5.luku

5.luku

Tota... vaikka mä oisin maailman kuuluisin laulaja
ja vaikka mä omistaisin kaikki maailman osakkeet...

Sini vetää pohjat kotona
samalla kun meikkaa luomiaan
ottaa ystäviinsä koodia on, perjantai ilta
muistaa sheivaa kainalot,
sujauttaa kumin lompakkoon
ovel peilist tsekkaa, et on paljast pintaa

Sporamatka keskustaan kuluu taas
miellyttävässä seurassa,
ei tarvi edes klubiin jonottaa
kun hankkii jo ovelta miesseuraa
ja tanssilattialla tutustutaan
ja jatketaan miestenhuoneessa

Kuka kaipaa rakkautta kun on
niin paljon tarjolla himoa, se on turvallisempaa
Kuka kaipaa suhdetta, luopuu vapaudestaan
kaikkihan tavoittelee omaa etuaan

Jere makasi mun sylissä. Silittelin kevyesti sen platinanvaaleiksi vaalennettuja hiuksia ja jätkän silmät oli jatkuvasti kiinni ja se hengitti raskaasti. Siitä oli kulunut päivälleen kuukausi kun oltiin menty yhteen, syyskuun 21. päivä... ja nyt oli lokakuun 21.päivä.
Loin viettelevän katseen Jeren suuntaan, joka näytti nukkuvan. Nuku vaan, mut kohta on aika herätä naimaan mua, mä ajattelin kun nousin varovasti ylös. Teki mieli tupakkaa, oikein kunnon sauhuja. Hiivin huoneen poikki laukkuni luokse, etten vaan herättäisi Jereä. Jere, se oli niin suloinen nukkuessaan, kuin joku unelmien prinssi veistoksellisine piirteineen suupielet ylöspäin kääntyneinä. Olemassa yksin mun miellyttämistä varten.
Menin sukkasillani parvekkeelle. Parvekkeen kylmä betonilattia oli keltaisten lehtien peitossa. Ne rapisi kevyesti jalkojeni alla. Kylmä viima puhalsi mua vasten tuivertaen huolellisesti laitetut hiukseni sekaisin. ”Vittu”, mä sihahdin hampaitteni välistä, koska en saanut sytytettyä tupakkaa nopeasti kohmettuneilla sormillani. Menin istumaan lehtien keskelle ja yritin uudestaan. Tällä kertaa tupakka onneksi syttyikin. Imin kiivaasti tupakan filtteriä, hengitin tupakan kirpeää savua keuhkoihini. Koko ajan kasvoillani oli viettelevän seksikäs ilme. Kaikki jätkät sanoi mua sexybeibeksi. Sexybeibe olinkin aina, jopa silloin kun olin yksin. Koskaan ei voinut tietää kuka mut näki, ja halusin siksi näyttää mahdollisimman kauniilta.
”Miks sä täällä kylmässä oot?” Jere kysyi. Se oli tullut huomaamattani ovelle.
”Ai sä oot heränny.” Varistin laiskasti tuhkaa parvekkeen kaiteen yli.
”Joo. Mä heräsin ja näin et sä olit poissa.” Se katsoi paljaita käsivarsiani. ”Eiks sulla oo yhtää kylmä?”
Vasta silloin huomasin miten vähän mulla oli päällä. ”Nii. Onhan mulla kylmä.” Mä nousin sirosti ylös.
Jere tarjosi ritarillisesti kätensä mulle. Musta se näytti tänään komeammalta kun koskaan aikaisemmin. Halusin sitä, ja se halusi mua. Sen jäänsiniset silmät ahmi kurvikkaita muotojani himokkaasti samalla kun se kietoi kätensä kapean vyötäröni ympäri. Vastasin suutelemalla kevyesti sen niskaa.
”Beibe, tuu. Mennään.”
Tällä hetkellä mikään muu ei merkinnyt mulle mitään kuin Jeren olemassaolo. Tuli mieleen Jonnan biisi Paljon tarjolla. Se soi päässäni vielä silloinkin kun Jere laski mut sängylleen ja alkoi riisua vaatteitani jakeli ahnaita suudelmia keholleni.
Suljin silmäni. ”Eks haluu suihinottoo?” mä kysyin koska olisin halunnut kiusoitella sitä mieluiten hulluuteen asti.
”Nainen nuollaa aina märäksi”, jätkä mutisi hiljaa näpertäessään rintaliivieni kanssa. ”Miten vitussa nää saa auki?”
Naurahdin matalasti ja avasin näppärästi edestä kiinnitettävien rintaliivieni silkkirusetin ja kuppien välissä olevan hakasen. Miehet. Jere veti innostuneena rintaliivit yltäni ja suukotteli rintojani, sitten se otti ne vuorotellen käteensä, ihasteli jonkun aikaa ja imi niitä pitkään ja hartaasti.
Se rakasti rintojani ja jaksoi ihastella niitä ihan joka kerta huolimatta siitä harrastettiinko seksiä vai ei.
Tänään Jere halusi edetä tavallista hitaammin enkä pannut sitä pahakseni - en sinne päinkään. Annoin sen hyväillä ja jaella suudelmia keholleni ties kuinka kauan, vaikka olin tarpeeksi valmis naimaan Jeren kanssa vaikka heti.
Jätkä suuteli litteää vatsaani ja eteni alemmas. Se hyväili reisiäni ennen kuin liikutti kättään ylemmäs vahatulleni kummulleni, jota se silitteli laiskasti. Tartuin Jeren käteen ja ohjasin päättäväisesti jalkoväliini. Se voihkaisi vaimeasti koskettaessaan klitoristani.
”Mä… oon ihan kovana…”, Jere valitti, mutta nuoli kuitenkin mua yhtä pitkään ja huolellisesti kuin yleensä. Avasin hetkeksi silmäni ja tuijotin valkoista kattoa.
Se etsi kondomin, mutta tällä kertaa jätettiin liukkari pois, sillä en tarvinnut sitä. Käännyttiin kyljekkäin sängyllä ja heilautin jalkani Jeren vyötärön yli. Se työntyi tunnustellen sisääni ja kietoi tässä vaiheessa kätensä vyötäröni ympärille saadakseen parempaa tukea.
Liikutettiin lantioitamme toisiamme vastaan ja näykin huolellisesti fritsua jätkän kaulalle, jotta siitä varmasti tulisi tarpeeksi erottuva; Katriinan leima, vain parhaat merkittiin.

Solien tämän päiväset bileet oli koko koulun puheenaihe. Sinne tulisi ysejä ja kaikki Jannen ja Jeren kaverit. Olin Jeren tyttöystävänä luonnollisesti etuoikeutettu tapaus, vaikka Mariella, Birgitta, Saila ja Reettakin oli kutsuttu sinne Rikun ja jätkän pikkuveljen Reijon kanssa.
Vielä viimeinen silaus, mä ajattelin levittäessäni täyteläisille huulilleni Chanelin korallinpunaista huulipunaa, ja sitten olisin valmis. Ihastelin täydellistä lopputulosta erittäin tyytyväisenä. Itsevarma, seksikäs hymy ilmestyi huulilleni
Mulla oli uusi Miss Sixtyn musta minihame, joka korosti pitkiä rotusääriäni ja uusi Sandin puhvihihainen toppi, jossa oli silkkinauha rintojen alla. Korvissani oli hopeiset kreoli-tyyliset korvikset ja kaulassa niihin sopiva koru. Oikeassa kädessäni oli iso ja näyttävä Pilgrimin rannekoru ja vasemmassa kädessä Tommy Hilfigerin kello. Hiukset olin tällä kertaa kihartanut korkkiruuveiksi ja nostanut päälaelle.
Pidin yleensä hiuksia auki, vaikka erilaiset nutturat sopi mulle yhtä hyvin. Mulla oli samanlainen siro niska kuin Johannalla. Oli oikeastaan sen idea, että laittaisin hiukset ylös. Luotin aina Johannan tyylivinkkeihin, olin luottanut kutosesta lähtien. Johannakin tulisi käymään Jerellä ja Jannella jossain vaiheessa kavereittensa kanssa. En tiennyt kuinka kauan se olisi Solilla ennen kuin lähtisi baariin, mutta musta oli joka tapauksessa kiva nähdä se. Johanna ja mä oltaisiin ilman muuta tyylikkäimmät ja muodikkaimmat muijat koko bileistä.
Kello näytti puolta kahdeksaa. Voi helvetti, munhan pitäisi pitää kiirettä! Jere olisi meillä hetkellä millä hyvänsä. Otin uuden Guessin hopean värisen laukkuni ja vedin jalkaan ruskeat Biancon cowboy-bootsit. Mun ei täytynyt selittää mitään porukoille, sillä ne oli lähtenyt Tukholman risteilylle, joten saisin tulla kotiin ihan niin myöhään kun halusin.
Huomasin Solien auton meidän portilla.
”Moi”, mä sanoin ja kumarruin suutelemaan Jereä, joka vastasi yhtä kiihkeästi.
”No tuu nyt kyytiin et päästää lähtemää meille”, sanoi Jere.
Mä päästin hurmaavan kikatuksen ja katselin sitä mustien ripsieni alta. ”Joo joo. voidaahan me nuoleskella sit teilläkin.”
Niillä ei ollut vielä kauheasti porukkaa kun päästiin Solille. Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta oli jo tullut sinne Rikun ja Reijon kanssa. ja Lailakin oli nuoleskelemassa Jannen kanssa. Sohvalla istui Lailan kavereita smirnoffit kädessä.
Tänään päätin pysyä kohtuullisissa määrissä enkä juoda ollenkaan kirkkaita ilman lantrausta. Ei huvittanut herätä yhtä pahassa krapulassa kun kuukausi sitten.
Jere meni juttelemaan Rikun kanssa. Mariella ja muut tuli mun luokse.
Tervehdin niitä.
”Sulla on uudet vaatteet ja ihana kampaus”, Reetta sanoi ihailevaan sävyyn.
”Voi kiitti! Sullakin on uusi toppi.”
Reetta katsoi päällään olevaa tyköistuvaa turkoosia toppia sekä mustaa farkkuminiä ja sano: ”Itse asiassa mä lainasin tän Mariellalta mut hame on ihan oma.”
”On kieltämättä ihan kiva ku on sama vaatekoko”, mä huomautin
”Sanos muuta.” Reetta korkkasi lonkeron.
”Sä vitun apina et edes kysyny multa lupaa!” Mariella sanoi kyllästyneenä. Sekin oli avannut lonkeron.
”No säkin lainaat aina mun farkkuja kysymättä lupaa”, Reetta huomautti nyrpeänä. ”Arvaa oks kivaa, ku sä saat mun farkkujen lahkeet rispaantumaa, ku oot tollanen 170 senttinen pätkä.”
Reetta oli jonkun verran pidempi kuin Mariella, vaikka ne oli kaksosia.
”Ette vois olla kinaamatta!” Saila sanoi haukotellen. Se ei varmaan ollut taaskaan nukkunut kunnolla. Birgitta huomautti tästä Sailalle, johon Saila vaan sanoi, ettei pahimman asteen nettiriippuvaisuudelle voinut mitään
Solille alkoi tulla lisää porukkaa siinä vaiheessa kun me oltiin Mariellan, Reetan, Birgitan ja Sailan kanssa juotu toiset pullot tyhjiksi. Riku oli siihen mennessä juonut jo puoli litraa viinaa ja pari kaljaa. Jätkä oli jo aika kännissä; sen silmät haritti sinne tänne ja sen kävely oli horjuvaa. Riku antoi salmiakkikossunsa Marielle, joka joi sen loppuun. Vähän ajan päästä se kävi kikattamaan kovaäänisesti.
Olin huomannut jo ajat sitten, että Riku oli varsinainen juoppo. En itse haluaisi sellaista jätkää, joka ryyppäsi niin paljo kuin se. Joi Jerekin, ei sen puoleen, mutta sillä oli sentään joku kohtuus siinä hommassa.
Riku meni korkkaamaan uuden pullon ja mentiin Mariellan ja Reetan kanssa parvekkeelle tupakalle, vaikka siellä oli liian kylmää. Marraskuussa oli vielä koleampaa kuin lokakuussa - ja pimeämpää, ajattelin ironisesti. Olisipa taas kevät! Silloin sentään pysty polttamaa tupakkaa ilman että sormet meinasi jäätyä. Kun mentiin vähän horjuen takaisin sisälle, juomat alkoi jo pikku hiljaa nousta päähän.
Muukin porukka alkoi olla ihan kännissä. Riku horjui niin paljon, että se ei voinut edes kävellä kunnolla. Se tulisi aika varmasti sammumaan Solille kun ne tekisi lähtöä baariin. Niin tulisi Mariella, Reetta ja Birgittakin, jos ne ottaisi vielä enemmän viinaa. No enpä itsekään ollut erityisen selvä kävellessäni horjuvasti ja kikatellessani hillittömästi.
Olin lähtenyt Solilta joskus puoli kahdentoista aikaan kun suurin osa kavereistani oli sammunut. Ulkona oli ollut jäätävän kylmää kun olin kävellyt kotiin. Mä olin nähnyt Saken matkan varrella ja se olisi tarjonnut mulle kyydin kotiin, mutta mua ei sen kämäinen mopo houkuttanut.
Sillä taisi olla vähän liian suuret luulot itsestään. Olisi pyytänyt jonkun pikku pissiksen kyytiinsä. Nuo typerät ämmät oli todellakin enemmän kyseisen idiootin tasoa!
Mulla ei edes ollut krapulaa kun heräsin. Se oli musta enemmän kun ihanaa. Söin kevyen, mutta hyvän ”aamupalan” joskus puoli kahdentoista maissa. Sitten lähdin lenkille. Tapoihini ei kuulunut ikinä jättää liikuntaa väliin, koska liikunnan ja vähäkalorisen ruokavalion ansiosta olin seksipommi enkä mikään ruma läski, jota kukaan ei halunnut.

Birgitalla, mulla ja Saloilla olisi ollut uintia valinnaisessa liikassa. Koulu-uinti oli kaikkein kamalin laji, josta ei paljon kukaan tykännyt lapsellisia nössöjä lukuun ottamatta, kun niitä ei tuntunut meikittömyys haittaavan. Nörtit oli kakaramaisia pinkoja: raahasi jopa sukset kouluun joka saatanan talvi. Pelkkä ajatuskin haukotutti.
Oltiin kuitenkin valehdeltu Antsalle, että meillä kaikilla oli muka menkat. Se oli katsonut meitä happamasti, mutta oli sitten käskenyt lenkille. Eipä siihen liiemmin aivoja tarvittu, sillä ei meillä kaikilla voinut millään olla yhtä aikaa menkkoja. Heti kun Antsa ei enää nähnyt meitä, käännyttiin Hesen suuntaan - eikä ei oltu ainoita. Leena, Marja ja Raisakin lähti meidän kanssa.
Siellä me sitten istuttiin aikamme ja kierreltiin loppuaika Sokoksen eri osastoilla. Kellon lähentyessä puolta kolmea, lähdettiin kävelemään takaisin uimahallille. Antsa oli haistanut tupakan savun vaatteistamme, vaikka meillä oli ihan hirveästi hajuvettä. Senkin se oli sivuuttanut elämään kyllästyneen oloisena ja sanonut, että ensi kerrallakin olisi uintia - hienoinen takaisku. Se tietäisi sitten jotain uutta tekosyytä. Ensi kerralla pitäisi väittää että jollain meistä olisi korvasärkyä ja jollain muka flunssaa.
Tai sitten me jätettäisiin liikkatunnit suosiolla väliin ja lähdettäisiin shoppailemaan.
”Kattokaas nyt ketä tuolla ulkona on!” huudahti Reetta.
Mä haukottelin. Tuskin siellä mitään mielenkiintoista olisi. Olisi pakko katsoa ruokatunnin lopussa vähän matikkaa, niin saattaisin päästä jopa läpi. Jos nyt pääsisin, sillä olin huomannut, että mulle ei jostain syystä jäänyt mitkään matikan kaavat päähän, vaikka olisin vähä lukenutkin. Eikä sekään auttanut asiaa, ettei matikan opettaja Jaska osannut edes opettaa kunnolla. Minneköhän kouluun munkin kannattaisi mennä ysin jälkeen? Lukioon en ainakaan menisi, koska sellainen paska ei ollut mitään muuta kuin ajanhukkaa. Elämässä oli tärkeämpiäkin asioita kuten bilettäminen, kaverit, muoti ja vaatteet sekä jätkät!
”Katriina”, Mariella sanoi, ”piristy nyt. Tuolla on Jere, Janne ja Riku.”
Mä vilkaisin ulos. Siellä oli tosissaan Solien valkoinen auto. Laila näkykin seisovan siellä keikuttelemassa persettään Jannelle ja kaikille mahdollisille ohikulkijoille. Mikä horo!
”Nyt mennää kattomaa niitä!” Kiskaisin Mariellan mukaani. Birgitta huusi jotain meidän tarjottimista.
”Reetta voi viedä ne sit pois”, sanoi Mariella kiireesti.
Mä sieppasin nopeasti pinkin Longchampin Les Pliageni ja Mariella otti Hilfigerin keskikokoisen laukkunsa.
Laila nojasi Solien autoon perse pystyssä ja sillä oli tupakka toisessa kädessä.
”Hei tehkääs tilaa”, mä ja Mariella sanottiin.
”Katriina!” Jere sanoi silmin nähden ilahtuneena.
”Kukas muukaan.” Kumarruin suutelemaan sitä avoimesta auton ikkunasta.
Jere hyppäsi pois auton istuimelta, jotta me päästäs Mariellan kanssa taakse. Riku istui takapenkillä puoliksi juodun Green catin kanssa ja se oli taas vaihteeksi pienessä sievässä, mutta Solat ei ollut juonut pisaraakaan. Riku hamuili huulillaan Mariellan huulia ja tarjosi sille Green cattia. Mariella vilkaisi ympärilleen, mutta otti kuitenkin reilun kulauksen. Riku tarjosi mullekin ja otin pikku hörpyn.
Green cat ei maistunut mielestäni yhtään paremmalle kuin Black- ja Pink catkaan. Mariella sen sijaan näytti tykkäävän siitä, sillä se otti toisenkin huikan. Mä puolestani tyydyin polttamaan tupakkaa ja kurottauduin nuoleskelemaan Jeren kanssa yhtä hartaasti kuin Laila ja Janne toisiaan.
Tietysti matikan opettaja Jaska tuli valittamaan Solille Kompuran kanssa. Mä, Mariella ja Lailakin kuultiin kunniamme
”Tunti jälki-istuntoa Katriina Kauniojalle, Mariella Salolle ja Laila Järviselle”, Kompura sanoi narisevalla vanhan akan äänellään. Sitten se lisäsi: ”Te voitte olla varmoja että tästä tulee lappu kotiin!”
”Ja menkääs te kolme muualle ryyppäämään”, Jaska sanoi Jerelle, Jannelle ja Rikulle, vaikka ainoastaan Riku oli ryypännyt.
”Voi vittu!” pääsi multa, Marielta ja Lailalta yhtä aikaa.
Sisällä luokanvalvoja meidän luokanvalvoja Karoliina Merilä tuli tuomaan mulle ja Marielle raikuvanpunaisen jälki-istuntolapun tupakoimisesta koulun alueella. Kumpikaan meistä ei aikonut näyttää lappuja porukoillemme. Me osattiin väärentää porukoittemme nimmarit sen verran hyvin, että se menisi keveästi läpi. En tiennyt miten porukkani suhtautuisi siihen, jos ne saisi tietää mun polttavan, vaikka ne poltti itsekin, mutta niiden mielestä voisin olla liian nuori polttamaan.
Kyllä mua vaan vitutti!

Meillä oli jälki-istunto ensi viikon keskiviikkona.
Karoliinalle meni läpi mun ja Mariellan tupakka-lappuihin väärentämät nimmarit eikä se tullut sanomaan mitään kun ojennettiin sille kärsineet jälki-istuntolappumme. Se sanoi vain ”kiitos” ja käski meitä etsimään itsellemme paikat.
”Sä saat heittää mulle yhen röökin ku ollaa päästy täältä pois”, Mariella sanoi hiljaisella äänellä. ”Mul ei oo yhtään.”
”No totta kai”, mä sanoin, mut yritetään nyt kestää tää tunti.”
Me mentiin istumaan ikkunarivin viimeisiin pulpetteihin. Siellä vaan istuttiin tunti tuijottelemassa liitutaulua tylsistyneet ilmeet kasvoillamme. Voi kun päästäisiin jo tupakalle, sillä aika suorastaan mateli matelemistaan. Jonkun oli täytynyt pysäyttää aika. Nojattiin päätämme käsiimme. Syvä huokaus pääsi vähän väliä meidän kummankin suusta. Karoliinakin näytti huomaavan sen, mutta se ei sentään käskenyt meitä istumaan kunnolla. ”En mä olisi teitä tänne halunnut, mutta koulun säännöt on koulun sääntöjä, tytöt”, sen silmät sanoi.
Lopulta tunnin mittainen piinamme oli ohi ja päästiin nauttimaan ansaitusta tupakkatauosta. Muutenkin meillä oli kiva loppupäivä kun oltiin kaupungilla hengailemassa ja shoppailemassa Mariellan ja Reetan kanssa.

Tyttöjen vessan ovi kävi kun kasiluokkalainen Teija tuli sinne kaveriensa Klaaran ja Annen kanssa. Sillä sekä Annella oli puolet kasvoista pitkän sivuotsiksen peitossa. Teija veti taas surullisen kuuluisaa catwalk-kävelyään.
”Tossa se hienohelma taas tulee”, Mariella ja Birgitta irvaili Teijalle.
Silloin Teija alkoi viskoa päätään kuin hevonen, jonka kimpussa oli kärpäslauma. ”Ahaa?” Teija sanoi.
Muija yritti olla kunnon diiva. Hah hah, surkea esitys. Jopa Janina teki kaikkensa vittuillessaan Teijalle jenginsä kanssa.
Teija ja Anne laittoi Marimekon meikkipussinsa lavuaarin reunalle ja kumartui supattamaa jotain Mariellasta. Ämmät puhui tarkoituksella niin kovaa, että me kuultiin joka sana.
”Sun pitäis muistaa et sä oot mua nuorempi”, sanoi Mariella ivallisella äänellä tehden selväksi, että oli tietoinen mitä siitä puhuttiin.
Teija viskoi päätään vielä äskeistä kiivaammin. ”Ehkä fyysisesti” - se painotti sanaa fyysinen ”mutta mä olen henkisesti sua kehittyneempi.”
”Nii vissii oot.” Mariella pyöritti alentuvasti silmiään ja kikatti.
Jos meillä ei olisi ollut kiire maantiedon tunnille, oltaisiin jääty vielä vittuilemaan Teijalle. Me kuitenkin kerrottiin tuota juttua kaikille meidän luokkalaisille.
”Sen pitää saada joku palkinto”, sanoi yksi meidän luokkalainen Sannakin ja moni muukin yhtyi sen mielipiteeseen.
Äiti oli hakenut mun puolesta H&M:n tilaukseni, jonka olin kuitenkin joutunut itse maksamaan. Paketissa oli seksikkäät viininpunaiset pitsein koristellut pushupit, niihin kuuluvat hipstersit ja muotojani imarteleva musta neulemekko, jotka mulla oli nyt päällä.
Lojuin prinsessasängylläni lukemassa uusinta Gossip girliä ja söin samalla vaniljajogurttia. Yöpöydällä, sänkyni vieressä oli Arabian Teema-muki puolillaan vaniljakahvia ja saman sarjan lautanen täynnä vuohenjuustosalaattia ja vielä vesikannu. Olin verhoutunut roosaan Trician Guildin hupaan.
Kännykkäni alkoi soida; se oli Jere. ”Ai moi, kulta. No ei täs sen kummempia, oon just kotona.”
”Läheks tunnin päästä mun kaa ajelemaa?” se kysyi.
Mä pyörittelin yhtä hiussuortuvaa etusormeni ympäri. ”No okej. Mä meen nyt laittautumaan, ni oon ajoissa valmis.”
”Okej. Nähää sit, kisumisu.”

Meidän luokalla oli matikkaa. Istuttiin takarivin viimeisessä pulpetissa Mariellan ja Birgitan kanssa Tarkastettiin kotitehtäviä taululta, jolta ne piti kopioida kun Jaska oli ensin tarkastanut ne. En koskaan vaivautunut kopioimaan kaikkia tehtäviä - yleensä vain juorusin Mariellan ja Birgitan kanssa, meikkasin tai luin muotilehtiä.
Reksin kuulutus pelasti lopputunnin. ”Hyvät yhdeksäsluokkalaiset”, kuului reksin ääni keskusradion kautta, ”teidän täytyisi nyt valita äänestämällä keskuudestanne kolme ihmistä Ysien päivän toimikuntaan. Ei muuta.”
Luokkaan levisi heti innostunut puheensorina. Tiesin jo etukäteen ketkä meidän luokkalaiset hakisi sinne; Kristiina, Nelli, Venla, Viljo, Kalle ja Merja-Leena. (Mariellan ja Reetan serkku Saila menisi ainakin c:ltä). Hakijat meni eteen seisomaan, ja sitten Nelli pyysi meitä repimään omista vihoistamme lapun ja kirjoittamaan siihen niiden kolmen tyypin nimet, joitten halusi pääsevän Ysien päivän toimikuntaan. Mä, Mariella ja Birgitta äänestettiin kaikki Kristiina, Viljoa Nelliä. Nellin kerättyä laput muija kirjoitti aina kunkin saaman äänimäärän taululle. Siinä kävi sitten loppujen lopuksi niin, että sinne pääsi nimenomaan Nelli itse sekä Kristiina ja Viljo.
Marja-Leena ei näyttänyt olevan erityisen tyytyväinen alhaiseen äänimääräänsä. Tytön naama oli mutrussa sille niin ominaiseen tapaan. Ei näyttänyt muija tietävät, ettei sen kaltaiset nolife tasoiset tavikset kelvannut mihinkään tämän tyyliseen juttuun. Haukottelin leveästi ja kaikki mielistelijäni ja jätkät seurasi esimerkkiäni.
Oli muuten jo sinänsä ihme kun b-luokkalainen Nanni pääsi Ysien päivä toimikuntaan. Kyseinen nössö oli vielä enemmän nolife kuin Marja-Leena. No se saisi viimeistään ekassa kokouksessa huomata sen, sillä muut ei ottaisi sen mielipiteitä ollenkaan huomioon.
Johanna oli pyytänyt mut luokseen koulun jälkeen. Siitä oli kieltämättä aika kauan kun oltiin nähty muualla kun aerobicissa, joten sen oli varmaan täytynyt ajatella samaa kuin mun.
Tässä tilanteessa oli kyllä jotain samanlaista kuin kutosen ajoissa kun Johannalla oli jälleen kerran uudet, ihanat vaatteet, joissa se poseerasi peilille kuin tyylijumalatar ja näpräsi vyötärölle tapaavia hiuksiaan. Kellään muulla ei ollut niin ihastuttavia hiuksia kuin sillä oli. Sen mustanruskeiksi värjätyt hiukset oli oikeat satuprinsessan hiukset. Johanna oli edelleen yhtä laiha kuin kolme vuotta sitten eikä sillä ei ollut edelleenkään isoja rintoja, samat 75B:t. Johanna oli parhaimman näköisin ihminen, jonka tunsin. Sillä ei ollut yhtään häiritsevää kauneusvirhettä, vaikkei serkkuni täyttänytkään määritelmää ”klassisen kaunis”. Sen sivuprofiili oli silti yhtä täydellinen kuin kreikkalaisella jumalattarella ja kävely melkein leijuvaa.
Johannalla seurusteli tällä hetkellä, se oli iskenyt jätkänsä kaupungin trendikkäimmästä baarista viikko sitten kun oli jättänyt entisen jätkäkaverinsa. Johannalla oli tapana olla yhden jätkän kanssa korkeintaan kaksi kuukautta, koska se kyllästyi niihin niin helposti. Sen mielestä jätkät oli pelkkää naimista varten. Kavereihinsa ja muhun se sentään oli aidosti kiintynyt. Jos Johanna ei olisi ollut kiintynyt, se ei olisi auttanut mua laihtumaan silloin kutosella.
”Nää oli tosi kalliit farkut”, Johanna sanoi mulle. Käänsin katseeni näihin ihaniin farkkuihin: ne oli tosissaan makeat, mustat ja tiukat melkein pillilahkeiset farkut, joissa oli jännä tikkaus takataskuissa. ”Nää makso 140 euroo, mut oli ihan pakko saada nää itselleni. Ja sitä paitsi nää on nyt muodikkaammat kun jotkut Miss Sixtyt.” Johanna pudisti nyrpeänä päätään. ”Niitä nyt on kaikilla aina pikku pissiksistä lähtien.”
”Se on totta”, mä totesin, sillä Olin itsekin alkanut kyllästyä Missyihin. ”Mä voisin haluta itelle kanssa tollaset farkut. Mitä ne maksaa?”
”No se halvin malli, joka tällä merkillä on, maksaa jotain sata euroo.”
”Ei paha. Mä haluunkin jotkut tosi muodikkaat farkut ens kerralla ku mennään Helsinkii.”
Mun vaatteet ei todellakaan tullut halvoiksi, ei todellakaan, koska shoppailin ainakin kerran kuussa ja käytin joka ikinen kerta ainakin 200 sataa euroa. Lisäksi sain porukoilta viisikymppiä kuukausirahaa, että tein kotityöt niiden puolesta. Siitä lähtien kun olin laihtunut porukat oli ruvennut antamaan mulle reilusti shoppailurahaa. Niistä laihtuminen normaalipainoiseksi oli jostain syystä ollut niin hyvä asia, ja siksi sainkin aina törsätä hyvällä omalla tunnolla.

Kello oli tasan viisi kun mentiin Johannan kanssa liikkasaliin, jossa illan aerobic-tunnit pidettiin. Meidän edessä oli jotain seiskaluokkalaisia, joita en tuntenut kuin ulkonäöltä. Pari niistä oli oikeita pikkuteinejä ja kolmas yliläski rillipää. Pikkuteinit supisi keskenään tästä pulleropallerosta tyyliin: ”MIKÄ LÄSKI! Ja kato miten hirveet vaatteet. Vitun läskipossu!”
Muijat kikatti kovaäänisesti.
Läski ei ollut loppujen lopuksi edes kauhean ruma. Sen kasvonpiirteet oli tavallisen säännölliset, hiukset paksut ja vahvan näköiset, ja ihokaan ei ollut erityisen näppyläinen. Siitä olisi voinut saada peräti jonkun näköisen, jos se laihtuisi vähintään viisitoista kiloa ja laittautuisi paremmin. Mutta se ei tajunnut, se ei välttämättä tulisi tajuamaan koskaan. Sillä oli huono itseluottamus eikä se pystynyt kestämään mitään - muijalta puuttui se kaikkein tärkein asia: kyky ottaa opikseen haukkujiltaan.
Miten ollakaan että läskillä oli sisäpelikengän nauhat auki. Se kompastui. Kuulu komea tömähdys, ihan kun kuin painava kinkku olisi viskattu lattialle. Tietysti nörtin piti jäädä oven eteen tukkeeksi. Mä ja Johanna meinattiin sanoa läskiporsaalle, että painuu muualle oven edestä, mutta mokkerit ehti kuitenkin ennen meitä.
”Painu vittuu sen oven edestä, ruma läskiperse. ET SÄ TAJUU KETÄ NOI MUIJAT ON?”
Onneton läski-parka melkein väänsi itkua huomatessaan meidät. ”E-en... t-tiedä.”
”Katriina Kaunioja, yks koulun suosituimmista tytöistä ja sen serkku Johanna Kaunioja. Noilla muijilla nyt on ihan kaikkea: kaupungin komeimmat jätkäkaverit ja säädöt, upeet kropat ja upeimmat mahdolliset vaatteet. Saatanan ääliö, toi on Seksipommi Katriina, Solan Jeren sexybeibe.”

Mariellalla ja Reetalla olisi viikon päästä synttärit ja silloin Saloilla olisi isot synttäribileet kun niitten porukat lähtisi mökille. Sinne tulisi vaikka ketä. Mulla olisi synttärit sitten päivälleen kuukauden päästä eli kymmenes päivä huhtikuuta. Mulla, Birgitalla ja Sailalla oli niille jo yhteinen lahja mietittynä. Me annettaisiin niille kummallekin salmiakkikossut, jotka Jeren yksi 20 vuotta täyttänyt kaveri, Antti hakisi.
Mutta mulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä mitä muuta hommaisin niille. Niiden lahjan pitäisi olla hyviä - sellaisia joista ne oikeasti tulisi tykkäämään. Onneksi mä näin silloin Mariellan just kirjautuneen messengeriin. Kysyisin siltä henkilökohtaisesti mitä se ja Reetta haluaisi lahjaksi.

Catriinah sanoo:
Moi Mariella ;)
Mariellabeibe sanoo:
Hey Sexy beibe <3
Catriinah sanoo:
Mitä rinzessat haluu lahjaksi?
Mariellabeibe sanoo:
Meikit ja tukkatuotteet olis aika jees , mut saat ite päättää.^^
Catriinah sanoo:
Okej, kuulostaa hyvältä. Mut meen nyt, moikka. =)
Mariellabeibe sanoo:
Ciao, ciao <33