Fruittarien prinsessat, 4.luku

4.luku

Jesse ja Janina oli tulossa hakemaan mua, Saraa ja Annea leffaan. Mentäisiin yhden leffan ensi-iltaan. Me oltiin saatu meikattua ja kiharrettua hiuksemme näyttäville korkkiruuveilla, jotka pysyi kiharina lakan ja kiharavoiteen ansiosta. Meillä kaikilla oli lyhyet farkkuminarit ja Wescin pitkähihaiset sekä ´timanttikorvikset´. Saran porukat ei ollut kotona, joten voitiin rauhassa istua partsilla tupakalla ja siemailemassa vähän salmaria. Katselin pihalla leikkiviä lapsia kyllästyneen oloisena ja puhaltelin savuja niiden suuntaan samalla kun juteltiin jätkistä.
“Kenen kaa mä naisin?” mä kysyin ja ihailin samalla pitkiä, lakattuja kynsiäni.
Sara ja Anne hihitti.
“Ohan täällä vaikka ketä hyvännäkösiä”, sanoi Sara mietteliäänä.
“Moni vois haluta sulta neitsyyden ihan mielellään”, Anne lisäsi.
“Aij.”
“Usko pois, beibe.” Anne hypisteli kaulakoruaan ja varisti tuhkaa parvekkeen kaiteen yli. “Hei kattokaa, tuolta tulee Jessica, Janina ja Jesse.”
Näinkin niiden astuvan rappukäytävään peräkanaa. Kohta ovikello jo soi. Anne meni avaamaan.
“Moi”, ne kuului sanovan ja sitten Jesse kysyi mua. Janina kehotti Saraa ja Annea seuraamaan itseään. Ne totteli välittömästi - ilmeisesti jengi oli sopinut keskenään jotain mistä en ollut tietoinen. Kuulin oven käymän.
Siirryin olkkarin puolelle.
“Moj. Mitä asiaa.”
Jesse ei sanonut mitään, veti vaan mut mukanaan Annen huoneeseen.
Se puhui niin hiljaa, ettei muut kuullut.
suhteen. “Merja”, Jesse sanoi käheällä ja ylimielisellä äänellään.
“Niin mitä?” Ihailin sitä pitkien ripsieni alta.
“Janina on sanonu, et mä oon sulle palveluksen velkaa.” Jesse leikitteli Lacosten vyönsä soljella.
Mitä hittoa ne oli puhunut keskenään?
Se tarttui mun käteen ja veti mukanaan Annen leveälle sängylle.
Makasin nyt kyljelläni sängyllä ja Jesse piti suureksi yllätyksekseni lihaksikasta kättään ympärilläni. Ei tämä voinut olla totta!
Olin just sanomassa jotain, mutta Jesse jatkoikin: “Janina sano, että sulta pitäis hoitaa neitsyys pois.”
Nielaisin. “Jeps ja mahollisimman pian…”
Jesse käänsi mut selälleen ja hyväili rintojani vaatteiden päältä. Sitten se liu´utti toista kättä alemmas jalkoväliini. Se härnäsi mua.
“Hmm.” Sen raukea katse oli arvioiva. “Et sä pahalta näytä nykyää, Merja… Melko pantavalta.”
“E-eiks meillä oo kiire sinne leffaan..?” Perhoset tanssi mahassani ja tunsin jalkojeni pettävän hetkellä millä hyvänsä.
“Menköö Janina, Jessica, Sara ja Anne leffaa jos niitä huvittaa. Ei mua vaa huvita.”
“Mitäs sä sit haluut?” kysyin vaikka tiesin varsin hyvin mistä oli kyse.
“Eks arvaa.” Jesse piti kättään vyötärölläni ja puhalsi kevyesti korvaani. Se työnsi kätensä paitani alle ja onnistui tarttumaan toiseen rintaani.
“Ah!”
“Tykkäsiks?”
“No jep!”
“Mitä jos mä jatkan?”
“Jos sä haluut.” Pidin käsiäni pojan niskan ympärillä ja nojasin rentona tyynyihin.
Jesse kumartui suutelemaan mua, se suuteli ensin tavallisesti ja otti kohta jo kielensä mukaan. Kiedoin vaistomaisesti jalkani sen ympärille, että se pääsisi jalkojeni väliin. Tunsin jonkun kovan painavan kiihottavasti alavatsaani…
Jesse vetäytyi vähäksi aikaa kauemmas ja alkoi riisua itseään. Kohta se seisoikin edessäni pelkissä boksereissa. Tiesin että sillä oli upea kroppa, hoikka ja sopusuhtaiseksi treenattu, mutta se näytti vielä paremmalta puolialastomana. Jessen iho oli kevyen ruskettunut - ilmeisesti se kävi toisinaan solariumissa.
“Ehkä sunkin kannattas riisuu”, se ehdotti.
Riisuuduin nopeasti alusvaatteisilleni. Mulla oli ylläni tummanlilat pitsirintsikat ja niihin kuuluvat alkkarit. Tässä vaiheessa hyvännäköinen Jesse tuli taas sängylle makaamaan. Se veti Annen yöpöydän ylimmän laatikon auki ja otti sieltä kondomin ja jonkun tuubin. (Ilmeisesti Anne oli varautunut jätkien vierailuihin, ehkä jokaisen jengiläisen laatikoista löytyi jotain vastaavaa mua lukuun ottamatta.)
Se jatkoi suutelemista ja irrotti samalla rintsikoitani. “Aika hyvät”, se sanoi puristellen samalla b-kupin rintojani. Jätkä otti vuorotellen aina toisen nännin suuhunsa.
Huohotin ja annoin käsieni seikkailla samanaikaisesti sen ihanalla vartalolla.
Lopulta tunsin sen vetävän alkkarini jalasta. Ne lensi lattialle muiden vaatteidemme seuraksi. Levitin jalkani sille ja Jesse levitti niitä vielä enemmän. Kohta tunsin sen sivelevän klitoristani kevyesti parilla sormella - brasilialainen vahaus oli varmasti sen mieleen.
Puristin peiton reunoja. “Älä vaa lopeta!” mä anelin.
Se ryhtyi seuraavaksi nuolemaan mua, joka tuntui vielä paremmalta. Tunsin kostuvani.
“Musta tuntuu, et mä oon nyt valmis…”, sopersin hiljaa täristen hillittömästi.
Jesse lopetti ja levitti tuubin sisältöä jalkoväliini. Kohta se asetti kortsua paikoilleen. Toivottavasti se mahtuisi sisälleni kun sillä oli aika iso.
Jätkä silitti hiuksiani ennen kuin tuli päälleni makaamaan .Kiersin tiukasti jalkani sen vyötärön ympärille tuntuakseni vielä tiukemmalta kuin olin. Sävähdin kun se otti ensimmäisiä, varovaisia työntöjä. tuntiessani vähän kipua, mutta se suuteli rauhoittavasti kaulaani. Lopulta se oli kokonaan sisälläni ja työnsin lantiota sitä vasten. Tunsin sekä kipua että nautintoa ja kynsin sen selän suunnilleen verille.
“Pikku kisuhan on …aika peto.” Jessen ääni oli käheää, tuskin selvää mutinaa.
Olin suunnilleen seitsemännessä taivaassa; mä ja kaupungin komeimpiin kuuluva jätkä sängyssä. Jossain vaiheessa Jesse laukesi ja vetäytyi ulos liiankin aikaisin. Mä laukesin heti sen jälkeen.
“Ei huonompi pano. Otetaa kyllä uusiks vielä tänää.”
“Mut entä Janina?” Mua ihmetytti vieläkin aidosti miten Janina oli suostutelle Jesseä naimaan mua. Oli todennäköisempää että kyseinen tehtävä olisi jäänyt ennemmin jollekin ihan hyvännäköiselle randomfruittarille.
“Meillä oli tietty diili sen kaa - se käski hoitamaa sun neitsyyden pois”, Jesse sanoi samalla kun puki päälleen. Sain vielä yhden sametinpehmeän suudelman jätkältä.
Seurasin sen esimerkkiä ja puin nopeasti vaatteet ylleni. Suoristin vielä päiväpeitteen parhaani mukaan sekä viskasin käytetyn kortsun helvetin kuuseen ja tungin liukkarin takasin laatikkoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
Janina, Jessica, Sara ja Anne istu keittiössä kahvilla. Ne oli tullut takaisin. Janina loi tietävän katseen meidän suuntaan.
“Ilmeisesti Jesse hoiti homman kotiin?” se kysyi hyväntuulisesti.
Hymyilin Jesselle, joka iski mulle silmää.
“Musta on kiva viedä hyvännäkösiltä tytöiltä neitsyys.” Jesse pörrötti platinanvaaleita hiuksiaan. “Kaatakaa mulleki kahvia.”
Sara luovutti naureskellen sille paikkansa ja kaato kahvia meille. “Jesse nyt vapautti esmes mut neitsyyden taakasta…”
“Eikä sulla oo ollu valittamista.”
“Eipä oo.”
“Sitä mäkin.”
Janina istuutui Jessen syliin pitäen kahvikuppia toisessa kädessään. Jesse silitteli laiskasti sen pitkiä kutreja. “Mut Merja, tällästä meidän elämä vaa on; saadaan naida ketä tahansa kaveripiirissä. Ja Jesse voi aina suositella sua eteenpäin.”
“Voiks?” kysyin Jesseltä
“Kyllä, kyllä.”
Mentiin Jessen kyydissä katsomaan se ensi-iltaleffa. Janina istui edessä Jessen kanssa ja meidän neljän piti sulloutua takapenkille. Leffateatterissa mentiin takariviin istumaan. Siellä ei olisi ollut kuutta paikkaa vapaana, mutta Jessica nipisti yhtä ämmää lujasti käsivarresta ja käski etsiä toisen paikan. Kyseinen ämmä oli melko läski, sille tuli isot jenkkikset ja kintut oli kauhean paksut. Naama oli näppyläinen, vaatteet epämuodikkaat ja halvat, hiukset rasvanen polkkamalli ja sillä ei edes ollut meikkiä! Palleron seurassa oleva jätkä (ilmeisesti sen jätkäkaveri) tuli valittamaan meille.
“Kuin toi ämmä kehtaa tulla nipistelemää Juulia?” se kysyi.
Jätkässäkään ei ollut kehumista. Se oli finninaamainen ruipelo, ulottui Jesseä korkeintaan olkapäähän jos siihenkään ja sillä oli vielä rillit. Oikea nörttipari, ajattelin.
“Älä sä tuu ämmittelemään ketään”, Jesse sanoi viileästi. “Sulla ei oo kauheesti varaa sanoa, nörtti ku oot tollasen akan kaa yhessä.” Sillon Jesse vetäisi tahallaan Juulia-nimisen läskipalleron paidan niin ylös, että sen makkarat varmasti näky kaikille salissa oleville. “Jos tolla on tollaset makkarat, sen täytyy näyttää vielä pahemmalta alasti. Hah! En panis.”
Rillisilmältä paloi pinna.
“Mut noita muijia kyllä panisit. Mä tiedän sun tyyppiset jätkät; käytätte jotain Lacostea, korviksia ja ootte tollasia nättipoikia, jotka kuvittelee itestään pikkasen liikaa ja panette kaikkia muijia, jota kaveripiiristä löytyy. Tosi säälittäviä.”
“Sulla onki varaa sanoo!” Jesse kivahti.
Mua kävi oikeasti vituttamaan tuollainen puhe. Ei se nyt noille kuulunut kenen kanssa me naitiin ja kenen kanssa ei. Potkaisin läski-Juuliaa sääreen, niin että se kiljahti.
“Tota sun ei olis pitäny tehä, pikku-lutka”, rillisilmä räyhäsi uhkaavan näköisenä.
Nörtti tarttui käsivarteeni ja puristi niin lujaa, että mua sattui. Yritin rimpuilla tuloksetta vapaaksi sen otteesta. Se vielä kehtasi läimäyttää mua poskelle. Olin horjahtaa.
“Nyt sä, saatanan rillisilmä teit viimisen temppus!” Jesse otti askeleen sen suuntaan. “On se kumma ku et tunnu tajuavan, et naisia ei saa lyödä.”
Poika iski nörttiä nyrkillä naamaan. Siitä tohinassa nörtin rillit tippui lattialle ja sangatkin vääntyi. Se kävi konttaamaan lattialla ilman rillejään sokea kuin lepakko. Että me naurettiin vedet silmissä. Lopulta se löysi ne ja lähti muijineen mahdollisimman kauas meistä.
Jesse ohjasi mut istumaan kädestä pitäen. “Eihän se satuttanu sua?”
Sen huolenpidossa oli jotain liikuttavaa. Se kohteli mua kuin prinsessaa. Tähän asti ainoastaan Janina ja muut jengiläiset oli saanu niin tasokasta kohtelua.
“Ei paljon.” Katsoin suoraan pojan kauniin vihreänharmaisiin silmiin.
“Ihan hyvä vaa”, se totesi hymyillen.
Jesse istui mun ja Janinan välissä. Leffa oli just niin hyvä kun sen sanottiinkin olevan. Pääsin Jessen kyydissä kotiin ja se heitti samalla muutkin jengiläiset kotiin. Se lupasi tulla hakemaan mut illemmalla niille.
Kello oli jotain kahdeksan tienoilla kun pääsin kotiin. Susanna ja porukat oli meidän pienessä ja ankeasti sisustetussa olkkarissa pelaamassa jotain pikkusiskoni lautapeleistä, joka oli aseteltu matalalle arkkupöydälle. Lattialla oli poppareita, sipsejä valtavissa muovikulhoissa ja pullo pepsiä. Pitihän Susannan nyt saada herkutella, kasvava lapsi kun oli. Moikkasin ja istuin vähäksi aikaa muhkuraiselle sohvalle seuraamaan niiden peliä.
“Merjaki tuli kotiin”, pikkusiskoni vittuili ärsyttävään tapaansa, josta se ei ollut päässyt vaikka en ollukaan sellainen nolife kuin vielä vähän aikaa sitten.
Tukistin sitä niin lujaa, että se huusi. Äiti kehotti tietenkin jättämään pikkusiskon rauhaan ja iskäkin sanoi jotain sen suuntaista kädet puuskassa.
“Joopa joo.”
En kestänyt niitä yhtään kauemmin vaan, menin huoneeseeni laittautumaan ja avasin koneen. (Oltiin saatu vähän aikaa sitten yhteinen tietokone Susannan kanssa.) Kirjauduin ensin Galleriaan. Olin lisännyt sinne kuvia vasta vähän aikaa sitten. Ne oli melko samanlaisia kuin muillakin jengiläisillä ja meistä oli jopa muutama yhteiskuva yhdessä albumissa. Kommentteja oli tullut taas tosi paljon kun olin näin suosittu - suurimmaksi osaksi jengiläisiltä ja fruittareilta. Vastasin kommentteihin ja kirjauduin vähäksi aikaa meseen. En missään nimessä halunnut missata mun ja Jessen tapaamista, joten korjasin nopeasti meikkiä ja kampausta. Sitten vain odottelin niin kauan, että se soitti.
“Moi”, vastasin.
“Hello my darling. Ooks missä?”
“Koton.”
“No hyvä. Tuun vaikka teidän portille, ni otan sut siitä kyytiin.”
“Okej.”
“Oon ihan just siinä.
“Moikka.”
“Oke mo.”
Heitin kännykän laukkuuni ja menin eteiseen pukemaan.
Sillon äiti tuli valittamaan mulle. “Kyllä sun Merja pitäisi olla joskus kotona. Olin ajatellu että katottaisiin yhdessä telkkaria ja pelattaisiin Afrikan tähteä.”
“Kuulostaa tosi mukavalta”, sanoin kaikkea muuta kun innostuneella äänellä, “mut mun on pakko lähtä kaverille.”
“Kelle kaverille?”
Menin ulos ennen kun se ehti ottaa askelta suuntaan tai toiseen ja huusin sille “heippa”. Jesse odottelikin jo mua portillamme. Hyppäsin kyytiin ja sitten ajettiin pois äidin jäädessä tihrustamaan peräämme.
“Äiti kyseli kovasti minne oon menossa, mut vittuako se sille kuuluu.”
Jesse naurahti kaikkea muuta kuin osanottavaksi. Se ei ikinä tuntenut minkäänlaista empatiaa tai sympatiaa ketään kaveriaan kohtaan. “Sellasia äidit on. Toivottavasti meidän porukat ei oo kotona, saatas panna rauhassa.”
“Meidän porukat nyt käy tosi harvoin missää.” Mutristelin seksikkäästi huuliani ja laitoin tahallani käden pojan reidelle. Kosketus näytti miellyttävän sitä kun se huokas nautinnollisesti
“Aij, meidän omat on taas joka viikonloppu baarissa.”
Jessen kotitalo sijaitsi samalla alueella kun Janinan ja se oli samankokoinen ja kaksikerroksinen. Mentiin sisään takaovesta kodinhoitohuoneen kautta, jonne jätettiin ulkovaatteemme.
Pojan isä ei näyttänyt olevan kotona, mutta sen äiti istui olkkarissa viinilasin kanssa.
“Moi Jesse”, se tervehti ja nousi seisomaan.
Jessen äiti oli pitkä ja hoikka nainen, jolla oli klassiset ja sirot piirteet. Naisella oli yllään Burberryn hame ja neule sekä helminauha kaulassa. Suklaanruskea tukka oli föönätty pöyhkeäksi. Jessessä ja siinä ei kuitenkaan ollut paljoakaan samaa, ainoastaan silmät.
“Moi.”
Tässä vaiheessa äitikulta näytti huomanneen munkin läsnäolon. “Kukas tämä tyttö oikeen on?”
Ojensin sille käteni. “Merja Koivunen.”
Se tarttui siihen. “Isabella Lahti”.
Jesse katto äitiään pitkästyneenä. Seisoin niin lähellä sitä, että huomasin sen vapisevan. “Ooks kohta lähössä jonnekin?”
“Totta kai. Soitan vaan taksin, niin te nuoret saatte olla ihan kahdestaan.”
Jessen iso huone sijaitsi yläkerrassa kaukana sen vanhempien huoneesta. Se oli yllättävän siisti, mutta se piti laskea siivoojan ansioksi joka kävi pari kertaa viikossa. Huonekaluja ei ollut paljon; vitriini, villamatto, hylly, yöpöydät, nojatuoli ja jotkut kalliit verhot.
“Älä riisu vielä”, Jesse varoitti rojahtaen sängylle, “odotetaa niin kauan et mutsi on lähteny.”
Laitoin puhelimen äänettömälle, ettei äiti pystyisi tavoittamaan mua ja kävin loikoilemaan sängylle. Kohta alakerrasta kuulu Isabellan korkojen kopinaa ja ovi kävi. Jes, oltiin kahdestaan. Lahden vanhemmat ei tulisi aikoihin.
Riisuin kaikki vaatteet alkkareita lukuun ottamatta ja sen jälkeen Jesse suorastaan kävi kimppuuni. Hipsterssini lensi lattialle yhdessä hujauksessa. Suudeltiin nopeasti ja kohta se hamuili rintojani. Pojan sormet löysi taas herkän klitorikseni, jota se siveli pitkällä etusormellaan samalla kun rinnanpääni käväisi vuorotellen jätkän suussa. Mä makasin kaiken aikaa silmät kiinni enkä tuntenut muuta kuin Jessen sormet, suun ja kehoani ravistelevat kuumat väreet…
Se päätyi ottamaan mut asennossa, missä se istui ja mä olin tavallaan sen sylissä. Otin tukea käsilläni ja se kannatteli lantiosta. Liikutin lantiotani jätkän lantiota vasten. Nyt kaikki tuntui jo huomattavasti helpommalta kun oli kokeiltu jo yhden kerran. Kevyt hiki nousi kummankin pintaan.
Jesse puristi lantiotani rystyset valkoisena ja imi rintojani vuorotellen. Tärisin hillittömästi. Kohta en enää pystyisi kannattelemaan itseäni. Liikutin lantiota vielä muutaman kerran.
Laukesin samaan aikaan Jessen kanssa; se vetäytyi ulos ja mä jäin makaamaan vapisevana myttynä. Jesse viskasi mulle tyynyn. Laskin pääni sille ja vedin polvet rintaa vasten. En jaksanut ajatella edes komeita jätkiä tai suosiotani. Jessen sänky oli liian lämmin ja upottava.
Heräsin edelleen alastomana Jessen vierestä, joka oli vetänyt Calvin Kleininsä takasin jalkaan.
Sen kallis puhelin kuului soivan. Koetin eka ravistaa sitä, mutta tuloksetta. Huokaisin ja annoin kevyen suudelman sen huulille, varma keino herättää nukkuva prinssi.
Jessen suuret, vihreät silmät laajentui hämmästyksestä ennen kuin se tajusi vastata puhelimeensa.
“Jesse. No mitäs täs, himas vaa yhen Merjan kaa.”
Se kuunteli.
“Mitäs Stadiin. Aij, eiks sulla ja sillä Hannilla mee hyvin - no en ihmettele.” Jesse haukotteli. “Siinä ei oo mitää kehumista.”
Jesse puhui vielä vähän aikaa ja sanoi lopuksi: “Enköhän mä voi sulle jonkun muijan järjestää, ni pääset panemaa sitä. Hauskaa baari-iltaa, soitellaan. Mo.”
Jesse haroi hiuksiaan, mikä sai sen näyttämään söpöltä ja valloittavalta. “Merja, nyt sua tais onnistaa.”
Etsin lattialta vaatteitani. “Tell me?” Sain puettua alusvaatteet ja Wescin paidan päälleni. Jesse veti kovakouraisesti mut syliinsä ja silitti niskaani.
“Mulla olis yks jätkä tiedossa.”
“Kerro tarkemmin.” Kiinnostukseni heräsi yhdessä silmänräpäyksessä.
“Mulla on Helsingin Hertsikassa yks kaveri - Daniel. Meidän iskä ja sen iskä oli aikanaa samalla luokalla kouluaikoinaan. Tutustuttii sit sitä kautta. Danielilla ja sen muijalla Hannilla ei oo menny hyvin viime aikoina.”
Hihitin. “No miks se frendis ei vaa petä sitä jonkun muijan kaa? Ohan Helsingissä nyt ämmiä.”
“Ohan siellä”, Jesse myönteli, “mut meillä on sen kaa tällänen diili - etitää naisia toisillemme.”
“Ja sä vielä seukkaat.”
Jesse vaan nauroi. “Kyll Janina tietää nää systeemit niinku te muutkin. Mä saatan panna muitaki ku Janinaa ja se säätää toisten jätkien kaa, mut silti me ollaa toistasesti yhessä. Se on pirun hyvännäkönen muija, ei sellasia joka päivä kävele vastaa…
Oikeesti. Sen sukulaiset Kauniojan Katriina ja Johanna on samaa sarjaa, vaikka se sekä Janina on liian laihoja.”
Katriina Kaunioja. Muodokas seksipommi Katriina, niinpä tietysti. Oltiin puhuttu jengin kanssa toissapäivänä Katriinasta ja niistä lukemattomista jätkistä, joita se oli viimeaikoina pannut. Se ei ollut aikoihin seurustellut kenenkään kanssa, koska Katriina sattui havittelemaan yhtä ainutta jätkää eli Jesseä. Sen Katriina tulisi saamaan vielä jonakin päivänä. Katriinassa ja Janinassa oli niin paljon samaa kun molemmat sai lopulta haluamansa. Jos meidän jengin tytöt oli fruittarien prinsessoja, niin Katriina ja Janina oli kiistattomia kuningattaria.
Helmiä.
Muistutin Jesseä Danielista ja sain kuulla lisää faktoja tästä Danielista. Se asui kuulemma veljensä kanssa Helsingissä ja kävi amiksen rakennuspuolta niin kuin Jessekin. Danielilla oli varakkaat puoleiset porukat ja se oli hyvännäköinen, muijia oli ollut paljon ja kavereistakin löytyi tyttöjä. Daniel ryyppäsi käytännössä joka viikonloppu Helsingin kuumimmissa pintaliitopaikoissa kuten Stockholm discotec ja The Club eli toisin sanoen sillä oli liki täydellinen elämä.
Tällä hetkellä sillä vain oli yksi ongelma, nimittäin mitäänsanomattoman näköinen tyttöystävänsä Hanni. Muija oli umpirakastanut komeaan Danieliin, joka oli onnistunut pääsemään muijasta jo osittain eroon…

Meikit täytyy aina olla kohdallaan
Ei meidän jengiin kato niin vaan tullakaan
Vaatteet aina uudet, ei kirppistä koskaan
Halpa-Halli kuteet on täyttä roskaa
Jos rööki sulle maistuu, on se plussaa vaan
Kovalta kun täytyy aina näyttää maailmaan
Hiukset täytyy tietty myös pitää kohdallaan
Ei sitä koskaan tiedä koska kundit kohdataan
　
Olin kertonut Janinalle ja Jessicalle tästä Danielista, koska ne oli jengin kermaa. Ne halusi aina tietää ekoina tälläsit olennaiset seikat. Niiden kehotuksesta olin laittanut kuvakkeeseen kuvia ja alkanut jutella siellä Danielille. Se vaikutti oikein kiinnostuneelta sain siltä kommenttia tyyliin: “nätti tyttö” ja niin edelleen. Daniel pyysi meseosoitteeni ja annoin sen sille.
Sen jälkeen juteltiin melkein päivittäin puheenaiheena yllätys sinänsä; seksi.
Kuviensa perusteella Daniel oli uskomattoman hyvännäköinen, miesmalli-ainesta niin kuin Jessekin ja yhtä pitkäkin. Daniel oli hoikka, sopivan treenattu ja sillä oli sirot kasvonpiirteet. Hiukset oli hunajanvaaleat ja silmät syvän turkoosit eli harvinaisen väriset. Niitä näytti kehystävän pitkän pitkät, tummat ripset jotka olisi saanut jopa Janinan kateellisiksi.
Pian me ruvettiin tekstailemaan ja soittelemaan Danielin kanssa. Janina neuvojen mukaan puhuin viettelevällä ja salaperäisellä äänellä, jolla pystyi tekemään lähtemättömän vaikutelman jätkään kun jätkään.
Puheenaiheena oli edelleen seksi, siitä kun oli uskomattoman helppo puhua sen kanssa, vaikka ei oltu edes nähty livenä. Daniel kylläkin kysyi joka kerran osaisinko yhtään sanoa milloin pääsisin Helsinkiin. Päätettiin että tulisin reilun kuukauden päästä. Joku saisi heittää mut Helsinkiin ja takaisin - sinne ajoi henkilöautolla reilun tunnin ja bussilla meni puolitoista tuntia.
Jesse kyseli kaikilta kavereiltaan ja meidän jengiläisiltä oliko meillä Helsingissä sukulaisia, joiden luona voisin olla yötä ennen kuin lähtisin takaisin kotiin. Aliisalla oli täysi-ikäinen serkku, (Kauniojan Johannan kavereita) joka asui naapurikaupungissa. Tällä serkulla oli vielä pikkusisko, joka asui Helsingin Hakaniemessä. Kyyti ja yöpymispaikka siis järjestyisi. Porukoille piti lopuksi keksiä joku selitys. Siinä puuhassa mä olin kaikkea muuta kuin hyvä. Lähtisin Helsinkiin joka tapauksessa; oli selitykseni hyvä tai huono.
Daniel oli liian komea, että voisin missata moisen unelmajätkän. Meidän sekstailuja odotellessa kaltaiseni kauniin ja suositun teiniprinsessan piti ottaa kaikki irti elämästä, vaikka kuvittelin sen jo lääppivän vartaloani ennen varsinaista aktia. Nain muidenkin kuin Jessen kanssa (esimerkiksi Jirin ja yhden Samin) ja shoppailtiin jengin kanssa yhtä paljon kuin ennenkin.

Koko jengi lintsasi valinnaisen liikan kaksoistunnit, jotka olisi ollut päivän vikat tunnit ja suunnattiin bussilla Janinalle kun ei saatu ketään hakemaan meitä. Kävelemään ei todellakaan vaivauduttu, sillä Kielokadulle oli liikaa matkaa etenkin korkkarit jalassa. Janinan nimittäin piti saada iskältään shoppailurahaa, sillä muuten se ei voisi ostaa selektiivistä kosmetiikkaa, tukkatuotteita, merkkivaatteita tai edes Voguen mentheä.
Janinan iskä pääsi perjantaisin aikaisemmin ja se istui keittiössä lukemassa lehteä. Mies kohotti toista kulmaansa hyvin janinamaisella tavalla. Vaatetuskin oli kohdallaan; Gantin neule ja Hilfigerin farkut puki erinomaisesti hoikkaa ja treenattua isukkia, joka oli vielä keski-ikäisenäkin erittäin hyvännäköinen. Ristiveriset ja blondit miehet, ah!
“Iskä”, Janina aloitti hunajaisella äänellään, “me ollaan kavereitten kaa menossa shoppailemaa eikä mulla oo ku satanen.”
“Mitä kaikkea ajattelit ostaa?” Janinan iskä joi kahvimukistaan.
Janina luetteli.
“Sä kyllä ostelet vähän väliä.”
“Entä sitten?” Janina heilautti hiuksiaan taaksepäin. “Mun kaltasen tytön elämä on joskus kovaa, sillä ei oo helppoa olla näin tumma ja kaunis.”
Jessica naurahti ja me seurattiin sen esimerkkiä.
Janinan iskä huokaisi ja otti lompakon taskustaan. Lompakko oli erittäin pullean näköinen - jonkun isä ainakin näytti tienaavan jotain. “No totta kai mä haluun, et mun tytär on paremmin puettu ku kaupungin porvarien kakarat, hah!” Mies veti lompakostaan ensin yhden satasen, sitten toisen ja vielä viisikymppisen. “Pidä kaikki , ei tarvi tuoda takasin.”
Janina halasi iskäänsä. “Kiitti, sä oot paras iskä!”
“Mitä vaan iskän Lumikille.” Mies pörrötti lellikkityttärensä hiuksia ja suuteli sitä toiselle poskelle.
Janina halusi vielä laittautua ja vaihtaa vaatteet, joten mentiin sen huoneeseen. Se istui antiikkisen pukeutumispöytänsä ääreen ja kaivoi meikkilaukkunsa esiin. Jessica otti tuolin Janinan viereen ja me muut päädyttiin meikkaamaan vähän missä sun sattuu. Kun me muut oltiin valmiita, Janina rupesi vasta valitsemaan vaatteita, tyttö sipsutti pelkässä Huitin alussetissä hentona luiden piirtyessä ihon alta. Monta asukokonaisuutta otettiin esille ja taas hylättiin ennen kuin se päätyi Burberryn tyköistuvaan t-paitaan ja roosaan nova check kuvioiseen huiviin, Espritin mustiin cityshortseihin, Bossin beigeihin loafereihin, Zaran lyhyeen roosaan trenssiin ja Snö of Swedenin koruihin. Laukku oli harmaa DKNY, josta kaikki jengiläiset oli haaveillut pidemmän aikaan. Vielä monta suihkausta Sergio Tacchinin Stile Donnaa, niin teinikuningatar oli valmis shoppailemaan.
Luonnollisesti meiltä paloi paljon rahaa kun ostettiin selektiivistä kosmetiikkaa, merkkivaatteita, tukkatuotteita ja saatiin muutama jätkä hakemaan Voguetakin. Ulkona oli ihanan aurinkoinen sää, joka oli kuin tehty päivänpaistatteluun isoissa merkkipokissa. Siinä samalla vedettiin tupakkaa ja juoruiltiin kaikista tuntemistamme ihmisistä. Kuinka ollakaan a-luokan Teija näkyi tulevan torin suuntaan kaverinsa Annen kanssa. Ne äkkäsi meidät ja Teija virnuili Janinalle.
“Eiks Miss Janinan pitäis olla jätkänsä kaa jossain”, se piikitteli.
Janina imi kiivaasti tupakkaansa. “Meillä on omatkin elämät jos et sattunu unohtaa, supermalli.”
Jessica hihitti ja me seurattiin sen esimerkkiä.
“Sun sijassas en sanois mitään Janinasta, Teija”, Jessica huomautti piikikkäästi, “ku kaikki nyt tietää et laattaat koulun vessas joka päivä. Anorektikko.”
Janina hihitti. “Mä sentään oon ihanan hoikka enkä tissitön pro ana.”
Teija kohensi huiviaan. “Kai jätkät tollasen huora-ortorektikon perässä juokseekin - te kaikki ootte kunnon jakareita.”
“Nyt huippumallimme Teija Suomunen taisi sanoa viimeiset sanansa”, Janina sanoi uhkaavalla äänellä. “Muija kerjää verta nenästään.” Tytön huulet mutristui käskevästi - meidän piti haukkua Teijaa.
“Kohta saat turpaan, ana!” me toistettiin nopeasti kuorossa.
Janina levitti nopeasti lisää Diorin huulikiiltoa ja viittasi mua sitten avukseen. Tartuin nopeasti Teijan käsivarsista ennen kuin se ehti tajuta mitään. Sitten Janina potkaisi sitä lujaa sääreen - se oli antanut Teijalle säännöllisesti köniin seiskasta lähtien - ja läimäytti lujaa kasvoille.
Teija ja liuhulettinen Anne meni ihan kauhusta kankeaksi. “Teija, siis sun naamaa ja polveen tulee mustelma. Mitä jos meikkikään ei peitä?!”
“Uiiiih!” Teija uikutti kaivaessaan peiliä harvinaisen mummomaisesta Burberryn laukustaan. “Sä oot oikeessa, Anne; näyttäis siltä et mulle todellakin tulee mustelma.”
“Mennään äkkiä teille ja haudotaan sitä jäillä ja sit vaik Lancomen rauhoittavaa kosteusemulsiota.”
“Todellakin.” Teija hypisteli liian kerrostettua lestalettiään. “Mut Janina Kaunioja, saat vielä maksaa ja kalliisti!”¨
Janina oli sytyttänyt uuden röökin ja se puhalsi savut Teijan suuntaan. “Uhkaileks mua?”
“Mitä luulet?”
“Oioi.” Janina hymyili ivallisesti. “Kuule ämmä, voit olla varma et Jesse tai joku muu antaa sulle selkään. Yleensä ne ei lyö naisia, mut tollasta ruipeloa sellaseks ei lasketa. Have a nice day, idiot.”
Teija ja Anne näytti saavan hermoromahduksen eikä keksinyt mitään sanottavaa. Janina oli voittanut, kuten yleensäkin.

Fruittarien prinsessat, 3.luku

3.luku

Janina ja kumppanit oli tehnyt viimeaikoina tosi useasti mulle ohareita kun mun olisi pitänyt lähteä niiden kanssa jonnekin. Olin sitten joutunut odottamaan turhaan esimerkiksi kaupungilla ennen kun olin lopulta laahautunut kotiin. Sain kestää myös fruittareitten vittuilua. Nyt peilasin itseäni yhdestä ikkunasta. Siitä katso pelästynyt ja epävarma normaalipainoinen tyttö, jolla oli jotenkuten laitetut hiukset ja meikki. Vaatteet oli korkeintaan siedettävät ja ostettu peruskaupoista. Viimeistään sillon tajusin muutaman tosiseikan: mun oli muutettava itseäni. Mun piti laihduttaa muutama kilo, hankkia samanlaisia hienoja merkkivaatteita kuin muulla jengillä ja opetella käyttäytymään niin kuin ne - kirjaimellisesti. Vanhaa Merjaa ei kaivannut kuin Hannele, Niina ja Laura. Kuka niiden mielipiteistä oikeastaan välitti. Ne oli vielä epäsuositumpia kun mä.
Suuntasin päättäväisesti kotiin. Porukat ihmetteli kun tulin jo näin aikaisin kotiin, mutta ei sanonut mitään. Pikkusisko ei onneksi ollut kotona, vaan mummolassa. Menin melko aikaisin nukkumaan kun olin syönyt iltapalan, sillä tarvitsin kauneusuneni kuten jengin bellatkin.
Aamulla heräsin oikein aikaisin. Puin lenkkivaatteet päälle ja menin keittiöön tekemään aamupalaa. Söin suunnilleen saman verran kun yleensä, mitä nyt katsoin että kaloreita ei vain tullut liikaa, sillä painoa oli saatava pois.
Kävelin niin pitkän ja raskaan lenkin että tuntui siltä kuin lihakset olis voinut revetä milloin tahansa, mutten välittänyt. Pakottauduin vielä tekemään samoja lihaskuntoliikkeitä (erilaisia plieitä unohtamatta) kuin mitä muut jengiläiset. Vaatekaapissani oli lähinnä siedettäviä vaatteita enkä viitsinyt ostaa uusia niin kauan kun oli vähän ylimääräisiä kiloja. Antaisin vanhat kuteet jossain vaiheessa Susannalle. Kyllä ne vältti sillä ihan hyvin - kunhan vain mahtuisi.

Tammikuun lopussa alkoi Yhteishaku. Meidän piti valita minne mennään peruskoulun jälkeen. Vielä alkusyksyllä mä olin ihan varma että menisin lukioon. Mieleni oli ehtinyt muuttua puolenvuoden aikana. Enää mua ei kiinnostanut rankka pänttääminen eikä mitkään Wanhojen tanssitkaan tuntunut miltään, ne oli vain yksi päivä muiden joukossa.
Viimeaikoina olin saanut tarpeekseni kaikensorttisesta pänttäämisestä! Mun numerot oli tietenkin laskenut. Ennen sain ysejä ja kaseja kaikista aineista, mutta nykyään mulla on enää yksi ainoa ysi, muutama kasi ja loput seiskoja ja. Porukat oli huomannut koulumenestykseni suunnan ja valittikin siitä mulle. Olin katsonut niitä välinpitämättömänä. “Turhaa siinä valitatte ku mun todistus on sentään ihan keskinkertainen, joten kyllä sillä johonkin kouluun pääsee.” Sitten olin vielä lisännyt: “Mut lukioon mä en ainakaan mee. Se on varma!”
Porukat oli vähän aikaa urputtanut mulle siitä, mutta sitten tajusi, ettei pystyisi kääntämää mun päätä, joten ne antoi asian olla. Siihen kaatui äidin jo etukäteen suunnittelemat yo-juhlat, jonne kaikki rasittavimmat sukulaiset olisi luonnollisesti kutsuttu.
Melkein koko Janinan jengi päätyi kauppikseen Saraa ja Annea ja muutamaa muuta kaveriani lukuun ottamatta. Ne menisi kampaaja-linjalle. Mä pähkäilin aikani kauppiksen ja kampaaja-linjan välillä, mutta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Miten siinä olikaan ja käynyt silleen, että reppu oli auki ja yhteishakupaperi tippui lattialle kun olin menossa opolle lokeroiden kautta.
Mä huomasin sen puuttuvan vasta kun kävin penkomaan reppuani opon työhuoneen ovella. Kohta Niina heilutti sitä edessäni. “Tässä on sun hakupaperi”, Niina sanoi.
Mä kurotin käteni ottaakseni sen takasin, mutta se ei antanutkaan sitä. takaisin. Pinna meinasi katketa.
Anna se vitun hakupaperi takaisin.
“Merja me ollaan syvästi petytty suhun”, se sanoi.
“So?” Mun ääni oli kova ja tyly omissa korvissanikin.
“Sä olet totisesti muuttunut -”
“Sä oot sanonu ton ennenkin!”
“Niin oon, mutta mitä sitten?”
“Sä oot oikeasti muuttunu, muuttunu niin paljon ettet voi edes mennä sinne kouluun minne oikeesti haluaisit.”
Se puhui täyttä paskaa, sillä mä en edes halunnut lukioon.
“Sä tuut katumaan tota sun päätöstäs lopun ikääs, sulla olisi mahdollisuuksia parempaankin. Voihan hurjimus! Kampaajat ei tienaa oikein hyvin.”
“So what?” Hymyilin sille pirullisesti ja sanoin vielä: “Who care.”
Ilmeisesti se ei keksinyt enää mitään sanottavaa kun se alkoi niiskuttaa äänekkäästi.

Janinalla oli pienet illanistujaiset. Ryypättiin niillä tyttöjen kanssa ja odotettiin jätkiä. Jossain vaiheessa lähdettäisiin Jessican jätkäkaverin bileisiin. Olin juonut jo pari siideriä ja puolikkaan breezerin ja sen kyllä huomasi musta kun kikattelin hillittömästi. Yhdeltätoista musta ei olis vielä menemään kotiin. Oli pakko saada pää jotenkuten selväksi ennen kun lähtisin kotiin, mutta se olisi sen ajan murhe, jolle en jaksanut suoda ajatustakaan.
Katselin tyytyväisenä vatsaani, joka oli litistynyt huomattavasti ankaran dieetin ja aerobicin ansiosta. Kohta olisin melkein yhtä hoikissa mitoissa kuin jenginläiset. Siinä vaiheessa jätkätkin alkaisi kiinnittämään kunnolla huomiota tavalliseen ja tylsään Merjaan, josta kehkeytyisi vielä hyvännäköinen ilmestys.
Ovikello soi. Janina käveli ovelle lanteet keinuen. Sillä oli todella lyhyt Tigerin hame, jossa tytön liian kapeat reidet näytti entistä kapeammilta. Kohta se tulikin Jessen kanssa. Jesse näytti tavallistakin komeammalta ja se näytti luopuneen ruuhkatukasta, ostaneen uudet ja tosi kalliit vaatteet. Se ja Janina suuntasi kulmasohvan luo, joten tein nopeesti tilaa niille, sillä muuten joku jengiläinen olisi antanut mun kuulla kunniani ja vihjannut vähän painostani ja ulkonäöstäni.
Jesse katsoi mua yhtä halveksuvasti kuin tähänkin asti ja nyrpisti melkein huomaamattomasti suoraa nenäänsä. Ihan kuin olisin sen kuullut sanovan jotain vaatteistani. Olin oikeasti pukeutunut parhaimpiin vaatteisiini, jotka oli sentään Vero Modasta eikä mistään Lindexistä ja Hennesistä.
Jesse kietoi käsivartensa Janinan hoikan uuman ympärille ja kieritti sormiaan tytön hiusten ympärille. Tulin vaihteeksi kiusallisen tietoiseksi Jessen fyysisestä vetovoimasta ja siitä tosiseikasta, että olin vielä neitsyt… Kukaan muu jengiläinen ei ollut: Janina ja muut oli menettänyt neitsyytensä viimeistään kasilla, mutta mä en ollu edes suudellut.
Upea pariskunta suuteli mun nähden. Kohta Jesse supatti jotain hiprakkaisena kikattelevan Janinan korvaan.
“Tota, teidän pitäis kohta lähtee”, Janina sanoi. “Mä ja Jesse halutaan olla kahdestaan.”
“Siis mitä vittua?!” Jessica huudahti pitäen käsiä puuskassa rinnan alla. “Meidän piti hangata täällä ainakin vielä reilu tunti. Tuutteks Jessen kaa ollenkaan Jirille?”
“Jos jaksaa”, Jesse sanoi käheällä ja laiskalla äänellä, josta ilmeni sen yleinen kiinnostus muihin kuin tyttöystäväänsä Janinaan.
Janina silitteli Jessen hiuksia ja kääntyi kattomaan mua. “Merja.”
“Nih?” Katoin sitä ja Jesseä hermostuneena.
“Jiri sano, et se ei haluu sua niille.” Se katseli pitkiä ja mantelinmuotoisia kynsiään. “Ne on huippubileet, minne ei tuu muuta kun kaupungin viileimpiä tyyppejä niinku me - et siis sä - Kauniojan Katriina ja Johanna, Salon Mariella, Solat ja niin edelleen.”
En pystynyt sanomaan mitään. Koetin vain olla itkemättä Janinan ja Jessen nähden. Niiden edessä ei saanut itkeä, piti tehdä just niin kuin ne halusi. Mulla ei ollut mitään väliä, sillä en ollut niille yhtään mitään. Olin pelkkä kurja Merja-niminen tavisidiootti, mikä ei kelvannu edes Jirin bileisiin.
Otin halvan käsilaukkuni ja menin jo eteiseen pukemaan kun Jessica tuli mun luo smirnoff toisessa kädessä.
“Joo, mä olin just lähös.”
“Kyll mä sen tiiän. Pidäks mua helvetti ihan imbesillinä.”
“Vittu en.”
“Älä saatana ala esittää mulle kovista, sä et olis edes tommonen pikku paska ilman meidän jengiin”
“Kuka siitä välittää?”
“Ei kukaa.”
Puin takin päälleni. “Joo, pääsette musta ihan just eroo. Meen himaan.”
Jessica hymyili ylimielisesti. “Merja hej, sä voisit ehkä päästä meidän jengiin ihan kunnolla sisään jos yrität tosissas.” Se lipoi ärsyttävästi huuliaan.
“Mä oon nähny jo hirveesti vaivaa.”
Jessica katsoi mua päästä varpaisiin kuin olisin ollut esine enkä ihminen. “Et tarpeeksi. Jos sä haluut olla meidän jengissä, sun pitää olla ihan samanlainen ku meki. Hankit samanlaisti vaatteita ku meillä muilla - kalliita ja leikkautat samanlaiset hiukset ku muillaki. Sit hankkiudut nopeesti eroon neitsyydestäs, sillä meidän piirien jätkät ei tykkää mistään muinaisjäänteistä.”
Olin ihan tarpeeksi perillä noista jutuista. “Yeah, beibe”, mä sanoin. “Oon jo vähä laihtunu.”
“Et tarpeeksi, sä et oo mikään Kauniojan Katriina, vaan pelkkä tasapaksu ämmä.”
“Tiiän sen.”
Onnistuin kokoamaan arvokkuuteni rippeet ja katoin Jessicaa suoraan silmiin. “Vittu, musta tulee vielä samanlainen ku teistä muista, ja sit teidän on pakko hyväksyy mut piireihin. Saatte vaik nähä.”
Paiskasin oven perässäni kiinni ja lähdin kävelemään pimeää katua pitkin kotiin. Ehkä känni haihtuisi vähän matkalla.

En kelvannu vielä reiluun kuukauteen Janinan jengiin. Joskus ne saattoi hengata kaupungilla tai koulussa mun kanssa, mutta ohareita ne teki edelleen ja paljon. Kerrankin Katriina ja Salon kaksoset oli tullut ilkkumaan mulle kaupungissa, ja ne oli jopa kehdannut kouria mun rintoja! Olin sitten lähtenyt itkien kotiin. Se tuntui niin kamalalta mun kaltaisesta hissukasta, vaikka olin jo muuttunut ihan hirveästi syksystä.
Koulussa kelpasin jo tavisten seuraan enkä tehnyt Hannelen, Niinan ja Lauran kanssa muuta kuin meidän luokan pakollisia ryhmätöitä. Koulun ulkopuolella en ollu niiden kanssa missään tekemisissä. Sitäkös ne ihmetteli suureen ääneen, mutta en vaivautunut noteeraamaan tuollaista mitenkään.
Niiden kanssa hengailu oli menneisyyttä. Mulla olisi joka tapauksessa tulevaisuus Janinan jengissä yhtenä suosituista tytöistä. Oli viikonloppu enkä jaksanut tehdä muuta kuin kuntoilla ja maata kapealla sängylläni. Susannakin oli kotona ja tuli riideltyä sen kanssa suunnilleen joka asiasta.
“Sun puhelin soi”, Susanna sanoi.
En reagoinut mitenkään, hypistelin vain tyynyliinan kulmaa.
“Etkö kuule mitää, palikka?!”
“Vittu, hyvä on.” Vastasin puhelimeen uupuneella äänellä. Siellä oli Jessica, maailman ilkein tyttö.
“Jessica täs, moi”, se sanoi. “Janina haluaa uusia kuvia itestään.”
Haukottelin. “Miten se muhun liittyy?”
Jessica nauroi ivallisesti. “Suhun se just liittyyki; Janina osaa olla helvetin hankala ku sitä kuvataa eikä kukaan meistä ryhdy siihen puuhaan huvikseen. Merja, sä oot vaa meidän jengis puoliksi - kunnia lankes sulle.
“Mut ku-”, yritin.
“Ei mitää muttia. Painut heti Janinalle ennen ku se saa raivarin. Okej moi.”
“No moikka.”
Susanna oli alkanut lakata kynsiään imelän pinkillä lakalla. Se oli kuunnellut todella tarkkaavaisen näköisenä, josta kieli härnäävä hymy siskoni pulleilla kasvoilla.
“Lakkaa vaa niitä kynsiäs ja pidä turpas kii!” sanoin ennen kun se ehti avata suutaan.
Janina seisoi pihalla tupakalla, Jessican Jessen ja Jirin kanssa. Mulla olisi ollut tupakkaa, mutten kehdannut polttaa niiden seurassa poskareita. Moikkasin vain kaikkia.
Kaikki moikkasi ja vaihtoi sitten keskenään paljon puhuvia katseita. Sain seisoskella niiden kanssa kokonaisen ikuisuuden, kuunnella juoruilua ja bilekokemuksia. Jossain vaiheessa Janina suvaitsi muistaa mun olemassaolon.
“Ne kuvat - tosissaa.” Se näytti happamalta ja arvioivalta. “Katoki et ne onnistuu.”
Jessica kikatti mielistelevästi. “Totta kai ne onnistuu ku sä oot kyseessä!”
Kaikilla tuntui olevan joku pakottava tarve ampua pahasti yli, sillä Jesse kaappasi Janinansa käsivarsilleen ja ne vaihto kiihkeän leffa-tyyppisen kielarin. “My darling”, Jesse sano ennen kuin laski kauniin tytön alas. Janinan vyötäröpituinen mustanruskea hiuspaljous hulmusi tuulessa.
Seurasi vielä monta kielaria ja vielä kiihkeämpää lääppimistä ja sitten Jesse lähti Jirin ja Jessican kyydillä pois - ne lupasi luonnollisesti nähdä illemmalla. Janinan kuvaaminen osoittautui maailman vittumaisimmaksi tehtäväksi; se muutti kokoajan mieltään poseerausten, vaatteiden ja taustan suhteen. Kun en osannut käyttää kunnolla sen isän järkkäriä, sain kestää Janinan diivailevaa kiukuttelua. Parin tunnin kuluttua olin kuitenkin saanu otettua Janinasta niin tasokkaita kuvia, että ne kelpasi sille. Tässä vaiheessa sain siirtää ne läppärille - prinsessa Janina kuitenkin katsoi voivansa alentua muokkaamaan itse kuvansa kun musta ei ollut käyttämään kallista photaria. Ei ollut mikään ihme että heti kotiin päästyäni painuin ensi töikseni lenkille vetämään röökiä ketjussa. Janinan muotikuvaajan leikkiminen oli totisesti maailman kamalinta puuhaa, johon edes jengi ei ryhtynyt huvikseen.

Kerran menin lenkiltä tultuani puntarille. Vaaka näytti 55 kiloa. Vyötärö oli nyt tosi kapea ja persekin pienempi. Pyöreys oli karissut soikeista kasvoistani. Jaksoin silti hymyillä voitonriemuisesti. Nyt voisin ainakin ostaa uusia vaatteita. Olin saanut vähän aikaa sitten oman pankkikortin uudelle tililleni (pääasiassa rippilahjarahoja) ja voisin shopata niin paljon vaateita kuin mieli tekisi. Kampaajallekin olisi pakko päästä.
Menin suihkuun ja laittauduin saman näköiseksi kun jengiläiset ennen kun lähdin pyöräilemään kaupunkiin. Siellä kävin varaamassa kampaajan. Nostin tililtäni reilun 400, sillä jouduin uusimaan koko vaatevaraston. Tolla rahasummalla ostin sitten Wesciä, Lacostea, Leetä Hilfigeriä sekä tosi seksikkäitä alussettejä, joita jengiläisillä oli tapana käyttää. Ostin vielä Hilfigerin laukun, jollaista Janina oli joskus kehunut hyväksi peruslaukuksi. (Ainakin rahat riitti siihen.) Janinalle itselleen ostamani laukku olisi ollut liian vaatimaton, mutta rivijengiläisen laukkuna se oli erittäin hyvä. Muu jengi oli pelkkää kasvotonta massaa.
Porukat ei oikein tykännyt kun ilmestyin kotiin ostoskassieni kanssa, mutta enkä ottanut niiden valituksia kuuleviin korviini kun siirsin suurimman osan entisistä vaatteistani pikkusiskon komeroon.
Sain kampaajan loppuviikoksi. Hiukseni värjättiin keskiruskeasta suklaanruskeiksi ja leikattiin kahdessa kerroksessa kainalopituisiksi. Otsis oli pitkähkö, revitty ja leikattu keskijakauksen mukaan eli juuri samanlainen kuin jengiläisillä.
Kotona poltin röökiä aina ketjussa kun opettelin vetämään kunnolla henkeen. Poskareitten polttamisesta oli pakko päästä eroon, sillä kaikki vittuili niiden vetämisestä Kauniojan Katriinasta alkaen. Savua meni kauheasti keuhkoihin ja yskitti kamalasti, mutta lopulta aloin oppia oikean tekniikan. Muutin musiikkimakuani jengiläiselle sopivaksi. Aloin kuunnella pintamusaa, trancea, dancea ja ennen niin inhoamaani amispoppia, minkä sanotukset käsitteli lähinnä naimista. Siinä vaiheessa uuden Merjan olikin aika astua näyttämölle.

Käytin reilusti aikaa laittautumiseen; suoristin hiukset piikkisuoriksi ja meikkasin vahvasti. Puin päälleni Leen tiukat harmaat pillit, Hilfigerin trikoopaidan ja nahkavyön sekä Lacosten mustat tennarit. Vilan tiukka bleiseri, nahkahansikkaat ja Hilfigerin laukku niin näytin sellaiselta kuin pitikin.
Olisin itkenyt jos olisin pystyny. Viimeaikoina oli ollut turta olo, mikä oli vaihtunut totaaliseen välinpitämättömyyteen. Nykyään mua ei kiinnostanut muuta kun vaatteet, jätkät, meikit ja ryyppääminen. Muulla ei ollut mitään väliä.
Kävelin kouluun ja keinutin viettelevästi persettäni jokaiselle vastaantulevalle jätkälle. Lacosten hajuveteni tuoksui oikein ihanalle ja sensuellille. Muutama jätkä jopa vislasi ja huusi perään “hyvä perse”-kommentteja.
Näin Janinan ja kumppanit tupakkapaikalla jo pitkän matkan päähän. Kävelin itsevarmasti niiden luo ja sytytin tupakan näppärästi.
“Hej”, mä sanoin kovalla äänellä.
“Hej”, Jessica sanoi ja katsoi mua pitkään.
Vedin näyttävästi tupakansavua henkeen niin kuin muilla jengiläisillä oli tapana tehdä.
“Kato sähä osaat jo polttaa!” Janina sanoi ja soi mulle hyväksyvän hymyn.
Muikistelin itserakkaasti huuliani ja keikistelin yhdelle ihan hyvännäköiselle rinnakkaisluokkalaiselle. Kyseinen jätkä iski mulle silmää.
“Merja, musta tuntuu et sä voisit melkee päästä jengii,” Jessica ja Janina sanoi mietteliään näköisinä. “Me mietitää pari tuntia ja ilmotetaa sit sulle ruokiksel, okej?”
“Okej.”
Tumppasin tupakkani samaan aikaa muiden kanssa ja lähin sitten sisään. Jätin bleiserini naulakkoon ja menin hengaamaan tavisten kanssa. Eräs Jannika huomasi muuttuneen ulkonäköni ja sanoikin siitä. Kiitin sitä neutraalilla äänellä kun en uskaltanut laskea sen varaan, että olisin käyttäytynyt niin kuin Janinan jengiläinen. Tavisten kanssa oli pakko olla väleissä vielä vähän aikaa, sillä nössöjen seuraan en todellakaan halunnut.
Luokassakin menin istumaan koulukavereideni kanssa toiselle puolelle luokkaa. Janina ja jengi istui ikkunarivissä ja nössöt eturivissä. Niillä oli tavallistakin lapsellisemmat vaatteet ja letit päässä. Hihitin hillittömästi kämmeneni suojassa. Trio tuijotti mua hermostuneen näköisinä.
“Hurjimus kun Merja on muuttunut”, Laura sanoi.
“Joo hej”, sanoin ja hymyilin muka ystävällisesti. “Voihan hurrrrjimus!”
Niuho Matikan opettaja Hilja Tiukunen vilkaisi mua kulmiensa alta ja käski ottamaan kirjan esille. Kaivoin sen laiskasti laukun pohjalta ja avasin siitä kohtaa, josta oli tullut läksyä. Olin laskenut vaan muutaman tehtävän koska pingottaminen oli eturivissä istuvien ex-kavereitteni hommaa. Pureskelin laiskasti purkkaa ja viilasin kynsiäni kun olin saanut läksytehtävät kopioitua vihkooni. Kiinnosti kuin kilo paskaa. Halusin Janinan jengiin. Halusin elää samanlaista elämää kun nekin; viinaa, seksiä ja shoppailua. Sillon kaikki ihailisi mua, Merjaa.
Mua.
Tunti eteni erittäin tylsästi ja tajusin kuitenkin siitä huolimatta jotain matikan tehtävistä ja ne meni melko oikeinkin. Läksyksi tuli neljä tehtävää, jotka voisin hutaista vaikka ruokiksella. Yleensä mulla ei ollut sillon parempaakaan tekemistä. Matikan tunnin jälkeen oli vielä kolme tuntia; ruotsi, ussa ja äikkä ennen kun päästiin syömään. Oli levoton olo eikä tavansomasta vastenmielinen valmisruoka olisi maistunut, vaikka Janina ei olisikaan boikotoinut runsashiilihydraattisia ruokia ja kouluruokaa yleensä. Kasasin lautasen täyteen porkkanaraastetta ja olin laahautumassa meidän luokan Jannikan, Lotan ja Sirun luo kun Janina viittasi mua seuraamaan.
“Merja, kyll sä voit tulla meidän kaa istuu.”
“Okej.” Laskin tarjottimeni yhdelle tyhjälle paikalle Jessican viereen. “Ootteks päättäny mitä?”
Söin vähän salaattia ja huuhdoin sen jääkylmällä vedellä alas ja naputtelin hermostuneena lattiaa.
“Mun puolesta Merja voi tulla kokonaan jengii”, Jessica sanoi. “Mitä mieltä muut on?”
Kaikille jengiläisille kävi, mutta Janinan mielipide ratkaisi luonnollisesti. “Eikhää se oo nyt päätetty; Merja kuuluu nyt meidän jengiin ja kaikki saa luvan hyväksyy sen.”
Hymyilin leveästi, mutta keskityin kohta lounaaseeni. Söin sen verran nopeasti, ettei muiden ainakaan tarvinnu odottaa mua. Lähdettiin sit yhtä aikaa viemään tarjottimia pois. Meitä edellä oli yksi Teija kaverinsa Annen kanssa. Ne oli a-luokalla ja niillä oli yleensä merkkivaatteita, vaikka Teijan tyyli oli liian omituinen. Molemmat oli yhtä neitejä kuin kuka tahansa jengistämme, mutta ne ei liikkunut piireissä. (Molemmat saattoi vielä olla neitsyitä.)
Teija koetti nakella Janinalle ja Jessicalle niskojaan. Janina naurahti pilkallisesti ja potkaisi sitä lujaa sääreen. “Vitun lauta.”
“Kohta se menee varmaa yrjöö kaikki makrulaatikot”, Jessica säesti.
Teija yritti mulkata meitä murhaavasti, mutta yritys jäi liian laimeaksi. Se ja Anne pinosi nopeasti astiansa ja lähti yllätys yllätys vessaan.
“Ilmankos siellä aina haiseeki niin pahalle”, Janina sanoi nenäänsä nyrpistäen. “Emmä kyll tienny, et Teijalla on syömishäiriö.”
“Sillä on”, Jessica vahvisti. “Kuultii kerran Sannan kaa ko se yrjös vessassa.”
“Raukka luulee olevansa joku supermodel”, me säestettiin ja käveltiin naulakoille.

Fruittarien prinsessat, 2.luku

2.luku

Viikkoa myöhemmin mä olin edelleen samassa pisteessä. En edelleen tiennyt mitä mun olisi pitänyt tehdä: maistaa tupakkaa, vai tehdä niin kun Niina oli sanonut eli olla maistamatta.
Millaista se olisi? Polttaminen…
Janinan ärsyttävä härnäävä äänensävy kun se oli heristellyt tupakkaa silmieni edessä. Voi kun mulla olisi joku jolle puhua! Mutta kun ei ollut. Kavereilleni ei voinut puhua mistään tuollaisesta… Eikä sen enempää mun perheellekään. Mulla oli yksi vuotta nuorempi serkku, mutta se asui toisella puolella Suomea.
Senkin mä olin nähnyt viimeksi joskus tokalla ollessani. Sen äiti oli äitini sisko, mutta ne oli jostain syystä pistänyt välinsä poikki.
Huomenna olis perjantai ja sitten alkaisi viikonloppu. Jes! Kaksi päivää poissa kaikesta siitä paskasta. Niina, Laura ja Hannele pitäisi taas pyjamabileet. Tällä kertaa ne järjestettäisiin Hannelen kotona. Niillä olikin iso talo, paljon isompi kun tämä mun kotini. Mulla ei voinut olla edes omaa huonetta, vaan jouduin jakamaan sen Susannan kanssa! Iskä oli sanonut, että se tulisi olemaan meidän yhteinen huone, kunnes toinen meistä muuttaisi kotoa. Mitä järkeä siinäkin oli, sillä meidän talossa oli kolme makuuhuonetta: porukoitten, meidän huone ja vierashuone, mitä käytettiin muutaman kerran vuodessa. Porukoista meidän talossa piti olla vierashuone, koska oli muka jotenkin “epäkohteliasta” sijata vieraille peti olkkarin levitettävälle sohvalle.
Oli mullakin porukat!
Hannele oli pyytänyt mua tulemaan niille, mutta olin sanonut etten ollu tulossa. Sen silmät oli levinnyt. “Mitä ihmettä, mikset sä voi tulla. Vuokrataan leffa ja silleen.”
“Mä en AIO tulla sinne!” mä olin sanonut. “Ja sillä hyvä.”
Hyvä se olikin, ne jättäisi ainakin mut rauhaan.

Niinan, Hannelen ja Lauran välttely ei useinkaan onnistunut. Koulussa oli vähän pakko olla niiden kanssa, sillä muuten olisin joutunut olemaan kaikki välkät yksin. Vapaa-ajalla en niinkään kaivannut niiden seuraa, hermot oli niin riekaleina että pelkäsin sekoavani koska tahansa. Keksin kaikkia mahdollisia tekosyitä, jotka meni läpi vaihtelevalla menestyksellä
Keskiviikkona olin kuitenkin menossa niiden kanssa kapeen kun en ollut onnistunut keksimään yhtäkään tekosyytä. Hannele ja Laura tarvitsi uusia alusvaatteita ja Niina halusi katella juhlahametta, huikeaa! Itselläni ei ollu mitään ostettavaa, mutta äiti oli antanut viisikymppisen. “Osta itelles jotain kivaa”, se oli sanonut.
Triolla oli erittäin nolot ja lapselliset vaatteet, kaikilla oli letit, liian lyhyet leveälahkeiset farkut ja kammottavan pussittavat tuulipuvun takit. Ne jutteli tauotta koulusta ja Tuija Lehtisen kirjoista. Olin nostanut kaulukset pystyyn ja yritin näyttää mahdollisimman huomaamattomalta, ettei kukaan vain kiinnittäisi huomiota millaisessa seurassa no-life Merja oikein liikkui.
K-kengässä Niina jahkaili jahkailemistaan kun sopivien miellyttävien kenkien ostaminen näytti olevan sille ylivoimaisen vaikeaa. Yritin ehdottaa sille useita vaihtoehtoja, mutta Niina tyrmäsi kaikki. Siinä vaiheessa menetin kokonaan kärsivällisyyteni ja jätin ne selviämään kolmestaan sillä aikaa kun menin katselemaan itselleni kenkiä. Löysin matalavartiset saappaat, joissa oli pieni korko. En ollut ikinä kokeillut vastaavia saappaita, joten innostuin kovasti niistä.
Muutaman sentin koroilla näytti olevan helppo kävellä ja ne oli trendikkäämmän oloiset kuin tähän asti käyttämäni kömpelöt mokkakengät. Jessicakin saattaisi pitää niitä siedettävinä kenkinä.
Ostaisin ne…
“Nuohan on aivan kamalat pissiskengät!” Laura ja Hannele kauhisteli.
Kopistelin tahallani. “Musta nää on kivat.” Katsoin niitä päästä varpaisiin. “Eipä teidän vaatteissakaan oo liiemmin kehumista, sori.”
Otin kiukuissani saappaat pois ja laitoin ne takaisin hyllyyn. Loppujen lopuksi en ostanut niitä, mutta Niina onnistui löytämään harmaanruskeat vaelluskengät, joista se piti aivan hirveästi.
Meinasin laatata.
Mentiin niiden kanssa kahville, vaikka en olisi millään halunnut. Ne otti voileivät ja kuumaa kaakaota, mutta mulla oli sellainen olo etten pystyisi syömään mitään kiinteää ja otin siksi pelkkää teetä, ja annoin sen hautua niin kauan että siitä tuli melkein mustaa.
Tässä seurassa kitkerä tee maistui vallan erinomaiselta, ah mikä makuelämys suorastaan. Hannele, Niina ja Laura oli vaihtanut keskustelun aiheeksi yllätys yllätys läksyt. Oli sanomatta selvää etten vaivautunut osallistumaan tähän nimenomaiseen laatukeskusteluun millään tavalla. Kun trio ilmoitti että mennään Seppälään vähän katselemaan (jahkaamaan ja jauhamaan koulusta) huokaisin raskaasti ja irvistin.
Ne halusi ostaa uusia alusvaatteita. Mitkään pitsialusvaatteet ei tullut kysymykseen, mutta onneksi Seppälän valikoimiin kuului lapsellisia Nalle Puh- ja Snoopy-settejä. Niitä ne sitten katseli aivan innoissaan ja a-kupeissa. Seisoin syrjemmällä katselemassa niiden mielestä “säädyttömän seksistisiä pitsihepeniä” ja nappasin kolme omankokoista settiä mukaani. Painuin kassalle niin nopeasti, ettei kukaan niistä ehtinyt huomata.
“Moi”, sanoin kiinnittämättä mitään huomiota kassalla olevaan myyjään ja sen seurassa oleviin tyttöihin.
Myyjä kohotti katseensa mun puoleen ja hymyili ivallisesti ennen kuin omaksui banaalin myyjän roolinsa kaikkine asiakaspalvelun sääntöineen, joista kuulsi suunnaton ylimielisyys. Kämmeneni hikosi ja oli vaikeaa saada kaivettua rahaa lompsasta. Kun sain ostokseni maksettua, tungin Seppälän muovikassin reppuuni ja menin rekkien taakse piilottelemaan tyttöjä ja nössö-kavereitani.
Kassalla oli Katriina Kaunioja tyköistuvassa mekossa ja korkosaappaissa yhtä laitettuna ja upeana kuten yleensäkin. Myyjä näytti ihan Janinalta, pienintäkin yksityiskohtaa myöten mutta se oli paljon vanhempi - sukua kuitenkin. Loput kaksi näytti olevan Salon Reetta ja joku Katriinan kaveri, jota en tiennyt nimeltä. Ne hihitti mulle ja kavereilleni kovaäänisesti.
“Kattokaa noiden vaatteita!” Katriinan kaveri sanoi.
“Tytsyt ostaa varmaa ekat rintsikat ku aa-kuppi on saavutettu”, Reetta sanoi ja puristeli samalla Katriinan rintoja, joka vaan nauroi.
Janinan kaksoisolento tyrkkäsi leikkisästi Katriinaan. “Etkös sä kertonu jotain juorua noista?” se kysyi venyttelevällä äänellä.
“Jeps, Johanna. Toi Merja - siis toi siedettävimmän näkönen nössö tossa sivummalla - kattelee aina Lahden Jesseä sillä silmällä.”
“Oikeesti?” kaikki kolme kysyi.
“Kyllä, kyllä. Tolla ei vaa oo siihen mitään mahiksia, tollanen nössö kun on.”
Tunsin itseni nolatuksi vielä enemmän kuin aikaisemmin. Jouduin kuuntelemaan suosittujen tuomioita ja ivaa. Ne oli syventynyt keskusteluun siihen malliin, että tiesin niiden puhuvan edelleen musta tai ´nössötriosta´. Vilkuilin rekin takaa nössöjen suuntaan, jotka näytti syventyneen Nallepuheihin ja Snoopyihin. Tällä kertaa otin suosiolla jalat alle ja livistin.

Syyskuun puolivälissä olin yhä epävarma itsestäni. Mitä mä tekisin?! Huokaus purkautui rajuna huuliltani. Mä hautasin pääni käsiini. Kotona en ainakaan saanut olla rauhassa. Susannalla oli pari rasittavaa kaveriaan kylässä. Niistä kolmesta lähti niin paljon melua, että pelkäsin tulevani hulluksi.
Jonnekin ulos, ajattelin. Mun on pakko päästä ulos. Mä halusin tuntea viileän ja raikkaan tuulen vasten kasvojani, tuulen mikä tuivertaisi hiukset pörröön.
“Mä meen ulos”, mä sanoin Susannalle.
“Siinäpähän meet. Mä, Liisa ja Annukka saadaan ainaki olla rauhassa.”
Miten typerä kakara Susannakin oli. Se luuli itsestään ihan liikaa puhuessaan, mulle, isosiskolleen tuohon sävyyn.
Mä kävelin vähän matkaa kunnes tulin rantakallioille. Heittäydyin makaamaan vatsalleni. Hiukseni hulmusi tuulessa ja aurinko lämmitti edes vähän. Tämä saattaisi olla viimeinen aurinkoinen syyskuinen päivä. Sitten lehdet tippuisi puista. Syksy oli kuolemisen, luopumisen aikaa ja keväällä synnyttäisi uudestaan.
Mä muistin yhden runon, jonka olin lukenut joskus.

On kultaa luonnon ensi vihreä
Sen kirkkain vivahdus näin säilyvä
Ja kevään ensi lehti kukka on vain tunnin
Väistyäkseen uuden lehden tieltä.
Niin viattomuus vaipuu murheeseen ja aamu
Muuttuva päivään uudelleen.
Ei kulta voi puhua ikuisuuden kieltä.

Jotenkin tuo Robert Frostin runo kuvasi tämän hetkistä tilannettani. Vielä silloin en tiennyt että miten. Mä heitin jälleen uuden kiven veteen ja katselin sen uppoamista matalaan rantaveteen. Musta tuntui kuin olisin ollut se kivi.
Mä olin yhtä pohjalla.
Liian pohjalla.

Mä olin miettinyt melkein kuukauden sitä maistaisinko tupakkaa ja viimein tein päätöksen. Maistaisin tupakkaa, vaikka porukat sanoisi mitä tahansa. Ihan sama mulle.
Kerran sitä vaan eletään. Kerran sitä vaan eletään… Mitä ihmettä? Mä kuulostin aivan joltain massateiniltä, joka perusteli kaikkia tekemisiään porukoilleen sillä kyseillä syyllä.
Mitä sillä oli enää väliä. Mä olin pohjalla. Pohjalta ei voinut enää vajota alemmaksi. Mullakin oli vain yksi ainoa tie, ja se tie vei ylöspäin. Sille tielle pääsisin olemalla samanlainen kun kaikki muutkin. Mun pitäisi tehdä se, etsiä itselleni uusia, suositumpia kavereita. Ne voisi olla ihan ketä tahansa. Kunhan vain jotkut ottaisi mut joukkoonsa ja tekisi musta samanlaisia kun ne itse oli. Vanhalla minällä ei ollut enää mitään väliä.
Siitä minästä kukaan ei välittänyt.
Olihan meidän koulussa porukkaa, Janina ja jengeineen ja kaikki teini- ja pissis-jengit, niin ja Hannan porukka. Pissikset ja teinit ei ollut tähänkään asti osoittanut mitään mielenkiintoa mua kohtaan, joten en viitsinyt yrittääkään niiden kaveriksi. Oli sentään Janinan jengi - joskin siihen oli kaikkein hankalinta päästä.
“Ota tai jätä.”
Sinä maanantaina mä lähestyin Janinaa kun se oli yksin lokeroilla.
“Tota moi, Janina”, mä sanoin.
Janinan kasvoilla oli iänikuinen pitkästynyt ilme. Tyttö haukotteli. “Mitä säkin taas haluut? Jessica ja Sanna odottaa mua tupakkapaikalla ja mulla on kiire.”
“Tota sillon ku sä tarjosit mulle sitä tupakkaa, olit sä oikeesti tosissas?” Mitä jos se oli vaan halunnut vittuilla mulle. Se ei olisi ollut ensimmäinen kerta.
“Kuule. Mä oon aina tosissani. Mä tarkotin todella sitä. Tuu joskus meidän kaa kaupunkii ryyppäämää.”
“Saisinko mä sun numeron?”
“Okej. Saat.” Janina repi matikan vihkostaan yhden sivun ja kirjoitti siihen numeronsa. Sitten se lähti kävelemään tupakkapaikalle bootsien korot kopisten ja pitkät hiukset hulmuten. Mä jäin pyörittelemään sen antamaa lappua käsissäni.
Jostain sen oli alettava.

Janinan numero oli nyt mun aarrelippaassa kaikkien muiden tärkeiden tavaroitteni joukossa. Mulla oli tapana pidellä sitä käsissäni joka ilta ennen kun menin nukkumaan. Se kuin eräänlainen pääsylippu paratiisiin.
Silti en ollut tehnyt mitään aloitetta. Kaksi päivää olin vain tuijottanut Janina Kauniojan numeroa, laittanut sen sitten pois ja ajatellut että seuraavana päivänä sitten.
Seuraava päivä oli venynyt sitä seuraavaksi.
Mä olin saamaton, jos mun piti tehdä jotain sellaista mitä en ollut ikinä ennen tehnyt. Mutta mun oli pakko. Pakko. Päätin tallentaa Janinan numeron puhelimeni muistiin. Sen tehtyäni vaan painoin kylmänrauhallisesti luurin kuvaa. Tuntui kun olisin ollut menossa giljotiiniin. Kädet hikosi ja sydän takoi vimmatusti.
“Janina”, kuului puhelimesta.
“Merja t-täs… moi”, mä sanoin hiljaisella ja epäselvällä äänellä.
“Voisiks puhuu yhtää kovemmin ja hitaammin?”
“Nii et… voisit sä olla joku päivä sillee et mä tulisin teille. Mä maistasin tupakkaa.”
“Hmm. No jos sä tulisit vaik huomenna kolmelta meille. Meillä on sit Jessica ja Sannakin. Mut se tuskin haittaa?”
Mulla ei olisi mitään sanomista siihen ketä Janinan luona olisi huomenna samaan aikaan. Janinan äänessä oli tuttu käskevä sävy.
“Ei se mitää haittaa. Kiitti. Nähdään huomenna.”
“Okej. Ciao ciao.”
“Moikka.”
Asia oli hoidettu. Mä menisin huomenna Janinalla. Maistaisin tupakkaa. Sitten mua kävi jotenkin hirvittämään: mitä jos nolaisin itseni Sannan ja Jessican nähden ja mitä jos porukat haistaisi tupakan hajun mun vaatteista?

Miten olikin niin, että juuri nimenomaan sellaisina päivinä kun oli tekemässä jotain oikein luvatonta aika tuntui matelevan paljon hitaammin kuin yleensä. Jopa minuutti tuntui ikuisuudelta, tunti taas vuodelta.
En pystynyt keskittymää yhtään mihinkään. Vatsassa kipristeli inhottavasti ja vilkuilin koko ajan levottomana kelloa. Loppuisipa koulu jo! mä ajattelin hermostuneena. Mutta ei, mulla oli jäljellä vielä kolme tuntia; matikka, enkku ja yhteiskuntaoppi.
“Mikä sulla oikeen on Merja kun sä oot koko ajan noin outo?” kysyi Hannele.
Miksi sen piti kysellä kaikkea? Antaisi ennemmin mun olla rauhassa.
“Ei mikää”, mä vastasin välttelevästi. “Toivon vaa et koulu loppuis.” Samalla vilkuilin kokoajan Janinan ja sen jengin suuntaan. Meillä oli Kompuraa ja meidän piti kirjoittaa muistiinpanoja kalvoilta. Janina ja kumppanit ei tuntunut piittaavan opetuksesta. Ne vain meikkasi, harjasi hiuksiaan, luki jotain muotilehtiä tai tekstaili jätkille. Kompura loi kokoajan paheksuvia katseita näiden bellojen suuntaan.
“Älä valehtele, Merja. Jooko. Me tunnetaan sut niin hyvin, että me todella tiedetään millon sä valehtelet”, sano Laura katse taululle suunnattuna. Hikke henkeen ja vereen.
“Sä olet tekemässä jotain tuhmaa!” Niina sanoi kauhuissaan. Se tarttui käteeni kuin kuoleva. “Merja oikeesti. Me ollaan oltu parhaita ystäviä melkein kymmenen vuotta, joten luulis että sä voisit luottaa meihin.”
Mä katsoin vaan Janinan suosittua jengiä.
“Merja! Kato mua edes silmiin!”
Katseeni oli suunnattu edelleen Janinaan. “Vaikka me oltas oltu aina ystäviä se ei silti tarkota, et me oltais sitä aina. “
Niina näytti melkein siltä kun se olis voinut purskahtaa itkuun. Sen ääni värisi. “Mutta Merja… älä puhu tollasia.” Se yritti tavoitella kepeää sävyä. “Me ollaan oltu aina ystäviä ja tullaan olemaan tästä edespäin.”
Se silitti hellästi kättäni, jonka oli vetänyt väkisin pulpetilleen. En enää jaksanut välittää sen puheista. Puhukoon mitä puhui. Ne oli niin typeriä, koska ne oli ihan samanlaisia kun oli aina ollut.
Vihdoin kello oli vartti vaille kaksi. Yhteiskuntaopin opettaja Kalevi päästi meidät lähtemään antamatta edes läksyjä. Mä jäin odottamaan Janinaa käytävään.
“Tota ni kolmelta teillä”, mä sanoin.
“Joo kolmelta”, Janina sanoi. “Tiiäks muuten missä asun?”
Mä pudistin päätäni.
“No mä asun Kielokatu 11:sta. Kai sä osaat tulla sinne?”
Olin monta kertaa rullaluistellut Kielokadun ohi, joten se oli mulle tuttua seutua. Se oli niin sanottua “varakkaampien” aluetta, jossa oli paljon sieviä, uusia kaksikerroksisia omakotitaloja.
“Mut nähdään sillon. Me lähtää nyt tupakalle.” Janina lähti jengeineen korot kopisten ja hiukset hulmuten. Niiden hajuvesien tuoksu jäi sulostuttamaan koulun tunkkaista ilmaa.
“Mitä sä Janinan kanssa juttelet?” Nina kysyi kulmat kurtussa. Se pakkasi nopeasti reppuaan. “Sehän halveksii sua niin paljon. Merja oikeesti, nyt kerrot.”
Mä en vastannut sille mitään. Pinkaisin vaan nopeasti naulakoille hakemaan takkini. Niina, Hannele ja Laura sai mut kiinni pyöräkatoksen alla. Olin juuri avannut pyörän lukon.
“Merja”, sanoi Laura. Se tarttui lujasti ranteisiini. Sen kädet oli kun inhottavat limaiset lonkerot. Mua etoi suunnattomasti.
“Vittu päästä irti!” Mä yllätyin itsekin. Olin sanonut kirosanan! Eihän mulla ollut tapana kiroilla.
“Mitä sä äsken sanoitkaa?” kysyi Hannele. “Sä sanoit ruman sanan.”
‘Ruman sanan‘, eikö se voinut edes sanoa ‘kirosanan’?! Mä läimäytin sitä poskelle. Se kiljahti. Sain käteni vapaiksi sen pihtimäisestä otteesta.
Hyppäsin nopeasti pyöräni selkään. Ne lähti perääni, mut mä poljin kun riivattu.
“Merja odota!”
Mä olin just ylittämässä tietä. Just sillon piti tietenkin tulla monta autoa. Ne sai mut taas kiinni! Niin ei saanu käydä! Ei vaan saanu käydä!
Sillon ei tullu autoja ja mä pääsin ylittämään suojatietä. Olin ehtinyt onnellisesti toiselle puolelle tietä. Tuli taas lisää autoja ja Niina, Hannele ja Laura joutui odottamaan. Sain niin paljon etumatkaa, ettei ne enää pystyny saamaan mua kiinni.
Olin kotona tasan kello kaksi. Iskä ja äiti oli vielä töissä, mutta Susanna istui keittiössä syömässä välipalaa. Se pikku syöppö.
“Moi”, se sanoi happamana. Ilmeisesti mun tulo ei ollut sille mieleen.
“No moi, kakara”, mä vastasin häijysti.
“EN MÄ OO MIKÄÄ KAKARA. MÄ OON JO KAKSTOISTA!”
“Pidä pienempää ääntä ettei naapurin rouva Kerttunen vaa häiriinny.”
“Joopa joo. Hei sun pitää siivota ku meillä on tänään siivouspäivä. Sit saat käydä kaupas ostamassa maitoa.” Susanna nosti liian tiukkoja farkkujaan ettei jenkkikset olisi tursunut niin pahasti housujen vyötärön yli.
“Kuule en aatellu. Mun pitää mennä kolmeksi meidän luokan Janinalle Kielokadulle.”
“Sille suositulle Janinalle, jolla on ihanan pitkät hiukset ja se jengi?”
“Just sille Janinalle.” Mä kaadoin kahvia kuppiini ja voitelin itselleni pari leipäviipaletta. “Sä saat vaihteeksi siivota ja käydä kaupassa.”
Susanna melkein polki jalkaa. Se kuitenkin alistu kohtaloonsa. “No hyvä on, mut ens kerralla sä meet sinne kauppaan!”
Pah! Susanna saisi vastaisuudessakin käydä kaupassa ja siivota. Mua se kakara ei enää hyppyyttäisi. Menin meidän yhteiseen huoneeseen tekemään nopeasti läksyt. Sain ne valmiiksi suunnilleen kahdessakymmenessä minuutissa, ja sitten pistin seuraavana päivänä tarvittavat kirjat reppuuni ja jätin loput lojumaan kirjoituspöydälleni.
Porukoille kirjoitin lapun, jossa mä sanoin meneväni kaverille ja etten tietäisi milloin tulisin takasin. Sitten puin ulkovaatteet päälle.
Oli aika lähteä Janinalle.
Janinan talo oli iso kaksikerroksinen mintunvihreäksi maalattu puutalo, jossa oli korkeat ikkunat, iso katettu terassi ja kaksi parveketta. Menin etuovelle ja painoin ovikellon nappulaa.
Kohta pitkä ja hoikka mies tuli avaamaan. Sillä oli samanlaiset vihreänharmaat silmät kuin Janinallakin oli. Ilmeisesti sen täytyi olla Janinan iskä.
“Moi, sä oot varmaan Merja?” se kysyi sen näköisenä ettei olisi kaivannut mua hienoon taloonsa.
“Päivää”, mä vastasin kohteliaasti. “Nii oon.”
“Janina on kavereittensa kanssa yläkerran huoneessaan.”
Mä jätin kenkäni tilavaan eteiseen ja astuin tilavaan halliin. Siellä oli beigeksi maalatut seinät, kalliin näköisiä tuoleja ja muutama hieno öljyvärimaalaus. Olipas niillä suureellista! mä ajattelin. Meidän talo oli vain pieni mökki tähän verrattuna.
Lähdin nousemaan leveitä portaita pitkin yläkertaan. Ekan oven takaa kuului hihitystä ja Beyoncén musiikkia. Sen täytyi olla Janinan huone. Mä koputin kevyesti oveen.
“Sisään”, kehotti Janinan ääni.
Mä avasin oven. Se näkyi mikä mua kohtasi oli jotain aivan uskomatonta. Olin aina kuvitellut, että Janinalla olisi hieno huone, mutta tytön huone ylitti kyllä kaikki odotukseni. Se oli iso ja tilava huone, jossa oli vaaleanliloiksi maalatut puolipaneelit ja vaaleanlilat kukkatapetit (nyt jälkeenpäin tiedän niiden olevan Laura Ashleyn mallistoa). Janinalla oli pyöreä sänky ja sen päällä voileesta ommeltu prinsessakatos, ikkunaverhotkin oli samasta kankaasta. Sillä oli lisäksi viininpunainen divaani, yöpöydät sänkynsä kummallakin puolella, antiikkinen kustavilainen pukeutumispöytä, kokovartalopeili, kirjoituspöytä, korkea lipasto, muutama taulu, kehystettyjä valokuvia, seinäkello, vitriini, taulu-televisio ja vielä ikioma vaatehuone makuuhuoneensa yhteydessä.
Kaikki tytön huoneessa oli joko lilaa, valkoista tai vaaleanpunaista.
“Wau!” pääsi multa.
Jessica ja Sanna loikoili Janinan valtavalla sängyllä katsomassa telkkaria. Janina taas istui ison pukeutumispöydän ääressä harjaamassa pitkiä hiuksiaan.
“Kiva et tykkäät”, sanoi Janina ja hymyili pienesti.
“Mun tekee mieli tupakalle”, sanoi Sanna.
“Mennää ihan just.” Janina otti Longchampin pouchettensa.
“Tota minne me oikee mennään?” mä kysyin.
“Yhelle rannalle. Hej, sun on ihan turha pelätä, et porukkas haistas tupakan sun vaatteista.”
Mua kyllä vähän arvelutti.
Mä otin ranteestani hiuslenkin ja vedin hiukset niskaponnarille. Me mentiin alas eikä Janina sanonut mitään telkkaria katsovalle isälleen. Janinan iskä ei noteerannut meitä mitenkään, ei edes katsonut meidän suuntaan. Ilmeisesti Janinan menemiset ja tulemiset ei haitannut sitä.
“Miten teillä muuten on noin hieno talo, Janina?“ mä ihmettelin. “Sun iskä on varmaa aika hyvin palkattu?”
Janina tutki hyvin hoidettuja kynsiään. “No kieltämättä. Iskä on kaupungin isoimman rakennusfirman pomo, ja sen firmalla on aina menny tosi hyvin. Me asutaan iskän kaa ihan kahdestaa ku mun äiti kuoli sillon ku mä olin vasta kolme… mut iskä antaa mulle aina kaiken, mitä mä haluun: joka kuukausi 450 euroa ”
Ilmankos Janina oli niin hemmoteltu. Sen isä halusi tietenkin olla hyvä isä ainoalle lapselleen.
“Sytytetään jo ne tupakat”, Jessica sanoi kärsimättömällä äänellä.
Ne kaivoi tupakka-askit ja sytkärit esiin. Janina tarjosi mulle Voguen askistaan. Mä otin sen hölmistyneenä vastaan.
“Ai nii”, sanoi Janina. Se laittoi tupakan ensin suuhunsa, toisen käden siihen eteen ja sitten vasta sytytti sen.
Sain sen valmiiksi sytyttämän tupakan ja vein sen huulilleni.
Jessica tuhahti hiljaa. “Älä vaan vedä henkee, ku et kerraan oo ikinä ennen polttanu.”
Mä odotin että tytöt oli saanut tupakkansa sytytetyksi ennen kuin imin filtteriä. Se tuntui uskomattoman vaikealta, ja näytti siltä kun tupakka ei olisi ikinä loppunut. Janina, Sanna ja Jessica oli polttanut omansa jo aikoja sitten loppuun ennen kuin olin selvinnyt röökistäni.
Musta tupakka ei ollut pahaa, jossain määrin suolainen ja kirpeä maku. Se oli ihan uusi ja ennen kokematon maku mulle.
Janina jutteli Jessican ja Sannan kanssa. Ne muisteli viime viikonloppua. Ei ollut sinänsä mikään ihme, että tunsin itseni jälleen kerran ulkopuoliseksi. Minkäs tein sille, ettei mulla ollut elämää - sellaista elämää, joka olisi kiinnostanut niitäkin.
Onneksi Janina pelasti mut sanomalla, että sytytettäisiin toiset. Osasin vetää tokalla kerralla jo vähän paremmin. Me jäätiin vielä vähäksi aikaa istumaan ulos.
Loppuaika oltiin Janinan huoneessa. Jessica ja Sanna oli Irc-galleriassa. Mä en ollut ikinä ennen käynyt koko sivulla, jonka Hannele oli lokeroinut “keikistely”- kuvien paratiisiksi. Olihan siellä muidenkin kuin pissisten ja teinixien kuvia! Janinallakin oli galtsussa paljon kuvia ja musta ne erosi “keikistely-kuvista” kuin yö päivästä. Ne oli hyvällä maulla otettuja poseeraus-kuvia; ihan kuin mainosmallien ja missien kuvia. Janina oli niin kuvauksellinen, että se onnistui kuvassa kuin kuvassa. (Se harrastikin valokuvausta.)
Kellon lähestyessä seitsemää mä päätin lähteä. Janina suihkutti vielä päälleni hajuvettä ja suihkautti hiuksiin vähän kampaamon hiuslakkaa. “Noin. Nyt susta ei haista et sä oot polttanu.”
Mä en melkein itsekään haistanut tupakan hajua. Se tuoksui hyvin vaimeana eikä se suinkaan ollut paha haju. Olin vasta maistanut tupakkaa eikä yksi ainoa kokeilukerta ei vielä auttaisi mua pääsemään eroon nössön maineesta.

Kuun loppuun mennessä mä olin polttanut jo useamman kerran ja olin nähnyt Janinaa joka viikko. Sen jengi suhtautui muhun sentään vähän paremmin kun ennen. Ne sentään moikkasi ja tuli muutenkin juttelemaan mulle. Kaikki oli äkkiä melkein samalla tavalla kuin kasilla ja seiskalla oli ollut. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Se että mulle tultiin taas juttelemaan, ei tuntunutkaan enää miltään. Halusin olla enemmän, paljon enemmän.
Mä vietin edelleen enimmän osan ajastani Hannelen, Lauran ja Niinan kanssa, koska olin edelleen liian nössö muiden seuraan. Silti niiden jutut alkoi tuntua päivä päivältä lapsellisimmilta, kaukaisemmilta. Mä huomautinkin niille siitä useaan otteeseen. Ne jäi aina katsomaan mua suu auki
Tällöin pelastus saapui Janinan muodossa. “Moj Merja”, se sanoi yllättävän mukavalla äänensävyllä. Sen pitkästynyt ja ylimielinen äänensävy oli vaihtunut näiden kahden viikon aikana ajoittain mukavammaksi, vaikka se oli edelleen erittäin ylimielinen ja itsekeskeinen.
“Moi Janina.”
“Hej me ollaan menossa huomen ryyppäämää. Haluisiks tulla meidän kaa?”
“No miksei”, mä vastasin välittämättä Niinan, Hannelen ja Lauran kauhistuneista reaktioista. Jos mä alkaisin juomaan säännöllisesti Janinan ja sen jengin seurassa, tulisin pääsemään nössön maineesta kokonaan eroon.
Porukat ihmetteli aluksi sitä miksi mä olin lähdössä kaupungille.
“No kai mä nyt saan mennä sinne Janinan ja niiden kaa jos ite haluun?!”
“Mitäs te ootte tekemässä siellä?”
Mä katoin sitä suoraan silmiin. “Hengataa”, mä sanoin ympäri pyöreästi.
“Moneltas ajattelit tulla takasin?” iskä kysyi puolestaan rypistäen tuuheana rehottavia kulmiaan.
“Joskus yhdentoista jälkeen.”
“No hyvä on. Tulet sitten takasin yhdeltätoista.”
Mä olin miettinyt kauan kotiintuloaikaa. Jos tulisin kymmeneltä porukat olisi vielä hereillä ja mä saattaisin olla vielä kännissä. Yhteentoista mennessä olisin sen verran selvä ja ne olis jo nukkumassa. Susannakin olis yötä kaverillaan.
Mulla ei ollu oikein hienoja vaatteita, vaan lähinnä tuiki tavallisia t-paitoja, muutamia toppeja ja pari hupparia, kolmet leveälahkeiset farkut, suorat farkut, parit tennarit ja yhdet loaferit, viisi vyötä sekä muutama laukku. Mun valikoimassa ei ollut mitään hurraamista, mutta oli pakko tyytyä niihin vaatteisiin mitä satuin omistamaan.
Päädyin tummansinisiin Vero Modan farkkuihin, valkoiseen nylon-vyöhön, Hennesin keltaiseen printti-toppiin ja Vero Modan beigeen huppariin. Lopuksi mä yritin laittaa hiukseni vähän paremmin (yleensä mä en edes laittanut niitä) tupeeraamalla niitä juuresta. Lopputulos ei ollut mitenkään silmiä hivelevä, vaikkakin siedettävä. Koulussa mä en käyttänyt kuin ripsaria, kulmakynää ja huulikiiltoa. Nyt mä laitoin vähän meikkivoidetta ja ylärajaukset sekä levitin lisää ripsaria ja huulikiiltoa.
No, mä sentään menettelin. Näytin siedettävän näköiseltä tytöltä, kuten oli tarkoituksenakin..
Mä vedin jalkaani Puman mokkatennarit ja otin mustan Hennesistä ostetun keskikokoisen olkalaukun. Mulla oli ollut se laukku jo melkein puoli vuotta, mutta en ollut käyttänyt sitä aikaisemmin, sillä en ollut keksinyt sille mitään käyttöä.
Mä kuulin puhelimen soivan. “Merja”, mä vastasin.
“Janina täs moi. Nii tuu Sokkarin eteen kuudeks. Nähää siellä.”
“Moi. Okei.”
Janina lopetti puhelun lyhyeen. Koska mun piti olla kuudelta torilla, lähdin nopeasti polkemaan sinne. En nimittäin halunnut myöhästyä. Vastatuulesta huolimatta ehdin kaupunkiin ajoissa.
Janina ja jengi istui penkillä polttamassa tupakkaa. Niiden seurassa oli kolme jätkää. Yksi niistä näkyi olevan Janinan jätkäkaveri Jesse. Kaksi muuta jätkää vain seisoi juttelemassa jengin tyttöjen kanssa. Ne oli kyllä tavallista vanhempia kuin Janinan ja kumppanien yleensä deittailemat jätkät.
“Moi”, kaikki tervehti lesosti.
“Moi”, mä vastasin.
Kiinnitin kohta huomioni tuntemattomiin jätkiin, koska en ollut ikinä nähny yhtä komeita jätkiä.
Ne oli identtiset kaksoset, joilla oli platinanvaaleiksi vaalennetut hiukset, jotka oli muotoiltu geelillä. Niiden jäänsinisiä silmiä reunusti tuuheat ripset. Niillä oli siropiirteiset ja komeat miesmallin kasvot. Vaatteet oli kalliita merkkivaatteita ja molemmilla oli korvikset.
“Tässä on Jere ja Janne Sola”, Jessica esitteli.
Jere ja Janne nyökkäs imulle. “Mä voin hakee teille juomat”, toinen niistä sanoi. En erottanut niitä toisistaan.
“Kai sulla on rahaa, Merja?” Sanna kysyi katsellen arvostelevasti vaatteitani. Anne ja Jessica tirskui keskenään..
Mä annoin sille vitosen. Mulla ei ollu oikeasti enempää rahaa. Se saisi luvan riittää.
Silloin meidän ohi käveli ilkeä ja suosittu Katriina. En olisi halunnut nähdä sitä ihmistä mistään hinnasta. Toinen Solista tervehti sitä.
“Moj sexybeibe!” jätkä huusi ja virnisti Katriinalle.
Sexybeibeksi kutsuttu Katriina tuli lähemmäs. Sen kävely oli seksikästä ja keinuvaa, sellaista, josta jätkät varmaan tykkäsi.
“No hejsan Jere”, se sanoi. “Heitä yks tupakka ku mun omat on loppu.”
“Totta kai, sexybeibe, mitä tahansa sulle.” Jere otti tupakka-askistaan pari tupakkaa, yhden itselleen ja toisen punapäälle.
“Kiitti Jere”, tyttö sanoi flirttailevasti.
“Ei kestä Katriina.”
Sitten kun Katriina oli saanu tupakkansa poltettua meidän luokse ajoi punainen Nissan. Sen kyydissä istui joku hyvännäköinen ristiverinen fruittarijätkä.
“Tere Sola.”
“No moi Rami”, Jere sanoi.
Rami katsoi Katriinaa ihaillen, ahmi muodokasta näkymää. “Mä en vieläkään ymmärrä sua ku sä annoit Katriinan jättää sut. Vittu se on tän kaupungin kuumin beibe, viimeinen lajissaan.”
Katriina katsoi Ramia pitkien ripsiensä alta. “Nii-i, enpäs tiiä”, se sanoi. “Mut lähtää nyt.”
“No jep”, Rami sanoi. Katriina istui ketterästi etupenkille pojan viereen. Jere jäi kattomaan niiden perään mietteliään näköisenä. Vasta kun punasta Nissania ei näkynyt se käänsi katseensa meihin ylimielinen virne täyteläisillä huulillaan.
“Me mennää Jessen ja Jannen kaa hakemaa teille ne juomat.”
Jere lähti Jannen ja Jessen kanssa S-markettiin. Me taas lähdettiin jengin kanssa kävelemään jo puiston suuntaan. Kaikkien muiden kengät kopis. Mä ja Janina käveltiin viimeisinä.
“Miks Katriina jätti Jeren, vaikka se ja Janne on komeempia ku Rami ja muut.”
Janina näytti tylsistyneeltä keimailevasta kävelytyylistään huolimatta. “Kai ne sit kyllästy toisiinsa. Ne oli by the way aika kauan yhessä.” Janina sytytti itselleen yhden Voguen menthen ja tarjosi mullekin.
“Se Katriina on tavallaan vähä jakorasian maineessa. Sillä on ollu juttua tosi monen tän kaupungin jätkän kaa. Tällä hetkellä se on Ramin kaa yhessä, mutta kyll se sen kohta jättää. Katriina ei nimittäin oo ikinä kauaa saman jätkän kaa.”
“Miks se ei sit voi ottaa sitä Jeree takas?” Mä olin nähny niiden katsovan pitkään toisiaan.
“Kyllä Katriina aina välillä antaa sille, mut ei ne enää ikinä tuu palaamaan yhteen.” Janina katseli pimeälle taivaalle. “Olkoon se miten jakorasia tahansa, siinä on silti jotain ihailtavaa. Sen näkösiä on nykyään enää harvassa niin ku se Ramiki sano Jerelle. Aattele nyt sitäki et siihen ei sanota mitää jos jätkät nai ketä tahansa, mut likat ei muka sais tehdä samalla tavalla ilman et ne leimataa huoriksi. Katriina ei välitä siitä, vaa tekee mitä itse haluaa.”
Vielä tänäkin päivänä mä muistan sen illan yhtä selvästi kun eilisen päivän.
Mä join pari siideriä ja poltin kokonaisen askin tupakkaa. Tollon juomat nousee väkisinkin päähän, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Mulla ne ainakin nousi kunnolla päähän, koska mä en meinannut edes pysyä kunnolla pystyssä. Kaikki kieppui päässä ihan kuin olisin kävellyt liian kauan samaan suuntaa. Janina ja muut ei taas tullut yhtä pahaan känniin, vaikka Janina joikin 0,33 litran salmarin ja breezerin. (Se ei ollut ylimääräisiä kaloreita, ortorektikko kun oli.)
Jessica oli vahvasti sitä mieltä, että mä kärähtäisin porukoilleni ryyppäämisestä. Mutta se oli väärässä, sillä puoli yhdeltätoista olin sen verran selvä, että pystyin ajamaan pyörällä.
Puistossa oli viime perjantaina ollu monta rinnakkaisluokkalaista ja muita meidän koululaisia. Ne oli hämmästynyt nähdessään mut siellä, mutta oli kuitenkin tullut silloin juttelemaan mulle. Niina, Hannele ja Laura oli jostain saanu tietää, että olin ollut ryyppäämässä Janinan jengin kanssa.
Ylläri sinänsä, ne ei ollut ollenkaan tyytyväisiä kuulemaansa.
“Merja, kuinka sä saatoit tehdä jotain niin typerää?!” Hannele kysyi vihaisella ja saarnaavalla äänellä.
Kaikki kolme kysyi multa samaa. “Et sä tajua pilaavasi sun terveyttäs?” kysyi Niina.
“Aika sama”, mä sanoin pitkästyneellä äänellä. “Omapaha on elämäni.”
“Merja! Voi hurjimus!”
Ne sanoi “hurjimus”, koska ne ei voinut kiroilla.
“Mikä sulle on tullu kun sä oot noin outo nykyään. Sä et ole enää se sama Merja kuin ennen. Ei vanha-kunnon Merja olis koskaan tehny mitään tollasta. Polttamine on jo tarpeeksi kamalaa.”
Mä kävin nimittäin joka ikisellä ruokiksella tupakalla jengin kanssa. Se ei näkynyt olevan kolmikolle ollenkaan mieleen, koska ne nosti polttamisesta sellaisen metakan. Mitä hysteerisiä ääliöitä!
“So what, vaikka en ookaan enää mikään “vanha-kunnon Merja”? Luuletteks te oikeesti et kukaa voi pysyy ikusesti samanlaisena?”
Lauran piti tietenkin puhua mun päälle. “Toi sun puhetapakin on ihan outo, voihan “hurjimus”. Sä puhut nyt jotain massateini kieltä, etkä enää siistiä yleiskieltä -”
Oli mun vuoro puhua sen päälle. “Ja plää plää… Kukaa ei tuu pysymää ikusesti samanlaisena. Ei vaan tuu.”