6.luku

6.luku

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

I wanna use you and abuse you
I wanna know what's inside you
(Whispering) Hold your head up, movin' on
Keep your head up, movin' on
Hold your head up, movin' on
Keep your head up, movin' on
Hold your head up, movin' on
Keep your head up, movin' on
Movin' on!

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

I'm gonna use you and abuse you
I'm gonna know what's inside
Gonna use you and abuse you
I'm gonna know what's inside you

Oli perjantain. Jerellä ja Jannella oli taas jälleen kerran bileet, joissa oli yläastelaisia ja niiden ikäisiä aloittelemassa. Kaikki oli vähintään pienessä, mä ja Lailakin.
Me tanssittiin Solientukevalla sohvapöydällä ikivanhan kasaribiisin, Sweet dreamsin tahdissa pelkissä alusvaatteissa. Porukka vihelsi villisti kun me kumarruttiin aina välillä jonkun jätkän puoleen, joka sitten sujautti setelin hiusterssiemme väliin tai rintsikoiden kupin sisään. Jere ja Janne ei pistänyt ollenkaan pahaksi, vaikka niiden tyttöystävät strippasi kaikille bileissä olijoille, päinvastoin: ne tuijotti meitä ihaillen.
Mulla ei ollut yleensä tapana stripata kenenkään bileissä. Tänään mä olin juonut oikein nopeasti limsaan lantrattua viinaa ja se oli noussut tietenkin päähän. ”Tämmösessä kännissä mä voin tehdä ihan mitä tahansa!” mä olin uhonnut Lailalle kun se keikutti persettään kaikille mahdollisille jätkille. Laila oli sitten keksinyt että stripattaisiin bileissä olioille, kunnes oltaisiin alusvaatteisillamme. Tiesin kyllä varsin hyvin miksi se ei ollut halunnut ottaa rintsikoita pois: siksi että sillä oli pienet ja mitättömät 70B:n rinnat, kun mulla puolestaan oli täyteläiset 80C:n rinnat, jota olisi kehdannut näytellä jätkälle kuin jätkälle. En vaan yksinkertaisesti viitsinyt, sillä muuten mut olisi leimattu meidän kaupungin huoraksi. Mä ja Laila oltiin pyydetty porukkaa raivaamaan sohvapöydän tyhjäksi esitystämme varten. Sattui vielä niin, että jonkun polttamalla levyllä alkoi soida Sweet dreams. Demi Moore oli stripannut sen tahdissa leffan loppupuolella - siinä kohdassa missä sen känninen exä sönkötti pilvessä ”Iltaa pippaloitsijat”.
Meidänkin vaatteet oli viimeiseltä vähentynyt pelkkiin alusvaatteisiin.
Tunsin itseni suunnilleen maailman kuumimmaksi ja seksikkäimmäksi muijaksi kun kumarruin tekemään kielarin Jeren kanssa. Silloin amikset - muun muassa Sakke - lappasi sisään kutsumatta. Ne oli totaalisesti räkäkännissä, hyvä ettei meinannut sammua. Sakke huomasi mut ja sangen vähäisen vaatetukseni. Kelläpä jätkällä ei olisi alkanut seisoa moista ihanuutta ahmiessaan.
”VITUN SOLA!” se huusi sammaltavalla, kiihtyneellä äänellä. ”OO NYT VIELÄ KATRIINAS KAA. SÄ VOIT OLLA VIELÄ VARMA ET, SUN OMAHYVÄNEN VIRNEES VIELÄ HÄVIÄÄ!”
”Ei jaksa kiinnostaa”, Jere sanoi ja haukotteli leveästi Se oli kietonut kätensä tiiviisti vyötäröni ympärille ihan kuin poikaystäväni olisi halunnut varmistaa, että kuuluin vain sille. ”Painu vittuu täältä.” Jere otti yllättäen Rikun colaan lantratun viinapullon ja kaatoi pullon kaiken sisällön Saken päälle.
Sakke oli yltä päältä laimennetun viinan kastelema. Ilme sen kasvoilla oli murhaava. ”Vitun Sola!”

Saken porukoista tuli olemaan täsmälleen yhtä paljon riesaa kun olin kuvitellutkin: ne tuli jatkossakin bileisiin häiriköimään ja aukoi Jerelle, Jannelle, Juhanille ja jopa yhdelle Lahden Jesselle päätään. Jesse oli yksi upea, platinanvaalea ”prinssi”, joka opiskeli tokaa vuotta rakalla. Se oli tuntenut Solat ihan pienestä pitäen ja hengas aika usein meidän kanssa. Tunsin sen jotenkuten, vaikka mä olisin halunnut tuntea Jessen paremminkin, sillä siinä todellakin oli oikea silmän ilo, Solien ohella kaupungin parhaimman näköisin jätkä.
Mä seurustelin kuitenkin Jeren kanssa ja Jessellä oli omat naisensa - tällä hetkellä kauppaopiston naiset ja kaukainen sukulaiseni Janina.
Jere manasi suureen ääneen kirjautuessaan Galleriaan. Seisoin sen takana ja pidin kättäni sen hartialla.
”Mitä nyt taas?” mä kysyin toinen kulmakarva koholla.
”Arvaa pari kertaa?”
Olin miettivinäni. ”Hmm… oisko fanipostia amisjunteilta?”
”O. Saatana ainakin 20 kommenttia niiltä, yhteensä 40.” Jere kuitenkin vastasi kaikille tyyliin: ”painu vittuun”, ”ime munaas” tai ”hej daah.” Sitten se nousi ja tarttui käsiini.
”Lähtää ajelemaa jonnekin.” Jere suki vaaleita hiuksiaan arvioivan näköisenä. ”Vaikka kaupungille päin.”
Vilkaisin nopeasti peilikuvaani, vaikka tiesin näyttäväni vähintään täydelliseltä. ”Okej, lähtää sit.”

Saken porukat terrorisoi meitä edelleen huhtikuussakin. Vieläkään ei näkynyt loppua. Mä toivoin tähän jo jonkin laista loppua, ihan sama minkälaista, kunhan tämä vain loppuisi pikkuhiljaa!
Aina kannattaisi miettiä tarkkaan mitä toivoo, sillä ne toiveet voi toteutua.
Amiksien ja Jeren ja Jannen välinen viha purkautui sitten rajumpana kuin kukaan olisi uskonut.
Sunnuntaina parantelin krapulaani Johannan ja Mariellan kanssa. Loikoiltiin viimeisen päälle laitettuina serkkuni huoneen lattialla lukemassa Ellejä ja Vogueita ja litkittiin vettä minkä kerkesimme. Suu oli kuiva ja mieli tylsä.
Puhelimeni alkoi soida. Janne näköjään. Mitäköhän asiaa sillä olisi?
”Moi.”
”Moi. Hei ooks nyt missä?” Janne kysyi oudon kireällä äänellä.
Vilkaisin Mariellaa ja serkkuani. ”Johannalla Mariellan kaa. Kui?”
”Sakke sit hakkas kavereineen eilen Jeren ku se lähti baarista Antin kaa. Ne yritti tapella vastaan, mut eipä kahesta oo vastusta sellaselle laumalle…”
Aloin huolestua. ”Käviks Jerelle kuin pahasti?” kysyin pakotetun tyynellä äänellä.
”Siltä murtu solisluu ja muutama kylkiluu, ja naama on mustelmilla. Se on väsyny, ei näytä yhtää iteltää.” Kuulin Jannen huokaavan langan toisessa päässä. ”Mut tulkaa kattomaa sitä kun kerkeätte, se olis Jerelle mielee.”
”Eiköhän me tulla. Moi, moi.”
”Moi.”
Katkaisin puhelun.
”Mitä asiaa Jannella oli?” kysyi Mariella.
”Sakke et Company hakkas Jeren eilen.”
Johanna oli kasannut lukemansa lehdet siistiksi pinoksi ja laittanut sivuun. ”Mitä vittua? Oikeesti?”
”Totta kuin kirkon rotta.” (Ala-asteen läskiaikoina suuresti viljelemäni sanonta.) ”Mitä jos otettais laukkumme ja alettais tehä lähtöä Jannelle ja Jerelle, naiset?”
”Joo”, sanoi Mariella, ”mä voin soittaa Rikun hakemaa.”
Kohta istuttiin jo Rikun autossa: Mariella pelkääjän paikalla ja me Johannan kanssa takana. Sauson nahkahansikkaiden verhoamat käteni oli liitetty yhteen. Tiesin että Sakke jättäisi piireineen Solat tästä lähtien kun oli saanut hakattua mieheni. Se oli sanaton sopimus, mitä ei tarvinnut vahvistaa.
Riku soitti ovikelloa ja Janne tuli avaamaan. ”Moi.”
”Moi.”
Sain kengät jalasta ennen muita ja menin peremmälle. Löysin Jeren parvekkeelta tupakalta. Se seiso selin muhun. ”Moi kulta”, sanoin hiljaisella äänellä ja Jere kääntyi katsomaan mua.
”Beibe”, Jere sanoi ja suuteli mua poskelle.
Janne oli ollut oikeassa, Jere ei todellakaan näyttänyt itseltään mustan silmän ja haljenneen huulen kanssa. Jätkän vasen käsi oli kantositeessä ja sen kasvoilla oli turta ilme. Kiedoin lohduttavasti käteni sen ympärille.
”Miten sä voit?”
”Suoraa sanottuna ihan paskasti, päätä särkee ja käsi on helvetin kipee.”
Se tumppasi tupakkansa. ”Mennää sisää. Janne saa keittää meille kaikille kahvit…”
Jannen ilmeessä oli jotain vaikeaa kun se tarkkaili veljeään vaivihkaa, kun me tultiin sisään. Se pysyi kuitenkin hiljaa ja alkoi keittää kahvia ilman kehotusta.
Jere kokosi pari tyynyä päänsä alle ennen kuin vajosi olkkarin sängylle. Se hamuili kättäni. Silitin vapaalla kädelläni jätkän hiuksia tyynnyttävästi. Jere sulki silmänsä ja sen jännittynyt vartalo rentoutui.
Kohta Janne tuli ilmoittamaan, että kahvi oli valmista.
”Kuuliks sä?” se sanoi kaksosveljelleen, joka ei reagoinut mitenkään.
”Jere?”
”Mmmitääh?” edellä mainittu mumisi.
”Kahvi on valmista.”

Opettajienhuoneen eteen oli laitettu tummanruskea postilaatikko. Siihen oli kiinnitetty sinitarralla vaaleanpunainen, ympyränmuotoinen lappu, missä luki isoilla tikkukirjaimilla EHDOTUKSIA. Siihen postilaatikkoon pitäisi pistää lappuja missä lukisi, mitä ohjelmaa me sinne haluttaisiin.
”Mä laitoin lapun, missä mä toivoin sinne tietovisan ja Jalasta kiinni nyt- kisan”, sanoi b-luokan Nanni-niminen nössö laittaessaan taitellun ruutupaperin postilaatikkoon.
Ikävä kyllä sen ideaa ei otettaisi vastaan. Saila oli jo ehtinyt suunnitellut Ysienpäivän alusta loppuun ajat sitten. Ysi-gaalaan ei todellakaan kuuluisi mikään tietovisa tai Jalasta kiinni nyt- kisa. Vahingoniloinen hymy levisi huulilleni. Mä sen sijaan saisin ihan ikioman shown gaalaan; mallikisan, jossa Anne ja Teija joutuisi kävelemään mustat jätesäkit päällä ja mä saisin vielä jakaa Reetan kanssa Vuoden pahin pissis-diblomin yhdelle kasiluokkalaiselle Merville.
Teemana oli media eli meidän piti pukeutua joksikin julkkikseksi. Mä olin keksinyt Johannan kanssa mulle täydellistäkin täydellisemmän puvun. Pukeutuisin Marilyn Monroeksi ja mulla oli jopa puku valmiiksi hankittuna. Olisi sanomattakin selvää kuka tulisi loistamaan sinä päivänä!
D-luokan Annuli ja Nea-Riina tungeksi edessäni. Miten lapsellisia kakaroita, joilla ei edes ollut tyylitajua. Yritin sanoa niille, että väistäisi mutta niillä tuntui olevan vahaa korvissa, kun ne ei siirtynyt mihinkään. Silloin sain tarpeekseni ja tyrkkäsin nössöjä kyynärpäälläni.
”Väistäkää!” Nyrpistin vähän nenääni, sillä olin haistavinani halvan dödön ja shampoon sekaisen lemun. Tytöt oli vähän shoppaillut Henkkamaukassa, säälittävää.
Mariella ja muut istui tapansa mukaan tyttöjen vessan ikkunan alla. Istuin mulle varatulle paikalle Reetan viereen. ”Sori et kesti, mut pari nössöö oli tiellä.”
”Ei se mitää”, Mariella sanoi tirskuen. Se ei arvostanut nörttejä yhtään enemmän kuin mäkään. ”Hej, lähtääks ylihuomenna ryyppäämää?”
Katselin mun täydellisesti hoidettuja käsiäni. ”No jep. Miks edes kysyt?”
”Jere ei varmaa tuu vähäks aikaa meidän kaa?” Mariella kysyi ryppy nypittyjen kulmiensa välissä.
Pöyhin hiuksiani. ”Ei nii. Se ei oo vieläkää ihan kunnossa.”
”No mennää sit vaa tyttöporukalla.”
”Mitä? Eiks Rikukaa tuu?”
”Ei. Se lähtee Raimon ja muitten kaa niiden mökille”
”Mennää sit pitkästä aikaa likkaporukalla.”
Silloin Marja äkkäsi meidät kun se tuli vessaa, ja tuli meidän luokse. ”Mitä, ootteks te menossa ryyppäämää? Minne?”

Jere siirsi käteni reideltään, mutta vastasi suudelmaani. Mä nojasin seinään, sillä en halunnut tuottaa kipua jätkälle, jonka murtuneet kylkiluut ei ollut luutunut kunnolla.
Ujutin käteni Jeren Gantin pikeen alle sivelemään paljasta pyykkilautavatsaa. Jeren hengitys kiihtyi ja tunsin jätkän vatsalihasten jännittyvän kämmentäni vasten.
”Katriina..”
Kuljetin kättäni ylemmäs, kosketus oli hyvin kevyt kaikessa härnäävyydessään. Pojan tummien ripsien alta pilkotti häivähdys jäänsinenä. Tuttu ilme, jonka olin nähnyt Jeren kasvoilla joka kerta kun se työntyi sisääni ja oli laukeamaisillaan.
Jere kiroili. ”Ei me voida panna!” se murahti karkeasti ja puristi terveen kätensä nyrkkiin. ”Muhun koskee vieläkin liikaa.”
Silitin poikaystäväni hiuksia aivan kuin se olisi ollut kiukutteleva pikkukakara. ”Voi raukkaa.”
Vinkkasin aistikkaasti. Otin sen lävistetyn korvalehden huulteni väliin ja kuljetin kieltäni korvan nipukalla. Käteni oli jälleen löytänyt paikkansa pojan tärisevältä reideltä, osittain jalkovälistä.
Tunnustelin jätkän timmejä reisiä sormenpäilläni. ”Sit ku me päästää taas naimaan, ajattele. Mä saan taas tuntea sut sisälläni.”
”Mä en malta odottaa”, Jere mutisi kiihottuneena.
Mä sain hyväilevään ääneeni lisää vihjailevuutta. ”Mä voisin koristella itseni kermavaahdolla ´kaikkein pyhintä´ myöten.”
”Ja mä nuolisin kaiken”, Jere lupasi haltioituneena. Se kuvitteli mut makaamaan kermaan sonnustautuneena jalat auliisti levällään suuseksiä varten.
Annoin viipyvän suudelman jätkän kaulalla ja nousin ylös.
”Koita parannella sitä odotellessa”, mä kehotin viileästi.
Vedin bootsit jalkaani ja sieppasin villakangastakkini ja Hilfigerin laukkuni. Astuin leveästi hymyillen rappukäytävään ja jätin Jeren riutumaan himojensa kourissa.

Ajettiin Jeren kanssa niiden talon parkkipaikalle. Janne näytti olevan Lailan kanssa parvekkeella tupakalla, mikä ei ollut mitenkään tavatonta. Mutta se että Laila ja Janne huusi toisilleen hysteerisenä, oli jotain todella outoa.
Solan kaksosten naapuri tuli tokan kerroksen viereiselle parvekkeelle valittamaan niille. Se oli vanha ja raihnainen punanaamainen eukko, jolla oli kävelykeppi. “On se niin kummaa, ettei tässä talossa saa edes rauhassa nukkua, vaikka minä olen sentään osakkeenomistaja, ja sinä ja veljesi vain vuokralla.”
“Joopa joo”, Janne sanoi happamansa. Se näytti siltä kuin se olisi voinut vetää vanhaa ämmää turpaan. Kuitenkin se tumppasi tupakkansa ja kiskaisi hangoittelevan Lailan mukanaan sisälle.
Vanha eukko meni myös takasin sisälle.
“Toi on tosi rasittava eukko”, Jere huomautti mulle..
“Se vaikutti just siltä”, mä myönsin.
“Musta Janne ja Laila käyttäytyy tosi oudosti... Yleensä ne tulee hyvin toimeen.”
“Ehkä Janne on viimeinkin saanu tarpeeksi siitä muijasta,” mä lisäsin vahingoniloisesti: “Mut on toi jotenkin outoo, ja sä oot kieltämättä oikeessa: yleensä ne tulee hyvin toimeen.”
Jere sujautti autonavaimet farkkujen taskuun ja otti kotiavaimensa esiin. Niiden asunnosta kuulu edelleen huutamista ja katkonaista nyyhkytystä, kun tultiin eteiseen.
Laila istui Jannen sängyllä kädet polviensa ympärillä. Sen naama oli ihan punainen kuten myös silmät, jotka oli todella itkuisen näköiset. Silti Janne oli kääntänyt sille selkänsä.
Poika seisoi kädet puuskassa. “Voi vittu sun kanssas muija, unohdat ottaa pillereitä, ja nyt oot raskaana. TAJUUKS ET MÄ EN HALUU LASTA?! EN VAA HALUA!”
Mä en ollut koskaan nähnyt Jannea niin raivona. Ilmeisesti sekin tajusi puhuvan vähän liian kovaa. “Ai sori. Mä en huomannu et te ootte tullu.”
“Me kuultiin teidän riitely jo parkkipaikalle asti“, Jere huomautti. “Mikä teillä kahella on oikee hätänä?”
“Kysy Lailalta”, Janne sanoi kylmällä ja vieraalla äänellä.
Laila takertui Janneen ja hautasi nyyhkyttäen kasvonsa Jannen rintaan. “M-mä … o-oon r-r-r-askaana… Mul on j-jääny jo yhet menkat välii.”
Janne repi kovakouraisesti Lailan kädet ympäriltään. “SAATANAN ÄÄLIÖ!”
Hihitin kämmeneni suojassa. Kuudennella olisin antanut mitä tahansa tästä näytelmästä.
Jere tarttui Lailaa hartioista, jolloin tyttö takertui vuorostaan siihen. “Mut ku mä en haluu aborttia. Mä… mä haluisin pitää meidän lapsen… Siitä tulis varmaa ihan teidän näkönen.”
(Jannella ja Jerellä oli veistokselliset kasvonpiirteet, mitkä teki niistä tosi, tosi hyvännäköisiä!)
Janne meni seisomaan ikkunan alle kasvoillaan oli vaikea, jollain tavalla ahdistunut ilme. Poika vaihtoi äänensävyä ivallisemmaksi puhuessaan Lailalle. “Laila oikeesti, ei sun kannata pitää sitä. Sä oot vasta viistoista ja sä oot vielä peruskoulussa.”
“En enää kauaa. Syksyllä mä meen amiksen matkailupuolelle.”
Tässä traagisessa vaiheessa Jerekin hihitti, niinkin kovasti että joutui ottamaan musta tukea.
“Mitä sekin auttaa. Sulta jäis kuitenkin koulu kesken, ku sä joutusit hoitamaa lasta. Et sä voi pakottaa porukoitas huolehtimaan omasta lapsestas.”
Lailalla oli maailman huonoimmat porukat, isä oli työtön juoppo ja äiti valitti kaikesta mahdollisesta. Tuskin ne kävisi hoitamaan tyttärensä lasta tämän puolesta.
Laila purskahti uudelleen itkuun. “Mitä mä oikee… teen?”
“Saat soittaa porukoilles”, Janne käski. “Käsket ne tänne.”
“Vittu ne tappaa mut!”
“Sangen terävää”, pistin väliin.
“Se on kuule ihan sun oma ongelmas. Sä se unohit syödä pillereitä!”
Laila hautasi kasvonsa käsiinsä ja itki sydäntä särkevämmin kuin mä läskiaikoinani.
Kohta Jere lähti saattamaan Lailaa kotiin, koska Janne tuijotti ala-asteen aikaista luokkakaveriani niin murhaavasti. “Vitun typerä ämmä”, sen silmät sanoi. Jos katse olisi voinut tappaa, Lailasta olisi tullut vainaa.
Ovi oli sulkeutunut silmiemme edessä, oltiin ensimmäistä kertaa kahdestaan Jannen kanssa. Kehoni täyttyi oudoista väristyksistä. Jätkä tuijotti mua pitkään ennen kuin käänsi katseensa pois. Se haki siiderin itselleen ja meni tupakka-askin kanssa parvekkeelle.
Seurasin sitä. Janne istui kylmällä betonilattialla ja veti tauotta röökiä.
“Sä et kysyny et haluunks mäkin siiderin”, mä sanoin muka nuhtelevalla äänensävyllä.
Janne kohautti olkapäitään. “Osaat iteki hakee?”
“Äläs.”
Valitsin itselleni siiderin ja korkkasin juoman jo keittiössä. Sytytin tupakan, vuoroin hömpsyt, vuoroin sauhut. Jannea en ollut näkevinäni. Annoin oman egoni täyttää koko parvekkeen.
Jannekin kyllästyi lopulta parvekkeella tupakoimiseen ja siirtyi sisälle. Istuin olkkarin puolikapealla sängyllä ja Janne istahti toiselle puolelle. Sitten poikaystäväni identtinen kaksoisveli alkoi jälleen tuijottaa mua, ´herkutella´ kurvikkailla muodoilla isoja rintoja unohtamatta.
Hihitin täsmälleen samalla tavalla kuin Marilyn Monroe Herrat pitävät vaaleaveriköissä pää takakenossa kuparinpunaiset hiukset kiiltäen. Olin älykäs bimbo.
“Sähän tuijotat mun rintoja!” toruin. Annoin sanojen tarkoituksella hukkua kikatuksen alle.
Janne oli tullut lähemmäs. Se kuulosti käheältä ja ärtyneenä. “Sua… sun rintoja ei voi olla tuijottamatta!”
Miten kiihtyneeltä se kuulostikaan. Katriina, sä oot uskomaton vamppi. Edistyt kaiken aikaa. Saa Janne tuntemaan olonsa epävarmaksi.
Siirryin ihan pojan viereen tekemättä mitään sen kummempaa kuin silittelin sen niskaa ja hiuksia. Saattoi vaikuttaa kesyltä, mutta lähetti kiusallisia väristyksiä pojan kehoon. Katsoin sitä ripsieni alta ja livoin huuliani.
“Mä tiiän sen”, totesin ja annoin vasta sitten suukon Jannelle. Pieni kosketus suolanmakuisille huulille, joiden täytyi tuntua yhtä hyviltä kuin Jeren huulten eri puolilla kroppaani.
“Älä leiki mun kaa, Katriina!” Janne sanoi kärsimättömänä.
Se vangitsi mut tiukkaan halaukseen. En olisi päässyt pois vaikka halunnut. Painoin uudelleen suuni Jannen suuta. Vedin pitkän suudelman aikana jätkän kielen hitaasti suuhuni ja imin hellästi sen kärkeä. Kätemme kulki toistemme vartaloilla. Haistoin Tigin vahan, partaveden ja tupakan tuoksut.
Täsmälleen samanlaista kuin Jeren kanssa…
Janne kaatoi mut sängylle ja alkoi hivuttaa syvään uurrettua neulepuseroani alemmas. Se kouri rintojani ja hengitti nopeasti. Nousin vähäksi aikaa istumaan ja tempaisin paidan namupalan päältä. Koskettelin tyytyväisenä kauniisti muodostunutta ylävartaloa, joka ei tarvinnut paljoakaan treeniä näyttääkseen seksikkään täydelliseltä. Joku muu jätkä saattoi hankkia liian näkyvät lihakset saavuttamatta oikeaa muotoa
Poika nautti selvästi, sillä aistilliset huulet oli kääntyneet hymyyn. Yllättäen käteni temmattiin pois. Janne alkoi vetää Dieselin farkkuja jalastaan.
“Mennää sit loppuun asti ku kerran alotettiinkin.” Jätkän sanat oli määräys, jota mielelläni tottelin.
Sukkahousuni ja viettelevät hiusterssini riisuttiin, paita vedettiin pois, hame nousi vyötärölle ja rinnat paljastui kaikessa uhkeudessaan alas laskettujen rintsikoiden kätköistä.
Kortsua laitettiin määrätietoisesti paikoilleen, mutta en sanonut Jannelle e-pillereistä halaistua sanaa. Halusin naida sitä kortsun kanssa tai ilman… Enempää en ehtinyt ajatella kun poika ja työntyi sisääni yhdellä survaisulla. Jere oli aina edennyt hitaammin, pitkittänyt nautintoa. Kyllä mä tarpeeksi kiihottunut olin nytkin - kukapa ei olisi ollut Solan kaksosten seurassa.
Hain käsilläni tukea Jannesta. Saavutettiin yhtenäinen rytmi kun mä myötäilin sen liikkeitä.
“Miks tämmönen kiire?” mä kysyin toinen käsi uponneena pojan hiuksiin.
Janne ei vastannut, otti vaan entistä syvempiä työntöjä, se oli melkein väkivaltainen. Jannen hampaat jätti iholleni puremajälkiä ja akti oli rajua. Joku kokemattomampi muija ei olisi kestänyt yhtä hyvin.
Sen keskittyneet kasvot häilyi kaiken yllä. Jäänsiniset silmät oli kiinni. Janne tärisi enemmän kuin mä. “Sori”, Janne sanoi viimein kliimaksin hetkellä.
Otin pojan kasvot käsieni väliin. “Älä pyydä anteeksi. Mä tiedän, et edes sä et voi vastustaa mua.”
Mä nousin ja aloin etsiä vaatteitani sängyltä ja lattialta. “Meillä ei oo ketää kotona ainakaan pariin tuntiin, jos sä haluut näyttää mihin kaikkee pystyt sängyssä.”
Janne oli saanut farkut päälleen.
“Voi Katriina… mä en tällä hetkellä haluu mitään muuta yhtä paljon.”
Vajaan kahden tunnin aikana harrastin kapealla prinsessasängylläni äskeistä nautinnollisempaa seksiä poikaystäväni hurmaavan kaksoisveljen kanssa.
Kun Janne oli lähtenyt, menin pitkälle lenkille ja tein sen jälkeen melkein tunnin lihaskuntoa.

Catriinah sanoo:
Hi my girl
Mariella sanoo:
Moooi <3
Catriinah sanoo:
Kuuliks et Laila on raskaana?
Mariella sanoo:
En. Mitä vittua?!?! :O
Catriinah sanoo:
Oikeesti! :D Me mentiin tänää Jeren kaa Solille ja Laila itki siellä yllätysraskauttaan. Se ei olis halunnu tehä aborttia, mut Janne ei suostunu siihen ratkaisuun.
Catriinah sanoo:
Viimein se taipu ku vähä haukuttii sitä ja Jere lähti saattamaa sitä.
Mariella sanoo:
Mä kerroin just Reetalle. Arvaa et se nauro :D
Mariella sanoo:
Laila on niiiiiiiiiin idioottimainen ämmä! :P
Catriinah sanoo:
No äläs. :D Ei varmaa tuu yllätyksenä et Janne jätti Lailan saman tien.
Mariella sanoo:
Hah hah. :D Ihan oikein sille muijalle.
Catriinah sanoo:
No todellaki. Mut mä meen nyt.
Mariella sanoo:
Oke. :D Nähää huomenna.
Catriinah sanoo:
Joo nähää, Mariella-rakas. <3
Mariella sanoo:
Moikka :P

Jannen ja Lailan erosta tuli ensi viikon suosituin juoru, josta puhuttiin amiksessa, lukioissa ja yläasteilla. Mä ja Salot oltiin näes juoruttu Lailan abortista tahallamme kaikille kavereille ja tutuille. Olin ala-asteella saanut sietää Lailan & con vittuilua siinä määrin, että vannoin hiljaa mielessäni kostavani lehmälle sopivan tilaisuuden tullen. Lailan haukkuminen ja huikea muodonmuutokseni ei ollut yksin riittänyt mulle. Halusin kostaa niin julmalla tavalla, että Laila tulisi häpeämään koko kevätlukukauden loppuun asti.
Me oltiin onnistuttu Lailan nolaamisessa. Monet kasit ja ysit huuteli koulussa Lailalla: “Hei, millon ois odotettavissa perheenlisäystä? Mites sulla ja Jannella? Sukisuki muista kumi!”
Lailan jengin pissikset yritti saada haukkujia hiljenemään, mutta kohta niitäkin alettiin haukkua samaan malliin.

Yhtenä päivänä menin kavereideni kanssa tyttöjen vessaan, jossa Kauniojan Janina oli jenginsä ja muiden ihailijoidensa piirittämänä.
Ovelle asti kantautui: “Sulla on ihanat vaatteet! Ooks ollu taas shoppailemassa?”
Janina heilautti mustanruskeita hiuksiaan olkapäidensä taakse ja vei toisen käden lantiolle. “Hihi, eiks ookin?” Janina sanoi hurmaavan leuhkasti.
Sukulaiseni huomionhakuinen itserakkaus ei ärsyttänyt fanikerhoa, sillä ne huokaili edelleen ihastuneena kaikelle mitä Janina sanoi tai teki.
“Kattokaa, Katriina tuli!” huudahti pisamakasvoinen brunette jengiläinen, jonka nimeä mä en tiennyt.
“Moj Janina”, mä sanoin.
“Hejsan.”
Mariella kohotti toista kulmakarvaansa. “Hej onks Lailaa näkyny?” se kysyi.
Janina ja sen bestis Auerin Jessica vaihtoi merkitseviä katseita. Jessican oliivinruskeille kasvoille (jyrkkä vastakohta Janinan kalpeudelle) ilmestyi ivallinen hymy.
“Se pissis-horatsu meni äsken vasemman puolen vikaan koppiin”, Jessica totesi kovaäänisesti. “Muut 9C:n ämmät lähti jo aikoja sit.”
“Voi, voi!” Janinan jengin muijat kertasi kaikuna.
Mä, Salot ja hiuksiaan harjaava Birgitta tirskuttiin vahingoniloisesti. Sitten vessakopista kuului vaisua nyyhkytystä.
“Mä kuulin kaiken, vitun Jessica… vitun Katriina…”
Kopin ovi aukesi napsahtaen ja punasilmäinen Laila hoippui ulos Louis Vuittonin feikki-Speedy 25:n kanssa. Muijalla oli niin lyhyt takki, että vyötäröllä vilkkui puolentoista sentin verran paljasta ihoa, yhtä räikeän oranssia kuin kasvotkin. Punainen Smart-aski tippui sivuttaisesta takintaskusta.
“VOI VITTU SAATANA PERRRRRKELE!” Laila uikutti kumartuessaan poimimaan tupakka-askiaan. Siniset strintangat vilkkui.
Tämä näky sai aikaan uuden naurunpuuskan - mun kylkiin ja vatsaan sattui niin kovasti, että jouduin pitelemään niitä. Reetta oli meistä ainoa, jonka pokka piti edes vähän. Tyttö kaivoi isokokoisesta Louis Vuittonin Les Pliagesta terkkarin jakaman Kun on aika rakastaa-vihkosen.
Reetta ojensi kirjasen paloautonpunaiselle Lailalle. “Kannattaa perehtyy tän sisältöön - etenkin e-pillereiden käyttöön”, se valisti kuin mikäkin terkkari.
Laila tärisi, se oli patoutuneita aggressioita täynnä. “Daah, lue niiq vaa keskenäs. Lol.” Muija yritti heittää mua vihkosella, mutta onnistuin väistämään.
Siihen Laila kivahti: “Mä tiiän kuka o juorunnu mun abortista.”
“Telle me”, kehotin herttaisesti ja taputtelin korostuspuuteria poskipäilleni.
Laila seisoi kädet puuskassa. “Sä ja Salot juorus musta kaikille.”
“Jo vain”, sanoi lavuaariin nojaava Mariella.
Hylkäsin herttaiset eleet ja asennoiduin ylimielisemmäksi. “No ihqdaah!” kailotin pissistä matkien. “Kerralla oikein, lumppu: mä kostin ku tuli hyvä tilasuus. Emmä oo unohtanu miten sä haukuit mua ala-asteella.”
Kikatin suunnattoman tyytyväisenä ja suipistelin punaisiksi maalattuja huuliani. “Laila, sun maine on menny vähäks aikaa.”
Pissis peitti hetkeksi kalvenneet kasvonsa. “Vittu, mä tiiän sen… tiiän liiankin hyvin.”
Laila yritti koota arvokkuutensa rippeet laahustaessaan pois pää painuksissa, mutta se ei pystynyt siihen perusteellisesti nujerrettuna. Korvia repivä naurunremakka oli suosionosoitus mulle, olin lunastanut loppulukukaudeksi paikkani koulun suosituimpana tyttönä.

Kello oli vasta kuusi aamulla, mutta mä olin jo ylhäällä, sillä pitihän mun saada itseni ajoissa laitetuksi Ysien päivää varten. Meidän ysien pitäisi olla koululla jo kahdeksalta laittamassa paikkoja kuntoon. Mä menin ala-kertaan syömään aamupalaa.
“Huomenta Katriina”, iskä sanoi. “Mitä varten sä nyt näin aikasessa oot. Eihän kello oo kun vasta kuusi.”
“Mun pitää saada itseni ajoissa valmiiksi ku meillä on tänään Ysienpäivä”, mä sanoi kun mä istuin äitiä vastapäätä.
“Tässä on sulle kahvia.”
“Kiitti.”
Iskä kaatoi mulle kahvia puoli kuppia. Mä laitoin sekaan kaksi sokeripalaa ja kaadoin päälle rasvatonta maitoa. Äiti anto mulle vielä toisen paahtoleivistään. Söin sen lisäksi vielä rasvatonta jogurttia ja menin sitten käymään pikaisesti suihkussa. Marilyn-asu oli jo valmiina ripustettuna henkariin. Mekko oli kirkkaanpunainen, vyötäröstä ja rinnan kohdalta tiukka, mutta hameosa oli väljä ja kellomainen. Olin ostanut Fidasta siihen sopivat valkoiset 50-luvulta peräisin olevat korkokengät ja samanhenkisen nahkalaukun. Omat hiukseni oli väärän väriset ja liian pitkätkin, joten kokosin ne verkon alle ja laitoin sitten päähäni Punanaamiosta tilatun platinavaalean peruukin.
Mä laitoin ihan normaalin pohjameikin, mutta levitin kasvoilleni varjostusainetta, kiinnitin pitkät irtoripset mukana tulevalla liimalla, piirsin mustat kauneuspilkun paikalleen, laitoin mustaa kulmakynää, kirkkaanpunasta poski- ja huulipunaa. Kynteni olin lakannut kirkkaanpunaisiksi jo edellisenä päivänä. Kello oli 25 yli seitsemän kun mä olin valmis. Ihastelin lopputulosta isosta kokovartalo-pelistäni, sillä piianpeili oli liian pieni siihen tarkoitukseen.
Mulla oli yhtä kurvikkaat muodot kuin Marilynillä aikanaan ja peruukki ja meikki korosti vaikutelmaa. Mä olin kuullut että D-luokan nössö Annulikin aikoi pukeutua Marilyn Monroeksi. Eihän sillä edes ollut tarpeeksi muotoja, ja tuskin se edes osasi valita oikeanlaisia vaatteita.
Olin edelleen samaa mieltä kun näin Annulin naulakoilla. Sillä oli liian isot kengät jalassa. (Todennäköisesti se oli tunkenut vessapaperia kenkien kärkiin)! Sillä oli tummansininen kellohelmainen pallohame, leveä vaaleanharmaa vyö tasapaksulla vyötäröllään, musta hihaton pusero, jossa oli valkoisia pystyraitoja ja pieni helminauha kaulassa. Annulilla ei ollut peruukkia, sillä sen hiukset oli tarpeeksi lyhyet. Maantienvärisen tukka oli laitettu kiharoille, jotka oli varmaan tehty isoilla paplareilla. Sen niskahiukset oli laitettu teipillä, koska ne oli liian pitkät. Annuli oli piirtänyt vihneenvaaleat kulmakarvansa mustalla, kulmakynällä ja yläluomella oli tökerösti vedetyt kissansilmät. Tekoripset ja punainen huulipuna oli siistimmin laitettu. Yhdennäköisyys Marilynin kanssa ei ollut läheskään niin selkeä kuin mulla, mutta kyllä muodottoman Annulin sentään Marilyniksi tunnisti.
Nea-Riina oli joku rokkari. Sillä oli kuluneet farkut - ne iänikuiset H&M by Logg:n, jotka sillä oli joka päivä koulussakin - paljon kettinkejä yllä, musta t-paita, johon oli aplikoitu valkoinen tähti, jenkkihuivi otsalla ja vielä leikkikitara kädessä. Nea-Riina olisi mennyt jätkästä ihan kevyesti.
En uhrannut nössöduolle enää ajatustakaan, sillä mä huomasin Mariellan ja Birgitan huitovan mulle.
“Ihana puku sulla”, Mariella sanoi.
“Kiitti samoin.”
Mariella oli pukeutunut Britney Spearsiksi, yhdeksi idoleistaan. Se oli viikko sitten ottanut osittaisen värinpoiston, jotta hiuksiin sai laitettua hiuksiinsa vaaleita raitoja. Hiukset oli nyt alta suklaanruskeat. Mariellalla oli kivipesty minihame, jossa oli leveä vyö sekä tiukka toppi ja kiilakorkoiset kengät. Kokonaisuus oli aika paljon Britneyn näköinen
Birgitta oli pukeutunut Noriko Saloksi kun ei ollut keksinyt muuta. Lookki rakentui kissansilmistä, joita oli käytetty tavallisessa arkimeikissä, klipseillä ylösnostetuista hiuksista ja tavallisesta meikistä.
Saila ja Reetta tuli meidän luokse lokeroilta. Sailalla oli piikkikorkoiset saappaat ja mikroshortsit ja napapaita. “Mä oon huora”, se sanoi nauraen.
Puku oli kieltämättä huvittava.
Reetalla taas oli lyhyt musta mekko ja korkokengät. Sillä oli hartioille tapaava suklaanruskea peruukki. Se oli tietenkin Posh Spice Victoria Adams, kukas muukaan.
Ysien päivä meni loppujen lopuksi niin kun olin kuvitellutkin. Mulla oli se oma mallishow, jossa piinasin Annea ja Teijaa oikein olan takaa. Shown idea oli vähän samantapainen kuin America´s Next Topmodel-formaatissa: oltiin Mariellan ja Reetan kanssa kisan tuomareita ja me määrättiin niille erilaisia tehtäviä, piti muun muassa. kävellä jätesäkit päällä ja kumisaappaat jalassa ympäri lavaa. Anne ja Teija oli kaiken jälkeen punaisempia kuin paloautot koko koulun ilkkuessa niille vahingoniloisina. Janina ja Jessica jengeineen ja mielistelijöineen repeili Teijalle ja Annelle niin hysteerisinä, että niiden silmistä valui melkein vettä. Kuulin Janinan sanovan kovaan ääneen “Onnea Teija!”
Show´ni ei tainnut olla asianmukaisten mallien mieleen.
Jos Teija oli ollut nolona joutuessaan “catwalkille” jätesäkki päällä, niin vielä nolommaksi se kävi kun Mariella ja Birgitta antoi sille “Vuoden malli”-diplomin. Sen jälkeen se ei ole enää uskaltanut vittuilla meille.

Päätin lopulta tunnustaa Jerelle naineeni Jannen kanssa ja teinkin sen kun se oli meillä. Porukat ei ollut kotona.
“Mä tiesin kaiken aikaa”, Jere sanoi yllättävän tyynesti.
Silmäni levisi lautasenkokoisiksi ja haukoin henkeä. Näpersin Vanamo-kaulakoruani jotain tehdäkseni. Tiesin näyttäväni hämmästyneenä jopa Jeren silmissä eikä se kuulunut yhteenkään käsikirjoitukseen.
“Mitä vittua? Eks ookaan vihanen mulle?” kysyin viettelevästi.
Jere hyväili rintojani vaatteiden estämättä. Pojan huvittuneisuudesta kuulsi jonkin sorttinen nostalgisuus.
“Mä ja Janne ei voida salata toisiltamme mitään, tiedetään liian hyvin mitä toinen ajattelee.” Jokin välähti jäänsinisten silmien pohjalla. “Oon mäki harrastanu seksiä yhden Jannen exän kaa joskus vuosi sit. Sillon Jannella ei ollu vielä kulmakorua, ni kukaan ei erottanu meitä toisistamme - ei edes se muija.
Janne tietenkin arvas et oon nainu sitä, mut se exä ei vieläkään tiiä.”
Jeren silmistä vuoti vettä, niin paljo sitä nauratti. Mäkin nauroin - tosin huomattavasti hillitymmin. Lojuin vuoteella yhtä vastustamattomana kuin Rita Hayworth Gildassa. Kuparinpunaisina aaltoilevat kutrini muodosti selkeän kontrastin tyynyliinaa vasten.
Erehtyminen on inhimillistä”, mä sanoin ja hymyilin niin leveästi, että se olisi käynyt Miss Universumin hymystä.

Vappu meni ryyppäämisen merkeissä. Oltiin isolla porukalla puistossa aloittelemassa ja mentiin sen jälkeen Rikulle jatkoille. Oli ollut ihan helvetin hauskaa eikä ollut mennyt ihan överiksi ainakaan mun kohdalla. Muut oli sekoillut sitäkin enemmän. Mulla oli joitain vappu-kuvia galleriassa, kuvakkeessa ja ii2:sessa. Ihanana ihmisenä olin rajannut itseni pois parista kuvasta, joissa mulla oli ollut idioottimainen ilme, ettei edes photoshoppailu olisi auttanut, mutta olin jättänyt yhden kuvan, jossa Mariellan meikit oli levinnyt poskille. Vaikka se oli anellut mua poistamaan sen kuvan, en ollut suostunut.
Joka tapauksessa peruskoulua ei oli enää kun reilu kuukausi jäljellä Vapun jälkeen. Mulle, Mariellalle ja Birgitalle ei ollut tulossa parasta mahdollista päättötodistusta, meidän kaikkien keskiarvo olisi varmaan jotain seiskan tai kasin pintaa.
Meidän todistukset täytti Ammattiopiston kriteerit, jotka ei ollut kovin korkeat. Riitti että keskiarvo oli sitä kutosen pintaa. Raisa ja Leena menisi myös kauppikseen. Marja puolestaan menisi matkailupuolelle
Mulla oli jo tulevaisuus etukäteen mietittynä: menisin koulun jälkeen töihin niin kuin Johannan ensi syksyllä ja kokeilisin vaikka missin tai mainosmallin uraa siinä sivussa.. Kellään sukulaisilla ei ollut yo-juhlia tiedossa. Meidän suvussa kaikki oli käynyt korkeintaan ammattikoulun ja mennyt sen jälkeen töihin. Toisiksi viimeisenä perjantaina olisi Johannan juhlat, se valmistuisi retail-merkonomiksi.
Kevätjuhlaan hankittu mekko tai rippimekko kelpaisi Johannan juhliin ihan hyvin. Ei tarvinnut hankkia erikseen uutta asukokonaisuutta.
Jannella oli uusi tyttöystävä, 17-vuotias Janette kampaaja-linjalta. Janette oli pitkä ja vaalea peruskaunis tyttö, jolla oli kivasti muotoja - joskaan ei niin paljon kuin mulla.
Lailalla oli puolestaan uusi jätkäkaveri, joku tumma 19 täyttänyt Risto - jota sanottiin teennäisen tekohymyn takia Risto-reippaaksi. Olin nähnyt Lailan poikaystävänsä kanssa kun oltiin oltu Juhanilla ryyppäämässä toissa lauantaina. Muistaisikohan Laila tästä lähtien ottaa e-pillerinsä silloin kun ne kuuluisi ottaa? Ja mitäköhän Risto-reipas sanoisi jos sille ja Lailalle kävisi samalla tavalla kuin Jannelle ja Lailalle taannoin.
Tuskin Risto-reipaskaan haluaisi kaiken maailman kakaroita ristikseen.
Reetalla oli tällä hetkellä jätkäkaveri. Sen jätkä oli lukion ykkösellä. Se ei ollut mikään huippusaalis; arkisennäköinen aika pitkästyttävällä tavalla. Reetta oli myöntänyt olevansa sen kanssa, vain siksi että Mariella ja Riku oli ollut niin kauan yhdessä. Se ei halunnut olla kaksossiskoaan huonompi.
Sailalla ei ollut tällä hetkellä ketään. Birgitan sen sijaan oli hoitoja ja pari vakipanoa. Mulla oli ollut syyskuusta asti kaupungin ehdottomasti komeimpiin kuuluva jätkäkaveri. Ysin lopussa olin vieläkin suositumpi kuin kasilla ja seiskalla, jolloin en ollut vielä The sexybeibe vaan pelkkä Kaunis Katriina. Moni täysi-ikäinen jätkä oli kiinnostunut musta, vaikka kyllästyisin Jereen. Kyllästyisin Jereen… en ollut oikeastaan ikinä uhrannut ajatustakaan koko asialle. Olin tosin kysynyt kerran Mariellalta, mitä se tekisi jos sattuisi kyllästymään Rikuun. Me molemmat oli oltu silloin kännissä.
“En mä tiiä”, se oli sanonut. “Kai mä sit jättäsin. En mä aio olla ikusuutta Rikun kaa…”
Muut jätkät oli alkanut silloin vetämään mua puoleensa. Mulla oli ollut vain kolme seksikumppania: Käyrämuna, Jere ja Janne, niinä parina kertana, jolloin olin pettänyt Jereä sen kanssa. Solilla oli ollut monia muijia ennen mua. Jere ei ollut edes aikaisemmin ollut yhdenkään tytön kanssa yhtä kauan kuin mun. Se oli sanonut useasti mulle. Seksikumppanien lukumäärää piti kartuttaa mahdollisimman pian. Naisin ihan ketä halusin välittämättä siitä oliko jätkä sinkku vai varattu. Jakorasian maine ei pelottanut, Mä en haluaisi olla ikuisesti sidottu yhteen ainoaan jätkään ,oli se miten komea tahansa.

Mä näin Jeren koulun nurkalla. Me oltiin sovittu tapaavamme siellä koulun jälkeen.
Jere poltti tupakkaa. “Moi”, se sanoi.
“Moi kulta”, mä sanoin ja loin siihen paljon puhuvan katseen. Pujahdin sen viereen etupenkille. Sitten näykkäsin hellästi sen kaulaa. Jätkä veti mut lähelleen ja suuteli huuliani. Suudelma syveni vähitellen kiihkeäksi kielariksi. Jeren kädet vyötäröni ympärillä
Sitten me vetäydyttiin hetkeksi erillemme. Jere lähti ajamaan
Mä olin miettinyt koko päivän meitä kahta ja sitä, että kuinka kauan meidän vielä kannattaisi olla yhdessä.
“Jere.”, mä sanoin.
“Nii?” Jeren äänessä oli himokas vivahde.
“Mä oon miettiny meitä.” Näpräsin Longchampin laukkuni vetoketjussa riippuvaa laukkaratsukkoa.
“Mitä meistä?” Jeren toinen kulmakarva oli koholla.
“Oot sä aatellu ettei me ei voida olla ikusesti yhessä?”
“Joo. Musta tuntuu samalta, vaik sä oot seksikkäin muija, minkä mä tiiän. Harvalla on noin hyvä vartalo.”
Mä kuulin pojan kiihkeät, nopeat sydämenlyönnit. “Sä oot puolestas komein jätkä ja, minkä mä tiiän.”
“Sä olit seksikäs sillon ku strippasit meidän bileissä”, Jere totesi hiljaisella äänellä. “Ja muulloinkin...”
“Ah, mä muistan.”
“Sä muuten strippasit mulle ihan yksityisesti”, Jere sanoi virnistäen.
“En mä muista sitä. Mä olin kai niin kännissä.”
“Otit vielä rintsikkas pois, mut ei siinä ei enää sillon ollu kun me kaksi.”
Se oli hyvä, koska musta olisi ollut kamalaa, jos mut olisi videoitu tissit paljaana. Yhdet bileet ei ollut hyväksi rinnakkaisluokan horon Essin maineelle. Essi oli kuulemma ollut räkäkännissä eikä ollut mikään ihme kun eräs parikymppinen jätkä oli käyttänyt hyväkseen Essiä, ja joku jätkän kaveri oli seisonut vieressä taltioimassa kaiken videokameralle. Tämä pornovideo oli ollut vielä monta kuukautta netissä kaikkien nähtävänä. Mä ja Salotkin oli nähnyt sen. Essi oli ollut suoraan sanottuna helvetin tyhmä!
“Mä annan sulle vielä vikan kerran”, mä kuiskasin kehräävästi Jeren korvaan.
Jere hymyili tyytyväisesti ja keskittyi taas ajamiseen, koska se tiesi mitä oli luvassa.
Kun päästäisiin Solille, naisin Jeren kanssa vielä tämän kerran. Solilla ei olisi ketään kotona, sillä Janne oli jossain Janettensa kanssa. Tämä kerta olisi paras kaikista.
Me oltiin sovittu Jeren kanssa, että mä olin se osapuoli, joka jätti. Ehdin luulla että se vaikuttaisi jotenkin suosiooni, koska musta oli tullut entistä suositumpi sen jälkeen, kun olin alkanut seurustella Jeren kanssa. Mutta ei se vaikuttanut suosiooni, sillä olin edelleen koulun suosituin ja seksikkäin tyttö. Jerellä oli aina ollut tapana nimittää mua omaksi sexybeibekseen. (Sellainen oli lempinimeni historia, jolla mut tunnettiin melkein paremmin kuin omalla nimelläni.)

Peruskoulua oli enää viikko jäljellä kun olin iskenyt uuden jätkän. Silloin oltiin oltu ryyppäämässä oikein isolla kokoonpanolla niin kun yleensä tähän aikaan. Siinä oli ollut Mariella, Saila, Reetta, Birgitta ja vähän kaikkia muita. Juomia oltiin otettu tähän mennessä kiitettävästi. ja se myöskin näkyi! Kikatin lähes koko ajan kaikkien jutuille ja keinutin persettäni jokaisella vastaantulevalle jätkälle.
Ne loi muhun himokkaita ja toiveikkaita silmäyksiä: ehkä ne luuli saavansa multa. Mulla ei vaan ollut tapana antaa jokaiselle vastaantulevalle amikselle. Korkkasin pitkästyneenä Smirnoff Icen ja istuin penkille Reetan viereen.
Se oli vielä enemmän kännissä kuin mä: katse haritti eikä tyttö näyttänyt tajuavan mistään mitään. Mariella istui Rikun vieressä meitä vastapäätä olevalla penkillä. Riku oli aikamoisessa tuiskeessapa se tulisi sammumaan pian, jollei lopettaisi kohta. Mariella oli vaihteeksi täysin jumissa. Melkein nauroin.
Silloin olin nähnyt pitkän ja hoikan tumman jätkän, jostain epämääräisesti tutun. Juomat oli noussut jo aika hyvin päähän siinä vaiheessa kun olin mennyt pojan luokse.
“Hej onks sulla tulta?” olin kysynyt siltä, vaikka mulla oli sytkäri taskussa. Piti vaan keksiä jotain nasevaa.
“Onhan mulla”, se oli sanonut ja sytyttänyt pyytämättä tupakkani. “Ainahan mulla on sulle tulta, beibe. “ Beibe.
Sitten poika oli katsonut mua pitkään ja ihailevasti “Etks sä ollu Solan Jeren kaa yhessä?”
“Joo. Olinhan mä”, mä vastasin ja otin ahneet henkoset tupakastani.
“Mä muistan ne Solien bileet, missä sä strippasit kaikille Jannen exän, Lailan kaa.”
Lunttu Laila, hah. “Kukapa ei niitä muistais.”
Siinä kävi lopulta niin, että menin tämän tumman jätkän kanssa yhteen, Karin. Tiesin jo nyt etten mä tulisi olemaan Karin kanssa kauaa. Mä aioin olla lempinimeni veroinen, olla mahdollisimman monen jätkän kanssa.