Fruittarien prinsessat, 5.luku

5.luku

Daniel oli kertonut mulle osoitteensa, jonne Aliisa jätti mut. Jätkä seisoi kerrostalon pihalla tupakalla Armanin arskat päässä.
“Moi”, se sanoi.
“Hejsan.” Otin röökiaskin esille ja olin juuri sytyttämässä sitä kun jätkä tarjosi tulta hopeisesta Zipostaan, jossa oli nimikirjaimet D.L. - Daniel Lind.
Vedin nautiskellen henkoset tupakastani ihaillen samalla jätkää, joka näytti luonnossa vielä paremmalta kuin kuvissa. Luonnossa sen pituus korostui, vaikka mulla oli korkkarit jalassa. Tupakka paloi tavallista nopeammin, mulla oli kiire päästä sen kanssa makuukamarin puolelle nauttimaan seksin ihanuuksista.
Daniel piti ulko-ovea auki mua varten. “Ladies first.” Hihitin viettelevästi ja astuin puolipimeään rappukäytävään. Meinasin lähteä nousemaan portaita ylös, mutta Daniel pysäytti mut. Mentiin hissillä, joka sopi mulle enemmän kuin hyvin. Avasin jakkuani ja röyhistin täyteläisiä rintojani. Daniel ei luonnollisesti voinut vastustaa moista elettä, vaan meni mut ahnaasti itseään vasten. Tunsin hoikan ja treenatun kehon ja erotin epämääräisesti sen sydämenlyönnit. Mun huulet kohtasi sen täyteläiset huulet ja poika puristeli rintojani ja vei toista kättään jalkoväliini.
Voihkaisin samalla kun hissi pysähtyi. Vaihdettiin vielä muutama kielari käytävällä ennen kuin se avasi oven jonkun happaman näköisen eukon kyylätessä paheksuvana.
Viskattiin ulkovaatteet lattialle miten sun sattuu ja sitten Daniel kaappasi mut voimakkaille käsivarsilleen ja kantoi huoneeseensa. Se riisui kaikki vaatteensa, mutta jätin vielä osittain läpinäkyvät hipsterssini jalkaani - jätkät rakasti niiden riisumista yli kaiken.
Maattiin sylikkäin leveällä silkkilakanoin sijatulla parisängyllä ja hyväiltiin ja suudeltiin toisiamme. Tunsin voivani naida poikaa vaikka saman tien, mutta halusin kuitenkin pitkittää esileikkiä niin kauan kuin vain oli mahdollista. Daniel näytti kuitenkin tietävän mitä halusi kääntäessään mut selälleen. Se suuteli ensin kaulaani ja imi rintojani vuorotellen siirtyen aina vain alemmas. Seksikkäät hipsterssit lensi viimein lattialle muiden vaatteiden seuraksi kun levitin jalkani sille. Se kosketteli klitorista sormillaan vain vähän aikaa ja kävi nuolemaan.
Olin laukeamispisteessä, tiesin voivani laueta koska tahansa. Sen ihanan turkoosit silmät säteili himoa. Tuollaisia silmiä en ollut nähnyt kovin monella… Se vetäytyi hetkeksi kauemmaksi etsimään kondomeja ja liukkaria. Se oli saanut jo kondomin paikalleen, mutta siveli vielä vähän liukkaria meihin.
“Pane jo mua!” anelin kohottautuen kyynärpäideni varaan, mutta se kellisti mut uudelleen.
Kiersin jalkani sen ympärille, mutta se irrotti ne ja käski nostamaan hartioilleen. Näin se pystyi ottamaan tavallista syvempiä työntöjä, joiden takia liukkari oli ihan hyvä olemassa. Daniel ei kyllä varonut yhtään, se työntyi sisääni nopein ja rajuin liikkein. Välillä se malttoi vaihtaa nopeita ja kiihkeitä suudelmia kanssani tai imeä rintojani. Huomasin yllättävän nopeasti, että se oli todella himokas ja tottunut ottamaan nopeasti haluamansa. Laukesin jo kauan ennen kuin jätkä oli edes lähellä laukeamista, se kesti yllättävän kauan.
Jäätiin makaamaan sängylle ja pantiin vielä muutaman kerran. Piti kuitenkin lopettaa jossain vaiheessa, vaikka seksi oli aivan ihanaa moisen namupalan kanssa. Daniel oli hyvä sängyssä mutta se oli kuitenkin se osapuoli, joka määräsi.
Se meni jo edeltä partsille tupakalle, ja mä menin keittiöön juomaan vähän vettä. Samalla katselin vähän itse kämppää, joka oli sisustettu kalliisti mutta niukasti. Olkkarin nahkasohva ainakin oli maksanut kohtuullisesti kuten upottavan pehmeä villamatto ja kotiteatteri oli omaa luokkaansa - Susannan kaltaisen pullean sohvaperunan unelma. Daniel poltti jo toista röökiään katsellen samalla laiskasti pihalla olevia ihmisiä kun liityin sen seuraan. Tässä vaiheessa se käänsi katseensa muhun, tsekkasi päästä varpaisiin vaikka oli nähnyt mut vasta äsken ihan alasti. Mä vain hymyilin. Tiesin kelpaavani kelle tahansa komistuksella ja tällainen tuntui melko imartelevalta. Ahmin itsekin sitä katseellani, ihastelin täydellistä sivuprofiilia ja kalliita vaatteita. Mentiin takaisin sisälle. Asetuin istumaan sohvan toiselle puolelle ja Daniel toiselle. Sen hengitys kävi raskaaksi ja Daniel melkein nukahti mutta havahtui säpsähtäen kun ovi kävi.
“Moi!” sanoi Danielin ilmetty kaksosolento - ilmeisesti isoveli.
“Moi Kristian”, Daniel sanoi unisena ja piti luovan tauon ennen kuin nyökkäsi upean näköiselle muijalle, jonka ulkonäköä oli vaikea kuvata sanoin. “Moi Mirella.”
Muija tuli lähemmäs otettuaan korkkarit jalasta. “Moi Daniel”, se sanoi matalalla, käheäsointisella äänellä, josta kuulsi ranskalainen korostus.
Mirella oli ilman korkojakin todella pitkä - suunnilleen yli 180 senttiä. Se oli lähes yhtä hoikka kuin jengin tytöt, tosin paljon muodokkaampi. Kasvot oli timantin muotoiset, nenä suora ja siro, huulet täyteläiset, kulmat tummat ja tuuheat ja smaragdinvihreät silmät erittäin suuret. Mirellan hiukset oli kuparinpunaiset, vyötäröpituiset ja sillä oli samanlainen keskiotsis kuin mulla. Sillä oli voimakas meikki; vahvasti meikatut silmät, punaiset huulet ja posket mutta kevyt meikkipohja. Muijan olemuksessa oli jotain riettaan seksikästä ja se antoi tarkoituksessa puolihuolimattoman vaikutelman antaessaan hiustensa olla kiharalaineilla ja napittaessaan vain kauluspaidan ylimmät napit jolloin vako näkyi tarkoituksella.
Se pyysi Kristiania hakemaan itselleen breezerin. Kristian haki kuitenkin breezerin myös mulle ja kaljat itselleen ja veljelleen.
Mirella naurahti matalasti avatessaan breezerinsä. Se joi ahnain kulauksin, joissa oli jotain rehvakasta sekä jätkämäistä. Muija piti toista kättään Kristianin reidelle, ja jätkän silmissä oli samanlainen himokas katse kun Danielilla oli ollut aiemmin.
Mirella-narttu osoitti sanansa Danielille: “Mites sulla ja Hannilla, chérie?” Ranskankielinen sana pehmensi vähän äänen karheutta.
Daniel joi kaljastaan ja puhui itsetietoisella ja vakaalla äänellä, mutta se piti tahallaan silmiään suljettuna. “Oon päässy siitä melkein eroon.”
“Melkein!” Mirella huudahti matalalla äänellään. “Melkein.” Muijan erikoisen näköisillä kasvoilla oli joko ivallinen tai huvittunut ilme. “Onks niin vaikeeta sanoo sille ruipelolle laudalle, et on parasta erota?”
“Oon vihjannu sille tuhat ja yks kertaa, et meidän suhteesta ei tuu mitään.”
“Ja?”
“Se alkaa aina itkee ja kieriskelemää itsesäälissä.”
“Voi vittu!” Mirella näytti saavan hysteerisen naurukohtauksen. “Sanot sille ämmälle, et tervemenoa ja suksi kuuseen - sillä siitä pääsee.”
“Emmä haluu olla ilkee”, Daniel sanoi tekopyhällä äänellä ja virnisti hurmaavasti Mirellalle.
“Oui, oikea herrasmies… Enivei Daniel, voit joko sanoo akalle suorat sanat tai kestää ruipeloo vaikka maailmantappiin asti. Valitse ite.”
“Mire puhuu asiaa”, Kristian totesi. “Se voi olla hankala ja diivaileva kusipää, mut se on helvetin viisas jossain asioissa.”
“No kiiddi, Mire”, Daniel irvaili käyttäen muijan lempinimeä.
“Ole hyvä.”
Tiesin että mun pitäisi lähteä kohta, ja sanoin siitä Danielille. Se kuitenkin lupautui viemään mut veljensä kultasella bemarilla, jonka avaimen Kristian löysi taskustaan. Soitin nopeasti Aliisalle ja ilmoitin ettei tarvinnu tulla hakemaan kun pääsisin Danielin kyydillä.
“Tuot sen sit ehjänä takas”, pojan isoveli muistutti ennen kuin kumartui suutelemaan Mirellaa.
Seksi oli kivaa, mutten kestänyt olla enää hetkeäkään tässä kalliisti kalustetussa kolmiossa tuon rivosti virnuilevan miestennielijän kanssa, joka sai jopa Kristianin matelemaan jalkojensa juuressa. Mirella oli uniikki ja todella ilkeä ja laskelmoiva ihminen sortumatta pelkkään pinnallisuuteen. Se pystyisi tekemään ihan mitä tahansa enkä halunnut suututtaa sitä mistään hinnasta. (Epäilin vahvasti että se oli ainakin luonnevikainen tai omasi persoonallisuushäiriön, sillä kenelläkään normaalilla ihmisellä ei ollut yhtä aggressiivista ja hurjaa katsetta.) Mirella, miten sopiva nimi ämmälle - erikoinen mutta samalla kaunis.
Astuin onnellisena rappukäytävään yhdessä Danielin kanssa, ja kohta istuin hienoimmassa autossa, jossa olin tähän asti ollut jos taksia ei laskettu mukaan. Ihailin huomaamattomasti peilikuvaani auton peruutuspeilistä ja katselin arvioivasti ohimeneviä autoja ja ihmisiä - sekä tietenkin Danielia. Musat soi kovaa auton stereoissa. Daniel parkkeerasi Kristianin auton Aliisan serkun punatiilisen kerrostalon eteen. Se veti mut lähelleen.
“Tuu kattoo mua taas joskus”, se sanoi hunajaisella äänellä. Haistoin sen partaveden miellyttävän tuoksun.
Näykkäsin hellästi sen alahuolta. “Sure, mä lupaan.” Hihitin vallattomasti. “Kiitti kivasta hoidosta.”
“Ilo on kokonaa mun puolella.”
Huokasin melkein masentuneena. “Mut pakko mennä, moikka.”
“Moi.”
Jäin tuijottamaan haikeana tuon namupalan ja upean bemarin perään ennen kuin menin sisään raskasta laukkuani raahaten.
Olin koko illan Aliisan ja sen serkun kämpillä. Ne oli alkuillan mun kanssa ja veti samalla pohjia kun laittautui baariin - oli kuulemma menossa johonkin sedulaan, mahdollisesti Clubille. Sain juoda smirren, breezerin ja ottaa vähän niiden snapseista. Siinä vaiheessa kun taksi viimein tuli hakemaan niitä, olin jo kivassa kännissä. Tiesin kuitenkin etten pääsisi mihinkään baariin sisälle, joten ei auttanut muu kun avata kone ja mesettää ja ircata kivojen tyyppien kanssa. Janina näytti ainakin olevan kirjautunut meseen sekä Galleriaan, kerroin sille kaikki yksityiskohdat mun ja Danielin sekstailuista ja se onnitteli mua onnistuneesta valinnasta. Ehkä senkin pitäisi etsiä joku jätkä Helsingistä, jossa tunnetusti oli Suomen upeimmat jätkät.
Kehotin sitä tekemään niin. Olin koneella vielä jonkun aikaa ennen kuin sijasin kännisenä itselleni pedin Alinan levitettävälle vuodesohvalle - Aliisa nukkuisi siskonsa vieressä tämän leveällä sängyllä. Pesin meikit pois, rasvasin kasvot ja vaihdoin ohuen satiiniyöpaidan ylleni, ja avasin telkkarin. Surffailin aikani eri kanavilla, katselin muun muassa pehmopornoa, komedioita ja yhtä kuolettavan tylsää draamaa. Siinä vaiheessa mulle riitti, sammutin telkkarin ja vedin peitteen korviin. Toivoin näkeväni unia jostakin unelmien prinssistä kuten Danielista. Suljin tyytyväisenä silmäni ja nukahdin melkein saman tien.
Aamulla heräsin puoli kymmenen hujakoilla. Alina ja Aliisa näytti nukkuvan darrojaan pois. Koetin suoriutua aamutoimista mahdollisimman hiljaisesti. Lopuksi menin kylppäriin laittamaan hiuksia; suoristin ne piikkisuoriksi ja tungin niihin vahaa, lakkaa ja kiiltosuihketta. Meikkaamiseen vierähti kokonainen puolituntinen, piirsin niin tarkat kissansilmät ja panostin yleensäkin meikkiin vielä enemmän kun yleensä. Lopputulos oli melko viehättävä, vaikka itse sanonkin: olisin valmis tuhlaamaan porukoilta pummimiani rahoja. Uskaltauduin herättämään Aliisan. Se näytti aivan kamalalta: hiukset sojotti jokisuuntaan ja silmät siristeli pahasti.
“Hei, mä meen nyt shoppailemaa”, mä sanoin. “Suostuks heittää mut kotii vielä tänää?”
“Ääh”, Aliisa kuulosti vielä pahemmalta kuin miltä näytti. “Joo, enköhän mä pysty.” Se nappasi yöpöydältä harjan ja alko selvittää takkuja.
“Kato, laitat jonkun naamion, laittaudut ja juot pari kuppia kahvia”, Alina sanoi. “Kyll se siitä.”
“Joo-o!” Aliisa haukotteli ja hiero särkeviä ohimoitaan, joilla ei näkynyt yhtäkään finniä, näppylää tai värivirhettä. “Et itekää näytä erityisen vetävältä.”
“Vitut siitä… Mä nukun vielä muutaman tunnin. Hyvää yötä.” Alina käänsi kylkeä ja veti paksun täkin korvilleen. “Etkä sit herätä mua, siskokulta.”
“Varmasti herätän”, Aliisa sanoi myrkyllisesti mutta onnistui kuitenkin vetämään aamutakin ylleen ja nousi vaivalloisesti ylös. Se suuntasi keittiöön ja täytti ensi töikseen ison kannun jääkylmällä vedellä. “Janottaa ihan helvetisti.”
Vedin korkkarit jalkaan. “No koeta selvitä, nähää myöhemmin. Moikka.”
“Moikka.”
Menin bussilla keskustaan ja suuntasin ekaksi One waylle täydentämään lupaavaa vaatevarastoani. Ostin roosan Wescin pitkähihaisen ja vielä samansävyisen t-paidan sekä Leviksen pillit. Stockalla menin ensimmäiseksi tsekkailemaan selektiivisten merkkien tuotevalikoimia - tarvitsin ainakin meikkivoiteen. ihonsävyn heleyttäjän sekä uuden hajuveden.
Diorin osastolla oli myös minkillä reunustettuun villakangastakkiin pukeutunut erittäin huoliteltu nainen, joka oli selin muhun. Se tuoksui vahvasti hiustuotteille, tupakalle ja jollekin klassikkoparfyymille, jota oli niin paljon että astmaatikko olisi saanut kohtauksen. Naisella oli monia Stockan muovipusseja käsissään - oikea shoppaholisti. Nainen löysi aikansa katseltuaan ostettavaa ja tässä vaiheessa näin sen kasvotkin.
Keskipituinen nainen oli arviolta 30- -vuotias, erittäin hoikka, luiseva ja ampiaisvyötäröinen. Mustanruskeat hiukset oli hyväkuntoiset, kainalopituiset ja kiharrettu 60-luvun tyyliin. Iho oli virheetön ja melkein valkoinen tummia hiuksia vasten. Piirteet oli voimakkaat, ehkä liian raskaatkin ja kulmikkaat kasvot oli jotenkin riutuneen näköiset viehättävällä tavalla. Suora nenä ja täyteläiset huulet: nainen oli kuin ilmetty Johanna Kaunioja.
“Hei, Marjorie”, kassa tervehti naista hieman happaman näköisenä.
Marjorieksi puhuteltu nyrpisti vähän pientä nenäänsä mutta sanoi kuitenkin “hei”.
Moni mies tuijotti Marjorieta suu auki, ihastelevan naisen hyvin säilynyttä, näyttävän persoonallista olemusta. “Katsokaa, Marjorie.”
Nainen käänsi hetkeksi katseensa miesten suuntaan kuullessaan nimensä.
“Harvinaisen hyvin säilynyt ikäsekseen”. joku sanoi.
“Liiankin laiha”, joku jupisi, “naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni.”
Marjorie laittoi ostoksensa Burberryn laukkuunsa ja lähti korot kopisten ulko-ovia kohti. Aikuiset naiset puolestaan ei katsonut naista ihailevasti, vaan avointa ylenkatsetta ja halveksuntaa osoittaen. Silti tuo ikääntyvä kaunotar ei valittanut, olihan sillä vielä näyttävä ulkonäkönsä tallella.
Olin kotona joskus alkuillasta. Äiti ja Susanna oli kotona, mutta iskä oli lähtenyt jonkun työkaverinsa kanssa tämän mökillä käymään. Jätin ulkovaatteet eteisen naulakkoon ja menin ensitöikseni mun ja Susannan huoneeseen.
“Moi, sisko.”
“Moi”, Susanna mukelsi suu täynnä poppareita. Pikkusiskoni sängyllä oli jumbokokoinen karkkipussi, josta oli syöty arviolta puolet. (Tolkuttomasti kaloreita!)
“Yh.” Purin matkakassan sisältöä; viikkasin uudet sekä vanhat vaatteet komeroon ja meikit peilipöytäni tilavaan lokeroon. Mulla oli tosi kova nälkä, joten kävin keittiössä katsomassa olisiko siellä mitään syötäväksi kelpaavaa (terveellistä ja vähäkalorista) sillä varjolla että olin tullut moikkaamaan äitiä, joka näytti lukevan harlekiinin kammottavaa lääkäriromaania.
“Hei”, äiti sanoi, “sä sitten selvisit sieltä Helsingistä.” Äiti oli laittanut merkin kirjansa väliin.
“Selvisin, selvisin.” Katselin toiveikkaasti jääkaappiin ja löysin sieltä rasian, jonka päällä luki broileririsottoa. Näytin risottorasiaa äidille. “Onks tää syömäkelposta?”
Äiti rypisti otsaansa. “Pitäis olla - eilen tehtyä.”
Tyhjensin tyytyväisenä puolet rasian sisällöstä lautaselle ja laitoin vähäksi aikaa mikroon lämpenemään. Lisukkeeksi kreikkalaista salaattia salaattikastikkeen kera ja jälkiruuaksi vadelmamehujää. Nälkä lähti kertaheitolla, mutta äiti tuijotti mua hölmistyneenä.
“Etkö sä oikeasti syö yhtään enempää, Merja?”
Suhtauduin siihen kuin se olis kertonut hyvänkin vitsin. “Enpä tiiä.” Söin normaalisti - vähemmän kuin ennen, mutta söin kuitenkin normaalia ruokaa toisin kuin syömishäiriöinen Janina, joka ei syönyt muiden nähden kuin salaattia, jogurttia tai mehujäätä. Jengi piti samaa linjaa yllä: Janinan nähden ei syöty mitään tukevaa. Janina oli semisti Zonen dieetillä ja jengi oli samanlaisella dieetillä tai ainakin oli olevinaan. Tuijoteltuani aikani Susannan ällöttävää syöpöttelyä, päätin soittaa Janinalle ja kysellä bileistä. Jirillä oli taas vaihteeksi illanistujaiset, jonne jengi olisi erittäin tervetullut. Paikalla olisi ainakin Kauniojan Katriina ja Johanna, Salon kaksoset, Jesse ja erinäisiä tyyppejä lukiosta, amiksesta ja yläasteelta. Täysi-ikäiset luultavasti lähtisi jossain vaiheessa baariin, mutta jatkot järjestyisi enivei.
Kävin pikaisesti suihkussa, laitoin hiukset ja tein voimakkaan jengi-meikin (ihonsävyn heleyttäjää, meikkivoidetta, peiteainetta, luomivärejä, poskipunaa, kulmäväriä, kajalia, eyelineria, ripsaria ja ihanan roosaa huulikiiltoa.) Illan tuoksuna oli luonnollisesti Lacosten Touch of Pink. Vaatteiden valinta osoittautui vaikeaksi, tunsin ettei mulla ollut mitään päälle pantavaa, vaikka merkkivaatteita löytyi ihan kivasti. Monien Susannan mässätystä säestäneiden kokeilujen jälkeen päädyin uuteen Wescin toppiin, uusiin leviksiin ja Piecesin vaaleanbeigeen patellavyöhön. Koruina oli Pilgrimin “timanttikorvikset” ja niihin kuuluva kaulaketju. Kengät oli Lacosten valkoiset loaferit ja beige laukku Longchampin Les Pliage, jollaisia kaikilta jengiläisiltä löytyi monin kappalein.
Soitin Saralle.
“Hej beibe”, sanoin.
“Hejsan Merjabeibe”, Sara vastasi lievästi humaltuneella äänellä. “Janina sano, et oot tulossa Jirille.”
Keikistelin peilin edessä Susannelle. Pallero tuijotti kateellisena tiukkaa persettäni ja litteää vatsaani. “Kuka nyt Jirin bileet jättäis välii? Ei kukaa, aihhih.”
“Hhih niinpä… Jani, älä!”
Saralla taisi olla jätkäseuraa, ne tietysti ryyppäsi sängyllä puolialastomina ja lääppi toisiaan.
“Suostuuks joku hakee mut?” kysyin.
Sara sätti taas Janiaan ja sano sitten: “Yks Sebastian varmaa vois tulla hakee.”
“Hmm, Sebastian… Eihä se ees oo hyvännäkönen ja on täysin ulkona kuvioista, kirjaimellisesti.”
“Ei kyll, mut Sebuu o hyvä manipuloida - jätkä tekee aina mitä käsketään. Mut Jani haluaa et mä lopetan… Tekstaan sulle vielä Sebastianin numeron, ni voit soittaa sille. Nähää myöhemmin, beibe.”
“Okej, moikka.”
Kohta sainkin viestin Saralta ja tallensin Sebastianin numeron puhelimeeni. Soitin jätkälle ja päätin varmistua, että se kanssa pääsisi hakemaan. Sillä kesti jonkin aikaa ennen kun se tajusi kuka olin, mutta sitten se heittäytyikin oikein mielisteleväksi, joka kävi etomaan. Pidin kuitenkin ääneni ystävällisen kuuloisena, joten jätkä lupautui hakemaan mut. Kerroin sille osoitteeni ja se lupasi lähteä ajamaan meille mahdollisimman pian. Lupasin soittaa kun olisin valmis.
“Ootko taas menossa joihinkin bileisiin?” Susanna kysyi kateellisena.
Hymyilin ivallisesti. Susannalla oli tapana heittäytyä vielä typerämmäksi kuin oikeasti oli. “Mitä luulet; totta vitussa meen.”
“Sithän sua on ihan turha oottaa tänä yönä kotiin.”
“Nääh, ku tietäsinkin. No, nähää enivei joskus, siskokulta.”
“Oot ihan tyhmä!” Siskon ääni nousi melkein falsettiin ainaisen nasaaliäänen sijasta, jota myöskään en voinut sietää.
“Niin oot säki.” Katsoin tietävästi popparikulhoa, joka oli lähes tyhjä. “Mut jatka vaan syömistäs, ni lihot tähtitieteellisiin mittoihin.”
Tästäkös Susanna veti hurjat kilarit ja juoksi tekoitkua vääntäen äidin luo. “Äitiii, Merja haukkuu mua läskiks.”
Äiti rutisti Susannan rintaansa vasten ja pörrötti sen lestalettiä. “Älä välitä, Susanna. Olet ihan terveenkokonen ja sievä tyttö. Ei sun tarvitse laihuttaa.”
“Voi äiti, kiva ku sä välität musta.” Susanna rutisti äidin käytännössä katsoen hengiltä. “Merja nyt vaa on nykyään tollanen syömishäiriöinen pissis ku se hengaa Kauniojan Janinan ja näitten kaa. Se lähtee taas juomaa ja sano, et ei taida tulla yöks kotii.”
Oliko tuo kakara seonnut lopullisesti kun kanteli tekemisistäni äidille. Yrittikö se kostaa vittuiluni - Susanna oli ärsyttävä ja jokaisen muun paitsi meidän porukoiden silmissä läski. Jengissäkin jaksettiin nauraa siskolleni, ja Jessica sanoi muistaakseni että Susannalle käy köpelösti yläasteella jos se ei saa laihdutettua itseään normaaleihin mittoihin. Kakaraa tunnuttiin kasvatettavan pumpulissa, mutta mulle jaksettiin valittaa joka helvetin asiasta. Reilua.
Äidin mitäänsanomattoman rupsahtaneilla kasvoilla oli tiukka ja huolestunut ilme. “Merja, kuulinko mä nyt oikein? Onko mun pieni 15-vuotias tyttäreni menossa ryyppäämään tähän aikaan illasta?”
“Liikuttaaks se oikeesti sua?” En vaivautunut kätkemään haukotustani.
“Kyllä liikuttaa, sillä oot sentään mun lapsi - ja Susannakin.”
Kohotin hartioitani vähättelevästi. “Susanna on kutosella ja mä ysillä.”
“Merja , tuo ei ole mikään syy huidella ties missä! Soo, soo. Kuka tietää vaikka olisit ollu jo sängyssä täysi-ikäisten poikien kanssa.”
Olisi tehnyt mieli nauraa, mutta onnistuin pitämään kasvoni peruslukemilla. “Kuka tietää, kuka tietää.”
Äiti näytti todella surulliselta, vaikka siihen ei olisi ollut mitään aihetta. Varsinainen pelleshow maailman typerimmältä akalta, joka oli ällön lälly. “Muutenkin sun elämä on menny tähän suuntaan.” Äiti osoitti alaspäin. “Ennen olit fiksu tyttö, sillon panostit tosissas kouluun ja sulla oli kunnon kavereita kuten Hannele, Laura ja Niina.”
Aina vaan parani.
“Ne oli sillon mun ainoita kavereita, ettäs tiiät. Kukaa muu ei halunnu olla mun kaa, jee.”
“Entäs sitten, maailmasta saa hakea parempia kavereita. Ne on ihan toista luokkaa kun Auerin ja Kauniojan pilalle hemmotellut tytöt, joilla ei ole mielessä kun vaatteet ja pojat. Niiden takia mun tyttärestäni on tullu samanlainen. Ei, ei.”
“Okej, selvä.” Puin ulkovaatteet päälleni ja lähdin ulos sanaakaan sanomatta. Pyysin Sebastania hakemaan meidän lähellä olevasta risteyksestä. Sen auto ei todellakaan ollut mistään kotoisin, joku vanha ja kämäinen Nissan, jollaista kenelläkään ihanuusjätkällä ei ollut. Tsekkasin vaivihkaa myös jätkän vaatteet, jotka ei todellakaan ollut erityisen stylejä tai hyvännäköisiä. Kropaltaan Sebastian saattoi olla ihan jees, mutta muuten se oli erittäin tylsän näköinen perusjätkä. Meidän jengin säännöt kielsi nussimasta sellaisten kanssa eikä Jirin tai Jessen kaltaisten fruittarien luulisi kaveeraavan moisten tavisten kanssa. Sebastian jätti mut Jirin talon eteen ja ajo onneksi tiehensä vedoten sen ja tyttöystävänsä romanttiseen iltaan, jolle nauraisi naurismaan aidatkin. Saatoin nähdä sieluni silmillä ne kaksi naimassa kymmenien kynttilöiden valaisemassa makuuhuoneessa hempeä balladi taustalla. Aina välillä lauettaisiin, hoettaisiin kuinka paljon rakastettiin toista ja taas jatkettaisiin vaikka koko helvetin yö.
Pimpotin Jirin ovikelloa ja se tulikin kohta avaamaan Jessen kanssa.
“Moi.”
“Moi Merja”, ne sanoi ja sitten halasin molempia ja suutelin niitä poskelle.
Mentiin Jirin olkkariin, jossa melusta päätellen oli lupaavasti porukkaa. Kuulin myös jengiläisten vienoa hihitystä ja pikkutuhmia kuvailuja niiden lukemattomista seksiakteista. Liityin tyytyväisenä joukon jatkoksi eikä mulla ollut pienintäkään vaikeutta tuntea oloani kotoisaksi tällaisessa tasoseurassa.