6.luku

6.luku

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

I wanna use you and abuse you
I wanna know what's inside you
(Whispering) Hold your head up, movin' on
Keep your head up, movin' on
Hold your head up, movin' on
Keep your head up, movin' on
Hold your head up, movin' on
Keep your head up, movin' on
Movin' on!

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

I'm gonna use you and abuse you
I'm gonna know what's inside
Gonna use you and abuse you
I'm gonna know what's inside you

Oli perjantain. Jerellä ja Jannella oli taas jälleen kerran bileet, joissa oli yläastelaisia ja niiden ikäisiä aloittelemassa. Kaikki oli vähintään pienessä, mä ja Lailakin.
Me tanssittiin Solientukevalla sohvapöydällä ikivanhan kasaribiisin, Sweet dreamsin tahdissa pelkissä alusvaatteissa. Porukka vihelsi villisti kun me kumarruttiin aina välillä jonkun jätkän puoleen, joka sitten sujautti setelin hiusterssiemme väliin tai rintsikoiden kupin sisään. Jere ja Janne ei pistänyt ollenkaan pahaksi, vaikka niiden tyttöystävät strippasi kaikille bileissä olijoille, päinvastoin: ne tuijotti meitä ihaillen.
Mulla ei ollut yleensä tapana stripata kenenkään bileissä. Tänään mä olin juonut oikein nopeasti limsaan lantrattua viinaa ja se oli noussut tietenkin päähän. ”Tämmösessä kännissä mä voin tehdä ihan mitä tahansa!” mä olin uhonnut Lailalle kun se keikutti persettään kaikille mahdollisille jätkille. Laila oli sitten keksinyt että stripattaisiin bileissä olioille, kunnes oltaisiin alusvaatteisillamme. Tiesin kyllä varsin hyvin miksi se ei ollut halunnut ottaa rintsikoita pois: siksi että sillä oli pienet ja mitättömät 70B:n rinnat, kun mulla puolestaan oli täyteläiset 80C:n rinnat, jota olisi kehdannut näytellä jätkälle kuin jätkälle. En vaan yksinkertaisesti viitsinyt, sillä muuten mut olisi leimattu meidän kaupungin huoraksi. Mä ja Laila oltiin pyydetty porukkaa raivaamaan sohvapöydän tyhjäksi esitystämme varten. Sattui vielä niin, että jonkun polttamalla levyllä alkoi soida Sweet dreams. Demi Moore oli stripannut sen tahdissa leffan loppupuolella - siinä kohdassa missä sen känninen exä sönkötti pilvessä ”Iltaa pippaloitsijat”.
Meidänkin vaatteet oli viimeiseltä vähentynyt pelkkiin alusvaatteisiin.
Tunsin itseni suunnilleen maailman kuumimmaksi ja seksikkäimmäksi muijaksi kun kumarruin tekemään kielarin Jeren kanssa. Silloin amikset - muun muassa Sakke - lappasi sisään kutsumatta. Ne oli totaalisesti räkäkännissä, hyvä ettei meinannut sammua. Sakke huomasi mut ja sangen vähäisen vaatetukseni. Kelläpä jätkällä ei olisi alkanut seisoa moista ihanuutta ahmiessaan.
”VITUN SOLA!” se huusi sammaltavalla, kiihtyneellä äänellä. ”OO NYT VIELÄ KATRIINAS KAA. SÄ VOIT OLLA VIELÄ VARMA ET, SUN OMAHYVÄNEN VIRNEES VIELÄ HÄVIÄÄ!”
”Ei jaksa kiinnostaa”, Jere sanoi ja haukotteli leveästi Se oli kietonut kätensä tiiviisti vyötäröni ympärille ihan kuin poikaystäväni olisi halunnut varmistaa, että kuuluin vain sille. ”Painu vittuu täältä.” Jere otti yllättäen Rikun colaan lantratun viinapullon ja kaatoi pullon kaiken sisällön Saken päälle.
Sakke oli yltä päältä laimennetun viinan kastelema. Ilme sen kasvoilla oli murhaava. ”Vitun Sola!”

Saken porukoista tuli olemaan täsmälleen yhtä paljon riesaa kun olin kuvitellutkin: ne tuli jatkossakin bileisiin häiriköimään ja aukoi Jerelle, Jannelle, Juhanille ja jopa yhdelle Lahden Jesselle päätään. Jesse oli yksi upea, platinanvaalea ”prinssi”, joka opiskeli tokaa vuotta rakalla. Se oli tuntenut Solat ihan pienestä pitäen ja hengas aika usein meidän kanssa. Tunsin sen jotenkuten, vaikka mä olisin halunnut tuntea Jessen paremminkin, sillä siinä todellakin oli oikea silmän ilo, Solien ohella kaupungin parhaimman näköisin jätkä.
Mä seurustelin kuitenkin Jeren kanssa ja Jessellä oli omat naisensa - tällä hetkellä kauppaopiston naiset ja kaukainen sukulaiseni Janina.
Jere manasi suureen ääneen kirjautuessaan Galleriaan. Seisoin sen takana ja pidin kättäni sen hartialla.
”Mitä nyt taas?” mä kysyin toinen kulmakarva koholla.
”Arvaa pari kertaa?”
Olin miettivinäni. ”Hmm… oisko fanipostia amisjunteilta?”
”O. Saatana ainakin 20 kommenttia niiltä, yhteensä 40.” Jere kuitenkin vastasi kaikille tyyliin: ”painu vittuun”, ”ime munaas” tai ”hej daah.” Sitten se nousi ja tarttui käsiini.
”Lähtää ajelemaa jonnekin.” Jere suki vaaleita hiuksiaan arvioivan näköisenä. ”Vaikka kaupungille päin.”
Vilkaisin nopeasti peilikuvaani, vaikka tiesin näyttäväni vähintään täydelliseltä. ”Okej, lähtää sit.”

Saken porukat terrorisoi meitä edelleen huhtikuussakin. Vieläkään ei näkynyt loppua. Mä toivoin tähän jo jonkin laista loppua, ihan sama minkälaista, kunhan tämä vain loppuisi pikkuhiljaa!
Aina kannattaisi miettiä tarkkaan mitä toivoo, sillä ne toiveet voi toteutua.
Amiksien ja Jeren ja Jannen välinen viha purkautui sitten rajumpana kuin kukaan olisi uskonut.
Sunnuntaina parantelin krapulaani Johannan ja Mariellan kanssa. Loikoiltiin viimeisen päälle laitettuina serkkuni huoneen lattialla lukemassa Ellejä ja Vogueita ja litkittiin vettä minkä kerkesimme. Suu oli kuiva ja mieli tylsä.
Puhelimeni alkoi soida. Janne näköjään. Mitäköhän asiaa sillä olisi?
”Moi.”
”Moi. Hei ooks nyt missä?” Janne kysyi oudon kireällä äänellä.
Vilkaisin Mariellaa ja serkkuani. ”Johannalla Mariellan kaa. Kui?”
”Sakke sit hakkas kavereineen eilen Jeren ku se lähti baarista Antin kaa. Ne yritti tapella vastaan, mut eipä kahesta oo vastusta sellaselle laumalle…”
Aloin huolestua. ”Käviks Jerelle kuin pahasti?” kysyin pakotetun tyynellä äänellä.
”Siltä murtu solisluu ja muutama kylkiluu, ja naama on mustelmilla. Se on väsyny, ei näytä yhtää iteltää.” Kuulin Jannen huokaavan langan toisessa päässä. ”Mut tulkaa kattomaa sitä kun kerkeätte, se olis Jerelle mielee.”
”Eiköhän me tulla. Moi, moi.”
”Moi.”
Katkaisin puhelun.
”Mitä asiaa Jannella oli?” kysyi Mariella.
”Sakke et Company hakkas Jeren eilen.”
Johanna oli kasannut lukemansa lehdet siistiksi pinoksi ja laittanut sivuun. ”Mitä vittua? Oikeesti?”
”Totta kuin kirkon rotta.” (Ala-asteen läskiaikoina suuresti viljelemäni sanonta.) ”Mitä jos otettais laukkumme ja alettais tehä lähtöä Jannelle ja Jerelle, naiset?”
”Joo”, sanoi Mariella, ”mä voin soittaa Rikun hakemaa.”
Kohta istuttiin jo Rikun autossa: Mariella pelkääjän paikalla ja me Johannan kanssa takana. Sauson nahkahansikkaiden verhoamat käteni oli liitetty yhteen. Tiesin että Sakke jättäisi piireineen Solat tästä lähtien kun oli saanut hakattua mieheni. Se oli sanaton sopimus, mitä ei tarvinnut vahvistaa.
Riku soitti ovikelloa ja Janne tuli avaamaan. ”Moi.”
”Moi.”
Sain kengät jalasta ennen muita ja menin peremmälle. Löysin Jeren parvekkeelta tupakalta. Se seiso selin muhun. ”Moi kulta”, sanoin hiljaisella äänellä ja Jere kääntyi katsomaan mua.
”Beibe”, Jere sanoi ja suuteli mua poskelle.
Janne oli ollut oikeassa, Jere ei todellakaan näyttänyt itseltään mustan silmän ja haljenneen huulen kanssa. Jätkän vasen käsi oli kantositeessä ja sen kasvoilla oli turta ilme. Kiedoin lohduttavasti käteni sen ympärille.
”Miten sä voit?”
”Suoraa sanottuna ihan paskasti, päätä särkee ja käsi on helvetin kipee.”
Se tumppasi tupakkansa. ”Mennää sisää. Janne saa keittää meille kaikille kahvit…”
Jannen ilmeessä oli jotain vaikeaa kun se tarkkaili veljeään vaivihkaa, kun me tultiin sisään. Se pysyi kuitenkin hiljaa ja alkoi keittää kahvia ilman kehotusta.
Jere kokosi pari tyynyä päänsä alle ennen kuin vajosi olkkarin sängylle. Se hamuili kättäni. Silitin vapaalla kädelläni jätkän hiuksia tyynnyttävästi. Jere sulki silmänsä ja sen jännittynyt vartalo rentoutui.
Kohta Janne tuli ilmoittamaan, että kahvi oli valmista.
”Kuuliks sä?” se sanoi kaksosveljelleen, joka ei reagoinut mitenkään.
”Jere?”
”Mmmitääh?” edellä mainittu mumisi.
”Kahvi on valmista.”

Opettajienhuoneen eteen oli laitettu tummanruskea postilaatikko. Siihen oli kiinnitetty sinitarralla vaaleanpunainen, ympyränmuotoinen lappu, missä luki isoilla tikkukirjaimilla EHDOTUKSIA. Siihen postilaatikkoon pitäisi pistää lappuja missä lukisi, mitä ohjelmaa me sinne haluttaisiin.
”Mä laitoin lapun, missä mä toivoin sinne tietovisan ja Jalasta kiinni nyt- kisan”, sanoi b-luokan Nanni-niminen nössö laittaessaan taitellun ruutupaperin postilaatikkoon.
Ikävä kyllä sen ideaa ei otettaisi vastaan. Saila oli jo ehtinyt suunnitellut Ysienpäivän alusta loppuun ajat sitten. Ysi-gaalaan ei todellakaan kuuluisi mikään tietovisa tai Jalasta kiinni nyt- kisa. Vahingoniloinen hymy levisi huulilleni. Mä sen sijaan saisin ihan ikioman shown gaalaan; mallikisan, jossa Anne ja Teija joutuisi kävelemään mustat jätesäkit päällä ja mä saisin vielä jakaa Reetan kanssa Vuoden pahin pissis-diblomin yhdelle kasiluokkalaiselle Merville.
Teemana oli media eli meidän piti pukeutua joksikin julkkikseksi. Mä olin keksinyt Johannan kanssa mulle täydellistäkin täydellisemmän puvun. Pukeutuisin Marilyn Monroeksi ja mulla oli jopa puku valmiiksi hankittuna. Olisi sanomattakin selvää kuka tulisi loistamaan sinä päivänä!
D-luokan Annuli ja Nea-Riina tungeksi edessäni. Miten lapsellisia kakaroita, joilla ei edes ollut tyylitajua. Yritin sanoa niille, että väistäisi mutta niillä tuntui olevan vahaa korvissa, kun ne ei siirtynyt mihinkään. Silloin sain tarpeekseni ja tyrkkäsin nössöjä kyynärpäälläni.
”Väistäkää!” Nyrpistin vähän nenääni, sillä olin haistavinani halvan dödön ja shampoon sekaisen lemun. Tytöt oli vähän shoppaillut Henkkamaukassa, säälittävää.
Mariella ja muut istui tapansa mukaan tyttöjen vessan ikkunan alla. Istuin mulle varatulle paikalle Reetan viereen. ”Sori et kesti, mut pari nössöö oli tiellä.”
”Ei se mitää”, Mariella sanoi tirskuen. Se ei arvostanut nörttejä yhtään enemmän kuin mäkään. ”Hej, lähtääks ylihuomenna ryyppäämää?”
Katselin mun täydellisesti hoidettuja käsiäni. ”No jep. Miks edes kysyt?”
”Jere ei varmaa tuu vähäks aikaa meidän kaa?” Mariella kysyi ryppy nypittyjen kulmiensa välissä.
Pöyhin hiuksiani. ”Ei nii. Se ei oo vieläkää ihan kunnossa.”
”No mennää sit vaa tyttöporukalla.”
”Mitä? Eiks Rikukaa tuu?”
”Ei. Se lähtee Raimon ja muitten kaa niiden mökille”
”Mennää sit pitkästä aikaa likkaporukalla.”
Silloin Marja äkkäsi meidät kun se tuli vessaa, ja tuli meidän luokse. ”Mitä, ootteks te menossa ryyppäämää? Minne?”

Jere siirsi käteni reideltään, mutta vastasi suudelmaani. Mä nojasin seinään, sillä en halunnut tuottaa kipua jätkälle, jonka murtuneet kylkiluut ei ollut luutunut kunnolla.
Ujutin käteni Jeren Gantin pikeen alle sivelemään paljasta pyykkilautavatsaa. Jeren hengitys kiihtyi ja tunsin jätkän vatsalihasten jännittyvän kämmentäni vasten.
”Katriina..”
Kuljetin kättäni ylemmäs, kosketus oli hyvin kevyt kaikessa härnäävyydessään. Pojan tummien ripsien alta pilkotti häivähdys jäänsinenä. Tuttu ilme, jonka olin nähnyt Jeren kasvoilla joka kerta kun se työntyi sisääni ja oli laukeamaisillaan.
Jere kiroili. ”Ei me voida panna!” se murahti karkeasti ja puristi terveen kätensä nyrkkiin. ”Muhun koskee vieläkin liikaa.”
Silitin poikaystäväni hiuksia aivan kuin se olisi ollut kiukutteleva pikkukakara. ”Voi raukkaa.”
Vinkkasin aistikkaasti. Otin sen lävistetyn korvalehden huulteni väliin ja kuljetin kieltäni korvan nipukalla. Käteni oli jälleen löytänyt paikkansa pojan tärisevältä reideltä, osittain jalkovälistä.
Tunnustelin jätkän timmejä reisiä sormenpäilläni. ”Sit ku me päästää taas naimaan, ajattele. Mä saan taas tuntea sut sisälläni.”
”Mä en malta odottaa”, Jere mutisi kiihottuneena.
Mä sain hyväilevään ääneeni lisää vihjailevuutta. ”Mä voisin koristella itseni kermavaahdolla ´kaikkein pyhintä´ myöten.”
”Ja mä nuolisin kaiken”, Jere lupasi haltioituneena. Se kuvitteli mut makaamaan kermaan sonnustautuneena jalat auliisti levällään suuseksiä varten.
Annoin viipyvän suudelman jätkän kaulalla ja nousin ylös.
”Koita parannella sitä odotellessa”, mä kehotin viileästi.
Vedin bootsit jalkaani ja sieppasin villakangastakkini ja Hilfigerin laukkuni. Astuin leveästi hymyillen rappukäytävään ja jätin Jeren riutumaan himojensa kourissa.

Ajettiin Jeren kanssa niiden talon parkkipaikalle. Janne näytti olevan Lailan kanssa parvekkeella tupakalla, mikä ei ollut mitenkään tavatonta. Mutta se että Laila ja Janne huusi toisilleen hysteerisenä, oli jotain todella outoa.
Solan kaksosten naapuri tuli tokan kerroksen viereiselle parvekkeelle valittamaan niille. Se oli vanha ja raihnainen punanaamainen eukko, jolla oli kävelykeppi. “On se niin kummaa, ettei tässä talossa saa edes rauhassa nukkua, vaikka minä olen sentään osakkeenomistaja, ja sinä ja veljesi vain vuokralla.”
“Joopa joo”, Janne sanoi happamansa. Se näytti siltä kuin se olisi voinut vetää vanhaa ämmää turpaan. Kuitenkin se tumppasi tupakkansa ja kiskaisi hangoittelevan Lailan mukanaan sisälle.
Vanha eukko meni myös takasin sisälle.
“Toi on tosi rasittava eukko”, Jere huomautti mulle..
“Se vaikutti just siltä”, mä myönsin.
“Musta Janne ja Laila käyttäytyy tosi oudosti... Yleensä ne tulee hyvin toimeen.”
“Ehkä Janne on viimeinkin saanu tarpeeksi siitä muijasta,” mä lisäsin vahingoniloisesti: “Mut on toi jotenkin outoo, ja sä oot kieltämättä oikeessa: yleensä ne tulee hyvin toimeen.”
Jere sujautti autonavaimet farkkujen taskuun ja otti kotiavaimensa esiin. Niiden asunnosta kuulu edelleen huutamista ja katkonaista nyyhkytystä, kun tultiin eteiseen.
Laila istui Jannen sängyllä kädet polviensa ympärillä. Sen naama oli ihan punainen kuten myös silmät, jotka oli todella itkuisen näköiset. Silti Janne oli kääntänyt sille selkänsä.
Poika seisoi kädet puuskassa. “Voi vittu sun kanssas muija, unohdat ottaa pillereitä, ja nyt oot raskaana. TAJUUKS ET MÄ EN HALUU LASTA?! EN VAA HALUA!”
Mä en ollut koskaan nähnyt Jannea niin raivona. Ilmeisesti sekin tajusi puhuvan vähän liian kovaa. “Ai sori. Mä en huomannu et te ootte tullu.”
“Me kuultiin teidän riitely jo parkkipaikalle asti“, Jere huomautti. “Mikä teillä kahella on oikee hätänä?”
“Kysy Lailalta”, Janne sanoi kylmällä ja vieraalla äänellä.
Laila takertui Janneen ja hautasi nyyhkyttäen kasvonsa Jannen rintaan. “M-mä … o-oon r-r-r-askaana… Mul on j-jääny jo yhet menkat välii.”
Janne repi kovakouraisesti Lailan kädet ympäriltään. “SAATANAN ÄÄLIÖ!”
Hihitin kämmeneni suojassa. Kuudennella olisin antanut mitä tahansa tästä näytelmästä.
Jere tarttui Lailaa hartioista, jolloin tyttö takertui vuorostaan siihen. “Mut ku mä en haluu aborttia. Mä… mä haluisin pitää meidän lapsen… Siitä tulis varmaa ihan teidän näkönen.”
(Jannella ja Jerellä oli veistokselliset kasvonpiirteet, mitkä teki niistä tosi, tosi hyvännäköisiä!)
Janne meni seisomaan ikkunan alle kasvoillaan oli vaikea, jollain tavalla ahdistunut ilme. Poika vaihtoi äänensävyä ivallisemmaksi puhuessaan Lailalle. “Laila oikeesti, ei sun kannata pitää sitä. Sä oot vasta viistoista ja sä oot vielä peruskoulussa.”
“En enää kauaa. Syksyllä mä meen amiksen matkailupuolelle.”
Tässä traagisessa vaiheessa Jerekin hihitti, niinkin kovasti että joutui ottamaan musta tukea.
“Mitä sekin auttaa. Sulta jäis kuitenkin koulu kesken, ku sä joutusit hoitamaa lasta. Et sä voi pakottaa porukoitas huolehtimaan omasta lapsestas.”
Lailalla oli maailman huonoimmat porukat, isä oli työtön juoppo ja äiti valitti kaikesta mahdollisesta. Tuskin ne kävisi hoitamaan tyttärensä lasta tämän puolesta.
Laila purskahti uudelleen itkuun. “Mitä mä oikee… teen?”
“Saat soittaa porukoilles”, Janne käski. “Käsket ne tänne.”
“Vittu ne tappaa mut!”
“Sangen terävää”, pistin väliin.
“Se on kuule ihan sun oma ongelmas. Sä se unohit syödä pillereitä!”
Laila hautasi kasvonsa käsiinsä ja itki sydäntä särkevämmin kuin mä läskiaikoinani.
Kohta Jere lähti saattamaan Lailaa kotiin, koska Janne tuijotti ala-asteen aikaista luokkakaveriani niin murhaavasti. “Vitun typerä ämmä”, sen silmät sanoi. Jos katse olisi voinut tappaa, Lailasta olisi tullut vainaa.
Ovi oli sulkeutunut silmiemme edessä, oltiin ensimmäistä kertaa kahdestaan Jannen kanssa. Kehoni täyttyi oudoista väristyksistä. Jätkä tuijotti mua pitkään ennen kuin käänsi katseensa pois. Se haki siiderin itselleen ja meni tupakka-askin kanssa parvekkeelle.
Seurasin sitä. Janne istui kylmällä betonilattialla ja veti tauotta röökiä.
“Sä et kysyny et haluunks mäkin siiderin”, mä sanoin muka nuhtelevalla äänensävyllä.
Janne kohautti olkapäitään. “Osaat iteki hakee?”
“Äläs.”
Valitsin itselleni siiderin ja korkkasin juoman jo keittiössä. Sytytin tupakan, vuoroin hömpsyt, vuoroin sauhut. Jannea en ollut näkevinäni. Annoin oman egoni täyttää koko parvekkeen.
Jannekin kyllästyi lopulta parvekkeella tupakoimiseen ja siirtyi sisälle. Istuin olkkarin puolikapealla sängyllä ja Janne istahti toiselle puolelle. Sitten poikaystäväni identtinen kaksoisveli alkoi jälleen tuijottaa mua, ´herkutella´ kurvikkailla muodoilla isoja rintoja unohtamatta.
Hihitin täsmälleen samalla tavalla kuin Marilyn Monroe Herrat pitävät vaaleaveriköissä pää takakenossa kuparinpunaiset hiukset kiiltäen. Olin älykäs bimbo.
“Sähän tuijotat mun rintoja!” toruin. Annoin sanojen tarkoituksella hukkua kikatuksen alle.
Janne oli tullut lähemmäs. Se kuulosti käheältä ja ärtyneenä. “Sua… sun rintoja ei voi olla tuijottamatta!”
Miten kiihtyneeltä se kuulostikaan. Katriina, sä oot uskomaton vamppi. Edistyt kaiken aikaa. Saa Janne tuntemaan olonsa epävarmaksi.
Siirryin ihan pojan viereen tekemättä mitään sen kummempaa kuin silittelin sen niskaa ja hiuksia. Saattoi vaikuttaa kesyltä, mutta lähetti kiusallisia väristyksiä pojan kehoon. Katsoin sitä ripsieni alta ja livoin huuliani.
“Mä tiiän sen”, totesin ja annoin vasta sitten suukon Jannelle. Pieni kosketus suolanmakuisille huulille, joiden täytyi tuntua yhtä hyviltä kuin Jeren huulten eri puolilla kroppaani.
“Älä leiki mun kaa, Katriina!” Janne sanoi kärsimättömänä.
Se vangitsi mut tiukkaan halaukseen. En olisi päässyt pois vaikka halunnut. Painoin uudelleen suuni Jannen suuta. Vedin pitkän suudelman aikana jätkän kielen hitaasti suuhuni ja imin hellästi sen kärkeä. Kätemme kulki toistemme vartaloilla. Haistoin Tigin vahan, partaveden ja tupakan tuoksut.
Täsmälleen samanlaista kuin Jeren kanssa…
Janne kaatoi mut sängylle ja alkoi hivuttaa syvään uurrettua neulepuseroani alemmas. Se kouri rintojani ja hengitti nopeasti. Nousin vähäksi aikaa istumaan ja tempaisin paidan namupalan päältä. Koskettelin tyytyväisenä kauniisti muodostunutta ylävartaloa, joka ei tarvinnut paljoakaan treeniä näyttääkseen seksikkään täydelliseltä. Joku muu jätkä saattoi hankkia liian näkyvät lihakset saavuttamatta oikeaa muotoa
Poika nautti selvästi, sillä aistilliset huulet oli kääntyneet hymyyn. Yllättäen käteni temmattiin pois. Janne alkoi vetää Dieselin farkkuja jalastaan.
“Mennää sit loppuun asti ku kerran alotettiinkin.” Jätkän sanat oli määräys, jota mielelläni tottelin.
Sukkahousuni ja viettelevät hiusterssini riisuttiin, paita vedettiin pois, hame nousi vyötärölle ja rinnat paljastui kaikessa uhkeudessaan alas laskettujen rintsikoiden kätköistä.
Kortsua laitettiin määrätietoisesti paikoilleen, mutta en sanonut Jannelle e-pillereistä halaistua sanaa. Halusin naida sitä kortsun kanssa tai ilman… Enempää en ehtinyt ajatella kun poika ja työntyi sisääni yhdellä survaisulla. Jere oli aina edennyt hitaammin, pitkittänyt nautintoa. Kyllä mä tarpeeksi kiihottunut olin nytkin - kukapa ei olisi ollut Solan kaksosten seurassa.
Hain käsilläni tukea Jannesta. Saavutettiin yhtenäinen rytmi kun mä myötäilin sen liikkeitä.
“Miks tämmönen kiire?” mä kysyin toinen käsi uponneena pojan hiuksiin.
Janne ei vastannut, otti vaan entistä syvempiä työntöjä, se oli melkein väkivaltainen. Jannen hampaat jätti iholleni puremajälkiä ja akti oli rajua. Joku kokemattomampi muija ei olisi kestänyt yhtä hyvin.
Sen keskittyneet kasvot häilyi kaiken yllä. Jäänsiniset silmät oli kiinni. Janne tärisi enemmän kuin mä. “Sori”, Janne sanoi viimein kliimaksin hetkellä.
Otin pojan kasvot käsieni väliin. “Älä pyydä anteeksi. Mä tiedän, et edes sä et voi vastustaa mua.”
Mä nousin ja aloin etsiä vaatteitani sängyltä ja lattialta. “Meillä ei oo ketää kotona ainakaan pariin tuntiin, jos sä haluut näyttää mihin kaikkee pystyt sängyssä.”
Janne oli saanut farkut päälleen.
“Voi Katriina… mä en tällä hetkellä haluu mitään muuta yhtä paljon.”
Vajaan kahden tunnin aikana harrastin kapealla prinsessasängylläni äskeistä nautinnollisempaa seksiä poikaystäväni hurmaavan kaksoisveljen kanssa.
Kun Janne oli lähtenyt, menin pitkälle lenkille ja tein sen jälkeen melkein tunnin lihaskuntoa.

Catriinah sanoo:
Hi my girl
Mariella sanoo:
Moooi <3
Catriinah sanoo:
Kuuliks et Laila on raskaana?
Mariella sanoo:
En. Mitä vittua?!?! :O
Catriinah sanoo:
Oikeesti! :D Me mentiin tänää Jeren kaa Solille ja Laila itki siellä yllätysraskauttaan. Se ei olis halunnu tehä aborttia, mut Janne ei suostunu siihen ratkaisuun.
Catriinah sanoo:
Viimein se taipu ku vähä haukuttii sitä ja Jere lähti saattamaa sitä.
Mariella sanoo:
Mä kerroin just Reetalle. Arvaa et se nauro :D
Mariella sanoo:
Laila on niiiiiiiiiin idioottimainen ämmä! :P
Catriinah sanoo:
No äläs. :D Ei varmaa tuu yllätyksenä et Janne jätti Lailan saman tien.
Mariella sanoo:
Hah hah. :D Ihan oikein sille muijalle.
Catriinah sanoo:
No todellaki. Mut mä meen nyt.
Mariella sanoo:
Oke. :D Nähää huomenna.
Catriinah sanoo:
Joo nähää, Mariella-rakas. <3
Mariella sanoo:
Moikka :P

Jannen ja Lailan erosta tuli ensi viikon suosituin juoru, josta puhuttiin amiksessa, lukioissa ja yläasteilla. Mä ja Salot oltiin näes juoruttu Lailan abortista tahallamme kaikille kavereille ja tutuille. Olin ala-asteella saanut sietää Lailan & con vittuilua siinä määrin, että vannoin hiljaa mielessäni kostavani lehmälle sopivan tilaisuuden tullen. Lailan haukkuminen ja huikea muodonmuutokseni ei ollut yksin riittänyt mulle. Halusin kostaa niin julmalla tavalla, että Laila tulisi häpeämään koko kevätlukukauden loppuun asti.
Me oltiin onnistuttu Lailan nolaamisessa. Monet kasit ja ysit huuteli koulussa Lailalla: “Hei, millon ois odotettavissa perheenlisäystä? Mites sulla ja Jannella? Sukisuki muista kumi!”
Lailan jengin pissikset yritti saada haukkujia hiljenemään, mutta kohta niitäkin alettiin haukkua samaan malliin.

Yhtenä päivänä menin kavereideni kanssa tyttöjen vessaan, jossa Kauniojan Janina oli jenginsä ja muiden ihailijoidensa piirittämänä.
Ovelle asti kantautui: “Sulla on ihanat vaatteet! Ooks ollu taas shoppailemassa?”
Janina heilautti mustanruskeita hiuksiaan olkapäidensä taakse ja vei toisen käden lantiolle. “Hihi, eiks ookin?” Janina sanoi hurmaavan leuhkasti.
Sukulaiseni huomionhakuinen itserakkaus ei ärsyttänyt fanikerhoa, sillä ne huokaili edelleen ihastuneena kaikelle mitä Janina sanoi tai teki.
“Kattokaa, Katriina tuli!” huudahti pisamakasvoinen brunette jengiläinen, jonka nimeä mä en tiennyt.
“Moj Janina”, mä sanoin.
“Hejsan.”
Mariella kohotti toista kulmakarvaansa. “Hej onks Lailaa näkyny?” se kysyi.
Janina ja sen bestis Auerin Jessica vaihtoi merkitseviä katseita. Jessican oliivinruskeille kasvoille (jyrkkä vastakohta Janinan kalpeudelle) ilmestyi ivallinen hymy.
“Se pissis-horatsu meni äsken vasemman puolen vikaan koppiin”, Jessica totesi kovaäänisesti. “Muut 9C:n ämmät lähti jo aikoja sit.”
“Voi, voi!” Janinan jengin muijat kertasi kaikuna.
Mä, Salot ja hiuksiaan harjaava Birgitta tirskuttiin vahingoniloisesti. Sitten vessakopista kuului vaisua nyyhkytystä.
“Mä kuulin kaiken, vitun Jessica… vitun Katriina…”
Kopin ovi aukesi napsahtaen ja punasilmäinen Laila hoippui ulos Louis Vuittonin feikki-Speedy 25:n kanssa. Muijalla oli niin lyhyt takki, että vyötäröllä vilkkui puolentoista sentin verran paljasta ihoa, yhtä räikeän oranssia kuin kasvotkin. Punainen Smart-aski tippui sivuttaisesta takintaskusta.
“VOI VITTU SAATANA PERRRRRKELE!” Laila uikutti kumartuessaan poimimaan tupakka-askiaan. Siniset strintangat vilkkui.
Tämä näky sai aikaan uuden naurunpuuskan - mun kylkiin ja vatsaan sattui niin kovasti, että jouduin pitelemään niitä. Reetta oli meistä ainoa, jonka pokka piti edes vähän. Tyttö kaivoi isokokoisesta Louis Vuittonin Les Pliagesta terkkarin jakaman Kun on aika rakastaa-vihkosen.
Reetta ojensi kirjasen paloautonpunaiselle Lailalle. “Kannattaa perehtyy tän sisältöön - etenkin e-pillereiden käyttöön”, se valisti kuin mikäkin terkkari.
Laila tärisi, se oli patoutuneita aggressioita täynnä. “Daah, lue niiq vaa keskenäs. Lol.” Muija yritti heittää mua vihkosella, mutta onnistuin väistämään.
Siihen Laila kivahti: “Mä tiiän kuka o juorunnu mun abortista.”
“Telle me”, kehotin herttaisesti ja taputtelin korostuspuuteria poskipäilleni.
Laila seisoi kädet puuskassa. “Sä ja Salot juorus musta kaikille.”
“Jo vain”, sanoi lavuaariin nojaava Mariella.
Hylkäsin herttaiset eleet ja asennoiduin ylimielisemmäksi. “No ihqdaah!” kailotin pissistä matkien. “Kerralla oikein, lumppu: mä kostin ku tuli hyvä tilasuus. Emmä oo unohtanu miten sä haukuit mua ala-asteella.”
Kikatin suunnattoman tyytyväisenä ja suipistelin punaisiksi maalattuja huuliani. “Laila, sun maine on menny vähäks aikaa.”
Pissis peitti hetkeksi kalvenneet kasvonsa. “Vittu, mä tiiän sen… tiiän liiankin hyvin.”
Laila yritti koota arvokkuutensa rippeet laahustaessaan pois pää painuksissa, mutta se ei pystynyt siihen perusteellisesti nujerrettuna. Korvia repivä naurunremakka oli suosionosoitus mulle, olin lunastanut loppulukukaudeksi paikkani koulun suosituimpana tyttönä.

Kello oli vasta kuusi aamulla, mutta mä olin jo ylhäällä, sillä pitihän mun saada itseni ajoissa laitetuksi Ysien päivää varten. Meidän ysien pitäisi olla koululla jo kahdeksalta laittamassa paikkoja kuntoon. Mä menin ala-kertaan syömään aamupalaa.
“Huomenta Katriina”, iskä sanoi. “Mitä varten sä nyt näin aikasessa oot. Eihän kello oo kun vasta kuusi.”
“Mun pitää saada itseni ajoissa valmiiksi ku meillä on tänään Ysienpäivä”, mä sanoi kun mä istuin äitiä vastapäätä.
“Tässä on sulle kahvia.”
“Kiitti.”
Iskä kaatoi mulle kahvia puoli kuppia. Mä laitoin sekaan kaksi sokeripalaa ja kaadoin päälle rasvatonta maitoa. Äiti anto mulle vielä toisen paahtoleivistään. Söin sen lisäksi vielä rasvatonta jogurttia ja menin sitten käymään pikaisesti suihkussa. Marilyn-asu oli jo valmiina ripustettuna henkariin. Mekko oli kirkkaanpunainen, vyötäröstä ja rinnan kohdalta tiukka, mutta hameosa oli väljä ja kellomainen. Olin ostanut Fidasta siihen sopivat valkoiset 50-luvulta peräisin olevat korkokengät ja samanhenkisen nahkalaukun. Omat hiukseni oli väärän väriset ja liian pitkätkin, joten kokosin ne verkon alle ja laitoin sitten päähäni Punanaamiosta tilatun platinavaalean peruukin.
Mä laitoin ihan normaalin pohjameikin, mutta levitin kasvoilleni varjostusainetta, kiinnitin pitkät irtoripset mukana tulevalla liimalla, piirsin mustat kauneuspilkun paikalleen, laitoin mustaa kulmakynää, kirkkaanpunasta poski- ja huulipunaa. Kynteni olin lakannut kirkkaanpunaisiksi jo edellisenä päivänä. Kello oli 25 yli seitsemän kun mä olin valmis. Ihastelin lopputulosta isosta kokovartalo-pelistäni, sillä piianpeili oli liian pieni siihen tarkoitukseen.
Mulla oli yhtä kurvikkaat muodot kuin Marilynillä aikanaan ja peruukki ja meikki korosti vaikutelmaa. Mä olin kuullut että D-luokan nössö Annulikin aikoi pukeutua Marilyn Monroeksi. Eihän sillä edes ollut tarpeeksi muotoja, ja tuskin se edes osasi valita oikeanlaisia vaatteita.
Olin edelleen samaa mieltä kun näin Annulin naulakoilla. Sillä oli liian isot kengät jalassa. (Todennäköisesti se oli tunkenut vessapaperia kenkien kärkiin)! Sillä oli tummansininen kellohelmainen pallohame, leveä vaaleanharmaa vyö tasapaksulla vyötäröllään, musta hihaton pusero, jossa oli valkoisia pystyraitoja ja pieni helminauha kaulassa. Annulilla ei ollut peruukkia, sillä sen hiukset oli tarpeeksi lyhyet. Maantienvärisen tukka oli laitettu kiharoille, jotka oli varmaan tehty isoilla paplareilla. Sen niskahiukset oli laitettu teipillä, koska ne oli liian pitkät. Annuli oli piirtänyt vihneenvaaleat kulmakarvansa mustalla, kulmakynällä ja yläluomella oli tökerösti vedetyt kissansilmät. Tekoripset ja punainen huulipuna oli siistimmin laitettu. Yhdennäköisyys Marilynin kanssa ei ollut läheskään niin selkeä kuin mulla, mutta kyllä muodottoman Annulin sentään Marilyniksi tunnisti.
Nea-Riina oli joku rokkari. Sillä oli kuluneet farkut - ne iänikuiset H&M by Logg:n, jotka sillä oli joka päivä koulussakin - paljon kettinkejä yllä, musta t-paita, johon oli aplikoitu valkoinen tähti, jenkkihuivi otsalla ja vielä leikkikitara kädessä. Nea-Riina olisi mennyt jätkästä ihan kevyesti.
En uhrannut nössöduolle enää ajatustakaan, sillä mä huomasin Mariellan ja Birgitan huitovan mulle.
“Ihana puku sulla”, Mariella sanoi.
“Kiitti samoin.”
Mariella oli pukeutunut Britney Spearsiksi, yhdeksi idoleistaan. Se oli viikko sitten ottanut osittaisen värinpoiston, jotta hiuksiin sai laitettua hiuksiinsa vaaleita raitoja. Hiukset oli nyt alta suklaanruskeat. Mariellalla oli kivipesty minihame, jossa oli leveä vyö sekä tiukka toppi ja kiilakorkoiset kengät. Kokonaisuus oli aika paljon Britneyn näköinen
Birgitta oli pukeutunut Noriko Saloksi kun ei ollut keksinyt muuta. Lookki rakentui kissansilmistä, joita oli käytetty tavallisessa arkimeikissä, klipseillä ylösnostetuista hiuksista ja tavallisesta meikistä.
Saila ja Reetta tuli meidän luokse lokeroilta. Sailalla oli piikkikorkoiset saappaat ja mikroshortsit ja napapaita. “Mä oon huora”, se sanoi nauraen.
Puku oli kieltämättä huvittava.
Reetalla taas oli lyhyt musta mekko ja korkokengät. Sillä oli hartioille tapaava suklaanruskea peruukki. Se oli tietenkin Posh Spice Victoria Adams, kukas muukaan.
Ysien päivä meni loppujen lopuksi niin kun olin kuvitellutkin. Mulla oli se oma mallishow, jossa piinasin Annea ja Teijaa oikein olan takaa. Shown idea oli vähän samantapainen kuin America´s Next Topmodel-formaatissa: oltiin Mariellan ja Reetan kanssa kisan tuomareita ja me määrättiin niille erilaisia tehtäviä, piti muun muassa. kävellä jätesäkit päällä ja kumisaappaat jalassa ympäri lavaa. Anne ja Teija oli kaiken jälkeen punaisempia kuin paloautot koko koulun ilkkuessa niille vahingoniloisina. Janina ja Jessica jengeineen ja mielistelijöineen repeili Teijalle ja Annelle niin hysteerisinä, että niiden silmistä valui melkein vettä. Kuulin Janinan sanovan kovaan ääneen “Onnea Teija!”
Show´ni ei tainnut olla asianmukaisten mallien mieleen.
Jos Teija oli ollut nolona joutuessaan “catwalkille” jätesäkki päällä, niin vielä nolommaksi se kävi kun Mariella ja Birgitta antoi sille “Vuoden malli”-diplomin. Sen jälkeen se ei ole enää uskaltanut vittuilla meille.

Päätin lopulta tunnustaa Jerelle naineeni Jannen kanssa ja teinkin sen kun se oli meillä. Porukat ei ollut kotona.
“Mä tiesin kaiken aikaa”, Jere sanoi yllättävän tyynesti.
Silmäni levisi lautasenkokoisiksi ja haukoin henkeä. Näpersin Vanamo-kaulakoruani jotain tehdäkseni. Tiesin näyttäväni hämmästyneenä jopa Jeren silmissä eikä se kuulunut yhteenkään käsikirjoitukseen.
“Mitä vittua? Eks ookaan vihanen mulle?” kysyin viettelevästi.
Jere hyväili rintojani vaatteiden estämättä. Pojan huvittuneisuudesta kuulsi jonkin sorttinen nostalgisuus.
“Mä ja Janne ei voida salata toisiltamme mitään, tiedetään liian hyvin mitä toinen ajattelee.” Jokin välähti jäänsinisten silmien pohjalla. “Oon mäki harrastanu seksiä yhden Jannen exän kaa joskus vuosi sit. Sillon Jannella ei ollu vielä kulmakorua, ni kukaan ei erottanu meitä toisistamme - ei edes se muija.
Janne tietenkin arvas et oon nainu sitä, mut se exä ei vieläkään tiiä.”
Jeren silmistä vuoti vettä, niin paljo sitä nauratti. Mäkin nauroin - tosin huomattavasti hillitymmin. Lojuin vuoteella yhtä vastustamattomana kuin Rita Hayworth Gildassa. Kuparinpunaisina aaltoilevat kutrini muodosti selkeän kontrastin tyynyliinaa vasten.
Erehtyminen on inhimillistä”, mä sanoin ja hymyilin niin leveästi, että se olisi käynyt Miss Universumin hymystä.

Vappu meni ryyppäämisen merkeissä. Oltiin isolla porukalla puistossa aloittelemassa ja mentiin sen jälkeen Rikulle jatkoille. Oli ollut ihan helvetin hauskaa eikä ollut mennyt ihan överiksi ainakaan mun kohdalla. Muut oli sekoillut sitäkin enemmän. Mulla oli joitain vappu-kuvia galleriassa, kuvakkeessa ja ii2:sessa. Ihanana ihmisenä olin rajannut itseni pois parista kuvasta, joissa mulla oli ollut idioottimainen ilme, ettei edes photoshoppailu olisi auttanut, mutta olin jättänyt yhden kuvan, jossa Mariellan meikit oli levinnyt poskille. Vaikka se oli anellut mua poistamaan sen kuvan, en ollut suostunut.
Joka tapauksessa peruskoulua ei oli enää kun reilu kuukausi jäljellä Vapun jälkeen. Mulle, Mariellalle ja Birgitalle ei ollut tulossa parasta mahdollista päättötodistusta, meidän kaikkien keskiarvo olisi varmaan jotain seiskan tai kasin pintaa.
Meidän todistukset täytti Ammattiopiston kriteerit, jotka ei ollut kovin korkeat. Riitti että keskiarvo oli sitä kutosen pintaa. Raisa ja Leena menisi myös kauppikseen. Marja puolestaan menisi matkailupuolelle
Mulla oli jo tulevaisuus etukäteen mietittynä: menisin koulun jälkeen töihin niin kuin Johannan ensi syksyllä ja kokeilisin vaikka missin tai mainosmallin uraa siinä sivussa.. Kellään sukulaisilla ei ollut yo-juhlia tiedossa. Meidän suvussa kaikki oli käynyt korkeintaan ammattikoulun ja mennyt sen jälkeen töihin. Toisiksi viimeisenä perjantaina olisi Johannan juhlat, se valmistuisi retail-merkonomiksi.
Kevätjuhlaan hankittu mekko tai rippimekko kelpaisi Johannan juhliin ihan hyvin. Ei tarvinnut hankkia erikseen uutta asukokonaisuutta.
Jannella oli uusi tyttöystävä, 17-vuotias Janette kampaaja-linjalta. Janette oli pitkä ja vaalea peruskaunis tyttö, jolla oli kivasti muotoja - joskaan ei niin paljon kuin mulla.
Lailalla oli puolestaan uusi jätkäkaveri, joku tumma 19 täyttänyt Risto - jota sanottiin teennäisen tekohymyn takia Risto-reippaaksi. Olin nähnyt Lailan poikaystävänsä kanssa kun oltiin oltu Juhanilla ryyppäämässä toissa lauantaina. Muistaisikohan Laila tästä lähtien ottaa e-pillerinsä silloin kun ne kuuluisi ottaa? Ja mitäköhän Risto-reipas sanoisi jos sille ja Lailalle kävisi samalla tavalla kuin Jannelle ja Lailalle taannoin.
Tuskin Risto-reipaskaan haluaisi kaiken maailman kakaroita ristikseen.
Reetalla oli tällä hetkellä jätkäkaveri. Sen jätkä oli lukion ykkösellä. Se ei ollut mikään huippusaalis; arkisennäköinen aika pitkästyttävällä tavalla. Reetta oli myöntänyt olevansa sen kanssa, vain siksi että Mariella ja Riku oli ollut niin kauan yhdessä. Se ei halunnut olla kaksossiskoaan huonompi.
Sailalla ei ollut tällä hetkellä ketään. Birgitan sen sijaan oli hoitoja ja pari vakipanoa. Mulla oli ollut syyskuusta asti kaupungin ehdottomasti komeimpiin kuuluva jätkäkaveri. Ysin lopussa olin vieläkin suositumpi kuin kasilla ja seiskalla, jolloin en ollut vielä The sexybeibe vaan pelkkä Kaunis Katriina. Moni täysi-ikäinen jätkä oli kiinnostunut musta, vaikka kyllästyisin Jereen. Kyllästyisin Jereen… en ollut oikeastaan ikinä uhrannut ajatustakaan koko asialle. Olin tosin kysynyt kerran Mariellalta, mitä se tekisi jos sattuisi kyllästymään Rikuun. Me molemmat oli oltu silloin kännissä.
“En mä tiiä”, se oli sanonut. “Kai mä sit jättäsin. En mä aio olla ikusuutta Rikun kaa…”
Muut jätkät oli alkanut silloin vetämään mua puoleensa. Mulla oli ollut vain kolme seksikumppania: Käyrämuna, Jere ja Janne, niinä parina kertana, jolloin olin pettänyt Jereä sen kanssa. Solilla oli ollut monia muijia ennen mua. Jere ei ollut edes aikaisemmin ollut yhdenkään tytön kanssa yhtä kauan kuin mun. Se oli sanonut useasti mulle. Seksikumppanien lukumäärää piti kartuttaa mahdollisimman pian. Naisin ihan ketä halusin välittämättä siitä oliko jätkä sinkku vai varattu. Jakorasian maine ei pelottanut, Mä en haluaisi olla ikuisesti sidottu yhteen ainoaan jätkään ,oli se miten komea tahansa.

Mä näin Jeren koulun nurkalla. Me oltiin sovittu tapaavamme siellä koulun jälkeen.
Jere poltti tupakkaa. “Moi”, se sanoi.
“Moi kulta”, mä sanoin ja loin siihen paljon puhuvan katseen. Pujahdin sen viereen etupenkille. Sitten näykkäsin hellästi sen kaulaa. Jätkä veti mut lähelleen ja suuteli huuliani. Suudelma syveni vähitellen kiihkeäksi kielariksi. Jeren kädet vyötäröni ympärillä
Sitten me vetäydyttiin hetkeksi erillemme. Jere lähti ajamaan
Mä olin miettinyt koko päivän meitä kahta ja sitä, että kuinka kauan meidän vielä kannattaisi olla yhdessä.
“Jere.”, mä sanoin.
“Nii?” Jeren äänessä oli himokas vivahde.
“Mä oon miettiny meitä.” Näpräsin Longchampin laukkuni vetoketjussa riippuvaa laukkaratsukkoa.
“Mitä meistä?” Jeren toinen kulmakarva oli koholla.
“Oot sä aatellu ettei me ei voida olla ikusesti yhessä?”
“Joo. Musta tuntuu samalta, vaik sä oot seksikkäin muija, minkä mä tiiän. Harvalla on noin hyvä vartalo.”
Mä kuulin pojan kiihkeät, nopeat sydämenlyönnit. “Sä oot puolestas komein jätkä ja, minkä mä tiiän.”
“Sä olit seksikäs sillon ku strippasit meidän bileissä”, Jere totesi hiljaisella äänellä. “Ja muulloinkin...”
“Ah, mä muistan.”
“Sä muuten strippasit mulle ihan yksityisesti”, Jere sanoi virnistäen.
“En mä muista sitä. Mä olin kai niin kännissä.”
“Otit vielä rintsikkas pois, mut ei siinä ei enää sillon ollu kun me kaksi.”
Se oli hyvä, koska musta olisi ollut kamalaa, jos mut olisi videoitu tissit paljaana. Yhdet bileet ei ollut hyväksi rinnakkaisluokan horon Essin maineelle. Essi oli kuulemma ollut räkäkännissä eikä ollut mikään ihme kun eräs parikymppinen jätkä oli käyttänyt hyväkseen Essiä, ja joku jätkän kaveri oli seisonut vieressä taltioimassa kaiken videokameralle. Tämä pornovideo oli ollut vielä monta kuukautta netissä kaikkien nähtävänä. Mä ja Salotkin oli nähnyt sen. Essi oli ollut suoraan sanottuna helvetin tyhmä!
“Mä annan sulle vielä vikan kerran”, mä kuiskasin kehräävästi Jeren korvaan.
Jere hymyili tyytyväisesti ja keskittyi taas ajamiseen, koska se tiesi mitä oli luvassa.
Kun päästäisiin Solille, naisin Jeren kanssa vielä tämän kerran. Solilla ei olisi ketään kotona, sillä Janne oli jossain Janettensa kanssa. Tämä kerta olisi paras kaikista.
Me oltiin sovittu Jeren kanssa, että mä olin se osapuoli, joka jätti. Ehdin luulla että se vaikuttaisi jotenkin suosiooni, koska musta oli tullut entistä suositumpi sen jälkeen, kun olin alkanut seurustella Jeren kanssa. Mutta ei se vaikuttanut suosiooni, sillä olin edelleen koulun suosituin ja seksikkäin tyttö. Jerellä oli aina ollut tapana nimittää mua omaksi sexybeibekseen. (Sellainen oli lempinimeni historia, jolla mut tunnettiin melkein paremmin kuin omalla nimelläni.)

Peruskoulua oli enää viikko jäljellä kun olin iskenyt uuden jätkän. Silloin oltiin oltu ryyppäämässä oikein isolla kokoonpanolla niin kun yleensä tähän aikaan. Siinä oli ollut Mariella, Saila, Reetta, Birgitta ja vähän kaikkia muita. Juomia oltiin otettu tähän mennessä kiitettävästi. ja se myöskin näkyi! Kikatin lähes koko ajan kaikkien jutuille ja keinutin persettäni jokaisella vastaantulevalle jätkälle.
Ne loi muhun himokkaita ja toiveikkaita silmäyksiä: ehkä ne luuli saavansa multa. Mulla ei vaan ollut tapana antaa jokaiselle vastaantulevalle amikselle. Korkkasin pitkästyneenä Smirnoff Icen ja istuin penkille Reetan viereen.
Se oli vielä enemmän kännissä kuin mä: katse haritti eikä tyttö näyttänyt tajuavan mistään mitään. Mariella istui Rikun vieressä meitä vastapäätä olevalla penkillä. Riku oli aikamoisessa tuiskeessapa se tulisi sammumaan pian, jollei lopettaisi kohta. Mariella oli vaihteeksi täysin jumissa. Melkein nauroin.
Silloin olin nähnyt pitkän ja hoikan tumman jätkän, jostain epämääräisesti tutun. Juomat oli noussut jo aika hyvin päähän siinä vaiheessa kun olin mennyt pojan luokse.
“Hej onks sulla tulta?” olin kysynyt siltä, vaikka mulla oli sytkäri taskussa. Piti vaan keksiä jotain nasevaa.
“Onhan mulla”, se oli sanonut ja sytyttänyt pyytämättä tupakkani. “Ainahan mulla on sulle tulta, beibe. “ Beibe.
Sitten poika oli katsonut mua pitkään ja ihailevasti “Etks sä ollu Solan Jeren kaa yhessä?”
“Joo. Olinhan mä”, mä vastasin ja otin ahneet henkoset tupakastani.
“Mä muistan ne Solien bileet, missä sä strippasit kaikille Jannen exän, Lailan kaa.”
Lunttu Laila, hah. “Kukapa ei niitä muistais.”
Siinä kävi lopulta niin, että menin tämän tumman jätkän kanssa yhteen, Karin. Tiesin jo nyt etten mä tulisi olemaan Karin kanssa kauaa. Mä aioin olla lempinimeni veroinen, olla mahdollisimman monen jätkän kanssa.

5.luku

5.luku

Tota... vaikka mä oisin maailman kuuluisin laulaja
ja vaikka mä omistaisin kaikki maailman osakkeet...

Sini vetää pohjat kotona
samalla kun meikkaa luomiaan
ottaa ystäviinsä koodia on, perjantai ilta
muistaa sheivaa kainalot,
sujauttaa kumin lompakkoon
ovel peilist tsekkaa, et on paljast pintaa

Sporamatka keskustaan kuluu taas
miellyttävässä seurassa,
ei tarvi edes klubiin jonottaa
kun hankkii jo ovelta miesseuraa
ja tanssilattialla tutustutaan
ja jatketaan miestenhuoneessa

Kuka kaipaa rakkautta kun on
niin paljon tarjolla himoa, se on turvallisempaa
Kuka kaipaa suhdetta, luopuu vapaudestaan
kaikkihan tavoittelee omaa etuaan

Jere makasi mun sylissä. Silittelin kevyesti sen platinanvaaleiksi vaalennettuja hiuksia ja jätkän silmät oli jatkuvasti kiinni ja se hengitti raskaasti. Siitä oli kulunut päivälleen kuukausi kun oltiin menty yhteen, syyskuun 21. päivä... ja nyt oli lokakuun 21.päivä.
Loin viettelevän katseen Jeren suuntaan, joka näytti nukkuvan. Nuku vaan, mut kohta on aika herätä naimaan mua, mä ajattelin kun nousin varovasti ylös. Teki mieli tupakkaa, oikein kunnon sauhuja. Hiivin huoneen poikki laukkuni luokse, etten vaan herättäisi Jereä. Jere, se oli niin suloinen nukkuessaan, kuin joku unelmien prinssi veistoksellisine piirteineen suupielet ylöspäin kääntyneinä. Olemassa yksin mun miellyttämistä varten.
Menin sukkasillani parvekkeelle. Parvekkeen kylmä betonilattia oli keltaisten lehtien peitossa. Ne rapisi kevyesti jalkojeni alla. Kylmä viima puhalsi mua vasten tuivertaen huolellisesti laitetut hiukseni sekaisin. ”Vittu”, mä sihahdin hampaitteni välistä, koska en saanut sytytettyä tupakkaa nopeasti kohmettuneilla sormillani. Menin istumaan lehtien keskelle ja yritin uudestaan. Tällä kertaa tupakka onneksi syttyikin. Imin kiivaasti tupakan filtteriä, hengitin tupakan kirpeää savua keuhkoihini. Koko ajan kasvoillani oli viettelevän seksikäs ilme. Kaikki jätkät sanoi mua sexybeibeksi. Sexybeibe olinkin aina, jopa silloin kun olin yksin. Koskaan ei voinut tietää kuka mut näki, ja halusin siksi näyttää mahdollisimman kauniilta.
”Miks sä täällä kylmässä oot?” Jere kysyi. Se oli tullut huomaamattani ovelle.
”Ai sä oot heränny.” Varistin laiskasti tuhkaa parvekkeen kaiteen yli.
”Joo. Mä heräsin ja näin et sä olit poissa.” Se katsoi paljaita käsivarsiani. ”Eiks sulla oo yhtää kylmä?”
Vasta silloin huomasin miten vähän mulla oli päällä. ”Nii. Onhan mulla kylmä.” Mä nousin sirosti ylös.
Jere tarjosi ritarillisesti kätensä mulle. Musta se näytti tänään komeammalta kun koskaan aikaisemmin. Halusin sitä, ja se halusi mua. Sen jäänsiniset silmät ahmi kurvikkaita muotojani himokkaasti samalla kun se kietoi kätensä kapean vyötäröni ympäri. Vastasin suutelemalla kevyesti sen niskaa.
”Beibe, tuu. Mennään.”
Tällä hetkellä mikään muu ei merkinnyt mulle mitään kuin Jeren olemassaolo. Tuli mieleen Jonnan biisi Paljon tarjolla. Se soi päässäni vielä silloinkin kun Jere laski mut sängylleen ja alkoi riisua vaatteitani jakeli ahnaita suudelmia keholleni.
Suljin silmäni. ”Eks haluu suihinottoo?” mä kysyin koska olisin halunnut kiusoitella sitä mieluiten hulluuteen asti.
”Nainen nuollaa aina märäksi”, jätkä mutisi hiljaa näpertäessään rintaliivieni kanssa. ”Miten vitussa nää saa auki?”
Naurahdin matalasti ja avasin näppärästi edestä kiinnitettävien rintaliivieni silkkirusetin ja kuppien välissä olevan hakasen. Miehet. Jere veti innostuneena rintaliivit yltäni ja suukotteli rintojani, sitten se otti ne vuorotellen käteensä, ihasteli jonkun aikaa ja imi niitä pitkään ja hartaasti.
Se rakasti rintojani ja jaksoi ihastella niitä ihan joka kerta huolimatta siitä harrastettiinko seksiä vai ei.
Tänään Jere halusi edetä tavallista hitaammin enkä pannut sitä pahakseni - en sinne päinkään. Annoin sen hyväillä ja jaella suudelmia keholleni ties kuinka kauan, vaikka olin tarpeeksi valmis naimaan Jeren kanssa vaikka heti.
Jätkä suuteli litteää vatsaani ja eteni alemmas. Se hyväili reisiäni ennen kuin liikutti kättään ylemmäs vahatulleni kummulleni, jota se silitteli laiskasti. Tartuin Jeren käteen ja ohjasin päättäväisesti jalkoväliini. Se voihkaisi vaimeasti koskettaessaan klitoristani.
”Mä… oon ihan kovana…”, Jere valitti, mutta nuoli kuitenkin mua yhtä pitkään ja huolellisesti kuin yleensä. Avasin hetkeksi silmäni ja tuijotin valkoista kattoa.
Se etsi kondomin, mutta tällä kertaa jätettiin liukkari pois, sillä en tarvinnut sitä. Käännyttiin kyljekkäin sängyllä ja heilautin jalkani Jeren vyötärön yli. Se työntyi tunnustellen sisääni ja kietoi tässä vaiheessa kätensä vyötäröni ympärille saadakseen parempaa tukea.
Liikutettiin lantioitamme toisiamme vastaan ja näykin huolellisesti fritsua jätkän kaulalle, jotta siitä varmasti tulisi tarpeeksi erottuva; Katriinan leima, vain parhaat merkittiin.

Solien tämän päiväset bileet oli koko koulun puheenaihe. Sinne tulisi ysejä ja kaikki Jannen ja Jeren kaverit. Olin Jeren tyttöystävänä luonnollisesti etuoikeutettu tapaus, vaikka Mariella, Birgitta, Saila ja Reettakin oli kutsuttu sinne Rikun ja jätkän pikkuveljen Reijon kanssa.
Vielä viimeinen silaus, mä ajattelin levittäessäni täyteläisille huulilleni Chanelin korallinpunaista huulipunaa, ja sitten olisin valmis. Ihastelin täydellistä lopputulosta erittäin tyytyväisenä. Itsevarma, seksikäs hymy ilmestyi huulilleni
Mulla oli uusi Miss Sixtyn musta minihame, joka korosti pitkiä rotusääriäni ja uusi Sandin puhvihihainen toppi, jossa oli silkkinauha rintojen alla. Korvissani oli hopeiset kreoli-tyyliset korvikset ja kaulassa niihin sopiva koru. Oikeassa kädessäni oli iso ja näyttävä Pilgrimin rannekoru ja vasemmassa kädessä Tommy Hilfigerin kello. Hiukset olin tällä kertaa kihartanut korkkiruuveiksi ja nostanut päälaelle.
Pidin yleensä hiuksia auki, vaikka erilaiset nutturat sopi mulle yhtä hyvin. Mulla oli samanlainen siro niska kuin Johannalla. Oli oikeastaan sen idea, että laittaisin hiukset ylös. Luotin aina Johannan tyylivinkkeihin, olin luottanut kutosesta lähtien. Johannakin tulisi käymään Jerellä ja Jannella jossain vaiheessa kavereittensa kanssa. En tiennyt kuinka kauan se olisi Solilla ennen kuin lähtisi baariin, mutta musta oli joka tapauksessa kiva nähdä se. Johanna ja mä oltaisiin ilman muuta tyylikkäimmät ja muodikkaimmat muijat koko bileistä.
Kello näytti puolta kahdeksaa. Voi helvetti, munhan pitäisi pitää kiirettä! Jere olisi meillä hetkellä millä hyvänsä. Otin uuden Guessin hopean värisen laukkuni ja vedin jalkaan ruskeat Biancon cowboy-bootsit. Mun ei täytynyt selittää mitään porukoille, sillä ne oli lähtenyt Tukholman risteilylle, joten saisin tulla kotiin ihan niin myöhään kun halusin.
Huomasin Solien auton meidän portilla.
”Moi”, mä sanoin ja kumarruin suutelemaan Jereä, joka vastasi yhtä kiihkeästi.
”No tuu nyt kyytiin et päästää lähtemää meille”, sanoi Jere.
Mä päästin hurmaavan kikatuksen ja katselin sitä mustien ripsieni alta. ”Joo joo. voidaahan me nuoleskella sit teilläkin.”
Niillä ei ollut vielä kauheasti porukkaa kun päästiin Solille. Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta oli jo tullut sinne Rikun ja Reijon kanssa. ja Lailakin oli nuoleskelemassa Jannen kanssa. Sohvalla istui Lailan kavereita smirnoffit kädessä.
Tänään päätin pysyä kohtuullisissa määrissä enkä juoda ollenkaan kirkkaita ilman lantrausta. Ei huvittanut herätä yhtä pahassa krapulassa kun kuukausi sitten.
Jere meni juttelemaan Rikun kanssa. Mariella ja muut tuli mun luokse.
Tervehdin niitä.
”Sulla on uudet vaatteet ja ihana kampaus”, Reetta sanoi ihailevaan sävyyn.
”Voi kiitti! Sullakin on uusi toppi.”
Reetta katsoi päällään olevaa tyköistuvaa turkoosia toppia sekä mustaa farkkuminiä ja sano: ”Itse asiassa mä lainasin tän Mariellalta mut hame on ihan oma.”
”On kieltämättä ihan kiva ku on sama vaatekoko”, mä huomautin
”Sanos muuta.” Reetta korkkasi lonkeron.
”Sä vitun apina et edes kysyny multa lupaa!” Mariella sanoi kyllästyneenä. Sekin oli avannut lonkeron.
”No säkin lainaat aina mun farkkuja kysymättä lupaa”, Reetta huomautti nyrpeänä. ”Arvaa oks kivaa, ku sä saat mun farkkujen lahkeet rispaantumaa, ku oot tollanen 170 senttinen pätkä.”
Reetta oli jonkun verran pidempi kuin Mariella, vaikka ne oli kaksosia.
”Ette vois olla kinaamatta!” Saila sanoi haukotellen. Se ei varmaan ollut taaskaan nukkunut kunnolla. Birgitta huomautti tästä Sailalle, johon Saila vaan sanoi, ettei pahimman asteen nettiriippuvaisuudelle voinut mitään
Solille alkoi tulla lisää porukkaa siinä vaiheessa kun me oltiin Mariellan, Reetan, Birgitan ja Sailan kanssa juotu toiset pullot tyhjiksi. Riku oli siihen mennessä juonut jo puoli litraa viinaa ja pari kaljaa. Jätkä oli jo aika kännissä; sen silmät haritti sinne tänne ja sen kävely oli horjuvaa. Riku antoi salmiakkikossunsa Marielle, joka joi sen loppuun. Vähän ajan päästä se kävi kikattamaan kovaäänisesti.
Olin huomannut jo ajat sitten, että Riku oli varsinainen juoppo. En itse haluaisi sellaista jätkää, joka ryyppäsi niin paljo kuin se. Joi Jerekin, ei sen puoleen, mutta sillä oli sentään joku kohtuus siinä hommassa.
Riku meni korkkaamaan uuden pullon ja mentiin Mariellan ja Reetan kanssa parvekkeelle tupakalle, vaikka siellä oli liian kylmää. Marraskuussa oli vielä koleampaa kuin lokakuussa - ja pimeämpää, ajattelin ironisesti. Olisipa taas kevät! Silloin sentään pysty polttamaa tupakkaa ilman että sormet meinasi jäätyä. Kun mentiin vähän horjuen takaisin sisälle, juomat alkoi jo pikku hiljaa nousta päähän.
Muukin porukka alkoi olla ihan kännissä. Riku horjui niin paljon, että se ei voinut edes kävellä kunnolla. Se tulisi aika varmasti sammumaan Solille kun ne tekisi lähtöä baariin. Niin tulisi Mariella, Reetta ja Birgittakin, jos ne ottaisi vielä enemmän viinaa. No enpä itsekään ollut erityisen selvä kävellessäni horjuvasti ja kikatellessani hillittömästi.
Olin lähtenyt Solilta joskus puoli kahdentoista aikaan kun suurin osa kavereistani oli sammunut. Ulkona oli ollut jäätävän kylmää kun olin kävellyt kotiin. Mä olin nähnyt Saken matkan varrella ja se olisi tarjonnut mulle kyydin kotiin, mutta mua ei sen kämäinen mopo houkuttanut.
Sillä taisi olla vähän liian suuret luulot itsestään. Olisi pyytänyt jonkun pikku pissiksen kyytiinsä. Nuo typerät ämmät oli todellakin enemmän kyseisen idiootin tasoa!
Mulla ei edes ollut krapulaa kun heräsin. Se oli musta enemmän kun ihanaa. Söin kevyen, mutta hyvän ”aamupalan” joskus puoli kahdentoista maissa. Sitten lähdin lenkille. Tapoihini ei kuulunut ikinä jättää liikuntaa väliin, koska liikunnan ja vähäkalorisen ruokavalion ansiosta olin seksipommi enkä mikään ruma läski, jota kukaan ei halunnut.

Birgitalla, mulla ja Saloilla olisi ollut uintia valinnaisessa liikassa. Koulu-uinti oli kaikkein kamalin laji, josta ei paljon kukaan tykännyt lapsellisia nössöjä lukuun ottamatta, kun niitä ei tuntunut meikittömyys haittaavan. Nörtit oli kakaramaisia pinkoja: raahasi jopa sukset kouluun joka saatanan talvi. Pelkkä ajatuskin haukotutti.
Oltiin kuitenkin valehdeltu Antsalle, että meillä kaikilla oli muka menkat. Se oli katsonut meitä happamasti, mutta oli sitten käskenyt lenkille. Eipä siihen liiemmin aivoja tarvittu, sillä ei meillä kaikilla voinut millään olla yhtä aikaa menkkoja. Heti kun Antsa ei enää nähnyt meitä, käännyttiin Hesen suuntaan - eikä ei oltu ainoita. Leena, Marja ja Raisakin lähti meidän kanssa.
Siellä me sitten istuttiin aikamme ja kierreltiin loppuaika Sokoksen eri osastoilla. Kellon lähentyessä puolta kolmea, lähdettiin kävelemään takaisin uimahallille. Antsa oli haistanut tupakan savun vaatteistamme, vaikka meillä oli ihan hirveästi hajuvettä. Senkin se oli sivuuttanut elämään kyllästyneen oloisena ja sanonut, että ensi kerrallakin olisi uintia - hienoinen takaisku. Se tietäisi sitten jotain uutta tekosyytä. Ensi kerralla pitäisi väittää että jollain meistä olisi korvasärkyä ja jollain muka flunssaa.
Tai sitten me jätettäisiin liikkatunnit suosiolla väliin ja lähdettäisiin shoppailemaan.
”Kattokaas nyt ketä tuolla ulkona on!” huudahti Reetta.
Mä haukottelin. Tuskin siellä mitään mielenkiintoista olisi. Olisi pakko katsoa ruokatunnin lopussa vähän matikkaa, niin saattaisin päästä jopa läpi. Jos nyt pääsisin, sillä olin huomannut, että mulle ei jostain syystä jäänyt mitkään matikan kaavat päähän, vaikka olisin vähä lukenutkin. Eikä sekään auttanut asiaa, ettei matikan opettaja Jaska osannut edes opettaa kunnolla. Minneköhän kouluun munkin kannattaisi mennä ysin jälkeen? Lukioon en ainakaan menisi, koska sellainen paska ei ollut mitään muuta kuin ajanhukkaa. Elämässä oli tärkeämpiäkin asioita kuten bilettäminen, kaverit, muoti ja vaatteet sekä jätkät!
”Katriina”, Mariella sanoi, ”piristy nyt. Tuolla on Jere, Janne ja Riku.”
Mä vilkaisin ulos. Siellä oli tosissaan Solien valkoinen auto. Laila näkykin seisovan siellä keikuttelemassa persettään Jannelle ja kaikille mahdollisille ohikulkijoille. Mikä horo!
”Nyt mennää kattomaa niitä!” Kiskaisin Mariellan mukaani. Birgitta huusi jotain meidän tarjottimista.
”Reetta voi viedä ne sit pois”, sanoi Mariella kiireesti.
Mä sieppasin nopeasti pinkin Longchampin Les Pliageni ja Mariella otti Hilfigerin keskikokoisen laukkunsa.
Laila nojasi Solien autoon perse pystyssä ja sillä oli tupakka toisessa kädessä.
”Hei tehkääs tilaa”, mä ja Mariella sanottiin.
”Katriina!” Jere sanoi silmin nähden ilahtuneena.
”Kukas muukaan.” Kumarruin suutelemaan sitä avoimesta auton ikkunasta.
Jere hyppäsi pois auton istuimelta, jotta me päästäs Mariellan kanssa taakse. Riku istui takapenkillä puoliksi juodun Green catin kanssa ja se oli taas vaihteeksi pienessä sievässä, mutta Solat ei ollut juonut pisaraakaan. Riku hamuili huulillaan Mariellan huulia ja tarjosi sille Green cattia. Mariella vilkaisi ympärilleen, mutta otti kuitenkin reilun kulauksen. Riku tarjosi mullekin ja otin pikku hörpyn.
Green cat ei maistunut mielestäni yhtään paremmalle kuin Black- ja Pink catkaan. Mariella sen sijaan näytti tykkäävän siitä, sillä se otti toisenkin huikan. Mä puolestani tyydyin polttamaan tupakkaa ja kurottauduin nuoleskelemaan Jeren kanssa yhtä hartaasti kuin Laila ja Janne toisiaan.
Tietysti matikan opettaja Jaska tuli valittamaan Solille Kompuran kanssa. Mä, Mariella ja Lailakin kuultiin kunniamme
”Tunti jälki-istuntoa Katriina Kauniojalle, Mariella Salolle ja Laila Järviselle”, Kompura sanoi narisevalla vanhan akan äänellään. Sitten se lisäsi: ”Te voitte olla varmoja että tästä tulee lappu kotiin!”
”Ja menkääs te kolme muualle ryyppäämään”, Jaska sanoi Jerelle, Jannelle ja Rikulle, vaikka ainoastaan Riku oli ryypännyt.
”Voi vittu!” pääsi multa, Marielta ja Lailalta yhtä aikaa.
Sisällä luokanvalvoja meidän luokanvalvoja Karoliina Merilä tuli tuomaan mulle ja Marielle raikuvanpunaisen jälki-istuntolapun tupakoimisesta koulun alueella. Kumpikaan meistä ei aikonut näyttää lappuja porukoillemme. Me osattiin väärentää porukoittemme nimmarit sen verran hyvin, että se menisi keveästi läpi. En tiennyt miten porukkani suhtautuisi siihen, jos ne saisi tietää mun polttavan, vaikka ne poltti itsekin, mutta niiden mielestä voisin olla liian nuori polttamaan.
Kyllä mua vaan vitutti!

Meillä oli jälki-istunto ensi viikon keskiviikkona.
Karoliinalle meni läpi mun ja Mariellan tupakka-lappuihin väärentämät nimmarit eikä se tullut sanomaan mitään kun ojennettiin sille kärsineet jälki-istuntolappumme. Se sanoi vain ”kiitos” ja käski meitä etsimään itsellemme paikat.
”Sä saat heittää mulle yhen röökin ku ollaa päästy täältä pois”, Mariella sanoi hiljaisella äänellä. ”Mul ei oo yhtään.”
”No totta kai”, mä sanoin, mut yritetään nyt kestää tää tunti.”
Me mentiin istumaan ikkunarivin viimeisiin pulpetteihin. Siellä vaan istuttiin tunti tuijottelemassa liitutaulua tylsistyneet ilmeet kasvoillamme. Voi kun päästäisiin jo tupakalle, sillä aika suorastaan mateli matelemistaan. Jonkun oli täytynyt pysäyttää aika. Nojattiin päätämme käsiimme. Syvä huokaus pääsi vähän väliä meidän kummankin suusta. Karoliinakin näytti huomaavan sen, mutta se ei sentään käskenyt meitä istumaan kunnolla. ”En mä olisi teitä tänne halunnut, mutta koulun säännöt on koulun sääntöjä, tytöt”, sen silmät sanoi.
Lopulta tunnin mittainen piinamme oli ohi ja päästiin nauttimaan ansaitusta tupakkatauosta. Muutenkin meillä oli kiva loppupäivä kun oltiin kaupungilla hengailemassa ja shoppailemassa Mariellan ja Reetan kanssa.

Tyttöjen vessan ovi kävi kun kasiluokkalainen Teija tuli sinne kaveriensa Klaaran ja Annen kanssa. Sillä sekä Annella oli puolet kasvoista pitkän sivuotsiksen peitossa. Teija veti taas surullisen kuuluisaa catwalk-kävelyään.
”Tossa se hienohelma taas tulee”, Mariella ja Birgitta irvaili Teijalle.
Silloin Teija alkoi viskoa päätään kuin hevonen, jonka kimpussa oli kärpäslauma. ”Ahaa?” Teija sanoi.
Muija yritti olla kunnon diiva. Hah hah, surkea esitys. Jopa Janina teki kaikkensa vittuillessaan Teijalle jenginsä kanssa.
Teija ja Anne laittoi Marimekon meikkipussinsa lavuaarin reunalle ja kumartui supattamaa jotain Mariellasta. Ämmät puhui tarkoituksella niin kovaa, että me kuultiin joka sana.
”Sun pitäis muistaa et sä oot mua nuorempi”, sanoi Mariella ivallisella äänellä tehden selväksi, että oli tietoinen mitä siitä puhuttiin.
Teija viskoi päätään vielä äskeistä kiivaammin. ”Ehkä fyysisesti” - se painotti sanaa fyysinen ”mutta mä olen henkisesti sua kehittyneempi.”
”Nii vissii oot.” Mariella pyöritti alentuvasti silmiään ja kikatti.
Jos meillä ei olisi ollut kiire maantiedon tunnille, oltaisiin jääty vielä vittuilemaan Teijalle. Me kuitenkin kerrottiin tuota juttua kaikille meidän luokkalaisille.
”Sen pitää saada joku palkinto”, sanoi yksi meidän luokkalainen Sannakin ja moni muukin yhtyi sen mielipiteeseen.
Äiti oli hakenut mun puolesta H&M:n tilaukseni, jonka olin kuitenkin joutunut itse maksamaan. Paketissa oli seksikkäät viininpunaiset pitsein koristellut pushupit, niihin kuuluvat hipstersit ja muotojani imarteleva musta neulemekko, jotka mulla oli nyt päällä.
Lojuin prinsessasängylläni lukemassa uusinta Gossip girliä ja söin samalla vaniljajogurttia. Yöpöydällä, sänkyni vieressä oli Arabian Teema-muki puolillaan vaniljakahvia ja saman sarjan lautanen täynnä vuohenjuustosalaattia ja vielä vesikannu. Olin verhoutunut roosaan Trician Guildin hupaan.
Kännykkäni alkoi soida; se oli Jere. ”Ai moi, kulta. No ei täs sen kummempia, oon just kotona.”
”Läheks tunnin päästä mun kaa ajelemaa?” se kysyi.
Mä pyörittelin yhtä hiussuortuvaa etusormeni ympäri. ”No okej. Mä meen nyt laittautumaan, ni oon ajoissa valmis.”
”Okej. Nähää sit, kisumisu.”

Meidän luokalla oli matikkaa. Istuttiin takarivin viimeisessä pulpetissa Mariellan ja Birgitan kanssa Tarkastettiin kotitehtäviä taululta, jolta ne piti kopioida kun Jaska oli ensin tarkastanut ne. En koskaan vaivautunut kopioimaan kaikkia tehtäviä - yleensä vain juorusin Mariellan ja Birgitan kanssa, meikkasin tai luin muotilehtiä.
Reksin kuulutus pelasti lopputunnin. ”Hyvät yhdeksäsluokkalaiset”, kuului reksin ääni keskusradion kautta, ”teidän täytyisi nyt valita äänestämällä keskuudestanne kolme ihmistä Ysien päivän toimikuntaan. Ei muuta.”
Luokkaan levisi heti innostunut puheensorina. Tiesin jo etukäteen ketkä meidän luokkalaiset hakisi sinne; Kristiina, Nelli, Venla, Viljo, Kalle ja Merja-Leena. (Mariellan ja Reetan serkku Saila menisi ainakin c:ltä). Hakijat meni eteen seisomaan, ja sitten Nelli pyysi meitä repimään omista vihoistamme lapun ja kirjoittamaan siihen niiden kolmen tyypin nimet, joitten halusi pääsevän Ysien päivän toimikuntaan. Mä, Mariella ja Birgitta äänestettiin kaikki Kristiina, Viljoa Nelliä. Nellin kerättyä laput muija kirjoitti aina kunkin saaman äänimäärän taululle. Siinä kävi sitten loppujen lopuksi niin, että sinne pääsi nimenomaan Nelli itse sekä Kristiina ja Viljo.
Marja-Leena ei näyttänyt olevan erityisen tyytyväinen alhaiseen äänimääräänsä. Tytön naama oli mutrussa sille niin ominaiseen tapaan. Ei näyttänyt muija tietävät, ettei sen kaltaiset nolife tasoiset tavikset kelvannut mihinkään tämän tyyliseen juttuun. Haukottelin leveästi ja kaikki mielistelijäni ja jätkät seurasi esimerkkiäni.
Oli muuten jo sinänsä ihme kun b-luokkalainen Nanni pääsi Ysien päivä toimikuntaan. Kyseinen nössö oli vielä enemmän nolife kuin Marja-Leena. No se saisi viimeistään ekassa kokouksessa huomata sen, sillä muut ei ottaisi sen mielipiteitä ollenkaan huomioon.
Johanna oli pyytänyt mut luokseen koulun jälkeen. Siitä oli kieltämättä aika kauan kun oltiin nähty muualla kun aerobicissa, joten sen oli varmaan täytynyt ajatella samaa kuin mun.
Tässä tilanteessa oli kyllä jotain samanlaista kuin kutosen ajoissa kun Johannalla oli jälleen kerran uudet, ihanat vaatteet, joissa se poseerasi peilille kuin tyylijumalatar ja näpräsi vyötärölle tapaavia hiuksiaan. Kellään muulla ei ollut niin ihastuttavia hiuksia kuin sillä oli. Sen mustanruskeiksi värjätyt hiukset oli oikeat satuprinsessan hiukset. Johanna oli edelleen yhtä laiha kuin kolme vuotta sitten eikä sillä ei ollut edelleenkään isoja rintoja, samat 75B:t. Johanna oli parhaimman näköisin ihminen, jonka tunsin. Sillä ei ollut yhtään häiritsevää kauneusvirhettä, vaikkei serkkuni täyttänytkään määritelmää ”klassisen kaunis”. Sen sivuprofiili oli silti yhtä täydellinen kuin kreikkalaisella jumalattarella ja kävely melkein leijuvaa.
Johannalla seurusteli tällä hetkellä, se oli iskenyt jätkänsä kaupungin trendikkäimmästä baarista viikko sitten kun oli jättänyt entisen jätkäkaverinsa. Johannalla oli tapana olla yhden jätkän kanssa korkeintaan kaksi kuukautta, koska se kyllästyi niihin niin helposti. Sen mielestä jätkät oli pelkkää naimista varten. Kavereihinsa ja muhun se sentään oli aidosti kiintynyt. Jos Johanna ei olisi ollut kiintynyt, se ei olisi auttanut mua laihtumaan silloin kutosella.
”Nää oli tosi kalliit farkut”, Johanna sanoi mulle. Käänsin katseeni näihin ihaniin farkkuihin: ne oli tosissaan makeat, mustat ja tiukat melkein pillilahkeiset farkut, joissa oli jännä tikkaus takataskuissa. ”Nää makso 140 euroo, mut oli ihan pakko saada nää itselleni. Ja sitä paitsi nää on nyt muodikkaammat kun jotkut Miss Sixtyt.” Johanna pudisti nyrpeänä päätään. ”Niitä nyt on kaikilla aina pikku pissiksistä lähtien.”
”Se on totta”, mä totesin, sillä Olin itsekin alkanut kyllästyä Missyihin. ”Mä voisin haluta itelle kanssa tollaset farkut. Mitä ne maksaa?”
”No se halvin malli, joka tällä merkillä on, maksaa jotain sata euroo.”
”Ei paha. Mä haluunkin jotkut tosi muodikkaat farkut ens kerralla ku mennään Helsinkii.”
Mun vaatteet ei todellakaan tullut halvoiksi, ei todellakaan, koska shoppailin ainakin kerran kuussa ja käytin joka ikinen kerta ainakin 200 sataa euroa. Lisäksi sain porukoilta viisikymppiä kuukausirahaa, että tein kotityöt niiden puolesta. Siitä lähtien kun olin laihtunut porukat oli ruvennut antamaan mulle reilusti shoppailurahaa. Niistä laihtuminen normaalipainoiseksi oli jostain syystä ollut niin hyvä asia, ja siksi sainkin aina törsätä hyvällä omalla tunnolla.

Kello oli tasan viisi kun mentiin Johannan kanssa liikkasaliin, jossa illan aerobic-tunnit pidettiin. Meidän edessä oli jotain seiskaluokkalaisia, joita en tuntenut kuin ulkonäöltä. Pari niistä oli oikeita pikkuteinejä ja kolmas yliläski rillipää. Pikkuteinit supisi keskenään tästä pulleropallerosta tyyliin: ”MIKÄ LÄSKI! Ja kato miten hirveet vaatteet. Vitun läskipossu!”
Muijat kikatti kovaäänisesti.
Läski ei ollut loppujen lopuksi edes kauhean ruma. Sen kasvonpiirteet oli tavallisen säännölliset, hiukset paksut ja vahvan näköiset, ja ihokaan ei ollut erityisen näppyläinen. Siitä olisi voinut saada peräti jonkun näköisen, jos se laihtuisi vähintään viisitoista kiloa ja laittautuisi paremmin. Mutta se ei tajunnut, se ei välttämättä tulisi tajuamaan koskaan. Sillä oli huono itseluottamus eikä se pystynyt kestämään mitään - muijalta puuttui se kaikkein tärkein asia: kyky ottaa opikseen haukkujiltaan.
Miten ollakaan että läskillä oli sisäpelikengän nauhat auki. Se kompastui. Kuulu komea tömähdys, ihan kun kuin painava kinkku olisi viskattu lattialle. Tietysti nörtin piti jäädä oven eteen tukkeeksi. Mä ja Johanna meinattiin sanoa läskiporsaalle, että painuu muualle oven edestä, mutta mokkerit ehti kuitenkin ennen meitä.
”Painu vittuu sen oven edestä, ruma läskiperse. ET SÄ TAJUU KETÄ NOI MUIJAT ON?”
Onneton läski-parka melkein väänsi itkua huomatessaan meidät. ”E-en... t-tiedä.”
”Katriina Kaunioja, yks koulun suosituimmista tytöistä ja sen serkku Johanna Kaunioja. Noilla muijilla nyt on ihan kaikkea: kaupungin komeimmat jätkäkaverit ja säädöt, upeet kropat ja upeimmat mahdolliset vaatteet. Saatanan ääliö, toi on Seksipommi Katriina, Solan Jeren sexybeibe.”

Mariellalla ja Reetalla olisi viikon päästä synttärit ja silloin Saloilla olisi isot synttäribileet kun niitten porukat lähtisi mökille. Sinne tulisi vaikka ketä. Mulla olisi synttärit sitten päivälleen kuukauden päästä eli kymmenes päivä huhtikuuta. Mulla, Birgitalla ja Sailalla oli niille jo yhteinen lahja mietittynä. Me annettaisiin niille kummallekin salmiakkikossut, jotka Jeren yksi 20 vuotta täyttänyt kaveri, Antti hakisi.
Mutta mulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä mitä muuta hommaisin niille. Niiden lahjan pitäisi olla hyviä - sellaisia joista ne oikeasti tulisi tykkäämään. Onneksi mä näin silloin Mariellan just kirjautuneen messengeriin. Kysyisin siltä henkilökohtaisesti mitä se ja Reetta haluaisi lahjaksi.

Catriinah sanoo:
Moi Mariella ;)
Mariellabeibe sanoo:
Hey Sexy beibe <3
Catriinah sanoo:
Mitä rinzessat haluu lahjaksi?
Mariellabeibe sanoo:
Meikit ja tukkatuotteet olis aika jees , mut saat ite päättää.^^
Catriinah sanoo:
Okej, kuulostaa hyvältä. Mut meen nyt, moikka. =)
Mariellabeibe sanoo:
Ciao, ciao <33

4.luku

4.luku

Liikka oli mielestäni yksi kammottavimmista aineista, vaikka se ei edes ollut lukuaine. En varsinaisesti inhonnut liikuntaa, en sinne päinkään, sillä liikuin tunnollisesti päivittäin pari tuntia. Jotenkin ärsytti liikkatunnit, koska siellä tehtiin aina sellaisia juttuja, joista en pitänyt yhtään: pelattiin koripalloa, sählyä ja jalkapalloa - suhtauduin niihin jätkien lajeina. Aerobic, golf ja lenkkeily sopi paljon paremmin naiselliselle luonteelleni.
En hikoillut koskaan koulun liikkuessani, ja siksi numero oli korkeintaan seiska - useimmiten kutonen. Liikan opettaja Anita, lempinimeltään Antsa oli melkein eläke-iässä. Ilmeisesti se jäisi kohta eläkkeelle, sillä se oli ollut 56-vuotias kun Johanna pääsi peruskoulusta kolme vuotta sitten. Anita oli pienikokoinen, laiha ja ryppyinen akka. Sillä oli aina sama kamala, räikeä kasarimeikki ja yliampuva kestorusketus. Se valitti mulle aina kaikesta, paitsi vaatetuksesta, joka mulla oli sentään kohdalla: Esprit sportin vaaleanpunaiset jazz-housut ja v-aukkoinen beige t-paita, aerobic-tossut, Adidaksen urheilusukat ja hiukset korkealla ponnarilla.
Näillä kaksoistunneilla pelattiin sählyä. Antsa oli käskenyt meitä harjoittelemaan syöttämistä pareittain. ”Pareittain Katriina, ei kolmestaan”, Antsa nipotti mulle kun olin menossa Birgitan ja Mariellan luo. ”Menepäs nyt Assin pariksi.”
Irvistin murhaavasti Antsalle sen huomaamatta. Ei auttanut kuin laahautua Assin luokse. Ajatuskin siitä että joutuisin kattomaan sen vastenmielistä lepakon naamaa pari tuntia etoi. Haistoin Assista lähtevän vanhan hien ja lian hajun jo pitkän matkan päähän. Eikö se edes voinut vaihtaa liikkavaatteitaan ja käydä säännöllisesti suihkussa?
Mariella ja Birgittakin näki etten olisi halunnut olla Assin pari ja bestikseni virnisti vahingoniloisesti.
”Haes pallo”, mä sanoin Assille. Se meni hakemaan palloa, joten sain hetken aikaa olla rauhassa, mutta Assi tuli ihan liian pian takasin.
Syötin laiskasti sille muutaman kerran. Sitten lopetin eikä Assikaan ei valittanut siitä. Ilmeisesti se inhosi koululiikuntaa yhtä paljon kuin mäkin: siitä huomasi todellakin, ettei sillä ollut minkäänlaista käsitystä vähäkalorisesta ruokavaliosta saati liikunnasta.
Nojasin sählymailaan ja vaivuin omiin ajatuksiini. Reetalta oli tullut aamulla tekstari ja se oli soittanut eilen Jerelle; jätkä veisi meidät illalla ajelemaan. Musta oli kiva ajatella iltaa, miettiä kampausta ja oikeita koruja tällaisella tylsällä liikkatunnilla. En tiennyt mitä kello oli, koska mulle oli tullut aamulla niin kiire, että olin unohtanut laittaa Tommy Hilfigerin kelloni ranteeseen. Assin kädessä näkyi ruma ja halpa musta kello, jonka suuntaan loin toiveikkaita silmäyksiä.
”Hej tiiäks mitä kello on?”
Assi katsoi sitä ja sanoi: ”Varttia vaille yhdeksän.”
”Okej kiitti.”
Jätkillä sattui olemaan liikkaa väliseinän toisella puolella. Seinä ei tavannut lavalle asti (liikkasali ajoi myös juhlasalin virkaa), joten näin meidän luokan Simo Syrjänäisen. Jätkä oli ihan kiva muttei hyvännäköinen. Kaikin puolin menettelevän näköinen kuitenkin.
Menin kuitenkin keikistelemään Simolle. ”Vähä tylsä tunti!” mä totesin suureen äänen niin että jätkä varmasti huomaisi mut.
”Aijai Katriina”, sanoi Simo, ”lintsaat liikasta.”
”No jep.” Keinutin vähän persettä. ”Mä en vaa jaksa tota idiootti Assia.”
Simo katsahti meidän puolelle. Hymy levisi jätkän mukiinmenevän näköisille kasvoille. ”Aika ruma muija.”
”Todellaki ja se on lesbo.”
”Ai on?” Simo näytti siltä kun ajatus olisi kuulostanut mahdottomalta.
”No on! Ei kukaan hetero voi näyttää noin rumalta.”
Muut jätkät katsoi meidän suuntaan ja huuteli mulle: ”Mitäs seksipommi? Sä näytät yhtä hyvältä ku yleensäkin.”
Silloin nostin tarkoituksella rintaliivieni toista olkainta ja laitoin käden niskani taakse. ”Kiitti hanit, mut oon tienny sen jo pidemmän aikaa.” (Eipä sen tajuaminen ollut mitenkään vaikeaa, vaikka tse sanoinkin.)
Tässä vaiheessa Antsa tuli valittamaan, koska en tehnyt mitään. Eukko käski menemään takasin Assin luokse. Huokaisin raskaasti, mutta oli pakko tehdä jotain, koska Antsa kyyläsi mua koko ajan. Kauhukseni Assi kävi selittämää joitain tyhmistä kaneistaan, joiden olemassaolo ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
”Tänä aamuna Porkka ja Sakari herätti mut, kun ne kävi jyrsimään niitten häkin kaltereita.” Assi pyöritti ärsyttävästi verestäviä, hailakan sinisiä silmiään. ”Kello oli varmaan vasta puoli kuusi…”
Suljin päättäväisesti korvani Assin joutavilta löpinöiltä, sillä muuten olisin tullut vähintään hulluksi.
”Hiton hyvä ku liikkatunnit on ohi!” mä huokaisin helpottuneena Birgitalle ja Marielle kun oltiin tyttöjen pukkarin pesuhuoneessa pesemässä jalkojamme. Me pestiin aina vain jalat ja kainalot ja vaihdettiin tavallisiin kouluvaatteisiin kuten kaikki muutkin, sillä kukaan ei mennyt suihkuun.
”No voin kuvitella!” sanoi Birgitta levittäessään puuteria otsalleen.
”Mäki olisin varmaa meinannu tulla hulluksi, jos oisin joutunu sen lesbon pariksi”, sanoi Mariellakin ja tarkasteli pitkähköjä kynsiään.
Mä ja Mariella meikattiin vielä nopeasti ja laitettiin hiukset ennen kuin lähdettiin välkälle. Meidän trio käveli näyttävässä käsikynkässä pihan perälle ja muut seurasi meitä ja loi ihailevia katseita suuntaamme.
Saila ja Reetta odotti meitä katoksen alla.
”Piti meikata ja laittaa hiukset”, Mariella sanoi sukien hiuksiaan.
”Hienohelma!” Reetta läppäsi Mariellaa perseelle.
”Joo hej!” Mariella kivahti ja läimäytti takaisin.
Reetta ja Mariella nahisteli aikansa ennen kuin tyttö kääntyi mun puoleen
”Tänää mennään ajelemaa”, mä sanoin Reetalle. ”Mut mihin aikaan?”
”Viiden tienoissa - ko Jere haluu ajoissa baariin. Se tulee meidän lähelle.”
”Ottaaks jotain juomisia mukaa?” Nuoleskelin riettaasti korallinpunaisiksi maalattuja huuliani.
”Käy mulle. Mitä otettais?”
Pidin toista kättä lanteellani ja kattelin mietteliäänä pihalle.
”Vaik pari siiderit ja smirret kummallekin? Oisko paha?” Reetta röyhisti rintojaan 9b:n söpöimmille jätkille, jotka vislasi sille.
”Kuulostaa aika hyvältä, Reetta rakkaani. Sit meidän pitää saada yks tupakka-aski.”
”No tottahan toki Katriina rakkaani.” Reetta vastasi tahallaan kirjakielellä.
Birgitta kertoi meille lopun välkän ajan yhtä uutta juorua Riikasta. Riikka oli kuulemma pannut jotain inttijätkää ja ollut todella kännissä. Vilkaisin vaivihkaa katoksen suuntaan, jossa Riikka, Laila ja muut c-luokan horot seisoi ringissä. Riikan kaula oli todellakin täynnä tummia fritsuja. Nolo muija.

Oltiin sovittu Reetan kanssa, että mä menen niille varttia vajaa neljäksi. Mulla oli tarpeeksi aikaa laittautua entistä upeamman näköiseksi, sillä oltiin Mariellan ja Birgitan kanssa päästy yhdeltä kun meillä ei ollut minkään valinnaisaineen kaksoistunteja. Saijalla ja Reetalla taas oli tunti valinnaista kuvista, joten ne pääsisi kahdelta. Mä kävin Mariellan ja Birgitan kanssa rannalla tupakalla ennen kuin lähdettiin tahoillemme.
Kotona kävin suihkussa mutten pessyt hiuksia. Omassa huoneessani vedin persikan värisen satiini aamutakin ylleni ja istuin pukeutumispöytänä toimivan lipaston ääreen, jolla oli iso piianpeili Lipasto ajoi Johannankin mielestä saman asian kuin pukeutumispöytäkin, koska lipaston laatikoihin mahdutti monet meikkilaukut, ihonhoitotuotteet, kampaamotuotteet, silkkihuivit, suoristusraudan, korut, hiustenkuivaajan... eli kaiken mitä nainen tarvitsi.
Pyyhin kasvoni kasvovedellä ja levitin kosteusvoiteen ennen kun kävin meikkaamaan. Meikkiin kuului aina samat tuotteet, mutta käytin värejä sen mukaan, minkä väriset vaatteet mulla oli päällä. Nytkin meikkaamiseen vierähti mulle tavanomainen tunti.
Etuhiukset oli kihartunut epätyylikkäästi suihkun takia (ne kihartui jos ne joutui tekemisiin kosteuden takia). Suihkutin niihin suoristusrauta-suihketta ja käsittelin ne keraamisella suoristusraudalla. Levitin vielä hiuksiin muotovaahtoa, taivutin latvat ylöspäin ja muotoilin sivuotsiksen kohdalleen hiusvahalla. Lopuksi suihkutin hiuksiin vähän lakkaa antamaan kampaukselle tukea.
Onneksi olin tehnyt eilen itselleni perusteellisen manikyyrin ,joten ei tarvinnut tehdä muuta kuin levittää kynsinauhoille kynsibalsamia. Suihkutin vartalolleni Jennifer Lopezin Jlo nimikko-tuoksua. Meikki sopi saumattomasti yhteen asuvalintani kanssa, johon saatoin pukeutua turvallisin mielin, kun olin pukeutunut viettelevää alussettiin, vyötärökorsettiin ja stayuppeihin, jotka teki sääreni entistä täydellisemmiksi..
Kello näytti tässä vaiheessa varttia yli kolmea. Mulla oli mennyt laittautumiseen yli kaksi tuntia ja mulla oli nälkä, joten menin keittiöön tekemään täytettyjä paprikoita juusto- ja tonnikalatäytteellä. Söin niiden kanssa vähän maustettuja perunoita ja äidin tekemää kreikkalaista salaattia (ilman oliiveja).
Mä söin jälkkäriksi rasvattoman päärynäjogurtin. Loppuajan olin koneella; mesessä, Galleriassa ja Kuvakkeessa. Porukat oli tullut kotiin ja kävin kertomassa niille suunnitelmistani, mutta en maininnut Jereä sanallakaan.
”Senkun menet kuhan sä tulet sitten puoli yheksi kotiin”, ne lupasi.
”Joo mä tuun.”
Porukat ei pahemmin välittänyt siitä missä olin viikonloppuisin tai mitä tein, kunhan vaan noudatin niiden rentoja kotiintuloaikoja enkä nolannut itseäni niiden nähden.
Ulkona soitin Reetalle ykköset. (Meillä oli tapana soittaa toisillemme ykkösiä, jos me haluttiin tavata nopeasti). Se olikin jo odottamassa mua rannalla.
”Moi”, Reetta sanoi.
”Moro”, vastasin,” sytytetään tupakat.”
”Okei.” Reetta otti keskikokoisesta Puman käsilaukustaan tupakka-askin ja sytkärin. ”Voi vittu! Sun pitää lainaa sytkäriä ku mun omasta on loppunu kaasu.”
Mä lainasin sille sytkäriä ja se sytytti samalla mulle. Tupakan kirpeä mentholi maistui hyvältä suussa. Ekan tupakan polttamiseen meillä meni suunnilleen viisi minuuttia, mutta Jeren tuloon oli vielä aikaa. Reetta käytti jäljellä olevan ajan hyväkseen lisäämällä kasvoilleen Make Up Storen tähtipuuteria..
”Miks ihmeessä te Salot ootte tollasia pakkelinaamoja?” kysyin piruuttani. ”Eiks sulla oo pakkelia ihan tarpeeksi?”
Reetta napsautti puuterirasian nauraen kiinni. ”Pitäähän meidän olla edustavassa kunnossa”, sanoi Reetta nyrpistellen nykerönenäänsä.
”No mä ainakin oon jo tarpeeksi edustavassa kunnossa.” Olin olevinani itserakkaampi kuin oikeasti olin keikistellessä lähinnä omaksi ilokseni.
Kohta Jere ajoi rantatielle hienolla autolla. ”Tulkaa kyytii!” poika huusi meille. Reetta meni takapenkille ja mä menin hymyillen etupenkille Jeren viereen.
”Sä näytät upealta”, Jere sanoi hyväilevällä äänellään, joka tihkui lupauksia.
Selkäpiitä pitkin kulki samat, oudot, kylmät väreet. Kokosin itseni räpyttelemällä ripsiäni upealla jätkälle. ”Voi kiitti.”
Jere naurahti ja siirsi kätensä muodokkaalle reidelleni. Se liikutti kättään aikansa samalla paikalla, kunnes siirsi sitä ylemmäs sisäreidelle. Sen hengitys oli käynyt yhtä raskaaksi kuin omani ja näin sen silmien kavenneen.
”Sun pitää hakee mulle ja Katriinalle juomat”, Reetta sanoi silloin takapenkiltä tehden jätkän lääppimisestä lopun - manasin hiljaa.
Jere pysäytti auton ja tarkasteli peilikuvaansa peruutuspeilistä. Kallis partavesi tuoksui makealta ja sensuellilta. ”Mitä te haluutte juoda?” se kysyi käheällä äänellä.
Pidin vuorostani kättä jätkän reidellä ja tunsin sen lihasten jännittyvän pakonomaisesti. Tiesin jopa surkeiden seksikokemusteni perusteella, että jätkä oli kiihottunut. Sillä hetkellä juominen ei kiinnostanut ollenkaan, halusin vain sänkyyn Jeren kanssa. Se varmasti osaisi opettaa mua toisin kuin se käyrämunanen ja selkärangaton imbesilli.
”No me haluttais kumpikin yhet light-siiderit - vaik Goldencuppia - ja yhet smirnoffit”, mä sanoin kiireesti.
Me oltiin ottamassa lompakoita esille, mutta Jere pudisti päätään.
”Saatte tällä kertaa ilmaseksi. Mä tarjoon.” Jere hymyili herrasmies maisesti. Sillä oli todella viehättävä, tarttuva hymy ja ihmeen valkoiset ja suorat hampaat.
Ajettiin S-markettiin, jonka yhteydessä oli myös Alko. S-marketissa oli monta pikku pissistä, jotka katsoi mua ja Reettaa kateellisena. Ne keikutti perseitään ja kikatti liian kovaäänisesti. ”Jere hej”, ne kimitti kammottavilla nasaaliäänillä. ”Hae meille juomat, pliis.”
”En tod”, sanoi Jere edes vilkaisematta niitä. ”Pyytäkää vaik jotain pultsaria.”
Pissislaumaa selvästi otti päähän moinen kohtelu, mutta ne ei viitsinyt valittaa jumalaiselle Jerelle, koska muuten se ei enää suostuisi hakemaan niille.
Jere meni hakemaan meille siiderit ruokakaupasta. Me istuttiin sen aikaa Reetan kanssa penkillä. Jätkä tuli viiden minuutin kuluttua takaisin lightsiiderien kanssa. Se kävi vielä nopeasti Alkossa hakemassa Smirnoff Icet ennen kuin jatkettiin matkaa.
Mä ja Reetta korkattiin siiderit heti kun oltiin päästy pois keskikaupungista. Keskikaupunki oli täynnä poliiseja, joita saattoi tulla vastaan ties vaikka missä. Ei haluttu joutua tällä hetkellä niiden kanssa tekemisiin. Jere otti huikat pienestä lonkerotölkistä.
”Mitä jos mentäis Hietarantaan?” se ehdotti.
Se sopi mulle ja Reetalle. Sytytettiin tupakat ja ryypättiin välillä pulloista. Yksi siideri ei vielä noussut kunnolla päähän edes tupakan kanssa, korkattiin smirnoffit perillä. Ulkona oli jo pimeätä, sillä syyskuu lähesty loppuaan. Siellä ei ollut kuin mokkereita ja yksittäisiä 16- tai 17-vuotiaita jätkiä.
Pysäköitiin auto ja mentiin istumaan penkeille juomiemme kanssa. Mä ja Reetta juotiin, mutta Jere ei ottanut enää mitään juomansa lonkeron jälkeen. Sen sijaan poika veti mun puolittain syliinsä ja kietoi vahvat käsivartensa ympärilleni hiprakkaisen Reetan virnuillessa vieressä.
Kohta Jere jo suuteli mua, ensin tavallisesti ja sitten se otti taitavasti kielen mukaan. Vastasin intohimoisesti jätkän suudelmiin ja kiedoin lujasti käteni sen niskan ympärille. Sen kädet liukui sulavasti vartalollani ja sydän löi luvattoman kovaa.
”Voi Jere…”, mä sopersin tahallani tuskin kuuluvalla äänellä.
Jätkä hautasi päänsä niskaani ja hengitti voimakkaan, naisellisen hajuveteni ja tupakan sävyttämää tuoksuani. Jere veti mut pystyyn ja ohjasi sivummalle.
Sen kädet oli kiertynyt kapean korsettivyötäröni ympärille. ”Mitä jos soitettais joku kaveri tänne Reetan seuraksi tai heitettäis se joihinkin bileisiin..?”
”Ja minkä takia?” Hihitin ja vetäydyin hetkeksi jätkän otteesta. Katselin Jereä maskaroitujen ripsieni alta huulet riettaasti raollaan.
Jere tempasi mut takasin. ”Vittu, älä jaksa, nainen. Sä tiiät et mä haluun panna sua.”
Annoin jätkän suudella kaulaani ja kouria rintojani. ”Mikäs siinä, mut saat luvan olla hyvä sängyssä. Mulla on ollut mitäänsanomattomia kokemuksia.”
Tunsin taas sen pehmeät huulet omillani. ”Älä huoli, kissa. Tuut saamaan elämäs parasta seksiä.”
Mentiin takasin Reetan luo, joka oli löytänyt seuraa rotevasta ja tummasta jätkästä. Ne oli syventynyt nuoleskemaan toisiaan melkein yhtä kiihkeästi kuin me. Reettaa ei haitannut ollenkaan kun vihjattiin sille suunnitelmistamme, se sanoi hengaavansa tämän jätkän kanssa ja menevänsä jossakin vaiheessa niille.
Vaihdoin Reetan kanssa poskisuudelmat ja sitten Jere jo vetikin mut mukaansa.
Jere asui keskikaupungin keltaisissa, viime vuonna valmistuneissa kerrostaloissa kaksoisveljensä Jannen kanssa, joka ei ollut nyt kotona, vaan baarissa. Kämppä oli tilava, niukasti kalustettu kaksio ja erittäin siisti niiden äidin siivousintoilun ansiosta.
Jätkä ei kuitenkaan antanut mun tarkastella kämpän sisustusta enää kauemmin, sillä se kantoi mut makuuhuoneeseen. Naurahdin kissamaisen matalasti ja istahdin sängyn laidalle riisumaan vaatteitani sen katsellessa. Kohta mulla olikin pelkät rintsikat, hipsterssit, stayuppit ja vyötärökorsetti yllä.
Nousin puolileveältä sängyltä, riisuin rintaliivit ja otin muutaman tanssiaskeleen, jotta täyteläiset C-kupin rintani varmasti näkyi jätkälle.
”Voi jumalauta, mikä muija!” Jere huokaisi. Se kellisti mut päättäväisesti sängylleni ja riisui boxerinsa.
Nojauduin pehmeitä tyynyjä vasten. ”Nuolethan sä mua?”
”Varmasti, ajallaan. Makaa nyt vaa paikallas ja nauti mun käsittelystä.”
Jere tuli puolittain makaamaan päälleni suudellen mua ahnaasti. Kohta suukkoja sateli kaulalleni ja rinnoilleni. Se hyväili tottuneesti pehmeitä rintojani samalla kun imi niitä vuorotellen. Se liu´utti kättään kireäksi nyöritetyn vyötärökorsetin vahvan plansetin yli brasilialaisittain vahattua jalkoväliäni kohden. Se kiihotti meitä molempia.
Jere liikutti pitkää etusormeaan herkällä klitoriksellani löydettyään sen ja mä olin sillä hetkellä kuin kissa kermakupilla. Se osasi sormettaa helvetin hyvin, ajattelin, kunnes jätkä paineli klitorista kielensä kärjellä ja kävi sitten nuolemaan sen ympäriltä.
”Sä olit oikeessa”, myönsin, ”sä todellakin osaat antaa hyvää suuseksiä.”
Jere ei vastannut, se lopetti vasta kun olin aivan märkä ja vääntelehdin ja tärisin hillittömän orgasmin kourissa vietellen joka sekunti.
Jätkä laittoi kondomin paikoilleen ja levitti meihin varmuuden vuoksi vähän liukkaria. Kiedoin jalkani sen ympärille ja se suuteli rintojani. Olin edelleen euforisessa tilassa sen ottaessa ensimmäisiä varovaisia työntöjä, vaikka en ollut neitsyt enkä liian tiukkakaan.
Myötäilin sen liikkeitä ja silittelin sen ihanan silkkisiä hiuksia samalla kun se osui kuin vahingossa G-pisteeseen. Se todellakin oli hyvä sängyssä, sopivan intohimoinen, määrätietoinen ja helposti hurmattavissa.
Jumalainen, niin jumalainen ja täydellinen Jere, ajattelin vähän ennen laukeamistani. Kaikkea mitä kaltaiseni upea ja tyylikäs tyttö saattoi toivoa.

Seuraavan päivän darra kieli muustakin kuin kaikin puolin täydellisistä seksikokemuksista ja komeaakin komeamman jätkän olemassaolosta.
Juuri silloin kännykkä piippasi Guessin laukustani. Varmaan joku Marju, joka kysyi läksyjä. Miksi sen piti häiritä kauneusuniani niin mitättömillä asioilla. Eikö se mitenkään voinut tajuta, että halusin nukkua darrani pois. Kaikki vain sen takia etten kiusannut Marjua ja olin niitä harvoja, jotka vaivautui kohtelemaan sitä inhimillisesti.
Nousin kuitenkin ylös, vaikka kirjavat pilkut tanssi silmissä ja otin kännykän laukusta. Kun katsoin viestiä, se olikin Jereltä.
Sä olit jotain uskomattoman ihanaa. <3>. Lause pyöri päässäni ja leveä hymy ilmestyi huulilleni. Vastapäätä oleva näytti yhdeksää. Kello oli ollut vähän vajaa puoli yksi kun Jere oli heittänyt mut kotiin. Nukkumaan mä olin käynyt joskus puoli yhden jälkeen
Mä tekstasin Jerelle takasin:
Mä oon sun jos kerran haluut. <3>
Se tekstasi kohta takasin ja kysyi voitaisiinko nähdä kahdeltatoista kaupungilla, se tulisi torille vastaan. Vastasin myöntävästi ja pistin puhelimen vähäksi aikaa sivuun.
Aamupalan (se vakio) vedin lenkkivaatteet päälle ja lähdin ulos kävelemään tavallista, viiden kilsan lenkkiä. Ulkoilma tosissaan teki hyvää iholle, teki musta melkein uuden ihmisen. Kuppi kahvia sai virkeäksi - sillä oli aina piristävä vaikutus muhun.
Pistin meidän sähkösaunan kuumenemaan. Sitä totisesti kaipasin, kuumaa saunaa, jonka jälkeen olisin paljo paremmassa kunnossa. Jere saisi nähdä edustavan ja kauniin Katriinan eikä mitään haudasta noussutta vampyyria.
Tällä kertaa en käyttänyt laittautumiseen hiustenlaittoa lukuun ottamatta sitä kahta tuntia vaan alle tunnin. En yksinkertaisesti jaksanut. Mulla oli kuitenkin yhtä paljon meikkiä kun yleensäkin ja hiusten latvat oli käännetty elegantisti ylöspäin.
Edelliset vaatteet lojui vielä lattialle siellä minne olin eilen riisunut ne. Taitoin farkut siististi riippumaan henkariin ja viikkasin Sandin neuleen hyllylle. Rizzon bootsit sopi hyvin tämän päiväiseenkin asukokonaisuuteen, joten yhdistin ne tummansinisin Leen farkkuihin, joiden kapeat lahkeet meni siististi saappaitten sisään ja Filippa K:n viininpunaiseen neuletakkiin, jonka vyötäröllä oli silkkinauha. Eilisen Guessin laukun tilalle otin mustan Longchampin Les Pliagen. Kalevalan Vanamo-korut ja Chanel 5 viimeisteli lookin
Porukat oli töissä joten mä jätin niille lapun, jossa ilmoitin minne olin mennyt.
Mä otin pyörän, koska en jaksanut kävellä keskikaupunkiin saakka - rakkuloitahan siinä olisi voinut tulla. Jätin fillarin torin perimmäiseen nurkkaan vaivautumatta edes lukitsemaan sitä. Menin istumaan penkille ja odotin Jereä jonkin aikaa.
”Moi”, sanoi Jere mut huomatessaan
”No moi”, mä vastasin ilahtuneena. ”Minnes mennää?”
”Mennää vaik Hesee kahville.”
”Okej.” Sytytin päivän ekan röökin ja huojuin vähän korkeiden korkojeni varassa savujen noustessa päähän.
Hese oli tupaten täynnä porukkaa, lapsiperheistä teineihin.
”Mee valkkaamaa meille pöytä, ni mä haen meille kahvit.”, Jere kehotti.
”Mulle latte ja suklaamuffinssi”, mä pyysin. Valitsin meille yhden nurkkapöydän. Joku oli jättänyt pöytään Hesarin, jota sitten selasin aikani kuluksi. Kaikkien päät kääntyi kun ne näki Jeren tulevan mun luo.
Joukossa oli muutama mua vähän vanhempi amisjuntti, jotka kiristeli Jerelle hampaitaan. (Osa likoista taas teki samoin mulle.)
Jere laski tarjottimen keskelle pöytää. Siinä oli suklaaleivos ja mua varten suklaamuffinssi.
Jere hörppäsi kupistaan ja haukkasi leivoksesta palan.
Kahvi lämmitti mukavasti sisuksia ja tunsin kylmien käsieni lämpenevän.
Silloin meidän seuraan liittyi lisää ihmisiä, yksi vaalea jätkä, sievä bestikseni Mariella ristiverisen jätkäkaverinsa Rikun kanssa sekä Reetta ja joku hyvännäköinen ruskeahiuksinen jätkä, jota mä tuntenut.
”Kato Jere”, sanoi upeannäköinen vaaleahiuksinen jätkä. Kenenkään ei tarvinnut kertoa mulle kuka se oli; se oli Jeren identtinen kaksoisveli Janne.
”Moro”, sanoi Jere. ”Minnes sä jätit Lailan?” Jeren ilmeestä ja kyllästyneestä äänensävystä pystyi päättelemään ettei se erityisemmin tykännyt Lailasta.
”Sen piti lähtee tätinsä nimppareille.” Janne huomasi silloin mut ja loi himokkaan katseen suuntaani. ”Kuka tää bella on?” Janne iski mulle silmää hyvin jeremäisellä tavalla, joka oli saada mut syttymään melkein välittömästi.
”Ai nii.” Jere siirsi tyhjän kahvikuppinsa syrjään. En oo muistanu esitellä teille mun tyttöystävääni Katriinaa.”
Mariellan silmät levisi. ”Mitä vittua, ootteks te yhessä?”
”Joo”, mä sanoin mutta Reetta keskeytti mut banaaliin tapaansa.
”Noillahan oli eilen kova kiire nussimaan.”
”Ja itelläskö ei sit ollu.”
Reetta ei kiistänyt. ”Melko hyvä pano kieltämättä…”
”Tarkenna vähä”, Mariella ilkkui.
Jere huokaisi kietoessaan käsivartensa ympärilleni ja loi huvittuneen katseen Salojen suuntaan.
”No joo... Istukaa nyt kaikki alas.”
Mariella ja Reetta istui alas kahvikuppeineen ja muffinsseineen.
”Sun kannattaa sit varautuu siihen et kaikki tulee sanomaa sulle meses jotain tästä”, Mariella varoitti hymyillen. ”Ne tulee olemaa sulle tosi, tosi kateellisia.”
Mä ihailin syrjäsilmällä Jeren ja Jannen komeita piirteitä. Solan kaksoset todellakin oli oikeita huippusaaliita.
Mariella oli kuin olikin oikeassa. Seuraavana aamuna kun avasin koneen ja kirjauduin meseen kaiken maailman tyypit amisjunteista alkaen tuli juttelemaa mulle.

Sakke sanoo:
Oot kuulemma sen Solan luuserin kaa yhessä.
Catriinah sanoo:
So vaik olisinkin?
Sakke sanoo:
Miks sä just sen kaa oot?
Catriinah sanoo:
Eiköhän se oo ihan mun oma asia. x)
Sakke sanoo:
Vitut on.

Se olisi kai sanonut jotain muutakin, mutta en vaivautunut noteeraamaan sitä enempää. Sakke tuntu luulevan itsestään vähän liikaa eikä sille todellakaan kuulunut kenen kanssa mä seurustelin tai nain. Kohta Simo kirjautui sisään ja aloitti samantyylisen keskustelun mun kanssa.

Simo-setä sanoo:
Terve
Catriinah sanoo:
Mo. Älä vaa säkin ala kysymää miks oon Jeren kaa yhessä! :D
Simo-setä sanoo:
Itse asiassa alan. :P
Catriinah sanoo:
VOIH! :’(
Simo-setä sanoo:
Miks sä just sen kaa aloit?
Simo-setä sanoo:
Sakke oli kuulemma ollu ihan raivona ku se oli saanu tietää.
Catriinah sanoo:
Voi toista . :D Tosi kamalaa.
Catriinah sanoo:
Mä en oikeesti oo kiinnostunu siitä! Kuin vaikeeta senki on se käsittää? :O
Simo-setä sanoo:
Se on tottunu saamaa mitä haluaa. :P
Catriinah sanoo:
Joopa joo. ;) Mut mä meen nyt.
Simo-setä sanoo:
Oke

Täytyy sanoa että lähdin mesestä, vaan ja ainoastaan siksi etten jaksanut kuunnella kaiken maailman randomien valituksia siitä ettei ne tykännyt Solien kaltaisista nättipojista tai mun kaltaisista misseistä. Kävin Galleriassa lukemassa uusimmat kommenttini. Niissäkin sain kuulla Jerestä, osa kommenteista oli amiksilta, osa kavereilta ja osa kateellisilta muijilta.
Tässä vaiheessa mulla pimahti: en yksinkertaisesti kestänyt olla kotona. Otin kännykän esiin ja soitin Birgitalle. ”Katriina täs moj.”
”Moi. Kuulin et sä oot Solan Jeren kaa yhessä.”
”No jep. Mä oon kuullu siitä kaikilta mahdollisilta tyypeiltä. Kuule voinks mä tulla teille?” kiirehdin kysymään.
”Voithan sä tulla. Mä oon sit vielä yöpaidassa.”
”Ei se mitää haittaa. Nähää kohta.”
Mä katkaisin helpottuneena puhelun.

Koulussa sama kuvio jatkui, kaikki tunki välkillä meidän luokse utelemaan musta ja Solan Jerestä. Vastasin tietenkin myöntävästi, olin oikein ylpeä jätkäkaveristani.
Suurin osa näistä muijista vain onnitteli mua. ”Siis sulhan on nyt paras mahdollinen jätkäkaveri, mitä voi toivoo.”
Mä vakuutin niille olevani samaa mieltä ja katselin niitä suoraa nenänvarttani pitkin vaihdellen huomaamattomasti painoa jalalta toiselle.
”Hei saadaaks me sun numero ja meseosote?” ne kysyi.
Mariella ja muut katto mua hymyillen ja nyrpisti näille fanittajille nenäänsä, jotka lähti lopulta tohkeissaan pois kailottaen jotain sellaista kuin: ”Toi Katriina on oikee onnentyttö!”
Kun kerroin tämän kaiken iltapäivällä Jerelle kun se tuli hakemaan mua koulusta se nauroi ja sanoi: ”Kato sellasta seurusteleminen on.”
Tökkäsin sitä hellästi kylkeen ja halasin jätkää. Se kurottui naureskellen yhä lähemmäs mua. Jere, komea jätkäkaverini, jota halusin aina yhtä kovasti. Sen kanssa sekstaileminen tuntui melkein yhtä hyvältä kuin ajatus jonkun miesmallin kanssa naimisesta.

3.luku

3.luku

Ei sitä joka päivä aloitettu ysiä, peruskoulun viimeistä luokkaa. Mä ja kaveriporukkanikin tiesi sen.
”Haha, ollaa viimeinkin ysillä”, Mariella sanoi voitonriemuisella äänellä ja hymyili ylimielisesti pihalla pelokkaina lymyäville lapsellisen näköisille seiskoille.
Mäkin soin inhottavan hymyn mokkereille - mopottamista lupaavan. Hitto soikoon, että olin tyytyväinen itseeni ja kavereihini! Oltiin ysiluokkalaisia, mutta näytettiin paljon vanhemmilta. Etenkin mä näytin mokkereiden silmissä ainakin parikymppiseltä maailmanluokan kauneuskuningattarelta Dieselin farkkuminissä ja korkokengissäni.
”Tere Katriina!” yksi rohkea pikkukovis (alamittainen jätkä) uskaltautui huutamaan.
Nyökkäsin sille. ”No tere vaa Rasse.”
Sitten jatkettiin kaveriporukkani kanssa matkaa sisälle. Käytäisiin ensin tyttöjen vessassa korjailemassa meikkejä ennen kuin siirryttäisiin tokaan kerrokseen seuraamaan mokkeriparaatia. Me hallittiin nyt koulua ja keskikaupungin notkumispaikkoja! Meillä oli maineemme suosittuina ja tavoiteltuina tyttöinä.

Olin lopettanut ala-asteen melkein kolme vuotta sitten, jolloin olin laihtunut ihan hirveästi, lähestulkoon kymmenen kiloa ja alkanut saamaan muotoja. Kutosesta lähtien olin alkanut liikkumaan: kävin pari kertaa viikossa aerobicissä, uin, lenkkeilin ja tein kotona vielä lihaskuntoa. Mikään epäterveellinen ja lihottava ruoka ei ollut sisältynyt aikoihin ruokavaliooni, 1800 kaloria en ylittänyt mutten kieltäytynyt suklaamuffinssista silloin tällöin.
Jo kolme vuotta sitten oli voinut aavistaa, minkä näköinen tulisin olemaan, mutta tämän hetkinen ulkonäköni oli jotain aivan uskomatonta (itserakasta mutta totta)! Mulla oli nyt täyteläiset c-kupin rinnat, jotka oikein korostui avonaisissa kaula-aukoissa. Lanteeni oli kurvikkaammat ja vyötäröni vielä kapeampi. Keskiotsis oli vaihtunut sivuotsikseen ja olkapäiden alapuolelle ulottuvat kutrini oli tuuheat ja upeat kuten 60-luvun alun filmitähdillä
Hiukseni oli värjätty punaruskeiksi, mikä sopi mulle kullanruskeaakin paremmin - näissä hiuksissa näytin vielä enemmän seksipommilta.
Asiat oli muuttunut huomattavasti ala-asteen ajoista, esimerkiksi seiskalla alettiin ryypätä ja ysille mentäessä tosi moni oli alkanut polttaa säännöllisesti - meidän porukka ja muut suositut ainakin, joskin nössöt oli oma lukunsa. Bileissä tuli kierrettyä melkein joka viikko tai sitten vedettiin viikonloppuisin pussikaljaa kaupungilla ja nuoleskeltiin armottomasti cooleimpien jätkien kanssa.
Meidän kaveriporukka oli sisäistänyt jo varhaisessa vaiheessa, että neitsyys oli pelkkä taakka, josta piti päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Birgitta oli hankkiutunut neitsyydestään eroon jo kasin alussa ja me loput rippileirin jälkeen. Oma ekakertani ei ollut mitenkään mainittava; jätkä ei ollut erityisen hyvä sängyssä naidessaan mua lähetyssaarnaajassa, joka oli tylsin mahdollinen asento - ainakin sen kanssa. Olin yrittänyt ehdottaa tälle nimenomaiselle jätkälle muutamaa varteenotettavaa asentoa, mutta se idiootti ei ollut reagoinut mitenkään. Tylsistyttävä akti päättyi laukeamiseen, mutta mä en ollut tuntenut minkään laista euforiaa, joka olisi saanut mut leijumaan entistä korkeammalla. Oli sanomatta selvään ettei tuollaiselta jätkän surkimukselta oppinut yhtään mitään, ja kerroinkin tämän onnettomalle jätkälle. Pitäisi löytää oikeasti hyvännäköinen jätkä, joka osaisi perehdyttää kunnolla seksin mielenkiintoisiin saloihin.
Olin toisinaan kateellinen Mariellalle, joka seukkasi yhden 18-vuotiaan jätkän kanssa, sillä jätkä oli kuulemma kohtalainen sängyssä ja muutenkin ihan söpö, pitkä ja hyväkroppainen.. Miksikään huippusaaliiksi sitä ei enivei voisi sanoa edes pienessä sievässä, sillä Mariellan jätkä ei todellakaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Silti se päihitti mennen tullen jätkän, jolle olin menettänyt neitsyyteni.
”Katriina vastaa sinä tähän kysymykseen.” Äikän opettaja sanoi koettaen herättää huomioni ja katsoi happamasti mua kun nojasin pitkästyneenä pulpettiin.
”En mä tiiä”, mä sanoin vaivautumatta katsomaan Kompuraan päinkään.
”No Annukka vastaa sinä sitten kysymykseen.”
Annukka oli pullea ja mitäänsanomattoman näköinen likka. Se oli luokan paras oppilas ja äikän opettaja Kompunen - oppilaitten kesken ”Kompura” - tykkäsi siitä tämän takia nimenomaisesta syystä. Kompura ei oikein tykännyt luokan muista tytöistä kuten musta, Birgitasta ja bestiksestäni Mariellasta.
Mä olin tuntenut Mariellan ja Birgitan ala-asteesta saakka. Mariellalla oli c-luokalla kaksoissisko Reetta ja serkku Saila. Mariella oli normaalipainoinen ja keskimittainen. Kroppa oli samantapainen kuin mulla, mutta kohtalaisesti erottuva vyötärö ei ollut ampiaisvyötäröä nähnytkään. Tytöllä oli ristiselkään tapaavat punavioletiksi värjätyt hiukset puoliotsiksella. Täydellisellä ruskealla iholla ei ollut ikinä meikkivoidetta, posket oli punaiset ja kissansilmärajaukset ja paksu maskarakerros korosti ennestään nukkemaista vaikutelmaa. Sen piirteet ei ollut niinkään sirot kuten mulla, mutta se oli kuitenkin nätti. (Raquel Welch tuli etäisesti mieleen Mariellasta.) Ihmisenä se sen sijaan oli ainutlaatuinen, rakas ja hölmö Mariellani.
Mulla oli aina välillä tapana kutsua piruuttani sitä vitun idiootiksi, kun sen yleistieto oli toisinaan huonolla pohjalla ja Mariella oli aina kirjaimellisesti omissa maailmoissaan.
Birgitta ei ollut oikeastaan ala-asteen jälkeen ollut parhaimpia kavereitani, vaan enemmänkin Mariellan kaveri. Me ei Birgitan kanssa pahemmin hengailtu mitä nyt aina ryypättiin kaveriporukalla ja niin päin pois. Birgitta oli normaalipainoinen, rehevän muodokas, vaatekooltaan M tai L ja 176 senttinen. Sillä oli vielä isommat rinnat kuin mulla ja Mariella, vaikka meidän kuppikoko sentään oli 80C. - 85D:t Birgitta meikkasi keskivahvasti. Hiukset oli vaaleanruskeat ja keskipituiset, useimmiten auki tai nostettu ylös soljilla.
Me ei jaksettu keskittyä Kompuran opetukseen, vaan muisteltiin antaumuksella viime perjantaita kaupungilla.
”Vähä sä olit kännissä sillon!” Mariella sanoi Birgitalle. ”Mitä kaikkea sä oikeen joit sillon, muija?” Birgitta piti kännykkäänsä pöydän alla, ettei Kompura nähnyt. ”Jaa-a. Kiva ku mä en muista. Vissii ainaki salmiakkikossun, kolme siideriä ja sen Pink catin, minkä Riku haki mulle.”
”Voi kun olis taas perjantai!” mä totesin tylsistyneenä. ”Mut on vasta maanantai eikä täällä jaksas millään istuu.”
”Äläs”, Mariella sanoi muakin tylsistyneempänä.
Vilkuilin jatkuvasti kelloa; tuntia oli vielä 20 minuuttia jäljellä, mutta onneksi tämä oli päivän vika tunti. Me päästäisiin kolmelta. Teki tajuttomasti mieli tupakkaa.
Mä kaivoin lompakon esiin laukun syövereistä. ”Hakisko joku mulle vihreetä lämää?” kuiskasin.
”En mä oikee tiiä ku oon menossa Rikun kaa ajelemaa koulun jälkeen”, Mariella sanoi, ”enkä tiiä voiks se hakee tänää kellee tupakkaa…”
”Ai et ajelemaan”, Mariella?” Birgitta virnuili Mariellalle kaksimielisesti. ”Okej.”
”Jos sä annat rahat Reetalle. Se varmaa saa hankittuu sulle lähiaikoina tupakkaa jonkun kautta. Tekstaa vielä sille.”
Lähetin Reetalle tekstarin, jossa pyysin odottamaan lokeroilla, jos ne pääsisi ennen meitä. Lopulta kello oli varttia vaille kolme ja saatiin Kompuralta muutama tehtävä, joiden tekemiseen en tulisi uhraamaan aikaa enkä vaivaa.
Reetta oli jo odottamassa meitä lokeroilla. Saila oli ilmeisesti jo lähtenyt kotiin.
”Kuin kauan se Kompura piti teitä siellä?” Reetta kysyi Mariellalta otsa rypyssä samalla kun levitti puuteria kasvoilleen. ”Me päästii jo kymmenen minsaa sit, ja arvatkaa oliks kiva varttuu teitä.”
”Joopa joo, Reetta!” Mariella oli ärähtävinään. ”Mä en sit tuu suoraa kotiin, vaa meen Rikun kaa ajelemaa.”
”Just joo.” Reetta koukisti pikkusormeaan rivoon eleeseen. ”Iskä sano et sun pitää tulla yheksäks kotiin.”
”Joo joo.” Mariella pörrötti hiuksiaan. ”Mut mä meen nyt; nähää huomenna.”
Se ja Birgitta lähti samaa matkaa ulos.
”Saaks hankittuu mulle vihreetä lämää?” mä kysyin Reetalta kun mentiin ulos.
Koulun nurkalla näky olevan valkoinen Opel parkissa ja siinä istui joku tuntematon jätkä.
”Enkhän mä saa… tai hei -”
Se ilmeisesti tunsi autossa olevan jätkän, sillä se sano riemastuneella äänellä: ”Moj Jere”, Reetta huusi.
”Moi Reetta.” Poika hymyili.
Vasta silloin mä kiinnitin huomiota siihen jätkään. Se oli pitkä ja ihanan treenattu, ah!. Platinan vaaleat hiukset oli kammattu sivuun. Komeat kasvonpiirteet oli kaikin puolin säännölliset ja yllättävän sirot jätkälle. Sain vaikutelman kauniista miehestä kun huomasin täyteläiset huulet ja isot, tummien ripsien reunustamat jäänsiniset silmät. Mahdollinen prinssi.
”Sähän voit antaa rahaa Jerelle, nii se hakee sulle vihreetä lämää”, Reetta keksi.
Otin 3,70 euroa DKNY:n lompakostani ja annoin ne Jerelle saatuani hyväksyvän nyökkäyksen pojan taholta.
”Kiitti”, se sanoi ja virnisti. Jätkä katseli mua aika kiinnostuneen näköseinä, joka musta tuntui jotenkin oudolta; jalat tuntui raskailta, mutta muuten oloni oli yllättävän kevyt - ihan kun olisin ollut keijukainen. Me katseltiin vähän aikaa toisiamme ja maailma tuntu pysähtyvän hetkeksi, enkä yhtään ihmetellyt, koska se oli todella komea ja mä kaunis. Mua, Katriinaa ei suotta pidetty kaupungin seksipommina.
Jere lähti kohta ajamaan ja heilautti vielä kättään.
”Kuin vanha toi jätkä oli?” mä kysyin sen ajettua pois. Oltiin juuri sytytetty Reetan kanssa tupakat.
Reetta piti röökiä rentoon tapaansa etu- ja keskisormen välissä ja sen somilla kasvoilla karehti vieno hymy. ”Jere on 18 vuotta eli saman ikänen ku Riku - oikeestaan Jere ja sen kaksoisveli Janne Sola on Rikun kavereita.”
”Se oli aika komee”, mä sanoin uneksuvasti samalla kun puhalsin savut ulos. Ehkä sen kanssa voisi sekstailla intensiivisesti…
”No todellaki!” Reetta lipoi vaaleanpunaisia huuliaan. ”Kaikki kaupungin muijat on suunnilleen ihastuneita ihastunu siihen ja Janneen ku ne on niin komeita. You know, babe.” Se tumppasi tupakkansa. ”Me voitas lähtee by the way ajelemaa sen kaa, jos haluut.”
”No mikäs siinä!”
Tuon jätkän seurassa saattaisin jopa viihtyä, ainakin sen läsnäolo ja fyysinen täydellisyys tuntui erittäin miellyttävältä. Ei ollut mikään ihme, että olin omissa mietteissäni koko loppumatkan.

Istuttiin kavereiden kanssa ruokalassa nauttimassa koulun ”herkullisista” antimista, jotka oli kaukana kulinaarista makunautinnoista. Meidän seuraan oli liittynyt myös rinnakkaisluokkien Marja, Leena ja Raisa - ne hengas toisinaan meidän kanssa lähinnä koulussa ja viikonloppuisin
Laiha, suhteellisen muodoton ja keskimittainen Raisa oli Sailan kavereita. Muijan kasvonpiirteet oli sirot, joskin nenä oli kyömy ja leuassa oli ruma kuoppa (niin sanottu hiiren pillu). Kerroksittain leikatut vaaleanruskeat hiukset tapasi melkein ristiselkään
Leena puolestaan oli Raisan bestis, ne oli käytännössä kuin paita ja perse. Leena oli ulkonäöllisesti Raisan täydellinen vastakohta melkein pulleine ja isoluisine vartaloineen.
Marja oli Reetan ja Sailan yhteinen kaveri. Se oli todella lyhyt, arviolta 157 senttiä ja vartalo oli melko samanlainen kuin Raisalla, mutta selkä oli pidempi ja jalat lyhyemmät.
Assi ei kuulunut meidän kavereihin. Me nyt ei edes tunnettu sitä kunnolla. Nytkin se istui meidän pöydässä, vain siksi että b-luokan nössöt ei ollut halunnut sitä samaan pöytään (en ihmetellyt miksi, ja tunsin jopa brutaalia sympatiaa niitä kohtaan!) Assi oli erittäin oksettava maiskuttaessaan ja niistäessään nenänsä vaatteisiinsa, ja jauhaessaan kaneistaan. Siitä lähtevä lemu teki kirjaimellisesti kenet hyvänsä pahoinvoivaksi.
Mikä ihmeen kusiläikkä sillä oli nyt housuissaan reisien kohdalla? Hyi olkoon, olikohan raukalle käynyt ”vahinko” kun ei ehtinyt vessaan?
Kun oltiin syöty, ehdotin että lähdettäisiin tupakalle.
”Joo lähtää”, Mariella sanoi. ”Tuu nyt, Birgitta.” Se tökkäsi leikkisästi Birgittaa kylkeen
Assi jäi sitten yksin istumaan, tavattoman ikävää. Minkä sille tosiseikalle voi, että se oli niin vastenmielinen fyysisellä sekä henkisellä tasolla. Jäin kattomaan Assin ääliöilmeitä suurta tyydytystä tuntien.
”Hei katos Assin ilmettä”, mä supatin Mariellan korvaan. ”Se varmaa himoitsee sua tosi, tosi paljon.”
Mariellan kasvot vääristyi inhosta. ”Hyi vittu mikä lesbo se o! Mä en kestä jos se tulee vielä kerrankin samaan pöytään meidän kaa!”

Heräsin seuraavana aamuna 20 yli 6 herätyskellon soidessa sängyn vieressä olevalla yöpöydällä. Painoin nopeasti herätyskellon nupin alas ja suuntasin keittiöön nauttimaan aamupalaa kun olin saanut papiljotit hiuksiini.
Suoriuduttuani aamutoimistani, tein muutaman lihaskuntoliikkeen (syvälle juurtunut traditio) ja istahdin pukeutumispöytäni ääreen meikkaamaan. Laitoin ihonsävyn heleyttäjää, meikkivoidetta, poskipunaa, kahta luomiväriä, eylineriä, ripsiväriä, kulmakynää, valokynää ja huulipunaa. Lopuksi vielä suoristin etuhiukset keraamisella suoristusraudalla irrotin papiljotit. Puin ylleni kermanvärisen Your Facen hameen, vaalean lilan Guessin topin ja Mexxin tummanharmaan neuleboleron. Takkina oli Zaran Chanel-tyyppinen bleiseri, mustat Vagabondin avokkaat (5 sentin koroilla) ja Marimekon musta olkalaukku, jota käytin vain koulussa.
Mariella, Reetta, Saila ja Birgitta odotti mua yhdellä rannalla, joka oli meidän vakituinen kokoontumis- ja tupakkapaikka, jossa meillä oli tapana luuhata.
”Moi.”
”No moi.” Änkesin Mariellan ja Sailan väliin. Mariellan päivettyneellä kaulalla komeili tumma fritsu, josta ajattelin nälväistä sitä, mutta Birgitta ehti luonnollisesti ensin.
”Aijai Mariella. Kaula ihan syöty.” Birgitta oli olevinaan kauhistunut.
”Mitäköhän ’kaikkee’ te oikeen teittekään ku olitte ajelemassa”, pisti Reetta väliin röyhistäen rintojaan. Se nojasi Mariellaan, jolla oli ärtynyt ilme kasvoillaan.
Reetta oli pervo ihminen ja sillä oli rivo huumorintaju. Meistä sen pervot jutut yleensä oli tosi hauskoja Mariellaa lukuun ottamatta; nytkin bestikseni ilme oli hapan.
”Vittu pää kii, Reetta!” Se sytytti tupakan ja puhalsi savut Reetan naamalle. Reetta kosti tökkäisemällä Mariellan kaulalla olevaa fritsua, jolloin Mariella ärähti - ilmeisesti se fritsu oli kosketusarka. Tällainen oli yleistä kaksosten taholta - ne oli alituisesti nälvimässä toisiaan.
Saila makasi väsyneenä kalliolla mistään piittaamattoman. Se oli Mariellan ja Reetan täydellinen vastakohta. Sillä oli mustaksi värjätyt puoleen selkään tapaavat hiukset, jotka korosti ihon kalpeutta. Sillä oli paksu kerros valkoista puuteria ja ripsaria. Sailalla oli joskus lapsena ollut syömishäiriö ja vielä nykyäänkin tyttö laihtui ihan huomaamatta ja sitten lihoi takasin entisiin mittoihinsa. Se oli suunnilleen samankokoinen kuin Johanna, vaikkakin hiukan pidempi ja rotevampi.
Tällä hetkellä Sailan mustat farkut roikkui pikkaisen ja ilman niittivyötä ne ei olisi pysynyt ylhäällä.
”Vittu, voitteks te lopettaa?!” se kivahti yllättävän aggressiivisesti. ”Mun päätä särkee.”
Reetta lopetti heti Mariellan ärsyttämisen - se teki aina niin kuin Saila käski.
Sitten Saila vaihtoi mukavampaan sävyyn. ”Hei mitä jos ei mennä ekalle tunnille?”
Se sopi kaikille. Saila ja Reetta oli c:llä, joten niillä olisi ollut biologiaa. Mulla, Mariella ja Birgitalla sen sijaan olisi ollut tunti Kompuraa. Tunti Kompuran tunnilla ei tuntunut erityisen mukavalta ajatukselta. Biologiaa ja maantietoa opettava Annukka Alamäki oli meidän koulun toisiksi rasittavin opettaja. Akka oli melkein kuusikymppinen laiha harmaapäinen opettaja ja sillä oli aina tapana määrätä meille paikat; tällä hetkellä Mariella joutui istumaan Alamäen silmätikkuna keskirivin ekassa pulpetissa. Mäkin olin joskus joutunut istumaan siinä paikassa, ja voin sanoa että se oli hirvein mahdollinen paikka, koska Alamäen henki haisi pahalta, kirpeälle ja imelälle.
Käytettiin eka tunti hengaillen syyskuisessa auringossa, juoruilen ja polttaen tupakkaa ketjussa. Aurinko lämmitti vielä jonkin verran rantakalliota eikä oltaisi haluttu lähteä seuraavallekaan tunnille. Kukaan meistä ei kuitenkaan halunnut toista poissaoloa, joten lähdettiin matelemaan koululle etanavauhtia ja oli hilkulla ettei myöhästytty, sillä käytiin vielä vessassa korjailemassa meikkejä kuten joka päivä (monta kertaa).
Meillä oli Mariellan ja Birgitan kanssa yhteiskuntaoppia. Reetalla ja Sailalla taas oli Kompuraa. Hah, ajattelin vahingoniloisesti ja saatoin nähdä sieluni silmin C-luokkalaisten tylsistyneet kasvot. Yhteiskuntaopin tunnit meni onneksi Kompuran omia nopeammin eikä aika tuntunut ikinä pysähtyneen aineen kuivuudesta huolimatta.
Yhteiskuntaopin tunneille käsiteltiin tällä kertaa perintö-asioita, joista en pahemmin tajunnut mitään, mutta yhteiskuntaopin ja historian opettaja Kalevi sai sentään tunnista hauskan erinäisillä, huvittavilla esimerkeillä. Niihin jokainen osasi yleensä vastata oikein Mariellaa lukuun ottamatta.
Saatiin tehtäväksemme kolme työkirjan tehtävää, jotka sai aloittaa heti. Ei ollut erityisen vaikeata löytää oikeita vastauksia oppikirjasta ja muistiinpanoista. Useimmiten sain ne valmiiksi eikä mulle tullut mitään tehtäviä. Tälläkin kertaa Kalevi päästi meidät etuajassa syömään.
Mä, Birgitta ja Saila mentiin varaamaan suosikkipöytämme ikkunan edestä. Saila näytti edelleen nukkuneen rukoukselta kantaessaan ruokatarjotinta.
Tyttö haukotteli leveästi. ”Oli helvetin tylsä tunti!” se sanoi. Reetta sanoi samaa kun istui mua vastapäätä tarjottimineen. Meidän pöytään tuli vielä Marja, Raisa ja Leena. Jostain kumman syystä yhden oksettavan separin, Maisan piti liittyä seuraamme. Maisa oli mun. Birgitan ja Mariellan kanssa samassa köksän ryhmässä. Ei todellakaan oltu haluttu sitä samaan ryhmään, mutta köksän opettaja oli pakottanut ottamaan sen mukaan, sillä kaikissa muissa ryhmissä oli täyttä. Se inhotti oikeasti meitä, ei oltaisi haluttu olla sen kanssa köksän tunneilla: Maisa ei pessyt käsiään, sillä jumitti aina pahasti ja se onnistui aina pilaamaan kaikki ruoat. Se oli jopa kerran kaivannut persettään köksän tunneilla - siitä lähtien ei annettu sen tehdä muuta kun tiskata ja lakaista.
Reetta ja Mariella tirskahti kovaäänisesti ja iski samalla silmää yksille jätkille. ”Kattokaa, perse Maisa!”
”Hyi hitto”, sanoi Reetta kovalla äänellä.
”Eilen meidän kaa istu se lesbo Assi”, mä muistin sattumalta. ”Aina vaan paranee.”
Ihmisten haukkuminen selän takana oli moneen kertaan hyväksi havaittu keino. Perse Maisa ei näköjään kestänyt moista, sillä separi häipyi välittömästi toiseen pöytään syömään.
Siinäpähän meni, ei tullut ikävä.
Reetta lähti Sailan, Leenan, Raisan ja Marjan kanssa tupakalle, mutta me ei jaksettu lähteä. Syötiin oikein hitaasti ja mentiin loppuajaksi istumaan tyttöjen vessan ikkunan alle. Oli vielä sen verran lämmintä ettei patteri lämmittänyt, mutta kylmillä ilmoilla se kuitenkin lämpeni ja lämmitti mukavasti selkää.
Kohta vessaan tuli kolme 8A:n muijaa, Teija, Anne ja Klaara. Ne kaikki alkoi luonnollisesti korjata meikkejään. Siinä oli idioottia, joita ei voinut millään sietää, etenkin Teijaa. Se oli pitkä, arviolta jotain 174 tai 175 senttiä - ja tosi laiha, niin laiha ettei sillä ollut mitään muotoja. Meistä muija näytti naurettavalta luonnottoman suorine selkineen. Muutenkin se näytti typerältä omasta mielestään niin tyylikkäissä vaatteissa. Teijan vaatteet oli enivei muodikkaat, mutta tyttö oli yhdistänyt ne kummallisesti: printtipaita, vyötäröllä vyö, joka oli kuin mummon alushameesta leikattu. Isän pikkuserkun tytär Janina oli sentään reilusti täysijärkisempi kuin Teija. Se oli b-luokalla ja muistutti aika paljon Johannaa. Teija ja Janina ei voinut sietää toisiaan. Ne mulkoili aina vihaisesti toisiaan ja olin kuullut montaa kertaa Janinan ja kumppaneitten haukkuvan Teijaa ja vetävän sitä turpaan kun maikkojen huomio oli kohdistunut toisaalle.
Mariella katsoi niitä happamasti tuuheat kulmat kurtussa. ”Ihan hirveet vaatteet. Mikä vittu toiki luulee olevansa?”
Teija viskoi päätään niin, että rikottu, pitkähkö sivuotsis peitti puolet sen kapeista kasvoista. (Teijalla oli tapana viskoa jatkuvasti päätään, koska se luuli olevansa joku maailmanluokan huippumalli.) Se käveli catwalk-kävelyä jatkuvasti - kuulemma se teki töitä jossain mallitoimistossa ja sillä oli ulkomaalainen manageri. Itsestäni voisi tulla missi tai mainosmalli koska tahansa, ja ne hommat kiinnosti jonkin verran. Tarvitsi vain marssia jonkun missimamman juttusille.
Hymyilin vinoa hymyä ja päätin pistää oman pikku shown pystyyn ja otin ison Marimekon meikkipussini esiin. Kävelin niiden en luokse keinuvasti kävellen. Täyteläisten rintojeni vako näkyi seksikkäästi Guessin v-aukkoisen topin alta. Levitin lisää huulipunaa ja ripsaria ja ruiskutin rinnoille ja niskaan vähän Chanel5-hajuvettä kuten Marilyn konsanaan.
Huuleni oli raollaan. ”Tiesiks Teija, ettet valitettavasti oo mikään jätkien unelmatyttö.”
Teijan silmät levisi, sillä olin kaikkea sitä mitä se ei ollut: naisellinen, voimakaspiirteinen vanhan ajan glamouria hehkuva beibe. Se ei vaan pystynyt myöntämään sitä.
Teija sanoi: ”Sä olet vaan rakennusmiehen ja vaatemyyjän tyttö. Mun vanhemmat sen sijaan on kaupungin virastossa töissä.”
”So? Sä et silti oo mikään jätkien unelmatyttö.”
Mariella ja Birgitta virnuili ikkunan ääressä. Ne seisoi kädet puuskassa. Kummallakin oli voimakkaat ylärajaukset ja melkein vadelmanpunaisiksi meikatut huulet. Kevyesti tupeeratut hiukset oli korkeahkoilla ponnareilla. Joku seiskaluokkalainen tai ala-aste-ikäinen pissis olisi pelännyt niitä, sillä ne oli suhteellisen suosittuja koviksia, joille ei kannattanut vittuilla.
Teija nielaisi. Ylivoima oli suhteettoman korostunut sen kannalta.
Kävelin voitonriemuisesti takasin Birgitan ja Mariellan luo. Me lähdettiin pois vessasta, mutta hihiteltiin vielä ovella. Oli varmaa että Teija tulisi saamaan jonkun diplomin Ysien päivässä, ei vaan se tultaisiin nolaamaan perusteellisesti. Me nolattaisiin Teija yhdessä Reetan ja Sailan kanssa.

Aerobic-tunti oli ohi ja oltiin pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita Johannan kanssa. Mä olin käynyt sen kanssa jumpassa jo seiskasta lähtien, sillä uinti oli jäänyt vähemmälle. Meillä molemmilla oli Adidaksen aerobic-vaatteet ja isot nahkalaukut, joihin jumppakamat oli hyvä pakata.
Oltiin äärimmäisen tyylikkäitä ja viehättäviä neitejä, jotka ei vaivautuneet hikoilemaan aerobicissa, sillä hikoileminen oli liian epänaisellista. Meille riitti että syke nousi.
Johanna hymyili seinällä riippuvalle kehyksettömälle peilille aivan kuin se olisi ollut suurikin peili. ”Hyi hitto kun mun hampaat on keltaset - ensi vuonna oon toivottavasti töissä, niin voin valkasuttaa ne!”
”Ainiin,” Oivallus tuli yhtäkkiä. ” Sähän valmistut tänä vuonna kauppiksesta.”
”No jep!” Johanna totesi helpottuneen kuuloisena. ”Pääsen ensi vuonna tienaamaan.”
”Mistä aattelit hakee töitä?”
”Hmm.” Sen ilme oli mietteliäs. ”Varmaa Seppälästä…”
”Seppälästä?!” Inho vääristi klassiset kasvoni. ”Eihän siellä edes oo mitään hienoja vaatteita, lähinnä alusvaatteita ja yöpaitoja mitä viitsii ostaa.”
Johanna kohautti vähättelevästi hartioitaan. ”Emmä Seppälän vaatteista niinkään välitä, vaan siitä tosiseikasta, että se kuuluu samaan ketjuun kun Stocka. Aattele nyt, Katrina: mä saan 15 prossan henkilökunta-alennuksen kaikista Stockan tuotteista! Me voidaan ostaa kasapäin burberryn huiveja, Guessin ja Longchampin laukkuja ja muuta kivaa.”
”Ihanaa Johanna!” Saatoin jo kuvitella ostamassa näiden ihanuusmerkkien asusteita.
Erottiin serkkuni kanssa Salen kohdalle, mä käännyin vasemmalle ja se oikealle.
Kun pääsin suihkuun pesin hiukset Schwarzkopfin kampaamoshampoolla. Sen jälkeen päätin datailla niin kauan, että hiukset ehtisi kuivua tarpeeksi hoitsikkaa varten. Mariella näytti olevan online-tilassa.

Catriinah sanoo:
Moi
Mariella sanoo:
No moro
Catriinah sanoo:
Mites sä oot nyt jopa kotona etkä "ajelemassa"? :P
Mariella sanoo:
No ku piti mennä mummolle siivoomaan, äiti pakotti.
Catriinah sanoo:
Haha, Mariella parka.
Mariella sanoo:
Jo vain, arvaa vaa oisko ollu parempaakin tekemistä.
Catriinah sanoo:
Onks sul mitää huomenna, jos tulisin teille suoraa koulusta?
Mariella sanoo:
Mikäs siinä, senkus tuut.
Catriinah sanoo:
Jes. Mut nyt meen laittamaa hoitoainetta hiuksiin. :)
Mariella sanoo:
Okej. Mä voisin vielä käydä Ii2:sessa ja Galtsussa ennen ku lähen koneelta.
Catriinah sanoo:
Moi moi
Mariella sanoo:
Moikka :P

Kirjauduin ulos mesestä ja menin takasin kylppäriin laittamaan tehohoitsikkaa. Loppuillan katsoin telkkaria ja luin V.C. Andrews´n Turkoosia.
Saloilla ei ollut seuraavana päivänä kotona muita kuin Mariellan itse; niiden porukat ei ollut kotona ja Reetta oli Sailalla toisella puolella kaupunkia.
Me oltiin Irc-galleriassa, josta meidän molempien kuvia löytyi nickeillä MissCatriinah ja maribellah. Mariellalla oli puolivartalokuvia ja muutama säällinen bilekuva. Mä taas poseerasin kuvissani samaan tyyliin kuin muinaiset pin up-tytöt - oltiin aika usein kuvakkeen kuumimmissa ja galleriassa päivän kuvissa Johanna kanssa. Joka tapauksessa mulla ja Johannalla ei ollut mitään vammaisia omistuksia tyyliin: ”Tää on ommattu mun ihq-raxu beibelle Riikalle.” Riikka kaveriporukoineen oli haukkunut mua ala-asteella läskiksi.
Kutosen loppupuolisko on säilynyt elävästi muistoissani ja vielä nykyään nauran Riikan jengille ja siitä millaisia niistä on tullut. Musta tuli huomattavasti kauniimpi ja seksikkäämpi kuin kenestäkään niistä. Osa niistä pysyi sellaisina aika muodottomina - rinnat korkeintaan B-kuppia eikä kunnon lanteita - mutta Riikka oli yläasteella lihonnut paljon ala-asteesta. Sen läskit näkyi galleriakuvistakin kun sen piti pitää niin matalia ja tiukkoja housuja, jotka teki tajuttomat jenkkakahvat. (Raukka ei selvästi edes tuntunut tietävän oikeaa vaatekokoaan, mikä oli tavattoman surullista.)
Mariella mutisi jotain sellaista kuin ”vitun teini pissis” kun se katseli Lailan kuvia. Sitten se kääntyi kattomaa mua. ”Tiesiks muuten et Solan Janne on yhessä Lailan kaa?”
Mulle tuli mieleen vaalea Jere koulun nurkalta. Reetta oli sanonut että Jeren kaksosveljen nimi oli Janne, ja että sekin oli tosi komea, mielenkiintoista. ”Onks Jannella kuvia?” mä kysyin neutraalilla äänellä.
Mariella nyökkäsi. ”Onhan sillä, niillä molemmilla on” Mariella etsi nopeasti molempien kuvat, jotka löytyi nickeillä Janne^^ ja ^Jere^.
Janne oli ihan Jeren näköinen - sen huomasi kun katseli jätkien yhteiskuvia. Molemmilla Solilla oli samanlaiset blondatut hiukset, jäänsiniset silmät ja säännölliset kasvonpiirteet. Janne oli mun mielestä noin 181-185 senttiä pitkä. (Yhdessä kuvassa mauton Laila horo näytti seisovan komistuksen vieressä.) Jannelle oli jopa ihan samanlainen rento ja vastustamaton virnistys kuin kaksoisveljellään.
”Onks ne identtiset kaksoset?” Livoin ahnaasti huuliani. Noihin kun pääsisi käsiksi.
”Joo onhan ne, ja niitä on tosi vaikeeta erottaa toisistaan, mut ne onneks erottaa Jannen kulmakorusta.”
Sillä oli tosiaan kulmakoru vasemmassa kulmassa.
”Mä oon nähny sen Jeren kerran koulun nurkalla”, mä muistin. ”Se oli sillon ku sä menit ajelemaa Rikun kaa koulun jälkeen. Mä ostin siltä tupakkaakin ja sain askin Reetan kautta. Sanoin Reetalle et musta Jere oli hyvännäkönen, ja se ehotti sitä, et mentäis Jeren kaa joskus ajelemaan.”
”Senkus meet. Jere on vapaa tällä hetkellä.” Mariella iski mulle silmää.
”Mites nyt sillee sattu. Se Jere vielä katto mua kiinnostuneen olosena.”
”Ei se mikään ihme oo.” Mariella hymyili kannustavasti. ”Sä oot just sen näkönen, et jätkät kiinnostuu susta. Sun pitää sanoo Reetalle et lähette ajelemaa Jeren kaa mahdollisimman pian.” Sitten se lisäsi: ”Kannattaa vaa pitää kiirettä ettei muut änkee ennen teitä.” Mariella hihitti.

Muutaman tunnin päästä kun olin tullut Mariellalta, seisoin ison kokovartalopeilini edessä sovittelemassa kaikenlaisia asukokonaisuuksia laajasta valikoimastani. Hmm... mustat korkeakorkoiset Rizzon saappaat, Guessin musta laukku, Sandin isokauluksinen neule ja Miss Sixtyn harmaat suoralahkeiset farkut, joissa oli vähän kulutusta... Poseerasin vallattomasti peilille ja levitin kokeeksi huulilleni uutta Biothermin punertavaa huulikiiltoa.
Sai nähdä, mutta tämä vaikutti hyvältä asukokonaisuudelta, tyylikkäältä enkä näyttänyt kuitenkaan siltä että aikoisin iskeä Jeren tai vastaavaa.. Sen nyt voisi tehdä myöhemminkin. Sängylläni oli kasapäin vaatteita, joita olin jo kokeillut mutta hylännyt, koska ne ei tuntunut sopivilta.
Huomenna Reetta olisi varmaan jo soittanut Jerelle ja voisin tehdä vaikutuksen tähän vuosituhannen ihanimpaan namupalaan, joiden kuvienkin katseleminen sai mut erittäin halukkaaksi.