporukka oli sattunut kävelemää meidän ohi ja ne oli heti huomannut mut.
“Moi beibe”, eräs Lahden Jesse oli sanonut mulle. “Tuu meidän kaa.”
“No mikäs siinä.” Olin lähtenyt poikien mukaan.
Blondi Jesse Lahti oli mulle ennestään tuttu, sillä se oli exäni Jeren kavereita. Näin sitä usein koulussakin, poika oli viimeistä vuotta raksalla. Yleensä Jesse liikkui Solien, parhaan kaverinsa Jiri Kuuselan, yhden Aleksin tai helsinkiläisen Danielin kanssa, mutta nyt se oli jostain syystä näiden lukion perusfruittarien seurassa. Pojalla oli vihreänharmaat silmät kuten mulla ja melkein yhtä sirot ja veistoksellisen androgyynit piirteet kuin Solilla.
Kävi ilmi, että jätkät oli lähdössä kohta baariin, mutta ne oli tullut pikaiselle puistokierrokselle. Kolmen muun nimet oli Sauli, Jani ja Kalle. Ne oli Jessen peruskoulun aikaisia kavereita, käynyt samaa yläastetta pojan kanssa. Jessen rinnalla kolmikko oli silkkaa tusinakamaa, vaikka monen tytön täytyi kuolata poikien perään. Paha vaan että mä, Katriina Kaunioja, kaupungin sexybeibe, olin olemassa.
Harvalla muijalla ei oltu suotu samoja luontaisia etuja kuin mulle.
Kalle ja Jani oli ristiveriä, pitkiä ja jänteviä. Kallella oli ruskeat silmät ja komeat piirteet. Janilla oli puolestaan harmaat silmät - silläkin komeat piirteet.
Mua oli jäänyt harmittamaa se, että Jesse oli jo varattu ysiluokkalaiselle sukulaiselleni Janina Kauniojalle (sen isä oli isäni pikkuserkku). Janina oli vielä sen verran hyvännäköinen, etten saisi Jesseä jättämään sitä heti huomenna. Jani ei onneksi ollut varattu, joten olin iskenyt sen itselleni. Voisin alkaa Kallen kanssa sitten kun kyllästyisin Janiin. Ja Janin jälkeen mä voisin mahdollisesti saada Jessen itselleni…
Mun varmaan pitäisi odotellessani ostaa sellainen muistikirja, johon kirjaisin kaikki jätkät, joita mulla tulisi olemaan tämän vuoden aikana
Olin ollut Janin kanssa jo viikon, ja mä olin hyvin tyytyväinen valintaani. Sekin tykkäsi paljon musta.
“Se Katriinan uusi jätkä, Jani on ihan tosi komee”, Mariella hehkutti kerran Sailalle.
Meillä oli ruokatunti, joten me oltiin keksitty, että me mentäisiin käymään lukiolla, sillä me ei oltu koskaan ennen käyty siellä. Rikukin oli lukiossa, koska se ei ollut voinut kirjoittaa viime vuonna. Sillä ei nimittäin ollut ollut tarpeeksi kursseja suoritettuna, jotta Riku olisi voinut kirjoittaa ylioppilaaksi.
Ja lukiossahan piti suorittaa vähintään 72 kurssia tai jotain sinne päin.
“No nii on”, Saila totesi. “Voi ku mullakin olis niin komee mies!”
Se poltti tupakkaa väsyneen näköinen ilme kasvoillaan ja haukotteli kuin nukkuneen rukous.
Riku hengasi kanssamme lukion tupakkapaikalla. Se näytti todella pitkästyneeltä ja happamalta. “Vittu, et usko miten tuskaa on olla täällä!” se sanoi Mariellalle.
Mariella piti kättään sen kädessä. “No uskon”, se sanoi vähän vahingoniloisesti, “Lukio on tuskaa, Riku parka.”
“Äh, haista paska!” Riku sanoi.
Silloin Saila katsoi kännykästään kelloa. “Voihan vittu! Kello on 20 yli 11 ja meillä alkaa tunti.”
Ne lähti kiireesti juoksemaan sisälle Riku kannoillaan. “Hauskaa koulupäivää!” mä huusin vittumaisesti vielä niiden perään.
Meidänkin piti tehdä lähtöä koululle, jotta ehdittäisiin vielä käymään toisen kerran röökillä.
Oltiin Mariellan kanssa kahdestaan Sokoksen meikkipuolella. Olin ostanut pari hiuspurnukkaa ja Diorin luomiväripaletin. Mariellakin oli ostanut vähän meikkejä. Seisottiin ostoskassit käsissä ihastelemassa Clarinsin uutuuksia kun me nähtiin Janina.
Se oli bestiksensä ja muun kaveriporukkansa kanssa. Kaikilla oli hyvin muodikkaat ja kalliit vaatteet. Tytöt oli toistensa kopioita ruskean eri sävyisissä, samanmallisissa kampauksissaan Janinaa ja sen oikeaa kättä Jessicaa sekä pisamakasvoista Saraa lukuun ottamatta. Janina ilmeisesti huomasi meidät, sillä se tuli juttelemaan.
“Moj olisko teillä heittää röökii?” se kysyi.
“Moj“.
Mariella sanoi: “Ei mul oo mut Katriinalla on.”
Janina hymyili hurmaavinta hymyään. “Katriina please, olisiks niin kiva?”
“Oki.” Otin laukustani Vogue-askini ja ojensi yhden tupakan Janinalle.
“Thanks, beibe.” Tytön silmät ihasteli laukkuani. “Tosi ihana Mulberryn laukku.”
“Ai kiitti, kesällä ostin. Sun Longchamp on kanssa tosi ihana, kattelin samaa mallia vähän aikaa sit Espan Longchampilla.”
Mariella kiskaisi mut mukaansa. “Meidän pitää nyt mennä. Moikka”
Huiskutin vielä Janinalle kättäni.
Olin Johannalla käymässä, sillä kello oli kuusi ja se oli jo päässyt töistä.
Serkkuni peilasi itseään suuresta kokovartalopeilistä. Sen huulilla leikitteli ylimielinen, itserakas ilme. “Mähän en oo lihonnu paljo yhtään ala-asteesta”, se sanoi kaikkea muuta kuin vaatimattomasti. “Sillon mä painoin 46 kiloa ja nyt seitsemän vuodenkin jälkeen mä painan vaan 49 kiloa.”
“Vitun tikku!” Tökkäsin serkkuni luisevaa kylkeä. Sormet melkein upposi kylkiluiden väliin.
“Vitun seksipommi.”
Johanna puristi toista rintaani ja hymyili leveästi, sillä se oli otettu aina kun sille huomauteltiin alipainoisuudesta tai ortoreksiasta.
Mä otin vuorostani ylimielisen ilmeen. “Niin no, minkäs teen sille tosiseikalle, et kaikki jätkät sattuu haluamaa mua!”
“Minkäs teet. Sulla on kuulemma taas joku uus jätkä. Kuka?” Johanna kysyi kiinnostuneena ja heilautti ihanat hiuksensa olkapäidensä taakse. Se ei koskaan väsynyt juoruilemiseen ja jätkistä jauhamiseen.
“Yks Valkkisen Jani.”
“Onks se komee?”
“No tietenkin. Mitä luulet? Mulle kelpaa vaan ja ainoastaan komeet jätkät!”
“Kuin kauan sä ajattelit olla sen kaa?”
Livoin täyteläisiä huuliani. “Korkeintaan kaks kuukautta. Sen jälkee mä isken sen kaverin Kallen.”
Johannalle tuli ahaa-elämys. “Hei mä saatan tietää ne. Onks ne Lahden Jessen kavereita?”
Jesse. Miten komea se olikaan! Kuvittelin jo suutelevani sitä ja painautuvani sitä vasten…Olisin vastustamaton ja jumalainen seksipommi, jota edes se ei kykenisi vastustamaan.
“Se on melkein yhtä komee ku Solat.”
“Niitä kahta komeampia jätkiä saa hakee”, Johanna totesi samalla kun harjasi ihastuttavia hiuksiaan.
Se oli totta, Solia komeampia jätkiä oli vaikea löytää edes isoimmista kaupungeista. Mulla oli ihme kyllä ikävä Jereä, vaikka en ollut rakastanut poikaa. Loppujen lopuksi koko moni kuukautinen suhde oli kummankin puolelta rakentunut intohimon ja sen varaan, että oltiin oltu kaunis pari. Mä ja Jere ei enää palattaisi yhteen, mutta mikään ei kieltänyt pitämästä sitä fuckbuddyna.
Kolmen tunnin päästä piti tehdä lähtöä kaupungille. Onneksi mulla oli vielä aikaa laittautua ja poseerata peilille upouudessa marjapuuronvärisessä, pitsisomisteisessa Chantellen alussetissä ja valkoisessa Mortician vyötärökorsetissa. Kaivoin mittanauhan esiin ja otin mitat itseltäni: vyötärö 56 senttiä, rinnan ympärys 93 senttiä ja lantionympärys 95 senttiä.
Oikein vanhojen kultaisten aikojen tiimalasi-vartalo, muodot niin kohdallaan kuin vaan saattoi.
Laitoin korkea-korkoisimmat avokkaani jalkaan ja kävelin peilin edessä missikävelyä. Missikävely irtosi multa aivan itsestään, olisin voinut olla parasta aikaa vaikka Suomen neito- tai Miss Suomi-kisoissa. Hei kaikki, mä olen Katriina 16 vuotta… Loistava hymyni ei sammuisi edes sillä hetkellä kun mut kruunattaisiin kiistattomaksi kauneuskuningattareksi. Lehdet suorastaan pursuaisi hallitsevan missin ylistystä, todettaisiin että Suomi on viimeinkin saanut kansainväliset kriteerit täyttävän missin.
“Katriina!” äiti huusi alakerrasta, “ruoka on valmista.”
“Joo joo, kohta. Puen eka päälle!”
Etsin vaatekaapista kaikkein sensuelleimmat saumalliset sukkahousuni ja viininpunaisen, pitkähihaisen mekon, jossa oli antelias ja syvään uurrettu kaula-aukko.
Äiti istui jo keittiön pöydän ääressä syömässä yhtä kauniina ja huoliteltuna kuin yleensäkin. Senkin hiukset oli samanlaiset kuin Marilyn Monroella Sopeutumattomissa. Kauluspaidan ylimpiä nappeja ei ollut napitettu, jotta vako näkyisi. Haha, meidän vaatetus oli lähes samanlainen ja molemmilla oli Lancomen Trésoria.
“Kylläpäs sä oot tyylikkäänä, Katriina.” Äiti lappoi kreikkalaista salaattia lautaselleen.
“Olin just sanomassa samaa.”
“Hmm. Onko kukaan ikinä sanonu, että sun kannattais osallistua missikisoihin? Kyllä sun ulkonäöllä luulisi pärjäävän.”
“On käyny mielessä.” Haukkasin ruisleipää.
“Meidän kaupungin mallitoimisto Beauty maker ainakin järjestää pari pikkukisaa. Tunnen sen pitäjän, Britan - ja se on monta kertaa kehunu sua klassisen missityypin ilmentymäksi.”
Oho, äidillähän oli suhteita. Ei se mikään ihme kyllä ollut, sillä äiti oli nuorena osallistunut muutamiin pikkumissikisoihin ja tehnyt mainosmallin töitä. Se oli todella hyvässä kunnossa vielä melkein nelikymppisenä eikä olisi ikinä uskonut, että se oli synnyttänyt lapsen. Muodokas vartalo oli sen verran tiukassa kunnossa eikä huolellisesti ehostetuilla kasvoilla näkynyt rypyn ryppyä.
Nojauduin lähemmäs äitiä. “Voiks kertoa enemmän tästä Britasta - antaa vaikka sen puhelinnumeron?”
Jani oli vienyt mut Hesburgeriin kahville. Olin käynyt siellä ties kuinka kauan. Moni ysin valinnaisen liikan tuntikin oli tullut kulutettua kahvia litkien tai salaattia syöden (ennen kutosen mullistavaa laihdutuskuuria olin käynyt siellä harva se päivä keräämässä lisää ihraa ympärilleni). Päättötodistuksen valinnaisen liikan numero olikin ollut aktiivisuuteni mukainen; kutonen mutta pakollisesta liikunnasta olin saanu peräti seiskan! Huikeaa.
Meidän seuraan oli liittynyt Jesse Janinan kanssa. Janina oli yhtä hoikka kuin serkkuni ja se näytti aivan Johannan pikkusiskolta. Sillä oli samanlaiset kasvonpiirteet, kroppa ja vyötärölle tapaavat hiukset.
Se oli yhtä naisellinen kuin mä ja Johanna. Tytölle kelpasi, vain ja ainoastaan parhaimmat jätkät kuten Jesse.
Se ja Jesse joi kahvia Kuuselan Jirin ja Auerin Jessica seuranaan. Kuulin niiden haukkuvan yhtä ysiluokkalaista Koivusen Merjaa, joka roikkui niiden seurassa. Pullero möhömaha oli Jirin tuomio. Jätkä ei voinut ymmärtää miksi Janina salli Merjan hengata jengin kanssa aina silloin tällöin. Janinan mukaan tilanteen pitäisi antaa kehittyä, muutaman kuukauden päästä Merja saattaisi täyttää fruittarin kuin fruittarin kriteerit. Jessestä ja Jiristä siihen tarvittiin ihme.
Juotiin kahvia Janinkin kanssa. Nojasin tahallani pöytään niin että rintojen vako varmasti näkyi. Jani katseli näkyä ahnaasti
“Tiesiks et sulla on täydellinen vartalo”, se totesi.
Nostin kiusoittelevasti rintsikoita vähän ylemmäs. “Yeah Beibe.” Sitten annoin suudelman poikaystäväni huulille.
“Mitä jos lähettäis vaikka teille, jos ketään ei oo kotona?”, mä kuiskasin kiihkeästi pojan korvaan.
“Ihan kohta… Ei ihan vielä…” Jani hyväili reittäni. Miellyttävä sähköinen kihelmöinti levisi sen sormista omaan kehooni.
“Heti.”
Vedin takin päälleni ja sieppasin laukkuni. Sain jätkät kiedottua pikkusormeni ympärille. Ne teki niin kuin mä halusin, sillä niiden miellyttämisen halu oli niin suuri.
Myöhemmin jätkäni luona, oltiin päästy eroon vaatetuksestamme. Olin jättänyt ainoastaan mustan vyötärökorsetin ylle, koska se korosti ennestään täyteläisiä rintojani.
Jani oli täydellisesti mun vallassa. Jätkän toinen käsi siveli reiteni sisäpintaa, mutta se ei kosketellut rohkeammin. Ei, se oli niin otettu saadessaan olla alastoman sexybeibe Katriinan seurassa, että se kohteli mua ihmisen kokoisena Marilynin näköisenä nukkena.
Poikaystäväni tarvitsi herätyksen, joten liikutin kevyesti pitkäkyntistä kättäni jätkän liki karvatonta jalkoväliä kohti. Otin Janilta suihin lyhyen ajan vatsallani maaten. Imin sitä kuin tikkaria tai mehujäätä ja kuljetin lipovaa kieltäni koko mitalla. Kuulin käsittelystäni aiheutunutta tukahtunutta voihketta. Selkeä erektio oli välitön tulos.
Lopetin sillä en halunnut päästää Jania lähellekään laukeamista. Partnerin nautinto oli mulle yhdentekevä. Mä en ollut mikään Cosmopolitanin sivuilta repäisty mitäänsanomattomuus, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin miellyttää armastaan. Kiusoittelin jokaista seksikumppania piinaavan kihelmöivillä hyväilyillä ja lyhyeksi jäävällä suuseksillä. Niillä ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin herättää jätkien halu ja pistää niiden päät pyörälle.
Ainoa joka lopulta sai jotain seksistä irti olin mä. Mulle jäi jätkän nimeä kantava kokemus. Pojalle taas jäi pelkkä hetkellinen, fyysinen kliimaksi - toisin sanoen ei mitään. Ne jäi odottamaan seuraavia kertoja, joita ei välttämättä tullut.
Jani kaatoi mut sängylle ja alkoi suudella mua. Sen kädet kosketteli rintojani samalla innolla kuin lapsi uutta leluaan. En ollut varma kuinka monta seksikokemusta tulisin suomaan jätkälle, joka ei ollut Solien veroinen kaunis poika. Kaikki oli Janin taitojen varassa.
Saila piti bileet, sillä sen vanhemmat oli lähtenyt viikonlopuksi sukuloimaan jonnekin peräkylään. Niillä ei sitten ollut kotona kuin sen kolme vuotta vanhempi isosisko Silja. Sailan pikkusisko Salla oli luonnollisesti porukoidensa mukana.
Oli miten oli, mutta meillä oli ainakin tosi hauskaa.
Sailalla oli paljon porukkaa, suunnilleen kolmekymmentä ihmistä. Joko hyvännäköisiä jätkiä, tuttuja, kavereita, kaverien kavereita ja niin edelleen. Monet niistä jätkistä oli oikeita namuja. Kuitenkaan mä en edes viitsinyt flirttailla niille, koska tällä hetkellä mä olin tyytyväinen Janiin. Oli hyvä ettei se ollut samanlainen juoppo kun Kari, vaan joi kohtuudella.
Huomasin Janinan, Auerin Jessican ja niiden jengin. Ihan kuin mä olisin nähnyt niiden seurassa yhden Merjan. Merja oli muistikuvieni mukaan ollut hurja nössö, joka ei ikinä käynyt missään. Minneköhän pikku-Merja oli nörttikamunsa jättänyt kun oli Janinan seuraan ängennyt?! Jesseä ei näkynyt. Ei se edes ollut tulossa, koska poika makasi kuulemma kuumeessa kotona. Jesse-ressu.
Mulla oli niin tylsää että päätin mennä kiusaamaan Merja-ressua. Otin hörpyn Mansikka Margaritastani ja livoin huuliani.
“Kato Merja”, mä sanoin.
“M-moi”, se sönkötti.
Sillä oli siideripullo kädessä, oli varmaan saanu sen Janinalta tai Jessicalta. Nynny oli ilmeisesti ruvennut hankkimaan elämää.
“Eiks sun pitäis olla jo kotona, Merja?” Katselin seinällä riippuvaa kelloa. “Kello tulee meinaan kohta kymmenen.”
Merja ei tuntunut saavan sanaa suustaan. Miksi sen olis edes pitänyt? Sain tarpeeksi sille vittuilusta ja kattelin ympärilleni.
Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta oli menossa ulos tupakalle joten seurasin niitä. Röökit oli loppu, joten pummin pari Mariellalta.
En pitänyt vihreästä smartista ollenkaan, sillä olin tottunut polttamaan vain ja ainoastaan Vogueta. Mulla ei ollut edes noussut juomat päähän. Eihän se nyt mikään ihme ollut, ei parista siideristä miksikään tullut. Otin monta hörppyä Reetan salmiakkikossusta ennen kun me lähdettiin takasin sisälle. Jes! Nyt alkoi juomatkin nousta pikku hiljaa päähän. Yks smirnoff vielä niin saisin ihan hyvätkin kännit.
Näihin bileisiin tuli vielä lisää porukkaa, esimerkiksi meidän luokkalaiset Hanna, Emilia ja Kaisa.
“Moooooi!”
“Tere”, Saila sanoi jo vähän humaltuneella äänellä. “Tulkaa peremmälle vaa.”
Ne jätti kenkänsä ja takkinsa eteiseen ja tuli olkkarin puolelle kahta isoa muovipussia raahaten. Kolinasta päätellen niillä oli ainakin paljon juotavaa.
“Kuultii vasta äsken et sulla on tänää bileet, Saila”, Emilia sanoi, “ja päätettiin tulla tänne.”
“Kaupungilla ei ollu meinaan ketää”, lisäsi Hanna.
“Ei ku päät täyteen”, Reetta toivotti spontaanisti.
“No jep.” Kolmikko suunnisti boolikulholle.
Eka jakso loppu joskus syyskuunlopussa. Meillä oli silloin kokeet kaikista ekan jakson aineista: äikästä, ruotsista, matikasta ja niin edelleen. En lukenut oikein yksiinkään kokeisiin, mitä nyt vilkaisin, mutta silti sain kaikista kokeista vähintään kakkosen. Ammattikouluissa oli erilainen arvosteluasteikko kun peruskoulussa ja lukiossa. 1-5:seen. Kaikki kokeet sai läpi kunhan sai edes ykkösen. Oli vielä mahdollista saada tukitoimia ja mukautusta, jos oli todella ongelmia jonkin aineen kanssa.
Niin helppoa! Mutta niin sen pitikin olla, ei ollut mitään järkeä päntätä mihinkään kokeisiin hikihatussa.
Olin monesti toivonut Mariellan kanssa, ettei perseenkaivaja Maisa enää ikinä tulisi lähelläkään meitä, mutta meidän pahin painajainen oli sittenkin toteutunut. Maisa oli kokkipuolella ja laittoi ruokaa koko koululle muiden ekan vuoden kokkipuolelaisten kanssa.
Pelättiin hysteerisesti ruokamyrkytystä ja jätettiin kaikki vähänkin epäilyttävät ruokalajit väliin.
Porukoilta olin saanut 250 euroa Helsinkiä varten, vaikka lompakossa oli omasta takaa päälle satanen. Ne antoi aina mulle sen verran rahaa, oli antanut siitä lähtien kun mä laihduin pois kutosen mitoista. Me ajettaisiin Johannan autolla Helsinkiin, oltaisiin perillä joskus puolen päivän aikoihin ja ehdittäisiin illaksi kotiin.
Tähtäimessä oli ainakin Leen pillifarkut, joku ihana vyö ja Longchampin huivi. Paitoja en tarvinnut, sillä mä olin ostanut monta paitaa viime kuussa. Johannalla oli vielä enemmän rahaa käytettävänään; 400 euroa. Kuvitella: kokonaista 400 euroa, suunnilleen kaikki mitä sille oli jäänyt palkastaan jäljelle verotuksen jälkeen. Saatoin jo sieluni silmin nähdä auton takapenkin olevan täynnä lukemattomia ostoskasseja. Mulla tulisi hyvällä tuurilla olemaan kaksi ostoskassia.
Voi kun olisin jo töissä tienaamassa!
Uudet pillifarkkuni ja bootsini keräsi ihailevia katseita osakseen seuraavan viikon maanantaina. Suunnilleen kaikki - Mariella ja Birgitta mukaan lukien - kysyi mistä olin ne ostanut .Kerroin ‘vaatimattomasti’ ostaneeni bootsini Aleksi 13:sta ja farkkuni One Waysta.
“Noi näyttää tosi kalliilta”, meidän luokan Emilia totesi. “Kuin paljo sulla oli rahaa?”
“Jotain kolmesataa.”
“Ihan hirveesti!” En mä saa mun porukoilta korkeintaa ku just sen seitsemänkymppiä, millä saa farkut.”
Katselin oikeaa kättäni, jossa pidin tupakkaa. “Ei mulla edes oo rikkaat porukat, keskitulosia.”
“Katriina vaa sattuu olemaa tollanen lellipentu”, vittuili Mariella, vaikka bestiksellänikin oli merkkivaatteita vaikka muille jakaa.
“Joopa joo”, mä sanoin ja puhalsin tahallani savut Mariellan kasvoille. Oli turha kuvitella, että olisin tehnyt sen ilkeyttäni, ei sinne päinkään. Se oli bestisten välistä keskinäistä, sydämellistä vittuilua.
Tokan jakson puolivälissä olin jättänyt Janin. Olin vaan niin kyllästynyt siihen, ja mä halusin uusia valloituksia. Lähetin Janille samantapaisen tekstarin niin kun olin lähettänyt Karillekin. En jaksanut raahautua minnekään kertomaan sille, että nyt meidän juttu oli ohi.
Jani oli vastannut samaan tyyliin kuin Karikin. Se oli vaan toivottanut kaikkea hyvää ja niin päin pois. Jätkä ei ollut valittanut sanallakaan. Ilmeisesti sekin tajusi, että tein ihan mitä halusin..
Tällä hetkellä en edes halunnut itselleni vakituista jätkäkaveria. Jessen vapautumista odotellessa voisin maata kenen tahansa kanssa. Mitä sitten vaikka mua alettaisiin pitää kaupungin jakorasiana? Ei se saanut olla mikään syy siihen, että olisin monta kuukautta saman jätkän kanssa.
Jätkillä sai taas olla vaikka joka ikinen viikonloppu joku uusi pano ilman, että niitä alettaisiin leimata pelimiestä pahemmin. Tytöillä moista taas ei suvaittu. Jos tytöllä oli tarpeeksi monta jätkää lyhyen ajan sisällä, se oli automaattisesti huora tai vähintään karsea teinilutka. Mutta mä olin upea glamoröösi sexybeibe Katriina eikä mua koskenut samat normit kuin muilla tytöillä.
Otin pienen nahkakantisen muistikirjan yöpöytäni ylälaatikosta. Siinä oli Käyrämunan lisäksi vasta neljä nimeä: Jere, Kari, Jaska ja Jani. Tarvitsisin paljon enemmän nimiä: mulla pitäisi jouluun mennessä olla ollut vähintään yksitoista jätkää. Vasta sitten olisin todellinen Sexybeibe.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
