Fruittarien prinsessat, epilogi

2 vuotta myöhemmin

Heräsin äidin ja iskän kovaääniseen kailotukseen ja olin vähällä saada raivarin. Mulla oli sumea darra - oli tullut juotua eilen oikein reippaasti kun oltiin onnistuttu pääsemään Janinan ja Jessican kanssa yhteen baariin sisälle. Jokainen meistä tulisi melko pian täysi-ikäisiksi: Janina ja Jessica reilun kuukauden päästä ja mä kolmen kuukauden päästä. Käänsin vihaisena kylkeä ja vedin peiton kunnolla korvilleni. Yritin saada unesta kiinni, sillä tarvitsin kauneusuneni näyttääkseni hyvältä - illemmalla mulla olisi seksipainotteiset treffit yhden Joona-nimisen fruittarin kanssa, joka oli uusimpia jätkiäni.
Tästä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään sillä porukat tuli koputtamatta huoneeseen.
“Mitä vittua?” kysyin ärtyneenä. “Etteks nää, et haluun nukkua?”
Iskä ryki. “Tuota Merja, Susanna ei oo tullu vieläkään kotiin ja me ollaa äitin kanssa aikaa huolissaan sen takia.”
“Voi voi.”
Äiti näytti ihan hysteeriseltä. “Etkö sä oikeasti tiedä?”
“No e. Ooks mä muka siskoni vartija tai jotain?”
Äiti istahti Susannan petaamattomalle sängylle, jolla ei ollut enää kuin yksi pehmolelu, Burberryn hajuveden mukana tullut nalle, jolla oli nova checkillä reunustettu lierihattu päässä. Meidän huoneessa ei ollut enää yhtä ainutta eläinjulistetta ja kaikkien tekstiilien ja kalusteiden värit sopi loistavasti toisiinsa - yritettiin tehdä Susannan kanssa huoneestamme mahdollisimman hieno kun ei omiakaan huoneita kerran saatu.
“Susannasta on tullu ihan mahdoton - paljon hankalampi kun susta ikinä”, äiti valitti silmät suurentuneina. “Se lintsaa koulusta, juo ja polttaa ja vaikka mitä… eikä me edes saada siihen mitään kontrollia.”
“Selvä. Saanks mä nyt jatkaa uniani?”
“Sä et siis tiedä missä Susanna on?” iskä jankkasi silmiään siristellen..
“NO EN TIEDÄ, MUT ROUTA AJAA VARMANA PORSAAN KOTIIN. JA NYT HYVÄÄ YÖTÄ, VITTU!”
Porukat tajusi viimein jättää mut rauhaan. Pöyhin vähän tyynyjäni ja otin oman Burberry-nalleni kainaloon ja vedin unimaskin silmille.
Siitä oli nyt pari vuotta kun olin alkanut hengata Janinan piireissä. Olin ollut nössö ysille asti ja päässyt monen mutkan kautta sisälle, ja nykyisin mä sekä Auerin Jessica oltiin samalla asteella - jengin ensimmäinen ja toinen perintöprinsessa. Mä olin in koko kaupungin silmissä eikä kukaan ollut kyseenalaistanut sitä tosi asiaa aikoihin. Nykyään suurin osa jengiläisistä kävi kauppista, pari opiskeli kosmetologiksi ja pari kampaajaksi mun ohella.
Parin vuoden aikana olin joutunut miettimään joitakin asioitani, jopa sitä millaiseksi olin muuttunut halveksitusta nynneröstä, vaikkei koko tosiasia ollut ikinä aiheuttanut erityistä päänvaivaa. 17-vuotiaaksi mennessä oli vähän pakko kasvaa henkisesti ja myöskin käyttäytyä sen mukaan. Saatoin moikata satunnaisesti Hannelea, Lauraa ja Niinaa, vaikkei oltu sen kummemmin missään tekemisissä. En halveksunut enää niitä, ne oli lukiossa ja mä amiksessa - elettiin omia elämiämme tahoillamme. (Sitä paitsi ne oli nykyään ihan normaaleja lukiolaisia, jotka pukeutui tavallisesti ja kävi jopa toisinaan ulkona.)
Janina oli osallistunut muutamiin pikkumissikisoihin Jessican kanssa ja teki silloin tällöin mainosmallin töitä. Välillä se seurusteli lyhyen aikaa jonkun kanssa, mutta vannoi useammin irtosuhteiden nimeen kuten me muutkin.
Jesse ja Jiri oli ollut viime vuonna puoli vuotta armeijassa, molemmat Upinniemessä. Nykyään ne oli töissä isiensä firmoissa.Viikonloppuisin ne biletti entiseen tahtiin ja tapaili meitä ja kaikkia kuumia kissoja. (Katriina ja Jesse oli eronnut aikoja sitten.) Ne oli edelleen hyvännäköisiä fruittareita, jotka sai jokaisen tytön nörteistä alkaen ihan lääpälleen.
Mun tulevaisuudensuunnitelmista kyseltiin usein ja ne oli selvillä: kävisin koulun loppuun täällä, hakisin töitä pääkaupunki-seudulta ja muuttaisin sinne pysyvästi. Siellä sitten bilettäisin seduloissa kuin viimeistä päivää, musta tulisi oikea baariruusu.