3.luku

3.luku

Ei sitä joka päivä aloitettu ysiä, peruskoulun viimeistä luokkaa. Mä ja kaveriporukkanikin tiesi sen.
”Haha, ollaa viimeinkin ysillä”, Mariella sanoi voitonriemuisella äänellä ja hymyili ylimielisesti pihalla pelokkaina lymyäville lapsellisen näköisille seiskoille.
Mäkin soin inhottavan hymyn mokkereille - mopottamista lupaavan. Hitto soikoon, että olin tyytyväinen itseeni ja kavereihini! Oltiin ysiluokkalaisia, mutta näytettiin paljon vanhemmilta. Etenkin mä näytin mokkereiden silmissä ainakin parikymppiseltä maailmanluokan kauneuskuningattarelta Dieselin farkkuminissä ja korkokengissäni.
”Tere Katriina!” yksi rohkea pikkukovis (alamittainen jätkä) uskaltautui huutamaan.
Nyökkäsin sille. ”No tere vaa Rasse.”
Sitten jatkettiin kaveriporukkani kanssa matkaa sisälle. Käytäisiin ensin tyttöjen vessassa korjailemassa meikkejä ennen kuin siirryttäisiin tokaan kerrokseen seuraamaan mokkeriparaatia. Me hallittiin nyt koulua ja keskikaupungin notkumispaikkoja! Meillä oli maineemme suosittuina ja tavoiteltuina tyttöinä.

Olin lopettanut ala-asteen melkein kolme vuotta sitten, jolloin olin laihtunut ihan hirveästi, lähestulkoon kymmenen kiloa ja alkanut saamaan muotoja. Kutosesta lähtien olin alkanut liikkumaan: kävin pari kertaa viikossa aerobicissä, uin, lenkkeilin ja tein kotona vielä lihaskuntoa. Mikään epäterveellinen ja lihottava ruoka ei ollut sisältynyt aikoihin ruokavaliooni, 1800 kaloria en ylittänyt mutten kieltäytynyt suklaamuffinssista silloin tällöin.
Jo kolme vuotta sitten oli voinut aavistaa, minkä näköinen tulisin olemaan, mutta tämän hetkinen ulkonäköni oli jotain aivan uskomatonta (itserakasta mutta totta)! Mulla oli nyt täyteläiset c-kupin rinnat, jotka oikein korostui avonaisissa kaula-aukoissa. Lanteeni oli kurvikkaammat ja vyötäröni vielä kapeampi. Keskiotsis oli vaihtunut sivuotsikseen ja olkapäiden alapuolelle ulottuvat kutrini oli tuuheat ja upeat kuten 60-luvun alun filmitähdillä
Hiukseni oli värjätty punaruskeiksi, mikä sopi mulle kullanruskeaakin paremmin - näissä hiuksissa näytin vielä enemmän seksipommilta.
Asiat oli muuttunut huomattavasti ala-asteen ajoista, esimerkiksi seiskalla alettiin ryypätä ja ysille mentäessä tosi moni oli alkanut polttaa säännöllisesti - meidän porukka ja muut suositut ainakin, joskin nössöt oli oma lukunsa. Bileissä tuli kierrettyä melkein joka viikko tai sitten vedettiin viikonloppuisin pussikaljaa kaupungilla ja nuoleskeltiin armottomasti cooleimpien jätkien kanssa.
Meidän kaveriporukka oli sisäistänyt jo varhaisessa vaiheessa, että neitsyys oli pelkkä taakka, josta piti päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Birgitta oli hankkiutunut neitsyydestään eroon jo kasin alussa ja me loput rippileirin jälkeen. Oma ekakertani ei ollut mitenkään mainittava; jätkä ei ollut erityisen hyvä sängyssä naidessaan mua lähetyssaarnaajassa, joka oli tylsin mahdollinen asento - ainakin sen kanssa. Olin yrittänyt ehdottaa tälle nimenomaiselle jätkälle muutamaa varteenotettavaa asentoa, mutta se idiootti ei ollut reagoinut mitenkään. Tylsistyttävä akti päättyi laukeamiseen, mutta mä en ollut tuntenut minkään laista euforiaa, joka olisi saanut mut leijumaan entistä korkeammalla. Oli sanomatta selvään ettei tuollaiselta jätkän surkimukselta oppinut yhtään mitään, ja kerroinkin tämän onnettomalle jätkälle. Pitäisi löytää oikeasti hyvännäköinen jätkä, joka osaisi perehdyttää kunnolla seksin mielenkiintoisiin saloihin.
Olin toisinaan kateellinen Mariellalle, joka seukkasi yhden 18-vuotiaan jätkän kanssa, sillä jätkä oli kuulemma kohtalainen sängyssä ja muutenkin ihan söpö, pitkä ja hyväkroppainen.. Miksikään huippusaaliiksi sitä ei enivei voisi sanoa edes pienessä sievässä, sillä Mariellan jätkä ei todellakaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Silti se päihitti mennen tullen jätkän, jolle olin menettänyt neitsyyteni.
”Katriina vastaa sinä tähän kysymykseen.” Äikän opettaja sanoi koettaen herättää huomioni ja katsoi happamasti mua kun nojasin pitkästyneenä pulpettiin.
”En mä tiiä”, mä sanoin vaivautumatta katsomaan Kompuraan päinkään.
”No Annukka vastaa sinä sitten kysymykseen.”
Annukka oli pullea ja mitäänsanomattoman näköinen likka. Se oli luokan paras oppilas ja äikän opettaja Kompunen - oppilaitten kesken ”Kompura” - tykkäsi siitä tämän takia nimenomaisesta syystä. Kompura ei oikein tykännyt luokan muista tytöistä kuten musta, Birgitasta ja bestiksestäni Mariellasta.
Mä olin tuntenut Mariellan ja Birgitan ala-asteesta saakka. Mariellalla oli c-luokalla kaksoissisko Reetta ja serkku Saila. Mariella oli normaalipainoinen ja keskimittainen. Kroppa oli samantapainen kuin mulla, mutta kohtalaisesti erottuva vyötärö ei ollut ampiaisvyötäröä nähnytkään. Tytöllä oli ristiselkään tapaavat punavioletiksi värjätyt hiukset puoliotsiksella. Täydellisellä ruskealla iholla ei ollut ikinä meikkivoidetta, posket oli punaiset ja kissansilmärajaukset ja paksu maskarakerros korosti ennestään nukkemaista vaikutelmaa. Sen piirteet ei ollut niinkään sirot kuten mulla, mutta se oli kuitenkin nätti. (Raquel Welch tuli etäisesti mieleen Mariellasta.) Ihmisenä se sen sijaan oli ainutlaatuinen, rakas ja hölmö Mariellani.
Mulla oli aina välillä tapana kutsua piruuttani sitä vitun idiootiksi, kun sen yleistieto oli toisinaan huonolla pohjalla ja Mariella oli aina kirjaimellisesti omissa maailmoissaan.
Birgitta ei ollut oikeastaan ala-asteen jälkeen ollut parhaimpia kavereitani, vaan enemmänkin Mariellan kaveri. Me ei Birgitan kanssa pahemmin hengailtu mitä nyt aina ryypättiin kaveriporukalla ja niin päin pois. Birgitta oli normaalipainoinen, rehevän muodokas, vaatekooltaan M tai L ja 176 senttinen. Sillä oli vielä isommat rinnat kuin mulla ja Mariella, vaikka meidän kuppikoko sentään oli 80C. - 85D:t Birgitta meikkasi keskivahvasti. Hiukset oli vaaleanruskeat ja keskipituiset, useimmiten auki tai nostettu ylös soljilla.
Me ei jaksettu keskittyä Kompuran opetukseen, vaan muisteltiin antaumuksella viime perjantaita kaupungilla.
”Vähä sä olit kännissä sillon!” Mariella sanoi Birgitalle. ”Mitä kaikkea sä oikeen joit sillon, muija?” Birgitta piti kännykkäänsä pöydän alla, ettei Kompura nähnyt. ”Jaa-a. Kiva ku mä en muista. Vissii ainaki salmiakkikossun, kolme siideriä ja sen Pink catin, minkä Riku haki mulle.”
”Voi kun olis taas perjantai!” mä totesin tylsistyneenä. ”Mut on vasta maanantai eikä täällä jaksas millään istuu.”
”Äläs”, Mariella sanoi muakin tylsistyneempänä.
Vilkuilin jatkuvasti kelloa; tuntia oli vielä 20 minuuttia jäljellä, mutta onneksi tämä oli päivän vika tunti. Me päästäisiin kolmelta. Teki tajuttomasti mieli tupakkaa.
Mä kaivoin lompakon esiin laukun syövereistä. ”Hakisko joku mulle vihreetä lämää?” kuiskasin.
”En mä oikee tiiä ku oon menossa Rikun kaa ajelemaa koulun jälkeen”, Mariella sanoi, ”enkä tiiä voiks se hakee tänää kellee tupakkaa…”
”Ai et ajelemaan”, Mariella?” Birgitta virnuili Mariellalle kaksimielisesti. ”Okej.”
”Jos sä annat rahat Reetalle. Se varmaa saa hankittuu sulle lähiaikoina tupakkaa jonkun kautta. Tekstaa vielä sille.”
Lähetin Reetalle tekstarin, jossa pyysin odottamaan lokeroilla, jos ne pääsisi ennen meitä. Lopulta kello oli varttia vaille kolme ja saatiin Kompuralta muutama tehtävä, joiden tekemiseen en tulisi uhraamaan aikaa enkä vaivaa.
Reetta oli jo odottamassa meitä lokeroilla. Saila oli ilmeisesti jo lähtenyt kotiin.
”Kuin kauan se Kompura piti teitä siellä?” Reetta kysyi Mariellalta otsa rypyssä samalla kun levitti puuteria kasvoilleen. ”Me päästii jo kymmenen minsaa sit, ja arvatkaa oliks kiva varttuu teitä.”
”Joopa joo, Reetta!” Mariella oli ärähtävinään. ”Mä en sit tuu suoraa kotiin, vaa meen Rikun kaa ajelemaa.”
”Just joo.” Reetta koukisti pikkusormeaan rivoon eleeseen. ”Iskä sano et sun pitää tulla yheksäks kotiin.”
”Joo joo.” Mariella pörrötti hiuksiaan. ”Mut mä meen nyt; nähää huomenna.”
Se ja Birgitta lähti samaa matkaa ulos.
”Saaks hankittuu mulle vihreetä lämää?” mä kysyin Reetalta kun mentiin ulos.
Koulun nurkalla näky olevan valkoinen Opel parkissa ja siinä istui joku tuntematon jätkä.
”Enkhän mä saa… tai hei -”
Se ilmeisesti tunsi autossa olevan jätkän, sillä se sano riemastuneella äänellä: ”Moj Jere”, Reetta huusi.
”Moi Reetta.” Poika hymyili.
Vasta silloin mä kiinnitin huomiota siihen jätkään. Se oli pitkä ja ihanan treenattu, ah!. Platinan vaaleat hiukset oli kammattu sivuun. Komeat kasvonpiirteet oli kaikin puolin säännölliset ja yllättävän sirot jätkälle. Sain vaikutelman kauniista miehestä kun huomasin täyteläiset huulet ja isot, tummien ripsien reunustamat jäänsiniset silmät. Mahdollinen prinssi.
”Sähän voit antaa rahaa Jerelle, nii se hakee sulle vihreetä lämää”, Reetta keksi.
Otin 3,70 euroa DKNY:n lompakostani ja annoin ne Jerelle saatuani hyväksyvän nyökkäyksen pojan taholta.
”Kiitti”, se sanoi ja virnisti. Jätkä katseli mua aika kiinnostuneen näköseinä, joka musta tuntui jotenkin oudolta; jalat tuntui raskailta, mutta muuten oloni oli yllättävän kevyt - ihan kun olisin ollut keijukainen. Me katseltiin vähän aikaa toisiamme ja maailma tuntu pysähtyvän hetkeksi, enkä yhtään ihmetellyt, koska se oli todella komea ja mä kaunis. Mua, Katriinaa ei suotta pidetty kaupungin seksipommina.
Jere lähti kohta ajamaan ja heilautti vielä kättään.
”Kuin vanha toi jätkä oli?” mä kysyin sen ajettua pois. Oltiin juuri sytytetty Reetan kanssa tupakat.
Reetta piti röökiä rentoon tapaansa etu- ja keskisormen välissä ja sen somilla kasvoilla karehti vieno hymy. ”Jere on 18 vuotta eli saman ikänen ku Riku - oikeestaan Jere ja sen kaksoisveli Janne Sola on Rikun kavereita.”
”Se oli aika komee”, mä sanoin uneksuvasti samalla kun puhalsin savut ulos. Ehkä sen kanssa voisi sekstailla intensiivisesti…
”No todellaki!” Reetta lipoi vaaleanpunaisia huuliaan. ”Kaikki kaupungin muijat on suunnilleen ihastuneita ihastunu siihen ja Janneen ku ne on niin komeita. You know, babe.” Se tumppasi tupakkansa. ”Me voitas lähtee by the way ajelemaa sen kaa, jos haluut.”
”No mikäs siinä!”
Tuon jätkän seurassa saattaisin jopa viihtyä, ainakin sen läsnäolo ja fyysinen täydellisyys tuntui erittäin miellyttävältä. Ei ollut mikään ihme, että olin omissa mietteissäni koko loppumatkan.

Istuttiin kavereiden kanssa ruokalassa nauttimassa koulun ”herkullisista” antimista, jotka oli kaukana kulinaarista makunautinnoista. Meidän seuraan oli liittynyt myös rinnakkaisluokkien Marja, Leena ja Raisa - ne hengas toisinaan meidän kanssa lähinnä koulussa ja viikonloppuisin
Laiha, suhteellisen muodoton ja keskimittainen Raisa oli Sailan kavereita. Muijan kasvonpiirteet oli sirot, joskin nenä oli kyömy ja leuassa oli ruma kuoppa (niin sanottu hiiren pillu). Kerroksittain leikatut vaaleanruskeat hiukset tapasi melkein ristiselkään
Leena puolestaan oli Raisan bestis, ne oli käytännössä kuin paita ja perse. Leena oli ulkonäöllisesti Raisan täydellinen vastakohta melkein pulleine ja isoluisine vartaloineen.
Marja oli Reetan ja Sailan yhteinen kaveri. Se oli todella lyhyt, arviolta 157 senttiä ja vartalo oli melko samanlainen kuin Raisalla, mutta selkä oli pidempi ja jalat lyhyemmät.
Assi ei kuulunut meidän kavereihin. Me nyt ei edes tunnettu sitä kunnolla. Nytkin se istui meidän pöydässä, vain siksi että b-luokan nössöt ei ollut halunnut sitä samaan pöytään (en ihmetellyt miksi, ja tunsin jopa brutaalia sympatiaa niitä kohtaan!) Assi oli erittäin oksettava maiskuttaessaan ja niistäessään nenänsä vaatteisiinsa, ja jauhaessaan kaneistaan. Siitä lähtevä lemu teki kirjaimellisesti kenet hyvänsä pahoinvoivaksi.
Mikä ihmeen kusiläikkä sillä oli nyt housuissaan reisien kohdalla? Hyi olkoon, olikohan raukalle käynyt ”vahinko” kun ei ehtinyt vessaan?
Kun oltiin syöty, ehdotin että lähdettäisiin tupakalle.
”Joo lähtää”, Mariella sanoi. ”Tuu nyt, Birgitta.” Se tökkäsi leikkisästi Birgittaa kylkeen
Assi jäi sitten yksin istumaan, tavattoman ikävää. Minkä sille tosiseikalle voi, että se oli niin vastenmielinen fyysisellä sekä henkisellä tasolla. Jäin kattomaan Assin ääliöilmeitä suurta tyydytystä tuntien.
”Hei katos Assin ilmettä”, mä supatin Mariellan korvaan. ”Se varmaa himoitsee sua tosi, tosi paljon.”
Mariellan kasvot vääristyi inhosta. ”Hyi vittu mikä lesbo se o! Mä en kestä jos se tulee vielä kerrankin samaan pöytään meidän kaa!”

Heräsin seuraavana aamuna 20 yli 6 herätyskellon soidessa sängyn vieressä olevalla yöpöydällä. Painoin nopeasti herätyskellon nupin alas ja suuntasin keittiöön nauttimaan aamupalaa kun olin saanut papiljotit hiuksiini.
Suoriuduttuani aamutoimistani, tein muutaman lihaskuntoliikkeen (syvälle juurtunut traditio) ja istahdin pukeutumispöytäni ääreen meikkaamaan. Laitoin ihonsävyn heleyttäjää, meikkivoidetta, poskipunaa, kahta luomiväriä, eylineriä, ripsiväriä, kulmakynää, valokynää ja huulipunaa. Lopuksi vielä suoristin etuhiukset keraamisella suoristusraudalla irrotin papiljotit. Puin ylleni kermanvärisen Your Facen hameen, vaalean lilan Guessin topin ja Mexxin tummanharmaan neuleboleron. Takkina oli Zaran Chanel-tyyppinen bleiseri, mustat Vagabondin avokkaat (5 sentin koroilla) ja Marimekon musta olkalaukku, jota käytin vain koulussa.
Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta odotti mua yhdellä rannalla, joka oli meidän vakituinen kokoontumis- ja tupakkapaikka, jossa meillä oli tapana luuhata.
”Moi.”
”No moi.” Änkesin Mariellan ja Sailan väliin. Mariellan päivettyneellä kaulalla komeili tumma fritsu, josta ajattelin nälväistä sitä, mutta Birgitta ehti luonnollisesti ensin.
”Aijai Mariella. Kaula ihan syöty.” Birgitta oli olevinaan kauhistunut.
”Mitäköhän ’kaikkee’ te oikeen teittekään ku olitte ajelemassa”, pisti Reetta väliin röyhistäen rintojaan. Se nojasi Mariellaan, jolla oli ärtynyt ilme kasvoillaan.
Reetta oli pervo ihminen ja sillä oli rivo huumorintaju. Meistä sen pervot jutut yleensä oli tosi hauskoja Mariellaa lukuun ottamatta; nytkin bestikseni ilme oli hapan.
”Vittu pää kii, Reetta!” Se sytytti tupakan ja puhalsi savut Reetan naamalle. Reetta kosti tökkäisemällä Mariellan kaulalla olevaa fritsua, jolloin Mariella ärähti - ilmeisesti se fritsu oli kosketusarka. Tällainen oli yleistä kaksosten taholta - ne oli alituisesti nälvimässä toisiaan.
Saila makasi väsyneenä kalliolla mistään piittaamattoman. Se oli Mariellan ja Reetan täydellinen vastakohta. Sillä oli mustaksi värjätyt puoleen selkään tapaavat hiukset, jotka korosti ihon kalpeutta. Sillä oli paksu kerros valkoista puuteria ja ripsaria. Sailalla oli joskus lapsena ollut syömishäiriö ja vielä nykyäänkin tyttö laihtui ihan huomaamatta ja sitten lihoi takasin entisiin mittoihinsa. Se oli suunnilleen samankokoinen kuin Johanna, vaikkakin hiukan pidempi ja rotevampi.
Tällä hetkellä Sailan mustat farkut roikkui pikkaisen ja ilman niittivyötä ne ei olisi pysynyt ylhäällä.
”Vittu, voitteks te lopettaa?!” se kivahti yllättävän aggressiivisesti. ”Mun päätä särkee.”
Reetta lopetti heti Mariellan ärsyttämisen - se teki aina niin kuin Saila käski.
Sitten Saila vaihtoi mukavampaan sävyyn. ”Hei mitä jos ei mennä ekalle tunnille?”
Se sopi kaikille. Saila ja Reetta oli c:llä, joten niillä olisi ollut biologiaa. Mulla, Mariella ja Birgitalla sen sijaan olisi ollut tunti Kompuraa. Tunti Kompuran tunnilla ei tuntunut erityisen mukavalta ajatukselta. Biologiaa ja maantietoa opettava Annukka Alamäki oli meidän koulun toisiksi rasittavin opettaja. Akka oli melkein kuusikymppinen laiha harmaapäinen opettaja ja sillä oli aina tapana määrätä meille paikat; tällä hetkellä Mariella joutui istumaan Alamäen silmätikkuna keskirivin ekassa pulpetissa. Mäkin olin joskus joutunut istumaan siinä paikassa, ja voin sanoa että se oli hirvein mahdollinen paikka, koska Alamäen henki haisi pahalta, kirpeälle ja imelälle.
Käytettiin eka tunti hengaillen syyskuisessa auringossa, juoruilen ja polttaen tupakkaa ketjussa. Aurinko lämmitti vielä jonkin verran rantakalliota eikä oltaisi haluttu lähteä seuraavallekaan tunnille. Kukaan meistä ei kuitenkaan halunnut toista poissaoloa, joten lähdettiin matelemaan koululle etanavauhtia ja oli hilkulla ettei myöhästytty, sillä käytiin vielä vessassa korjailemassa meikkejä kuten joka päivä (monta kertaa).
Meillä oli Mariellan ja Birgitan kanssa yhteiskuntaoppia. Reetalla ja Sailalla taas oli Kompuraa. Hah, ajattelin vahingoniloisesti ja saatoin nähdä sieluni silmin C-luokkalaisten tylsistyneet kasvot. Yhteiskuntaopin tunnit meni onneksi Kompuran omia nopeammin eikä aika tuntunut ikinä pysähtyneen aineen kuivuudesta huolimatta.
Yhteiskuntaopin tunneille käsiteltiin tällä kertaa perintö-asioita, joista en pahemmin tajunnut mitään, mutta yhteiskuntaopin ja historian opettaja Kalevi sai sentään tunnista hauskan erinäisillä, huvittavilla esimerkeillä. Niihin jokainen osasi yleensä vastata oikein Mariellaa lukuun ottamatta.
Saatiin tehtäväksemme kolme työkirjan tehtävää, jotka sai aloittaa heti. Ei ollut erityisen vaikeata löytää oikeita vastauksia oppikirjasta ja muistiinpanoista. Useimmiten sain ne valmiiksi eikä mulle tullut mitään tehtäviä. Tälläkin kertaa Kalevi päästi meidät etuajassa syömään.
Mä, Birgitta ja Saila mentiin varaamaan suosikkipöytämme ikkunan edestä. Saila näytti edelleen nukkuneen rukoukselta kantaessaan ruokatarjotinta.
Tyttö haukotteli leveästi. ”Oli helvetin tylsä tunti!” se sanoi. Reetta sanoi samaa kun istui mua vastapäätä tarjottimineen. Meidän pöytään tuli vielä Marja, Raisa ja Leena. Jostain kumman syystä yhden oksettavan separin, Maisan piti liittyä seuraamme. Maisa oli mun. Birgitan ja Mariellan kanssa samassa köksän ryhmässä. Ei todellakaan oltu haluttu sitä samaan ryhmään, mutta köksän opettaja oli pakottanut ottamaan sen mukaan, sillä kaikissa muissa ryhmissä oli täyttä. Se inhotti oikeasti meitä, ei oltaisi haluttu olla sen kanssa köksän tunneilla: Maisa ei pessyt käsiään, sillä jumitti aina pahasti ja se onnistui aina pilaamaan kaikki ruoat. Se oli jopa kerran kaivannut persettään köksän tunneilla - siitä lähtien ei annettu sen tehdä muuta kun tiskata ja lakaista.
Reetta ja Mariella tirskahti kovaäänisesti ja iski samalla silmää yksille jätkille. ”Kattokaa, perse Maisa!”
”Hyi hitto”, sanoi Reetta kovalla äänellä.
”Eilen meidän kaa istu se lesbo Assi”, mä muistin sattumalta. ”Aina vaan paranee.”
Ihmisten haukkuminen selän takana oli moneen kertaan hyväksi havaittu keino. Perse Maisa ei näköjään kestänyt moista, sillä separi häipyi välittömästi toiseen pöytään syömään.
Siinäpähän meni, ei tullut ikävä.
Reetta lähti Sailan, Leenan, Raisan ja Marjan kanssa tupakalle, mutta me ei jaksettu lähteä. Syötiin oikein hitaasti ja mentiin loppuajaksi istumaan tyttöjen vessan ikkunan alle. Oli vielä sen verran lämmintä ettei patteri lämmittänyt, mutta kylmillä ilmoilla se kuitenkin lämpeni ja lämmitti mukavasti selkää.
Kohta vessaan tuli kolme 8A:n muijaa, Teija, Anne ja Klaara. Ne kaikki alkoi luonnollisesti korjata meikkejään. Siinä oli idioottia, joita ei voinut millään sietää, etenkin Teijaa. Se oli pitkä, arviolta jotain 174 tai 175 senttiä - ja tosi laiha, niin laiha ettei sillä ollut mitään muotoja. Meistä muija näytti naurettavalta luonnottoman suorine selkineen. Muutenkin se näytti typerältä omasta mielestään niin tyylikkäissä vaatteissa. Teijan vaatteet oli enivei muodikkaat, mutta tyttö oli yhdistänyt ne kummallisesti: printtipaita, vyötäröllä vyö, joka oli kuin mummon alushameesta leikattu. Isän pikkuserkun tytär Janina oli sentään reilusti täysijärkisempi kuin Teija. Se oli b-luokalla ja muistutti aika paljon Johannaa. Teija ja Janina ei voinut sietää toisiaan. Ne mulkoili aina vihaisesti toisiaan ja olin kuullut montaa kertaa Janinan ja kumppaneitten haukkuvan Teijaa ja vetävän sitä turpaan kun maikkojen huomio oli kohdistunut toisaalle.
Mariella katsoi niitä happamasti tuuheat kulmat kurtussa. ”Ihan hirveet vaatteet. Mikä vittu toiki luulee olevansa?”
Teija viskoi päätään niin, että rikottu, pitkähkö sivuotsis peitti puolet sen kapeista kasvoista. (Teijalla oli tapana viskoa jatkuvasti päätään, koska se luuli olevansa joku maailmanluokan huippumalli.) Se käveli catwalk-kävelyä jatkuvasti - kuulemma se teki töitä jossain mallitoimistossa ja sillä oli ulkomaalainen manageri. Itsestäni voisi tulla missi tai mainosmalli koska tahansa, ja ne hommat kiinnosti jonkin verran. Tarvitsi vain marssia jonkun missimamman juttusille.
Hymyilin vinoa hymyä ja päätin pistää oman pikku shown pystyyn ja otin ison Marimekon meikkipussini esiin. Kävelin niiden en luokse keinuvasti kävellen. Täyteläisten rintojeni vako näkyi seksikkäästi Guessin v-aukkoisen topin alta. Levitin lisää huulipunaa ja ripsaria ja ruiskutin rinnoille ja niskaan vähän Chanel5-hajuvettä kuten Marilyn konsanaan.
Huuleni oli raollaan. ”Tiesiks Teija, ettet valitettavasti oo mikään jätkien unelmatyttö.”
Teijan silmät levisi, sillä olin kaikkea sitä mitä se ei ollut: naisellinen, voimakaspiirteinen vanhan ajan glamouria hehkuva beibe. Se ei vaan pystynyt myöntämään sitä.
Teija sanoi: ”Sä olet vaan rakennusmiehen ja vaatemyyjän tyttö. Mun vanhemmat sen sijaan on kaupungin virastossa töissä.”
”So? Sä et silti oo mikään jätkien unelmatyttö.”
Mariella ja Birgitta virnuili ikkunan ääressä. Ne seisoi kädet puuskassa. Kummallakin oli voimakkaat ylärajaukset ja melkein vadelmanpunaisiksi meikatut huulet. Kevyesti tupeeratut hiukset oli korkeahkoilla ponnareilla. Joku seiskaluokkalainen tai ala-aste-ikäinen pissis olisi pelännyt niitä, sillä ne oli suhteellisen suosittuja koviksia, joille ei kannattanut vittuilla.
Teija nielaisi. Ylivoima oli suhteettoman korostunut sen kannalta.
Kävelin voitonriemuisesti takasin Birgitan ja Mariellan luo. Me lähdettiin pois vessasta, mutta hihiteltiin vielä ovella. Oli varmaa että Teija tulisi saamaan jonkun diplomin Ysien päivässä, ei vaan se tultaisiin nolaamaan perusteellisesti. Me nolattaisiin Teija yhdessä Reetan ja Sailan kanssa.

Aerobic-tunti oli ohi ja oltiin pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita Johannan kanssa. Mä olin käynyt sen kanssa jumpassa jo seiskasta lähtien, sillä uinti oli jäänyt vähemmälle. Meillä molemmilla oli Adidaksen aerobic-vaatteet ja isot nahkalaukut, joihin jumppakamat oli hyvä pakata.
Oltiin äärimmäisen tyylikkäitä ja viehättäviä neitejä, jotka ei vaivautuneet hikoilemaan aerobicissa, sillä hikoileminen oli liian epänaisellista. Meille riitti että syke nousi.
Johanna hymyili seinällä riippuvalle kehyksettömälle peilille aivan kuin se olisi ollut suurikin peili. ”Hyi hitto kun mun hampaat on keltaset - ensi vuonna oon toivottavasti töissä, niin voin valkasuttaa ne!”
”Ainiin,” Oivallus tuli yhtäkkiä. ” Sähän valmistut tänä vuonna kauppiksesta.”
”No jep!” Johanna totesi helpottuneen kuuloisena. ”Pääsen ensi vuonna tienaamaan.”
”Mistä aattelit hakee töitä?”
”Hmm.” Sen ilme oli mietteliäs. ”Varmaa Seppälästä…”
”Seppälästä?!” Inho vääristi klassiset kasvoni. ”Eihän siellä edes oo mitään hienoja vaatteita, lähinnä alusvaatteita ja yöpaitoja mitä viitsii ostaa.”
Johanna kohautti vähättelevästi hartioitaan. ”Emmä Seppälän vaatteista niinkään välitä, vaan siitä tosiseikasta, että se kuuluu samaan ketjuun kun Stocka. Aattele nyt, Katrina: mä saan 15 prossan henkilökunta-alennuksen kaikista Stockan tuotteista! Me voidaan ostaa kasapäin burberryn huiveja, Guessin ja Longchampin laukkuja ja muuta kivaa.”
”Ihanaa Johanna!” Saatoin jo kuvitella ostamassa näiden ihanuusmerkkien asusteita.
Erottiin serkkuni kanssa Salen kohdalle, mä käännyin vasemmalle ja se oikealle.
Kun pääsin suihkuun pesin hiukset Schwarzkopfin kampaamoshampoolla. Sen jälkeen päätin datailla niin kauan, että hiukset ehtisi kuivua tarpeeksi hoitsikkaa varten. Mariella näytti olevan online-tilassa.

Catriinah sanoo:
Moi
Mariella sanoo:
No moro
Catriinah sanoo:
Mites sä oot nyt jopa kotona etkä "ajelemassa"? :P
Mariella sanoo:
No ku piti mennä mummolle siivoomaan, äiti pakotti.
Catriinah sanoo:
Haha, Mariella parka.
Mariella sanoo:
Jo vain, arvaa vaa oisko ollu parempaakin tekemistä.
Catriinah sanoo:
Onks sul mitää huomenna, jos tulisin teille suoraa koulusta?
Mariella sanoo:
Mikäs siinä, senkus tuut.
Catriinah sanoo:
Jes. Mut nyt meen laittamaa hoitoainetta hiuksiin. :)
Mariella sanoo:
Okej. Mä voisin vielä käydä Ii2:sessa ja Galtsussa ennen ku lähen koneelta.
Catriinah sanoo:
Moi moi
Mariella sanoo:
Moikka :P

Kirjauduin ulos mesestä ja menin takasin kylppäriin laittamaan tehohoitsikkaa. Loppuillan katsoin telkkaria ja luin V.C. Andrews´n Turkoosia.
Saloilla ei ollut seuraavana päivänä kotona muita kuin Mariellan itse; niiden porukat ei ollut kotona ja Reetta oli Sailalla toisella puolella kaupunkia.
Me oltiin Irc-galleriassa, josta meidän molempien kuvia löytyi nickeillä MissCatriinah ja maribellah. Mariellalla oli puolivartalokuvia ja muutama säällinen bilekuva. Mä taas poseerasin kuvissani samaan tyyliin kuin muinaiset pin up-tytöt - oltiin aika usein kuvakkeen kuumimmissa ja galleriassa päivän kuvissa Johanna kanssa. Joka tapauksessa mulla ja Johannalla ei ollut mitään vammaisia omistuksia tyyliin: ”Tää on ommattu mun ihq-raxu beibelle Riikalle.” Riikka kaveriporukoineen oli haukkunut mua ala-asteella läskiksi.
Kutosen loppupuolisko on säilynyt elävästi muistoissani ja vielä nykyään nauran Riikan jengille ja siitä millaisia niistä on tullut. Musta tuli huomattavasti kauniimpi ja seksikkäämpi kuin kenestäkään niistä. Osa niistä pysyi sellaisina aika muodottomina - rinnat korkeintaan B-kuppia eikä kunnon lanteita - mutta Riikka oli yläasteella lihonnut paljon ala-asteesta. Sen läskit näkyi galleriakuvistakin kun sen piti pitää niin matalia ja tiukkoja housuja, jotka teki tajuttomat jenkkakahvat. (Raukka ei selvästi edes tuntunut tietävän oikeaa vaatekokoaan, mikä oli tavattoman surullista.)
Mariella mutisi jotain sellaista kuin ”vitun teini pissis” kun se katseli Lailan kuvia. Sitten se kääntyi kattomaa mua. ”Tiesiks muuten et Solan Janne on yhessä Lailan kaa?”
Mulle tuli mieleen vaalea Jere koulun nurkalta. Reetta oli sanonut että Jeren kaksosveljen nimi oli Janne, ja että sekin oli tosi komea, mielenkiintoista. ”Onks Jannella kuvia?” mä kysyin neutraalilla äänellä.
Mariella nyökkäsi. ”Onhan sillä, niillä molemmilla on” Mariella etsi nopeasti molempien kuvat, jotka löytyi nickeillä Janne^^ ja ^Jere^.
Janne oli ihan Jeren näköinen - sen huomasi kun katseli jätkien yhteiskuvia. Molemmilla Solilla oli samanlaiset blondatut hiukset, jäänsiniset silmät ja säännölliset kasvonpiirteet. Janne oli mun mielestä noin 181-185 senttiä pitkä. (Yhdessä kuvassa mauton Laila horo näytti seisovan komistuksen vieressä.) Jannelle oli jopa ihan samanlainen rento ja vastustamaton virnistys kuin kaksoisveljellään.
”Onks ne identtiset kaksoset?” Livoin ahnaasti huuliani. Noihin kun pääsisi käsiksi.
”Joo onhan ne, ja niitä on tosi vaikeeta erottaa toisistaan, mut ne onneks erottaa Jannen kulmakorusta.”
Sillä oli tosiaan kulmakoru vasemmassa kulmassa.
”Mä oon nähny sen Jeren kerran koulun nurkalla”, mä muistin. ”Se oli sillon ku sä menit ajelemaa Rikun kaa koulun jälkeen. Mä ostin siltä tupakkaakin ja sain askin Reetan kautta. Sanoin Reetalle et musta Jere oli hyvännäkönen, ja se ehotti sitä, et mentäis Jeren kaa joskus ajelemaan.”
”Senkus meet. Jere on vapaa tällä hetkellä.” Mariella iski mulle silmää.
”Mites nyt sillee sattu. Se Jere vielä katto mua kiinnostuneen olosena.”
”Ei se mikään ihme oo.” Mariella hymyili kannustavasti. ”Sä oot just sen näkönen, et jätkät kiinnostuu susta. Sun pitää sanoo Reetalle et lähette ajelemaa Jeren kaa mahdollisimman pian.” Sitten se lisäsi: ”Kannattaa vaa pitää kiirettä ettei muut änkee ennen teitä.” Mariella hihitti.

Muutaman tunnin päästä kun olin tullut Mariellalta, seisoin ison kokovartalopeilini edessä sovittelemassa kaikenlaisia asukokonaisuuksia laajasta valikoimastani. Hmm... mustat korkeakorkoiset Rizzon saappaat, Guessin musta laukku, Sandin isokauluksinen neule ja Miss Sixtyn harmaat suoralahkeiset farkut, joissa oli vähän kulutusta... Poseerasin vallattomasti peilille ja levitin kokeeksi huulilleni uutta Biothermin punertavaa huulikiiltoa.
Sai nähdä, mutta tämä vaikutti hyvältä asukokonaisuudelta, tyylikkäältä enkä näyttänyt kuitenkaan siltä että aikoisin iskeä Jeren tai vastaavaa.. Sen nyt voisi tehdä myöhemminkin. Sängylläni oli kasapäin vaatteita, joita olin jo kokeillut mutta hylännyt, koska ne ei tuntunut sopivilta.
Huomenna Reetta olisi varmaan jo soittanut Jerelle ja voisin tehdä vaikutuksen tähän vuosituhannen ihanimpaan namupalaan, joiden kuvienkin katseleminen sai mut erittäin halukkaaksi.