Fruittarien prinsessat, 3.luku

3.luku

Janina ja kumppanit oli tehnyt viimeaikoina tosi useasti mulle ohareita kun mun olisi pitänyt lähteä niiden kanssa jonnekin. Olin sitten joutunut odottamaan turhaan esimerkiksi kaupungilla ennen kun olin lopulta laahautunut kotiin. Sain kestää myös fruittareitten vittuilua. Nyt peilasin itseäni yhdestä ikkunasta. Siitä katso pelästynyt ja epävarma normaalipainoinen tyttö, jolla oli jotenkuten laitetut hiukset ja meikki. Vaatteet oli korkeintaan siedettävät ja ostettu peruskaupoista. Viimeistään sillon tajusin muutaman tosiseikan: mun oli muutettava itseäni. Mun piti laihduttaa muutama kilo, hankkia samanlaisia hienoja merkkivaatteita kuin muulla jengillä ja opetella käyttäytymään niin kuin ne - kirjaimellisesti. Vanhaa Merjaa ei kaivannut kuin Hannele, Niina ja Laura. Kuka niiden mielipiteistä oikeastaan välitti. Ne oli vielä epäsuositumpia kun mä.
Suuntasin päättäväisesti kotiin. Porukat ihmetteli kun tulin jo näin aikaisin kotiin, mutta ei sanonut mitään. Pikkusisko ei onneksi ollut kotona, vaan mummolassa. Menin melko aikaisin nukkumaan kun olin syönyt iltapalan, sillä tarvitsin kauneusuneni kuten jengin bellatkin.
Aamulla heräsin oikein aikaisin. Puin lenkkivaatteet päälle ja menin keittiöön tekemään aamupalaa. Söin suunnilleen saman verran kun yleensä, mitä nyt katsoin että kaloreita ei vain tullut liikaa, sillä painoa oli saatava pois.
Kävelin niin pitkän ja raskaan lenkin että tuntui siltä kuin lihakset olis voinut revetä milloin tahansa, mutten välittänyt. Pakottauduin vielä tekemään samoja lihaskuntoliikkeitä (erilaisia plieitä unohtamatta) kuin mitä muut jengiläiset. Vaatekaapissani oli lähinnä siedettäviä vaatteita enkä viitsinyt ostaa uusia niin kauan kun oli vähän ylimääräisiä kiloja. Antaisin vanhat kuteet jossain vaiheessa Susannalle. Kyllä ne vältti sillä ihan hyvin - kunhan vain mahtuisi.

Tammikuun lopussa alkoi Yhteishaku. Meidän piti valita minne mennään peruskoulun jälkeen. Vielä alkusyksyllä mä olin ihan varma että menisin lukioon. Mieleni oli ehtinyt muuttua puolenvuoden aikana. Enää mua ei kiinnostanut rankka pänttääminen eikä mitkään Wanhojen tanssitkaan tuntunut miltään, ne oli vain yksi päivä muiden joukossa.
Viimeaikoina olin saanut tarpeekseni kaikensorttisesta pänttäämisestä! Mun numerot oli tietenkin laskenut. Ennen sain ysejä ja kaseja kaikista aineista, mutta nykyään mulla on enää yksi ainoa ysi, muutama kasi ja loput seiskoja ja. Porukat oli huomannut koulumenestykseni suunnan ja valittikin siitä mulle. Olin katsonut niitä välinpitämättömänä. “Turhaa siinä valitatte ku mun todistus on sentään ihan keskinkertainen, joten kyllä sillä johonkin kouluun pääsee.” Sitten olin vielä lisännyt: “Mut lukioon mä en ainakaan mee. Se on varma!”
Porukat oli vähän aikaa urputtanut mulle siitä, mutta sitten tajusi, ettei pystyisi kääntämää mun päätä, joten ne antoi asian olla. Siihen kaatui äidin jo etukäteen suunnittelemat yo-juhlat, jonne kaikki rasittavimmat sukulaiset olisi luonnollisesti kutsuttu.
Melkein koko Janinan jengi päätyi kauppikseen Saraa ja Annea ja muutamaa muuta kaveriani lukuun ottamatta. Ne menisi kampaaja-linjalle. Mä pähkäilin aikani kauppiksen ja kampaaja-linjan välillä, mutta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Miten siinä olikaan ja käynyt silleen, että reppu oli auki ja yhteishakupaperi tippui lattialle kun olin menossa opolle lokeroiden kautta.
Mä huomasin sen puuttuvan vasta kun kävin penkomaan reppuani opon työhuoneen ovella. Kohta Niina heilutti sitä edessäni. “Tässä on sun hakupaperi”, Niina sanoi.
Mä kurotin käteni ottaakseni sen takasin, mutta se ei antanutkaan sitä. takaisin. Pinna meinasi katketa.
Anna se vitun hakupaperi takaisin.
“Merja me ollaan syvästi petytty suhun”, se sanoi.
“So?” Mun ääni oli kova ja tyly omissa korvissanikin.
“Sä olet totisesti muuttunut -”
“Sä oot sanonu ton ennenkin!”
“Niin oon, mutta mitä sitten?”
“Sä oot oikeasti muuttunu, muuttunu niin paljon ettet voi edes mennä sinne kouluun minne oikeesti haluaisit.”
Se puhui täyttä paskaa, sillä mä en edes halunnut lukioon.
“Sä tuut katumaan tota sun päätöstäs lopun ikääs, sulla olisi mahdollisuuksia parempaankin. Voihan hurjimus! Kampaajat ei tienaa oikein hyvin.”
“So what?” Hymyilin sille pirullisesti ja sanoin vielä: “Who care.”
Ilmeisesti se ei keksinyt enää mitään sanottavaa kun se alkoi niiskuttaa äänekkäästi.

Janinalla oli pienet illanistujaiset. Ryypättiin niillä tyttöjen kanssa ja odotettiin jätkiä. Jossain vaiheessa lähdettäisiin Jessican jätkäkaverin bileisiin. Olin juonut jo pari siideriä ja puolikkaan breezerin ja sen kyllä huomasi musta kun kikattelin hillittömästi. Yhdeltätoista musta ei olis vielä menemään kotiin. Oli pakko saada pää jotenkuten selväksi ennen kun lähtisin kotiin, mutta se olisi sen ajan murhe, jolle en jaksanut suoda ajatustakaan.
Katselin tyytyväisenä vatsaani, joka oli litistynyt huomattavasti ankaran dieetin ja aerobicin ansiosta. Kohta olisin melkein yhtä hoikissa mitoissa kuin jenginläiset. Siinä vaiheessa jätkätkin alkaisi kiinnittämään kunnolla huomiota tavalliseen ja tylsään Merjaan, josta kehkeytyisi vielä hyvännäköinen ilmestys.
Ovikello soi. Janina käveli ovelle lanteet keinuen. Sillä oli todella lyhyt Tigerin hame, jossa tytön liian kapeat reidet näytti entistä kapeammilta. Kohta se tulikin Jessen kanssa. Jesse näytti tavallistakin komeammalta ja se näytti luopuneen ruuhkatukasta, ostaneen uudet ja tosi kalliit vaatteet. Se ja Janina suuntasi kulmasohvan luo, joten tein nopeesti tilaa niille, sillä muuten joku jengiläinen olisi antanut mun kuulla kunniani ja vihjannut vähän painostani ja ulkonäöstäni.
Jesse katsoi mua yhtä halveksuvasti kuin tähänkin asti ja nyrpisti melkein huomaamattomasti suoraa nenäänsä. Ihan kuin olisin sen kuullut sanovan jotain vaatteistani. Olin oikeasti pukeutunut parhaimpiin vaatteisiini, jotka oli sentään Vero Modasta eikä mistään Lindexistä ja Hennesistä.
Jesse kietoi käsivartensa Janinan hoikan uuman ympärille ja kieritti sormiaan tytön hiusten ympärille. Tulin vaihteeksi kiusallisen tietoiseksi Jessen fyysisestä vetovoimasta ja siitä tosiseikasta, että olin vielä neitsyt… Kukaan muu jengiläinen ei ollut: Janina ja muut oli menettänyt neitsyytensä viimeistään kasilla, mutta mä en ollu edes suudellut.
Upea pariskunta suuteli mun nähden. Kohta Jesse supatti jotain hiprakkaisena kikattelevan Janinan korvaan.
“Tota, teidän pitäis kohta lähtee”, Janina sanoi. “Mä ja Jesse halutaan olla kahdestaan.”
“Siis mitä vittua?!” Jessica huudahti pitäen käsiä puuskassa rinnan alla. “Meidän piti hangata täällä ainakin vielä reilu tunti. Tuutteks Jessen kaa ollenkaan Jirille?”
“Jos jaksaa”, Jesse sanoi käheällä ja laiskalla äänellä, josta ilmeni sen yleinen kiinnostus muihin kuin tyttöystäväänsä Janinaan.
Janina silitteli Jessen hiuksia ja kääntyi kattomaan mua. “Merja.”
“Nih?” Katoin sitä ja Jesseä hermostuneena.
“Jiri sano, et se ei haluu sua niille.” Se katseli pitkiä ja mantelinmuotoisia kynsiään. “Ne on huippubileet, minne ei tuu muuta kun kaupungin viileimpiä tyyppejä niinku me - et siis sä - Kauniojan Katriina ja Johanna, Salon Mariella, Solat ja niin edelleen.”
En pystynyt sanomaan mitään. Koetin vain olla itkemättä Janinan ja Jessen nähden. Niiden edessä ei saanut itkeä, piti tehdä just niin kuin ne halusi. Mulla ei ollut mitään väliä, sillä en ollut niille yhtään mitään. Olin pelkkä kurja Merja-niminen tavisidiootti, mikä ei kelvannu edes Jirin bileisiin.
Otin halvan käsilaukkuni ja menin jo eteiseen pukemaan kun Jessica tuli mun luo smirnoff toisessa kädessä.
“Joo, mä olin just lähös.”
“Kyll mä sen tiiän. Pidäks mua helvetti ihan imbesillinä.”
“Vittu en.”
“Älä saatana ala esittää mulle kovista, sä et olis edes tommonen pikku paska ilman meidän jengiin”
“Kuka siitä välittää?”
“Ei kukaa.”
Puin takin päälleni. “Joo, pääsette musta ihan just eroo. Meen himaan.”
Jessica hymyili ylimielisesti. “Merja hej, sä voisit ehkä päästä meidän jengiin ihan kunnolla sisään jos yrität tosissas.” Se lipoi ärsyttävästi huuliaan.
“Mä oon nähny jo hirveesti vaivaa.”
Jessica katsoi mua päästä varpaisiin kuin olisin ollut esine enkä ihminen. “Et tarpeeksi. Jos sä haluut olla meidän jengissä, sun pitää olla ihan samanlainen ku meki. Hankit samanlaisti vaatteita ku meillä muilla - kalliita ja leikkautat samanlaiset hiukset ku muillaki. Sit hankkiudut nopeesti eroon neitsyydestäs, sillä meidän piirien jätkät ei tykkää mistään muinaisjäänteistä.”
Olin ihan tarpeeksi perillä noista jutuista. “Yeah, beibe”, mä sanoin. “Oon jo vähä laihtunu.”
“Et tarpeeksi, sä et oo mikään Kauniojan Katriina, vaan pelkkä tasapaksu ämmä.”
“Tiiän sen.”
Onnistuin kokoamaan arvokkuuteni rippeet ja katoin Jessicaa suoraan silmiin. “Vittu, musta tulee vielä samanlainen ku teistä muista, ja sit teidän on pakko hyväksyy mut piireihin. Saatte vaik nähä.”
Paiskasin oven perässäni kiinni ja lähdin kävelemään pimeää katua pitkin kotiin. Ehkä känni haihtuisi vähän matkalla.

En kelvannu vielä reiluun kuukauteen Janinan jengiin. Joskus ne saattoi hengata kaupungilla tai koulussa mun kanssa, mutta ohareita ne teki edelleen ja paljon. Kerrankin Katriina ja Salon kaksoset oli tullut ilkkumaan mulle kaupungissa, ja ne oli jopa kehdannut kouria mun rintoja! Olin sitten lähtenyt itkien kotiin. Se tuntui niin kamalalta mun kaltaisesta hissukasta, vaikka olin jo muuttunut ihan hirveästi syksystä.
Koulussa kelpasin jo tavisten seuraan enkä tehnyt Hannelen, Niinan ja Lauran kanssa muuta kuin meidän luokan pakollisia ryhmätöitä. Koulun ulkopuolella en ollu niiden kanssa missään tekemisissä. Sitäkös ne ihmetteli suureen ääneen, mutta en vaivautunut noteeraamaan tuollaista mitenkään.
Niiden kanssa hengailu oli menneisyyttä. Mulla olisi joka tapauksessa tulevaisuus Janinan jengissä yhtenä suosituista tytöistä. Oli viikonloppu enkä jaksanut tehdä muuta kuin kuntoilla ja maata kapealla sängylläni. Susannakin oli kotona ja tuli riideltyä sen kanssa suunnilleen joka asiasta.
“Sun puhelin soi”, Susanna sanoi.
En reagoinut mitenkään, hypistelin vain tyynyliinan kulmaa.
“Etkö kuule mitää, palikka?!”
“Vittu, hyvä on.” Vastasin puhelimeen uupuneella äänellä. Siellä oli Jessica, maailman ilkein tyttö.
“Jessica täs, moi”, se sanoi. “Janina haluaa uusia kuvia itestään.”
Haukottelin. “Miten se muhun liittyy?”
Jessica nauroi ivallisesti. “Suhun se just liittyyki; Janina osaa olla helvetin hankala ku sitä kuvataa eikä kukaan meistä ryhdy siihen puuhaan huvikseen. Merja, sä oot vaa meidän jengis puoliksi - kunnia lankes sulle.
“Mut ku-”, yritin.
“Ei mitää muttia. Painut heti Janinalle ennen ku se saa raivarin. Okej moi.”
“No moikka.”
Susanna oli alkanut lakata kynsiään imelän pinkillä lakalla. Se oli kuunnellut todella tarkkaavaisen näköisenä, josta kieli härnäävä hymy siskoni pulleilla kasvoilla.
“Lakkaa vaa niitä kynsiäs ja pidä turpas kii!” sanoin ennen kun se ehti avata suutaan.
Janina seisoi pihalla tupakalla, Jessican Jessen ja Jirin kanssa. Mulla olisi ollut tupakkaa, mutten kehdannut polttaa niiden seurassa poskareita. Moikkasin vain kaikkia.
Kaikki moikkasi ja vaihtoi sitten keskenään paljon puhuvia katseita. Sain seisoskella niiden kanssa kokonaisen ikuisuuden, kuunnella juoruilua ja bilekokemuksia. Jossain vaiheessa Janina suvaitsi muistaa mun olemassaolon.
“Ne kuvat - tosissaa.” Se näytti happamalta ja arvioivalta. “Katoki et ne onnistuu.”
Jessica kikatti mielistelevästi. “Totta kai ne onnistuu ku sä oot kyseessä!”
Kaikilla tuntui olevan joku pakottava tarve ampua pahasti yli, sillä Jesse kaappasi Janinansa käsivarsilleen ja ne vaihto kiihkeän leffa-tyyppisen kielarin. “My darling”, Jesse sano ennen kuin laski kauniin tytön alas. Janinan vyötäröpituinen mustanruskea hiuspaljous hulmusi tuulessa.
Seurasi vielä monta kielaria ja vielä kiihkeämpää lääppimistä ja sitten Jesse lähti Jirin ja Jessican kyydillä pois - ne lupasi luonnollisesti nähdä illemmalla. Janinan kuvaaminen osoittautui maailman vittumaisimmaksi tehtäväksi; se muutti kokoajan mieltään poseerausten, vaatteiden ja taustan suhteen. Kun en osannut käyttää kunnolla sen isän järkkäriä, sain kestää Janinan diivailevaa kiukuttelua. Parin tunnin kuluttua olin kuitenkin saanu otettua Janinasta niin tasokkaita kuvia, että ne kelpasi sille. Tässä vaiheessa sain siirtää ne läppärille - prinsessa Janina kuitenkin katsoi voivansa alentua muokkaamaan itse kuvansa kun musta ei ollut käyttämään kallista photaria. Ei ollut mikään ihme että heti kotiin päästyäni painuin ensi töikseni lenkille vetämään röökiä ketjussa. Janinan muotikuvaajan leikkiminen oli totisesti maailman kamalinta puuhaa, johon edes jengi ei ryhtynyt huvikseen.

Kerran menin lenkiltä tultuani puntarille. Vaaka näytti 55 kiloa. Vyötärö oli nyt tosi kapea ja persekin pienempi. Pyöreys oli karissut soikeista kasvoistani. Jaksoin silti hymyillä voitonriemuisesti. Nyt voisin ainakin ostaa uusia vaatteita. Olin saanut vähän aikaa sitten oman pankkikortin uudelle tililleni (pääasiassa rippilahjarahoja) ja voisin shopata niin paljon vaateita kuin mieli tekisi. Kampaajallekin olisi pakko päästä.
Menin suihkuun ja laittauduin saman näköiseksi kun jengiläiset ennen kun lähdin pyöräilemään kaupunkiin. Siellä kävin varaamassa kampaajan. Nostin tililtäni reilun 400, sillä jouduin uusimaan koko vaatevaraston. Tolla rahasummalla ostin sitten Wesciä, Lacostea, Leetä Hilfigeriä sekä tosi seksikkäitä alussettejä, joita jengiläisillä oli tapana käyttää. Ostin vielä Hilfigerin laukun, jollaista Janina oli joskus kehunut hyväksi peruslaukuksi. (Ainakin rahat riitti siihen.) Janinalle itselleen ostamani laukku olisi ollut liian vaatimaton, mutta rivijengiläisen laukkuna se oli erittäin hyvä. Muu jengi oli pelkkää kasvotonta massaa.
Porukat ei oikein tykännyt kun ilmestyin kotiin ostoskassieni kanssa, mutta enkä ottanut niiden valituksia kuuleviin korviini kun siirsin suurimman osan entisistä vaatteistani pikkusiskon komeroon.
Sain kampaajan loppuviikoksi. Hiukseni värjättiin keskiruskeasta suklaanruskeiksi ja leikattiin kahdessa kerroksessa kainalopituisiksi. Otsis oli pitkähkö, revitty ja leikattu keskijakauksen mukaan eli juuri samanlainen kuin jengiläisillä.
Kotona poltin röökiä aina ketjussa kun opettelin vetämään kunnolla henkeen. Poskareitten polttamisesta oli pakko päästä eroon, sillä kaikki vittuili niiden vetämisestä Kauniojan Katriinasta alkaen. Savua meni kauheasti keuhkoihin ja yskitti kamalasti, mutta lopulta aloin oppia oikean tekniikan. Muutin musiikkimakuani jengiläiselle sopivaksi. Aloin kuunnella pintamusaa, trancea, dancea ja ennen niin inhoamaani amispoppia, minkä sanotukset käsitteli lähinnä naimista. Siinä vaiheessa uuden Merjan olikin aika astua näyttämölle.

Käytin reilusti aikaa laittautumiseen; suoristin hiukset piikkisuoriksi ja meikkasin vahvasti. Puin päälleni Leen tiukat harmaat pillit, Hilfigerin trikoopaidan ja nahkavyön sekä Lacosten mustat tennarit. Vilan tiukka bleiseri, nahkahansikkaat ja Hilfigerin laukku niin näytin sellaiselta kuin pitikin.
Olisin itkenyt jos olisin pystyny. Viimeaikoina oli ollut turta olo, mikä oli vaihtunut totaaliseen välinpitämättömyyteen. Nykyään mua ei kiinnostanut muuta kun vaatteet, jätkät, meikit ja ryyppääminen. Muulla ei ollut mitään väliä.
Kävelin kouluun ja keinutin viettelevästi persettäni jokaiselle vastaantulevalle jätkälle. Lacosten hajuveteni tuoksui oikein ihanalle ja sensuellille. Muutama jätkä jopa vislasi ja huusi perään “hyvä perse”-kommentteja.
Näin Janinan ja kumppanit tupakkapaikalla jo pitkän matkan päähän. Kävelin itsevarmasti niiden luo ja sytytin tupakan näppärästi.
“Hej”, mä sanoin kovalla äänellä.
“Hej”, Jessica sanoi ja katsoi mua pitkään.
Vedin näyttävästi tupakansavua henkeen niin kuin muilla jengiläisillä oli tapana tehdä.
“Kato sähä osaat jo polttaa!” Janina sanoi ja soi mulle hyväksyvän hymyn.
Muikistelin itserakkaasti huuliani ja keikistelin yhdelle ihan hyvännäköiselle rinnakkaisluokkalaiselle. Kyseinen jätkä iski mulle silmää.
“Merja, musta tuntuu et sä voisit melkee päästä jengii,” Jessica ja Janina sanoi mietteliään näköisinä. “Me mietitää pari tuntia ja ilmotetaa sit sulle ruokiksel, okej?”
“Okej.”
Tumppasin tupakkani samaan aikaa muiden kanssa ja lähin sitten sisään. Jätin bleiserini naulakkoon ja menin hengaamaan tavisten kanssa. Eräs Jannika huomasi muuttuneen ulkonäköni ja sanoikin siitä. Kiitin sitä neutraalilla äänellä kun en uskaltanut laskea sen varaan, että olisin käyttäytynyt niin kuin Janinan jengiläinen. Tavisten kanssa oli pakko olla väleissä vielä vähän aikaa, sillä nössöjen seuraan en todellakaan halunnut.
Luokassakin menin istumaan koulukavereideni kanssa toiselle puolelle luokkaa. Janina ja jengi istui ikkunarivissä ja nössöt eturivissä. Niillä oli tavallistakin lapsellisemmat vaatteet ja letit päässä. Hihitin hillittömästi kämmeneni suojassa. Trio tuijotti mua hermostuneen näköisinä.
“Hurjimus kun Merja on muuttunut”, Laura sanoi.
“Joo hej”, sanoin ja hymyilin muka ystävällisesti. “Voihan hurrrrjimus!”
Niuho Matikan opettaja Hilja Tiukunen vilkaisi mua kulmiensa alta ja käski ottamaan kirjan esille. Kaivoin sen laiskasti laukun pohjalta ja avasin siitä kohtaa, josta oli tullut läksyä. Olin laskenut vaan muutaman tehtävän koska pingottaminen oli eturivissä istuvien ex-kavereitteni hommaa. Pureskelin laiskasti purkkaa ja viilasin kynsiäni kun olin saanut läksytehtävät kopioitua vihkooni. Kiinnosti kuin kilo paskaa. Halusin Janinan jengiin. Halusin elää samanlaista elämää kun nekin; viinaa, seksiä ja shoppailua. Sillon kaikki ihailisi mua, Merjaa.
Mua.
Tunti eteni erittäin tylsästi ja tajusin kuitenkin siitä huolimatta jotain matikan tehtävistä ja ne meni melko oikeinkin. Läksyksi tuli neljä tehtävää, jotka voisin hutaista vaikka ruokiksella. Yleensä mulla ei ollut sillon parempaakaan tekemistä. Matikan tunnin jälkeen oli vielä kolme tuntia; ruotsi, ussa ja äikkä ennen kun päästiin syömään. Oli levoton olo eikä tavansomasta vastenmielinen valmisruoka olisi maistunut, vaikka Janina ei olisikaan boikotoinut runsashiilihydraattisia ruokia ja kouluruokaa yleensä. Kasasin lautasen täyteen porkkanaraastetta ja olin laahautumassa meidän luokan Jannikan, Lotan ja Sirun luo kun Janina viittasi mua seuraamaan.
“Merja, kyll sä voit tulla meidän kaa istuu.”
“Okej.” Laskin tarjottimeni yhdelle tyhjälle paikalle Jessican viereen. “Ootteks päättäny mitä?”
Söin vähän salaattia ja huuhdoin sen jääkylmällä vedellä alas ja naputtelin hermostuneena lattiaa.
“Mun puolesta Merja voi tulla kokonaan jengii”, Jessica sanoi. “Mitä mieltä muut on?”
Kaikille jengiläisille kävi, mutta Janinan mielipide ratkaisi luonnollisesti. “Eikhää se oo nyt päätetty; Merja kuuluu nyt meidän jengiin ja kaikki saa luvan hyväksyy sen.”
Hymyilin leveästi, mutta keskityin kohta lounaaseeni. Söin sen verran nopeasti, ettei muiden ainakaan tarvinnu odottaa mua. Lähdettiin sit yhtä aikaa viemään tarjottimia pois. Meitä edellä oli yksi Teija kaverinsa Annen kanssa. Ne oli a-luokalla ja niillä oli yleensä merkkivaatteita, vaikka Teijan tyyli oli liian omituinen. Molemmat oli yhtä neitejä kuin kuka tahansa jengistämme, mutta ne ei liikkunut piireissä. (Molemmat saattoi vielä olla neitsyitä.)
Teija koetti nakella Janinalle ja Jessicalle niskojaan. Janina naurahti pilkallisesti ja potkaisi sitä lujaa sääreen. “Vitun lauta.”
“Kohta se menee varmaa yrjöö kaikki makrulaatikot”, Jessica säesti.
Teija yritti mulkata meitä murhaavasti, mutta yritys jäi liian laimeaksi. Se ja Anne pinosi nopeasti astiansa ja lähti yllätys yllätys vessaan.
“Ilmankos siellä aina haiseeki niin pahalle”, Janina sanoi nenäänsä nyrpistäen. “Emmä kyll tienny, et Teijalla on syömishäiriö.”
“Sillä on”, Jessica vahvisti. “Kuultii kerran Sannan kaa ko se yrjös vessassa.”
“Raukka luulee olevansa joku supermodel”, me säestettiin ja käveltiin naulakoille.