Fruittarien prinsessat, 7.luku

7.luku

“Oli kyll niin kivaa Jessen kaa eilen!” Janina ylisti kovalla äänellä.
Naureskeltiin jengiläisten kanssa.
“Tell me more”, Jessica kehotti nykien avokaulasta neulepuseroaan vielä alemmas, niin että pitsirintsikat varmasti näkyi luokan toisella puolella istuville pojille. (Me tehtiin aina vaikutus jokaiseen jätkään, vaikkei edes oltaisi pantu niiden kanssa.)
“Se oli yhtä kiihkeä kun yleensäkin.” Janina hymyili suloisen rietasta hymyä. “Kaato mut heti sängylle ja melkeen repi vaatteet päältä. Mun mies on oikee peto, se ei voi ikinä vastustaa mua!”
Janina kaivoi suurieleisesti meikkipussin laukustaan ja alkoi kohennella meikkiään. Me muutkin tajuttiin, että meikit tarvitsi pientä kohentelua. Tästäkös lempiopettajamme Kompura riemastui. Se kompuroi tyypilliseen tapaansa Janinan luokse pää heiluen. Olin haistavani paskan ja jonkun imelän hajuveden sekaisen lemun, joka oli saada mut pökertymään.
“Jaahas”, Kompura sanoi selvittäen kurkkuaan, “tytöt häiritsevät opetusta.”
“Daah”, mä sanoin, “ei me mitään häiritä. Niinku näet, ni me ollaa tässä ihan hiljaa ja meikataa.”
Kompura mutristi ohuita huuliaan. “Te häiriköitte oppituntia.” Eukko osoitti ovea. “Neidit voivat kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä käytävän puolelle häiriköimään.”
Janina haukotteli leveästi keräillessään tavaroitaan isoon Guessin hoboonsa. “As you wish.”
Ovella Janina vielä sanoi kovaan ääneen: “Haista ämmä vittu.”
Kompura näytti olevan halkeamaisillaan raivosta. “Neiti Kaunioja on vain hyvä ja lähtee ulos kavereineen.”

Oltiin juuri tultu Jirille kun niillä ei ollut ketään kotona, mikä sopi hyvin yhteen meidän suunnitelmien kanssa. Oli tarkoitus harrastaa seksiä. Päädyttiin ensin olkkarin isolle kulmasohvalle, jossa kuoriuduttiin enimmistä vaatteista. Jätkä tuli sitten puolittain päälleni ja alkoi suudella mua. Sen kieli kosketteli rajusti omaani ja se kouri rintojani saaden kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Jiri huohotti muakin raskaammin kun noustiin sohvalta ja siirryttiin pojan huoneeseen. Kun olin saanut vaatteet riisutuksi, olin tarpeeksi valmis jätkää varten ja se oli tarpeeksi valmis ottamaan kaiken irti alastomasta vartalostani.
Jiri tyrkkäsi mut seinää vasten. “Varvista vähä, otetaa seisoviltaa.”
Nyökkäsin. En joutunut varmistamaan paljoakaan, sillä mulla oli kohtuullisen pitkät sääret, mutta asento tuntui aluksi oudolta - ehkä en osannut olla tarpeeksi rentona kun pidin epävarmasti käsiä jätkän niskan ympärillä ja se piti käsiään jossakin lantioni. Huohotin eikä jätkä huomioinut mua mitenkään, otti vaan entistä syvempiä ja varomattomampia työntöjä, jotka osui kohtuullisen hyvin g-pisteeseen. Laukesin itse aktin aikana, mutta en saanut kunnon orgasmia, sillä taitava suuseksi ennen tai jälkeen aktin oli aivan ehdotonta.
Puin alusvaatteet ja paidan päälleni ja lisäsin vähän huulikiiltoa ja ripsaria. Räpsytin vähän ripsiä ja ihastelin lopputulosta Lancomen elegantista puuterirasiasta, täydellistä. Vilkaisin nukkuvan Jirin suuntaan ja istuin sängyn laidalle katselemaan sitä ihaillen jätkän veistoksellisia, säännöllisiä piirteitä. Sillä hetkellä tunsin vihaa koko ihmistä kohtaan, se kehtasi mennä nukkumaan seksin jälkeen, vaikkei sillä varmasti ollut valittamista. Se meni aina nukkumaan, vaikka seksikokemus ei jättänyt mitään toivomisen varaan. Meitä rivijengiläisiä kohdeltiin miten sattuu, mutta Jiri ei ikinä mennyt nukkumaan kun Janina tai Jessica oli sen luona käymässä.
Kävelin ikkunan luo ja kurkistin sälekaihtimien lomasta ulos. Kuulin sateen ropisevan peltikattoa vasten, koko loppupäivästä oli lupailtu erittäin sateista enkä todellakaan haluaisi kastella itseäni. Jiri saisi luvan herätä suhteellisen pian tai menettäisin hermoni! Annoin sen nukkua vielä parikymmentä minuuttia ennen kuin kokeilin ravistaa sitä olkapäästä. Ei reaktiota, joten päädyin suutelemaan sen niskaa.
Jiri avasi säikähtäneenä silmänsä. “Mitä vittua?”
“Sä nukuit”, vihjasin avuliaasti samalla kun luin tekstareitani.
Jiri kohotti toista kulmaansa. “Ja sä katoit parhaaksi herättää mut?”
“Jeps, ennen aamuu jos ei oo mahotonta.”
Huokaisin teatraalisesti ja syvennyin kokonaan tekstareihin. Janinalta oli näköjään tullut viesti, mutta en ollut huomannut sitä kun kännykkäni oli ollut jonkin aikaa äänettömällä. Luin sitä otsa rypyssä. Hej beibe, ollaa nyt erottu Jessen kaa, yhteinen päätös. :P
Mun silmät levisi ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Näytin viestiä Jirille kun toivuin pahimmasta järkytyksestä, joskin jätkä tehnyt muuta kuin kohotti olkiaan.
“Eihä tos o mitää ihmeellistä. Sain Jesseltä suht samanlaisen viestin. Ne päätti erota ja nyt Jessellä o jo uus muija kuvioissa - Kauniojan Katriina, se hyväkroppanen kissa kauppiksesta.” Jiri hymyili itsetietoista hymyä. “Panisin”, se sanoi lähinnä itsekseen.
Sillä hetkellä mua otti kaikki suunnattomasti päähän; etenkin Kuuselan Jiri sekä Kauniojan Katriina. Katriina oli saanut Jessen jätkäkaverikseen, ja voin sanoa että se hullaantui siihen jo ensisilmäyksellä niin kuin Jesse ja Janina oli aikanaan ihastunut toisiinsa. Muistin vieläkin Jessen sanat - näin se oli sanonut samana päivänä kun menetin neitsyyteni sille.
Kyll Janina tietää nää systeemit niinku te muutkin. Mä saatan panna muitaki ku Janinaa ja se säätää toisten jätkien kaa, mut silti me ollaa toistasesti yhessä. Se on pirun hyvännäkönen muija, ei sellasii joka päivä kävele vastaa…
Oikeesti. Sen sukulaiset Kauniojan Katriina ja Johanna on kans samaa sarjaa.
Kiroilin vaimeasti mutta sitäkin aggressiivisemmin, päästäen kirosanan toisensa jälkeen. “Voi Vittu, saatana, perkele.”
Meidän piireissä pantiin kenen tahansa coolin tyypin kanssa eikä meitä sitonut mitkään tavisten tai junttien moraalisäännöt. Katriinalla oli ollut reilusti enemmän jätkiä kuin meidän jengillä, ja me sentään oltiin pahoja tyttöjä, oikeita miestennielijöitä, jotka osasi sängyssä kaiken tarvittavan ja enemmänkin. Katriina ja Jesse olisi voinut naida ajat sitten eikä Janina olisi ottanut siitä itseensä ilman, että niiden täytyi edes erota. Solan Jere ja Lahden Jesse, molemmat oli miesmallin näköisiä ja upeita fruittareita ja molemmilla oli mitä upeimmat eksät, joista toinen näytti ihan Ninja Sarasalolta ja toinen legendaariselta Marilyn Monroelta. Nämä molemmat kaunottaret vastaavasta oli eronnut jätkistään ilman sen kummempaa syytä kuin halua kokeilla irtosuhteita. Katriina oli harrastanut irtosuhteita jo monta kuukautta, mutta halusi kuitenkin olla virallisesti jonkun jätkän oma, vaikka tulisi jatkamaan samalla linjalla.
Siedin enemmän jopa häikäilemätöntä Mirella “Mire” Rochieria, Lindin Kristianin punatukkaista muijaa, jonka kanssa jätkä pani useammin kuin muiden. Mirella oli absoluuttisen kaunis liian erikoisine kasvoineen ja näyttävä muodokkaine ja pitkine kroppineen. Muijalla oli selvästi persoonallisuushäiriö, jonka se oli jotenkin onnistunut kääntämään voitoksi, ja silti siinä oli jotain vaarallista ja hirvittävää. Silti en suututtaisi Mirella Rochieria mistään hinnasta, olisin ennemmin riidoissa jopa burleskin Katriinan kanssa. Typerää jahkaamista.
Vaivuin turhautuneena polvilleni. Purin hampaani yhteen ja jäystin poskeni sisäpintaa.
En tiennyt koska pääsisin sänkyyn Jessen kanssa, tällä hetkellä halusin sitä enemmän kuin ketään muuta - jopa enemmän kuin jumalaista Danielia. Miten meidänkin seksisuhteet menisi nykyään kun pakkaa oli tullut sekoittamaan tavallaan ulkopuolinen Katriina? Voi jumalauta.
“Mikä sulle tuli?” Jiri kysyi lopen kyllästyneellä äänellä.
“Jaa-a, paha sanoo.”
Jätkä polvistui viereeni ja kohotti leukaani. Siniharmaat silmäni kohtasi väkisin sen harmaat silmät. Jätkä antoi vapaan kätensä kulkea hiusteni läpi ja se haisteli niiden tuoksua, jossa oli sekoitus tupakkaa ja lukemattomia tuccatuotteita.
“Merjabejbe, turhaa siinä mökötät.” Se tarkasteli ahnaasti pystyjä rintojani. “Oot ihan helvetin kuuma kissa eikä sulla pitäis olla mitään valittamista. Hae ennemmin mulle kalja, mulla on jano - ja itelles vaik lonkero.”
Nousin ylös hitaasti ja varmasti, ja kokosin ryhtini. Hain vaaditun kaljan ja otin itselleni kurkon. Avasin kyselemättä molemmat tölkit. Join muutaman kulauksen kooten samalla itseäni.
Toisaalta mulla ei ollut mitään syytä valittaa, sillä olin kahdestaan erittäin komean fruittaripojan kanssa ja meillä oli aikaa ja tilaa käytettävissä vaikka kuinka paljon. Nappasin Jiriltä kaljan ja tulin hajareisin istumaan sen päälle.
“Mitä sä nyt?” jätkä kysyi heittäytyen typeräksi, vaikka tiesi varsin hyvin mistä oli kyse.
Näykin sen alahuulta ja tunsin haluni heräävän melkein heti. Jiri naurahti matalasti ja kohta makasinkin sen alla jätkän suudellessa mua erittäin kiihkeästi. Ehkä tästä seksikokemuksesta muodostuisi parempi kuin edellisestä.

Janina istui kustavilaista rokokoota edustan pukeutumispöytänsä ääressä harjaamassa mustanruskeaa hiuspaljouttaan, joka oli entistä silkkisempi jatkuvien CO-pesujen ansiosta. Tytöllä oli yllään ihana Calvin Kleinin omenanvihreä yöpuku ja satiiniavokkaat noin viiden sentin korolla. Janina oli yhtä upean näköinen kuin yleensäkin. Se laski hiusharjan alas ja silmäili laiskasti kärsinyttä lappua, jossa luki “Psykologi Riitta Aaltonen” ja nimen alla puhelinnumero.
“Käyks psykologilla?” kysyin hämmästyneenä.
Janina levitti keskittyneenä huulipunaa täyteläisille huulilleen. “Jep, kävin joskus.”
Janina vilkaisi pukeutumispöydällä olevaa hopeakehyksissä olevaa hääkuvaa, jossa oli tummahiuksinen nainen yhdessä sen iskän kanssa. Janinassa ja sen äidissä ei ollut muuta samaa kuin hyvin hoikka vartalo ja virheettömän kalpea iho. Muuten se näytti enemmän komealta isältään.
“Eiks sulla mee tosi hyvin; sulla on kaikkea mitä tyttö voi toivoa.”
Janina naurahti matalasti. “Silti mun äiti kuoli autokolarissa ku olin vasta kolme. Äiti oli kaunis niinku tosta kuvasta näkee, se kierteli joitain missikisojakin ennen ku meni naimisiin iskän kaa.
Mut sillä oli persoonallisuushäiriö - huomionhakunen persoonallisuushäiriö. Mulla se oli vaan huomattavasti lievempi eikä mun oo tarvinnu käydä ton ämmän luona enää seiskan jälkee, koska mä osaan salata persoonallisuushäiriöni tarpeeksi hyvin ainaki iskän mielestä. Siitä se ei piitannu, vaikka mä kiusasin ala-asteella vähän kaikkia ja olin opettajan puhuttelussa 24/7.”
En tohtinut katsoa Janinaa suoraan silmiin, vaan tyydyin katselemaan hoidettuja käsiäni. “Kuinka moni tietää? mä rohkenin kysyä.
Janina ei sanonut mitään, otti vain jonkun netistä tulostetun artikkelin. Katsoin tyttöä hämmästyneenä. “Pitääks mun lukee tää?”
Se nyökkäsi.
Persoonallisuushäiriöt jaetaan nykyisin kolmeen eri pääryhmään. Epäluuloiselle(paranoidinen), eristäytyvälle (skitsoidinen) ja psykoosipiirteiselle (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriöille on ominaista käytöksen erikoisuus tai outous. Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle (”rajatila”, ”borderline”), huomiohakuiselle ja narsistiselle persoonallisuushäiriöille on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus. Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriöille on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus. Usein henkilöllä ilmenee samanaikaisesti usean eri persoonallisuushäiriön piirteitä. Epäluuloiset, narsistiset, epäsosiaaliset ja pakko-oireiset häiriöt ovat yleisempiä miehillä, kun taas epävakaa, riippuvainen ja huomiohakuinen persoonallisuus ovat tavallisempia naisilla.
Huomiohakuisessa persoonallisuudessa dramaattinen tai teatraalinen tunteiden ilmaisu ja huomion hakeminen on korostunut. Käytökselle on ominaista ulkonäön korostaminen ja tilanteeseen sopimaton seksuaalisesti viettelevä käytös. Henkilö kokee ihmissuhteensa läheisemmäksi kuin ne todellisuudessa ovat, ja hän on helposti toisten ihmisten ohjattavissa.
Luin artikkelin mahdollisimman huolellisesti läpi ymmärtämättä siltikään kaikkea lukemaani - psykologiset termit oli loppujen lopuksi liian monimutkaisia teinitytön ymmärrettäväksi. Huomionhakuisen persoonallisuuden oireissa ei kuitenkaan ollut mitään erityisen ihmeellistä, korostin itsekin ulkonäköäni koska kaikki jengissa teki niin eikä kukaan pitänyt sitä erityisen outona.
Tässä vaiheessa Janina vastasi kysymykseeni - ilmeisesti se oli silmittömän tyytyväinen kun ei joutunut vääntämään rautalangasta. ”Ei tosta tiedä terkkari, iskä, Jessica ja Jesse ku avauduin sille kerran kännissä. Noi kaikki osaa onneks pitää turpansa kiinni mun asioista. Terkkarilla on vaitiolovelvollisuus, iskä ei levittele meidän perheen asioita muille, Jessica taas on mun bestis ja Jesse nyt ei välitä muusta ku et muija on tosi kaunis.”
Janina näytti vaipuvan syviin mietteisiinsä. “Ah, sillon joululomalki Jesse vaa nauro ja sano et oon tosi haluttava kaikesta huolimatta. Sulonen Jesse…”
“Janina”, mä sanoin, huolehit turhaa sillä mäki osaan säilyttää salaisuuden.”
“Hyvä.” Se avasi telkkarin ja vaihteli aikansa kuluksi kanavia, mutta kirosi kovaan ääneen kun sieltä ei tullut mitään katseltavaa. Janina sujautti tohvelit jalkaansa.
“Minne sä oot menossa?”
“Alakertaa ettii jotaa luettavaa.”
Kohta Janina palasikin paksun kirjan kanssa, joka osoittautui Plum Sykesin Manhattanin blondeiksi. Tyttö näytti kirjaa mulle ja ylisti sitä maasta taivaaseen, ehdottomasti mahtavaa luettavaa. Tämän jälkeen se kasasi muutaman tyynyn niskansa taakse ja syventyi lukemaan.
Kohta se olikin omissa maailmoissaan. Iso seinäkello tikitti tasaiseen tahtiin ja Janinan silmät liikkui rivien mukaan. Välillä se huokaisi vaimeasti kääntäessään sivuja, mutta jaksoi keskittyä lukemaansa.
Olin kuolla tylsyyteen. En jaksanut hengata Janinan seurassa kun Manhattanit blondit näytti vievän sen kaiken huomion. Ravistin hellävaroin sitä.
“Hej, ei kai sua haittaa, jos mä lähen menee? Ehin kotii ennen pimeetä.”
“Ei, ei”, Janina vastasi hajamielisellä äänellä. “Ehit tosissaa ihmisten aikoina kotiin… “ Se laittoi merkin kirjan väliin ja pani sen hetkeksi syrjään. “Mut nähää ysiltä koulun röökipaikalla.”
Otin laukkuni. “Okej, soitellaa. Moikka.”
“Ciao, ciao!”

Kevätjuhlaan ei ollut kuin muutama päivä eikä ollut enää normaaleja koulupäiviä. Monenakaan päivänä ei oltu vaivauduttu edes kouluun, vaan oltiin hengattu vähän kaikkien kanssa ja tehty yksi shoppailureissu Helsinkiinkin, josta oltiin hankittu übermakeat kevätjuhla-asut - niissä ainakin tultaisiin keräämään ihailevia katseita osaksemme. Susannalla olisi kevätjuhla samana päivänä kun mullakin, tosin se alkaisi aikaisemmin kuin mulla, joten en pääsisi porukoiden kyydillä. Porukat määräsi mut valitsemaan Susannan juhlamekkon, sillä liian moni riita oli tärisyttänyt meidän yhteisen huoneen lattiaa. Ne ei saanut Susannaan enää mitään kontrollia, pikkusiskoni oli pahimmassa mahdollisessa uhmaiässä. Nyt seisottiin ostarin edessä ja kaivoin röökiaskia ja sytkäriä Guessin hobobagistani (viimeisimpiä löytöjäni).
Susanna silmäili ahnaasti tupakkaani. “Merja hej, heitä mulleki.”
Katselin ostarilla liikkuvia mokkerijätkiä nenänvarttani pitkin kun ne huuteli tyyliin “kiva perse” ja “meille vai teille”. Raukkojen olisi luullut käsittävän, ettei niin nuoret jaksanut tällaista kokenutta kissaa kiinnostaa, huoh.
“Mistä lähtien sä oot polttanu?” kysyin ivallisella äänellä.
“Ollaa kokeiltu muutaman kerran Annukan kaa, pöllittii kato röökii sen isoveljiltä.”
“Just, just.” Vedin kunnolla henkeen, niin että savu tuli ulos yhtenä putkena. “Oon enivei aika varma, ettet sä osaa edes vetää kunnolla henkeen. Poskarien polttaminen on tupakan tuhlausta.”
“Joopa joo. Merja, pliis!”
“No hyvä o.” Annoin yhden tupakan Susannalle ja tarjosin näppärästi tulta.
Mentiin ostarin edustalla olevalle penkille istumaan. Susanna aikoi sanoa jotain, mutta mutristin huuliani. Halusin vain nauttia hiljaisuudesta ja katsella ihmisiä. Kohta bongasinkin pari tuttua ihmistä, nimittäin Jessen ja Katriinan. Muodokas ja näyttävä Katriina oli pitkä muija, mutta ei ollut Jesseä pidempi edes korkkasit jalassa. Päät kääntyi. Jesse ja Katriina käveli viimein meitä kohti ja jätkä pysähtyi hetkeksi juttelemaan ja Katriinakin moikkasi. Ihme sinänsä, mutta ei tuntunut erityisen pahalta nähdä niitä parina. Elämä jatkuisi ja uusia jätkiä tulisi kohdattua lisää, ja olihan aina olemassa jumalainen Lindin Daniel. Olkoon Katriina ja Jesse toistaiseksi yhdessä. Tästä muistuikin mieleeni, että voisin soittaa sille tänään ja kysyä milloin voisin tulla tapaamaan Danielia seuraavan kerran…